Jarkko Sipilä: Elinkautinen, Takamäki 1-3

 

Jarkko Sipilä: Elinkautinen, sisältää  Takamäki-dekkarit 1-3, Kosketuslaukaus, Tappokäsky ja Karu keikka. Ne on alla arvioitu.

Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus, Gummerus 2001, Seven-pokkari 2006, sivumäärä 254. Takamäki #1

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Kosketuslaukaus on sarjan sujuva avausosa. Dekkari alkaa rutiiniratsialla Mannerheimintiellä. Haaviin jää varastettu Hiace, jonka tavaratilasta löytyy ruumis, joka paljastuu eduskunnan pääsihteeriksi demaritaustaiseksi Teuvo Hassiseksi.

Murhan tutkinta lankeaa sarjan päähenkilö rikoskomisario Kari Takamäelle. Tämä on tosiaan ensimmäinen osa 22-osaisesta Takamäki-sarjasta, joka päättyi kirjailijan äkillisen kuoleman takia 2022. Avausosassa Takamäki on kirjassa 41-vuotias rikoskomisario, joka nukkuu tutkinnan aikana poliisiasemalla. Perhe, vaimo ja kaksi poikaa asuvat Espoon Leppävaarassa, tiilisessä rivitalossa. Takamäen ja Kaarina-vaimon välit ovat kireät, sillä taloon kohdistuu pommiuhka, ja vaimo on peloissaan, mutta Takamäki priorisoi tutkinnan ykköseksi, mutta hoitaa perheensä turvaan.

Tutkinta lähtee ripeästi käyntiin, Takamäen apuna on rikoskonstaapeli Nykänen, jota ammutaan tutkinnan edetessä. Hiacen kuljettaja ja apumies pidätetään ja kuulustellaan, Hassisen lähipiiriä kuullaan, puhelimen lokitiedot selvitetään. Takamäki ja Nykänen penkovat yhä syvemmältä ja tutkinnalla on monta linjaa, perhe, hulttiotyttö, Hassisen idänsuhteet ja eräiden konnien kiristysbisnes videoinnilla. En halua pilata lukukokemusta avaamalla enempää itse juonesta, mutta vyyhti tavallaan tulee sotkuisammaksi ja myös Supo astuu kuvioon.

Myös murharyhmän päällikkö Karhuvuori ärisee Takamäelle, ja uhkaa siirtää tutkinnan KRP:lle  Atari-poliisi ylikonstaapeli Suhonen on jo mukana tässä ensimmäisessä kirjassa, Suhonen on usein keskeinen tekijä tutkinnassa.

Ajankuva on tallentunut sivuille, puhutaan Kasarminkadun Carrolsista. Carrols myytiin Hesburgerin omistajayhtiölle vuonna 2002.

Kirjassa "Takamäkeä vitutti". Tutkinnan aikana "vieraillaan" Ratakadulla Supossa, ja Tehtaankadulla, ja todetaan, että

-On hyvä, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat luottamukselliset ja yhä vahvalla pohjalla - melkein kuin ennen vanhaan, Mihailov sanoi. s. 217.

Sipilän kotisivuilla (linkki) on teksti "Kirjassa murhan uhri on eduskunnan pääsihteeri, mutta eihän sillä ollut mitään sen kanssa tekemistä, että olin saanut porttikiellon eduskuntaan syksyllä 1999.

 

Jarkko Sipilä: Tappokäsky, Book Studio, 2002, sivumäärä 317, Takamäki-sarja #2.

Dekkarin alkutahdit antaa Tauno "Tango" Kaasalainen, joka murtautuu öky-omakotitaloon, ja saa torpedon peräänsä. Toisaalla Anna Joutsamo 28-vuotias Espoon huumepoliisin ylikonstaapeli rekisteröi tappokäskyn puhelinkuuntelussa. Poliisilla on  kaksi ongelmaa, kuka on antanut tappokäskyn ja kuka aiotaan murhata. 

Takamäen ryhmä saa asian selvitettäväksi ja pian alkaa ruumiita tulla. Mutta miten selvittää ja todistaa, kuka on tappokäskyn antaja.

Tämä on poliisitutkintaa hyvin kuvaava Takamäki-dekkari, josta alla enemmän.

Kari Takamäellä (42 v) on onnistunut loma Lanzarotella, perhe, vaimo Kaarina sekä lapset  Kalle (9 v), ja Joonas (11 v), ovat mukana. Perheonni kukoistaa. Arkeen tulee haasteita, ensin Takamäkien rivariyhtiöstä löytyy hometta ja rakennusvirhe. Rakentaja on konkurssissa, joten osakkaat saavat 70 000 euron laskun kukin, ja lisäksi asunnosta on lähdettävä evakkoon. Lisäksi tarinan loppuosissa Takamäki saa pääkonnalta uhkauksia koskien perhettään, rikollisilla on tiedot perheen jäsenistä ja rivarin osoitteesta.

Puhelinten paikannusten perusteella pääepäilty on Eero Pesola, joka kärsii Sörkän vankilassa 13 vuoden tuomiota. Hänellä on käskyläisiä ottamassa tappokäskyjä vastaan. Miten Pesola on onnistunut saamaan puhelimen vankilaan, ja miten hän pystyy sillä soittamaan?

Ataripoliisi Suhonen tekee kenttäkierrosta, mutta joutuu puukotetuksi. Tarinan toinen sankari säilyy hengissä. Vakiohahmo Hesarin rikostoimittaja Sanna Römpötti kynäilee juttuja.

Rahoista puhutaan. Konnilla on veroparatiisiyhtiöitä, joiden tytäryritykset pyörittävät pornopuhelimia, ja myös hyväntekeväisyyspuhelinten avulla pestään rahaa. Rahaa tehtaillaan huumekaupalla. Tutkinnan aikana Takamäki piipahtaa Sveitsissä pankissa.

Ajankuvassa on vielä levyautomaatti, joka varmaan tuolloin toimi CD-pohjaisena. Kallion Kulmapubin jukeboxissa soi edellisen vuoden hitti, Milla, jonka täytyy muuttuu.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Tappokäsky on sarjan kakkososa. 

 

Jarkko Sipilä: Karu keikka, Gummerus 2003, Loisto-pokkari 2004, sivumäärä 282. Takamäki #3

Jarkko Sipilän kolmas Takamäki-dekkari alkaa rouva Sommarbergin cockerspanielin Robertin haistaessa kerrostalossa kalman, ja niin löytyy Juha Grönberg puukotettuna omasta asunnostaan. Grönberg on sisäministeriön virkamies. Grönberg on ollut Takamäen kanssa samaan aikaan poliisikoulussa, mutta he eivät ole olleet juurikaan tekemisissä. Ruumis on alaston, paikat on siivottu. Tutkinnalle ei ole mitään lähtökohtaa. Ainoat konkreettiset johtolangat ovat sormenjälki wc-istuimen kannen alla ja seksibaarin kuitti.

Dekkari on poliisitutkinnan kuvauksen kannalta laadukas. Tarinassa itsessään rikospoliisien, konnien, lehdistön ja Supon askeleet ovat pahasti solmussa. Sipilän dekkareissa kuvataan oivasti pääkaupunkiamme Helsinkiä.

Hieman enemmän dekkarista
Rikoskomisario Kari Takamäki on 43-vuotias, hänen ryhmäänsä kuuluvat 30-vuotias sinkkuna asuva rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo ja tutkinnassa  on mukana kolmikymppinen Kirsti Kohonen, niinikään rikosylikonstaapeli ja sinkku. Tutkinnassa on mukana tietenkin boheemi ataripoliisi Suhonen. 

Sormanjälki on Meeri Elorannan. Eloranta etsintäkuulutetaan, mutta nainen on askeleen edellä. Atari Suhonen menee asioimaan seksiravintola Sweet Loveen  ja alkaa tapailla Andrea Saarikangasta, joka tuntee hyvin Meerin. Juoneen ymppäytyy mukaan eräs suurkonna Huhta ja Supon kadonnut lista, mutta en mene juonen yksityiskohtiin  Koska Supo osoittaa suurta kiinnostusta tutkimukseen, on Takamäellä monta yllätystä edessään. Loppuratkaisukaan ei ole hänelle mieleen?

Vuonna 2003 Suomessa elettiin Nokian kulta-aikoja, kännykkänä monella oli Nokia 3310 tai Nokian Communicator, jossa oli kirjan mukaan erillinen muistikortti. Operaattoreina olivat tuolloin Sonera ja Radiolinja. Tuolloin tutkinnassa selvitettiin puhelulokit  ja tukiasemat. 

Tietokoneessa oli kovalevy C ja diskettiasema A. 

Kiintoisa dekkari kaiken kaikkiaan, jossa sivutaan myös poliisin tuolloin salaista tietolähdetoimintaa.

Kari Takamäki haravoi lehtiä Espoon 1980/1990-luvun vaihteessa rakennetussa rivitalossa. Vaimo Kaarina oireilee taas, kun Takamäki hälytetään töihin vaikka Takamäen Joonas-pojalla (12 v) on peli.

Suhosen taustasta ilmenee se, että hän on varttunut Lahdessa, mutta muuttanut teini-iässä Helsinkiin.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Karu keikka on sarjan sujuva kolmososa. 

Sipilän kotisivuilla (linkki) on vähintään takakansiteksti jokaisesta dekkarista.

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

P. D. James: Kuolema joulupäivänä

 

P. D. James: Kuolema joulupäivänä, alkuteos Sleep no more; six murderous tales 2017, Otava 2019. Sivumäärä 184.

Kuolema joulupäivänä -nide sisältää kuusi P.D. Jamesin (1920-2014)  lyhyttä murhamysteeriä, kokoelma on julkaistu postuumisti, eikä sisällä komisario Dalgliesh-tarinoita.

Jojo tarinassa eläkkeelle jäänyt tuomari muistelee murhaa, joka tapahtui hänen koulumatkallaan joulun tienoilla. Lukija saa pohdittavaa murhan oikeutuksen ja tosiasioiden salaamisen parissa. Jojo on yksi todistuskappale, josta valehdellaan. Oikea murhaaja ei jää kiinni, mutta kuolee toisen maailmansodan rintamalla.

Uhri -tarinassa murhaaja kertoo tekemästään murhasta. Murhaaja on Ilsa Mancellin  filmitähden ja prinsessan  ensimmäinen julkisuudelta salattu aviomies, mitätön ja nimettömäksi jäävä. Herra on apulaiskirjaston hoitaja. Hän kertoo avioliitostaan: hän meni naimisiin 17-vuotiaan Elsie Bowmanin kanssa. Onnea kesti runsaan vuoden, jonka jälkeen Elsie suuntasi pomon sihteerinä miljoönäärin Rodney Collingfordin sänkyyn ja avioon ja vaihtoi sekä etunimensä ja sukunimensä.  Apulaiskirjastonhoitaja päättää murhata Rodney Collingfordin ja punoo murhasuunnitelmaa. Tarina kertoo kostosta ja mihin se johtaa. Se kertoo myös siitä, että murhaajakin jättää tahtomattaan käyntikorttinsa. Apulaiskirjastonhoitaja kirjoittaa uhkauskirjeitä, jossa tekee saman kirjoitusvirheen.

Kolmannen tarinan nimi on Joulupukkimurha. Teini-ikäinen Charles Mickledore viettää setäpuolensa kartanossa joulua. Upporikas setä on kutsunut Charlesin lisäksi majuri Turvillen vaimoineen, ottopoikansa Henry Caldwellin ja neiti Gloria Belzinen. Tapahtumia ennakoi paukkukarkissa oleva uhkaus. Jouluyönä joulupukki tuo joululahjat vieraiden huoneissa roikkuviin sukkiin. Aamulla isäntä löytyy murhattuna joulupukin asussa. Tässäkin lukijalle paljastetaan murhaaja, mutta poliisilta mysteeri jää ratkaisematta. Itseasiassa nuori Charles ratkaisee murhan, mutta salaa sen. Motiivi olisi monilla. Yksi vieraista on pikkutytöistä kiinnostunut ja isäntä tietää sen. Toisaalta isäntä itse on ajanut pikkutytön päälle ja paennut paikalta. Lisäksi hän on ajanut toisen vaimonsa itsemurhaan. Motiivi olisi siis monella.

Tyttö joka rakasti hautausmaita tarina on hyvin ankea. Tytöllä on myös kissa, joka on osa salaisuutta, jota tyttö ei muista. Nuoruuden ankeus paljastuu tarinan lopussa.

Aivan ihastuttava talo tarinassa Harold Vinson saa vankeustuomion oikeudenkäynnissä, jossa Haroldia syytetään vaimonsa  murhayrityksestä. Tässäkään tarinassa tuomio ei ole oikea...

Herra Millcroftin syntymäpäivä.
Sisarukset Rodney ja Milred Millcroft suuntaavat isänsä Augustuksen 80-vuotispäiville Meadowsweet Croftii'n vanhainkotiin. Upporikas isä haluaisi vaihtaa kalliimpaan Maitland Croftiin. Vanhus sepittää murhannensa veljensä, koska tämä oli muuttamassa testamenttia Australian serkkujen hyväksi. Näin hän saa lapset vaihtamaan hänen vanhainkotiaan. Myöhemmin lukija saa vanhuksen selityksistä aihetta pohtia, oliko tarina sepitettä.

P. D. Jamesin Kuolema joulupäivänä -novellit ovat erilaisia murhamysteerejä, jo siksikin, että niissä ei ole salapoliisia, ja poliisilta kuolemat jäävät selvittämättä Lisäksi loppuratkaisut saavat lukijan pohtimaan moraalisia kysymyksiä.

P.D Jamesin Adam Dalgliesh -pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

Mai on blogannut näin.

Anna Jansson: Kuolon kosketus

 

Anna Jansson: Kuolon kosketus, alkuteos Dödslistan 2020, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom, Gummerus 2021, sivumäärä 375.

Anna Janssonin (s. 1958) suosittu  Maria Wern -kirjasarja on edennyt jo osaan 21, yhtään kirjaa en olen ollut aiemmin lukenut, mutta katsonut TV-sarjaa, joskaan tätä jaksoa ei ole filmattu, eikä ainakaan näytetty Suomessa. Kirja on hyvin rankka ja iljettävä, käsittelee seksuaalista väkivaltaa, murhia ja muuta ankeutta.

Teos alkaa, kun tuntematon henkilö lisää Keritsimet Facebook-ryhmään uuden iljettävän rikoksen. Keritsimet-ryhmästä seksuaalisen väkivallan uhrit jakavat kertomuksiaan. Ruotsinkielisen nimen (Dödlistan) mukaan joku alkaa listan mukaan murhata ja silpoa miehiä, jotka ovat raiskanneet naisia.

Murhasarja tapahtuu Gotlannin Visbyssä, missä Maria Wern asuu ja on poliisina. Paikallinen poliisi aloittaa tutkimukset ja epäiltyjä on sangen paljon. Tutkimusten edetessä Maria Wernin ja  hänen perheensä kestokykyä venytetään äärimmilleen.

Anna Janssonin Kuolon kosketus on jännittävä dekkari, mutta aihepiiriltään iljettävä mutta tärkeä.

****
Suhtauduin tähän kirjaan kaksijakoisesti aihe on tärkeä, mutta tässä aihetta pursotettiin koko ajan lisää, että iljettää ja paljon. Yksi päähenkilöistä ja uhreista on Agnes Mellgren (20 v), jonka isä on kuollut vuosia sitten yliajossa. Agnesilla on motiivi murhiin. Agnesin äiti Bea on synnytyslääkäri ja isoäiti on asianajaja, joka puolustaa raiskauksen uhreja, yksi heistä on Maria Wernin kollega Jarita. Käy niin, että Jaritan raiskaaja vapautetaan hovioikeudessa ja hänet murhataan. Jaritaakin epäillään, kuten Agnesia. Keritsimet Facebook-ryhmään tulee yhä uusia tapauksia, ja samoin murhasarja jatkuu....

Loppu on karmiva.

Teoksessa kuvataan hyvin, minkälaisia jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää. 

****

Maria Wern -sarjan avausosa Vaitelias jumala ilmestyi vuonna 2000, sarjassa on 25 osaa, sarja jatkaa aina Maria Wernin perheen tarinaa. Maria Wern on sarjan ensimmäisessä osassa naimisissa ja hänellä on kaksi lasta ja anoppi, nyt hän asuu uusioperheessä, jossa hänellä on kaksi lasta Emil ja Linda, ja hänen uusiokumppani Björnillä Hampus-poika. Tämän kirjan jälkeen perheeseen voi tulla uusia ongelmia.

Henry Fielding: Tom Jones

 

Henry Fielding: Tom Jones alkuteos The History of Tom Jones, a Foundling 1749, suomentanut Olli Nuorto, WSOY 1950, sivumäärä 549.

Henry Fieldingin (1707-1754) romaani Tom Jones on klassikkomaineessa. Romaani on hyvä, se sisältää paljon huumoria ja riittävästi juonenkäänteitä.

Juoni ja kirja lyhyesti

Tarinan alussa kartanonherra Allworthy palaa Lontoosta, ja hänen kartanostaan löytyy poikalapsi. Pojan alkuperää selvitetään ja koulumestari Partridgen nuori palvelija Jenny Jones tunnustaa ja karkoitetaan kuten myöskin Partridge, jonka mahdollisuudet pitää koulua loppuvat.

Allworthy ratkaisee seutukunnan riidat, hän on leppoisa ja hyvä mies, mutta saa yksipuolista tietoa lähipiiriltään. Allworthyn vaimo ja lapset ovat kuolleet. Löytölapsi saa kasteessa nimen Tom ja saa äitinsä sukunimen Jones, isää Jenny Jones ei paljasta. 

Allworthyn kartanossa asuu hänen sisarensa Bridget, joka avioituu kapteeni Blifilin kanssa. Pari saa lapsen, joka kasvaa yhdessä Tom Jonesin kanssa. Kapteeni ja Bridget molemmat kuolevat, ja Blifil on perimässä kartanoa. 

Blifil ja Tom ovat viettäneet lapsuuden yhdessä. Tom on täynnä elämäniloa, on reipas ja aloitteellinen ja hyvissä väleissä seudun rahvaan kanssa. Blifil on nyrpeä murjottaja ja tietää, että hänen syntyperänsä on korkeampi kuin rahvaan.

Kun pojat ovat aikuisuuden kynnyksellä, Tom joutuu "vaikeuksiin". Hän metsästää Mustan-Georgen kanssa. Tom tunnustaa syntinsä ja saa rangaistuksen, mutta ei kieli Georgesta. Tom auttaa Georgea, joka valehtelee ja varastaa Tomilta. Georgen tytär Molly Seagrim viettelee Tomin ja saa lapsen. Tom katuu ja häpeää, mutta myöhemmin ilmenee, että lapsi ei ole Tomin.

Kirjassa on paljon tapahtumia, ja samat henkilöt pyörivät juonessa, moni tapahtuma saa uutta valoa, lisäksi kaikki ei ole tapahtunut, kuten alussa on kerrottu.

Hieman lisää tapahtumista

Tom Jones rakastuu naapurikartanon tyttäreen Sofia Westerniin. Samoihin aikoihin Allworthy on kuolemaisillaan ja paljastaa testamenttinsa. Tom Jones saisi testamentin mukaan 500 puntaa ja 100 punnan elinkoron, ja Blifil perisi kartanon ja rahaa. Blifil on kateellinen Tomille, ja panettelee parantuneelle Allworthylle, joka jättää Tomin perinnöttä ja karkoittaa Tomin, joka suuntaa Bristoliin ja ottaa pestin armeiijaan.

Sofia on rakastuneut Tomiin, mutta hänen leski-isänsä ja tätinsä aikoo pikanaittaa (päivän varoitusajalla) Sofian Blifilille. Sofia inhoaa Blifiliä, ja karkaa kotoaan...

Teoksen pääosa tarkastelee Tomin ja Sofian "harharetkiä" ja lopussa sankaripari tapaa toisensa ...

Tom Jones on juonivetoinen kertomus, mutta juoni on kohtalaisen hyvä, erinomaiseksi romaani muodostuu mehukkaiden henkilöiden ansiosta (joistain alla enemmän). Kertojalla on humoristinen ja leppoisa ote, jossa ihmisen teennäisyydelle hymyillään.

Olli Nuorton suomennos on itse asiassa lyhennelmä, jossa joitain jorinoita on lyhennelty tai jätetty pois. Luin näitä poistettuja tekstejä (gutenbergistä), ne eivät vaikuta juoneen, mutta parodioivat aikansa ilmiöitä.

Ylellä on näytetty ITV:n vuonna 2023 tehty tv-sarja, jossa Sofia on tummaihoinen.

Syvempi viilto kirjan hahmoihin, joka paljastaa myös juonesta ja kirjan "salaisuuksista", älä siis lue tätä, jos haluat lukea kirjan.

Kirjan kerronta alkaa 1720-luvulla, koska kun Tom on aikuinen hän liittyy armeijaan. Tarkoituksena on kukistaa Jakobiittikapina (1745-1746), joka pyrki nostamaan Jaakko II:n katoliset "kruununperilliset" valtaan Skotlantiin, Charles Edward Stuart lymyili ulkomailla. Sotisopaan pukeutuminen ja armeijassa olo on pieni episodi. Toisaalla Sofia on karkuteillä, ja Tom kuulee juoruja Sofiasta ja kärsii. Koska Tom on äpärä, Sofian isä on tehnyt selväksi, että Sofian ja Tomin avioliitto on mahdottomuus. Tom sen takia solmii suhteita, eräs heistä on rouva Waters, joka on kuin onkin Jenny Jones, joka on Tomin "äiti", "äiti", koska Tomin todellinen äiti on Bridget Allworthy  eli Blifil ja Tom ovat velipuolia. Retkillään Tom tapaa myös Partridgen. 

Juoneen kytkeytyy monia hahmoja ja tapahtumia, joita en avaa tässä postauksessa. Aivan lopussa mutkat oikenevat ja loppu on hyvin onnellinen.

Kirjassa Allworthyn omaisuuden ympärillä pyörii "kärpäsiä". Bridget ja  Blifil vuorollaan kärkkyvät perintöä. Allworthyn luona loisii ensin pappi Blifil, joka usuttaa veljeään kosimaan Allworthyn sisarta. Allworthyn luona asuu lisäksi pappi Thwackum ja filosofi Square, jotka ovat joka asiasta eri mieltä. Sofian isää kutsutaan patruunaksi ja terhakaksi junkkeriksi. Hänen mielestään vaimon paikka keittiössä,  tehdä ruokaa. Hän pitää erityisesti metsästyksestä. Junkkerilla on naimaton (miesmäinen) sisar, joka junailee Sofian asioita, kunnes tämä karkaa.

Tom Jones on vanha kunnon romaani, jota suosittelen brittiläisistä klassikkoromaaneista pitäville.

Shaun Attwood: Kasvokkain gangsterin kanssa

 

Shaun Attwood: Kasvokkain gangsterin kanssa, Maailman vaarallisempia rikollisia lähikuvassa, Sitdowns with Gangsters 2023, suomentanut Simo Liikanen, Tammi 2023, sivumäärä 304.

Takakannen mukaan opuksen kirjoittaja Shaun Attwood on englantilainen aktivisti, joka kärsi kuuden vuoden vankeuden Arizonassa huumekauppojen vuoksi. Attwood on haastatellut kirjaansa pahamaineisia rikollisia. Tarinoita on kymmenen, ne ovat ankeita.

Bloggaukseen en kirjaa rikollisten nimiä. Yhteistä heillä on ankea, rikkinäinen lapsuus, joskus jopa raskausaika on ollut hirvittävä, eli isä on yrittänyt tappaa äitiä, pahoinpidellyt raa'asti. Henkilöt ovat impulsiivisia, ovat ajautuneet väärään seuraan. Tarinoiden henkilöt ovat kuitenkin päässeet pois vankilakierteestä.

Aika monessa tarinassa ollaan jengissä ja joko aseena on puukko, baseball-maila tai ampuma-ase, Mafia-perheen tappaja tosin itse hakattiin baseball-mailalla, ensimmäisessä jutussa oli käännöskukkanen, ja puhuttiin pesäpallomailasta. Kirjassa kuvataan julkisuudessakin ollutta John Gottin mafia-touhua, joka pähkinänkuoresaa on samanlaista kuin Sopranos-tv-sarjassa.

Huumeet ovat myös monen arjessa, huumeilla tehdään kauppaa ja käytetään, etenkin crack ajaa käyttäjät ryöstöihin, crack on kuin nykyinen peukku. Monen lapsuudessa on ollut ankara isä, tai isäpuoli. Väkivalta muutenkin ruokkii väkivaltaa.

Aasialaistaustaisen rikollisen tarina eroaa sikäli, etää perhe oli hyvä, mutta hän oli rajusti koulukiusattu, ja alkoi kehonrakentajaksi. Salakuljetus alkoi steroideista, ja siirtyi muihin aineisiin, lopulta kaveri oli istumassa Espanjassa pahamaineisessa vankilassa.

Lyhyesti sanottuna ankea kirja.

Suomessa on alettu painamaan rikollisten tarinoita, minusta ne voivat romantisoida rikollista elämää, joka todellisuudessa on viheliäistä kujanjuoksua.

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

 

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia, alkuteos Mistletoe Murder and Other Stories  2005, suomentaja Jaakko Kankaanpää, Otava 2016, sivumäärä 124

P. D.  Jamesin novellikokoelma  Mistelimurha ja muita kertomuksia sisältää neljä kertomusta: Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa. Kaksi viimeistä ovat komisario Dalgliesh -tarinoita.

Alkupuheessa P. D. James (1920 - 2014) mainitsee, että alkuun salapoliiskertomukset olivat novelleja (Sherlock Holmes -tarinat, Agatha Christien lyhyet jutut), mutta pidempi ilmaisu valtasi alaa ja Agatha Christie muistetaan nimeenomaan pitkistä dekkareistaan. Pidempi muoto antoi sijaa psykologiselle tarkastelulle ja ihmisten välisten suhteiden tarkalle kuvaukselle, mitä Jamesilla itsellään on. P. D. James mainitsee, että novellin rajat ovat ahtaammat ja novellit ovat suoraviivaisempia.

Mistelimurha, Mistletoe Murder. Julkaisuvuosi 1995, sivumäärä 29.
Rikoskirjailija kertoo murhasta vuonna 1940, jonka todistajana oli sukujuhlissa jouluna 1940. Kertoja oli menettänyt miehensä sodassa. Paikalla olivat kertoja, hänen serkkunsa Paul, antiikkikauppias Rowland Maybrick, isoäiti ja eräitä muita henkilöitä. Rowland murhataan ja kirjailija näkee lattialla mistelinmarjoja ja vesiläikän. Poliisi ei pysty selvittämään murhaa, mutta kirjailija antaa vihjeen, kuka oli lopulta murhaaja. 

Hyvin tavallinen murha, A Very Commonplace Murder. Julkaisuvuosi 1969, sivumäärä 26.

Ernest Gabriel palaa 16 vuoden jälkeen katsomaan asuntoa, jossa murhattiin Eileen Morrisey ja teosta tuomittiin syytön Denis Speller. Tarinaan liittyy aikuisten lukemiset ja salaiset tapaamiset ja lopulta lukijalle selviää, kuka on tehnyt murhan. Iljettävä tarina.

Boxdalen perintö, The Boxdale Inheritance. Julkaisuvuosi 1979, sivumäärä 34

Adam Dalgieshin isä oli kirkkoherra. Kaniikki Hubert Boxdale oli isän ystävä ja Adamin kummisetä. Hubertin isotäti Allie oli jättänyt Hubertille 50 000 punnan  perinnön. Isotäti oli railakas henkilö, mutta kaniikkia huoletti se, oliko Allie murhannut miehensä 1902, josta syytteestä hänet oli vapautettu. Iäkäs ja äveriäs aviomies oli kuollut arsenikkiin joulun aikana. Isoisänsä Augustus Boxdalen avioituminen nuoren varieteetanssijattaren kanssa oli ollut suvulle sensaatio ja häpeä.

Tapauksesta on 67 vuotta, eli eletään ehkä vuotta 1969. Adam Dalgliesh puhuu murhasta  kriminologi Aubrey Glattin kanssa, joka suunnitteli aiheesta kirjaa, mutta jätti hankkeen kesken, kun kukaan läsnäolleista  ei suostunut haastatteluihin. Dalgliesh selvittää, että yksi paikalla olijoista on vielä hengissä, mutta kuolinvuoteellaan. Dalgiesh jututtaa häntä ja selvittää, kuka murhan teki, miksi ja mitä siitä seurasi. Dalgliesh pitää yksityiskohdat omana tietonaan. Kaniikki ottaa perinnön vastaan, mutta lahjoittaa sen varietee- ja sirkustaiteen edistämiseen isotädin muiston kunnioittamiseksi.

Joulun kaksitoista johtolankaa, The Twelve Clues of Christmas.  Julkaisuvuosi 1996. sivumäärä 23. 

Adam Dalgliesh on nimitetty ylietsiväksi ja hän on joulun pyhiksi ajamassa Jane-tätinsä luo joulun viettoon MG Midgetillä (autoa valmistettiin 1961-1979 ja on avoauto, jossa talvisin kuomu), kun  hänet pysäytetään ja mies huutaa:"setäni on tehnyt itsemurhan". Alan lähtee Harkervilleille ja myös paikalliset poliisit tulevat paikalle. Kaikki näyttää epäillyttävältä ja tutkimusten jälkeen Adam Dalgliesh luettelee 12 johtolankaa, jotka osoittavat, että kyseessä oli murha, ei itsemurha. Dalgiesh sanoo tädilleen, että "se oli silkkaa Agatha Christietä".

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

Koskinen ja raadonsyöjä

 

Koskinen ja raadonsyöjä, Karisto 1997, pokkaripainos CrimeTime 2021, sivumäärä 287.

Koskinen ja raadonsyöjä on toinen osa jo 30-osaisessa Seppo Jokisen (s. 1949) kirjoittamassa komisario Koskinen sarjassa. Kirjoista on tehty tv-sarja, joiden esittäminen alkoi 2021, ja kansikuvassa on Koskista näyttelevä Eero Aho.

Teoksen alussa tapahtuu lapsikaappaus, kun Reettamari (2 v) huiputetaan junassa äidiltään ja viedään pois Toijalan asemalla. Poliisi selvittää pian tapauksen, joka on hyvinkin dramaattinen, mutta kaikki säilyivät hengissä. Tekijä oli mielenterveytensä kanssa painiskeleva nainen, jolla on takana kaksi aborttia ja oman lapsen kätkytkuolema. 

Kaappauksella on löyhä yhteys dekkarin päärikokseen, kun poliisit näkivät tulevan henkirikoksen uhrin palaavan Helsingin reissulta samalla junalla. 

Poliiseilla on kostea saunailta Majarannassa, mutta aikaisin aamulla Koskiselle tulee äkkilähtö. Paperitehtaan ATK-osastolla on mies lyöty kuoliaaksi. Uhri on ATK-nero Niko Laurikka. Poliisit tekevät rikospaikkatutkinnan, ja kuulevat ATK-osaston henkilökunnan.

Usein tietokonenörttejä pidetään ujoina ja hiljaisina, mutta tässä ATK-osastossa puhetta, suhdesähläilyjä, kolmiodraamoja ja harrastuksia riittää. Koskisella on haastava palapeli ratkaistavana. Askel askeleelta löytyy uusia palasia, ja kokonaiskuva alkaa hahmottua ...

Teos kuvaa 1990-luvun lopun tietokonemaailmaa. Internet on käytössä. Koskisen poika Antti (16 v) selaa internettiä Netscape-selaimella. Hän näyttää isälleen kuvia Kreikasta, jotka hän etsii Yahoo-hakuohjelmalla. Antti selittää myös tietokonemadoista. Laurikka oli ohjelmoinut madon aktivoitumaan, ja siinä hän ilmoittaa, että joutui Raadonsyöjän uhriksi, mistä tulee teoksen nimi. 

Matkapuhelimetkin ovat alkaneet yleistyä, ja Koskinen käyttää hyväkseen puhelulistaa (lokia).

Poliisiyhteisön asioita viedään eteenpäin. Koskinen on pomonsa Rusinpään hampaissa, kun tämä oli päästänyt epäillyn vapaaksi (ei ollut murhaaja!). Koskinen tuntee lievää mustasukkaisuutta, kun Tarun kerrotaan olleen Kaation kanssa. Taru lisäksi vihjaa Ullalla olevan henkilökohtainen ongelma. Koskinen pahastuu asiasta, mutta ilahtuu Tarun tiedosta, että Rusinpää on menossa ministeriöön. Roine on masentunut, mutta mentoroi Koskista. Pekki touhuaa tavanomaisesti. 

Murha-ase on erikonen, pala Berliinin muuria. Työpaikalla on tiimiposti, joka oli yleinen 1990-luvun lopussa. Ainakin yksi Wartburg on liikenteessä (1999 itäsaksalaisia Wartburgeja oli liikenteessä 732 kpl).

Koskisen perhekuviot.

Sakari Koskinen on nelikymppinen. Perhe asuu Hervannassa omakotitalossa. Koskisten avioliitto vaikuttaa vaikealta, tai puolisoilla on eri kiinnostuksen kohteet. Vaimo Raija käy positiivisen ajattelun, napatanssin ja grafologian kursseilla, mutta kipinää on sen verran, että myös peitto heiluu.

Poika Antti, joka on 16-vuotias, on kiinnostunut tietokoneista, johon on kytkenyt modeemin. Poika haluaa Lappiin talvilomalla. Koskinen on ostanut hiihtovehkeet ja varannut majoituksen. Purjehdus on Antin kesäharrastus ja Koskinen käy kaverinsa kanssa Kreikassa purjehtimassa myös talvilomillaan, mutta nyt on Lapin matka varattu, ja on kalliimpi kuin Kreikan reissu. Koskinen stressaa, päästäänkö Lappiin, työkiireet haittaavat perhe-elämää.

Yllätäen päästään Lappiin.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:
Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025