Suzanne Collins: Nälkäpeli

 

Suzanne Collins: Nälkäpeli, alkuteos The Hunger Games 2008, suomentaja Helene Bützow, WSOY 2009, sivumäärä 389.

Suzanne Collinsin teos Nälkäpeli, on bestseller-trilogian avausosa. Nälkäpelistä on tehty huiman suosion saaneet elokuvat, kirjatrilogiasta puristettiin neljä elokuvaa.

Nälkäpeli -kirjan alku kuvaa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin, Nälkäpeli-trilogian sankarittaren ja kirjojen minäkertojan elämää Panemin diktatuurin vyöhykkeellä 12. Katnissin perheessä on äiti ja pikkusisko Prim. Vyöhyke 12 on köyhä hiiltä diktatuurille tuottava alue. Isä on kuollut kaivosräjähdyksessä. Katniss pitää perheen elannosta huolta metsästämällä salaa vyöhykkeen ulkopuolella, ja myy luvatta lihaa, marjoja ja kalaa. Metsästysretkillä on mukana poika Gale, jonka Katniss on tavannut samoissa puuhissa.

Panem on rakentunut luonnonkatastrofien ja sotien jälkeen Pohjois-Amerikkaan. Panemin pääkaupunki on Capitol, ja alun alkaen valtio oli jaettu 13 vyöhykkeeseen. Capitol kontrolloi vyöhykkeitä, jotka on rajattu sähköaidoin (sähkökatkoja on paljon). Ruokaa ja energiaa säännöstellään. Kapinan jälkeen yksi vyöhyke  (numero 13) tuhottiin varoitukseksi muille. Nälkäpeli järjestetään vuosittain kapinan kukistumisen muistoksi. Peliin arvotaan jokaiselta vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika, 24 pelaajaa pelaa areenalla kunnes vain yksi on hengissä. Nälkäpeliä näytetään tv:ssä, ja ulkopuolelta vaikutetaan peliin, ja kontrolloidaan peliareenaa.

Arvonnassa valitaan Vyöhykkeen 12 edustajaksi eli tribuutiksi Katnissin pikkusisko Prim. Katniss on perheen pää, ja hän suojelee Primiä, ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Katniss antaa ohjeet äidille, ja Gale lupaa pitää perheestä huolta. Pojaksi valitaan leipurin poika Peeta, jonka Katniss tuntee. Peeta on antanut hänelle joskus leipää. Panemin valtion nimi on muuten johdettu latinankielisestä lauseesta "Leipää ja sirkushuveja" eli Panem et circenses. Moni nimi on myös latinalais peräisiä esimerkiksi Cinna ja Caesar. Mutta itsevaltainen presidentti on Snow. Nälkäpeli on siis nykyaikainen tosi-tv-peli gladiaattorein, jossa vain yksi jää henkiin. Kuten gladiaattoreita, Nälkäpelin tribuutteja koulutetaan, ja näytetään stailattuna yleisölle ennen laskemista areenalle.

Kirjan pääanti on Nälkäpelin juonen käänteet. Esittelyssä Peeta paljastaa, että on aina rakastanut Katnissia. Vyöhyke 12 on köyhä vyöhyke, josta tulevilla pelaajilla on huonot mahdollisuudet voittaa, sektorilla on tullut vain 2 voittajaa 73 pelikerrasta. Toinen voittajista on elossa, hän on alkoholisoitunut Haymitch, joka auttaa Katnissia ja Peetaa Capitolissa.

Rikkaiden sektorien pelaajia on valmennettu peliin koko ikä. Peli on raakaa, areenalla lapset tappavat toisiaan, siellä on myrkyllisiä eläimiä, joiden pistoon voi kuolla, vettä ja ravintoa on niukalti, osa marjoista on kuolettavan myrkyllisiä. Lisäksi lopussa pelinjärjestäjät lähettävät mutanttisusia raatelemaan kilpailijoita.

Koska kyse on tosi-tv:stä, ohjaajat ja leikkaajat valitsevat tv:ssä näytettävän tarinan. 74:s peli kuvataan rakkaustarinana, ja pelaajien vähetetssä ilmoitetaan, että jos kaksi viimeistä kilpailijaa on samalta sektorilta, he ovat voittajia. Panem on diktatuuri, eikä diktatuurin sanaan voi luottaa, eikä kenenkään asema ole turvattu. Diktatuuri peruu lupauksen, kun vain Katniss ja Peeta ovat jäljellä ...

Katniss on taitava eränkävijä, varsinkin hän taitaa jousipyssyn käytön. Peeta on vahva ja älykäs, tai eri lailla kuin Katniss, hän oivaltaa miten peliä pelataan. Koska kirjasaaga jatkuu kahden osan verran, niin sankaripari säilyy elossa, mutta jännite jää diktatuurin ja voittajien välille ja etenkin Kattnissin välille. Diktatuurissa tartutaan aina valtaan, ja pelätään kumouksia, sitä diktatuuri ja presidentti Snow pelkäävät.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli on vauhdikas ja jännittävä kuvaus kuolettavasta tosi-tv:stä Panemin diktatuurissa. Luin tämän kesällä,  kauniina kesänä. Nyt talvi on sitäkin ankeampi, ja kirja tuntuu ajankohtaisemmalta.

*****

Suzanne Collins (s.1962) on  amerikkalainen nuorten kirjailija, joka julkaisi ensin Alismaa-tarinat, ja sitten nämä Nälkäpeli-teokset. Collins aloitti uransa käsikirjoittajana.  Nälkäpeli-trilogian muut osat ovat Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Helmet lukuhaasteen kohta 28 rastittuu, alaikäinen pääosissa.

Katherine Mansfield: Preludi

 

Katherine Mansfield: Preludi. 

Preludi -nide sisältää 59-sivuisen novellin Preludi, ja  27-sivuisen novellin Everstin tyttäret.

Preludi alkuteos Prelude (1918) 

Preludi kuvaa Burnellin perheen muuttoa kaupungista maaseudulle, ja se pohjautuu kaiketi Katherinen perheen muuttoon. Alkuun muuttoa tarkastellaan sisarusten Lottien ja Kezian kannalta. Perheen äiti Linda on ilmeisesti raskaana? Hänen sisarensa Beryl on taloudellisesti riippuvainen Lindan miehen Stanleyn rahoista. Beryl haaveilee rikkaasta englantilaismiehestä. Preludi kuvaa perheen muuttoa, suhtautumista palvelijoihin ja kotieläimiin. Herrasväki pimputtaa pianoa, ja kyökkipiiat ahkeroivat keittiössä. Ruuaksi saadaan ankkaa, jolta katkaistaan kaula. Perheen isä pohtii pitkää työmatkaa.

Preludi kuvaa tarkasti perheen muuton vaiheita ja sosiaalisia suhteita. Novellin teemat ovat tasa-arvo, naisen asema ja palveluskunnan asema.

Everstivainajan tyttäret, alkuteos The Daughters of the Late Colonel (1921).
Constantia ja Josephine ovat vanhojapiikoja, jotka ovat asuneet isänsä vanhan everstin taloudessa.  Vanhat piiat ovat jämähtäneet kulissielämään ja elinpiiri on Englannissa kutistunut neljän seinän sisään. He ovat asuneet Ceylonissa, missä heidän äitinsä on kuollut. Siskokset puhuvat lähinnä toisilleen, kun hautajaisten järjestelyt on ulkoistettu, kuten everstin sairauden hoito. Sisarukset pohtivat isän tavaroiden kohtaloa, ja pohtivat lähettävätkö isän kellon Ceylonille, sisarusten veljelle.

Novelli kuvaa minusta vanhapiikasisarusten pysähtynyttä elämää. Heidän elämässään ei ole ollut miehiä, tai naimaikäisiä (-kykyisiä) miehiä, eivätkä he ole uskaltautuneet suhteisiin, joskin asuinjärjestelyt ovat estäneet tilaisuuksia edes tavata ketään. He keskustelevat ja kinastelevat keskenään, lopulta sisarukset unohtavat, mistä he kinastelevat, ja mitä piti sanoa. Minusta novellissa kuvataan siirtomaissa varttuneiden englantilaistyttärien pienet piirit, ja miten naimattomuus sulkee heidän elinpiirinsä ja tylsistyttää heidät ansariinsa.

*****
Katherine Mansfield (1888 - 1923) oli uusiseelantilainen kirjailija. Katherine syntyi Wellingtonissa, mutta kävi Lontoossa sisäoppilaitosta, eikä palattuaan sopeutunut Wellinigtoniin piireihin, vaan muutti Eurooppaan, jossa sairastui keuhkotuberkuloosiin. Katherine Mansfield oli novellisti ja modernisti, Mansfieldin novelleja on käännetty suomeksi jonkin verran, olen itse lukenut aiemmin novellit Kuppi teetä, ja Laulutunti.

Helmet lukuhaasteen kohta 39 rastittuu Novellikokoelma.

Juice puhuu: Kootut muistelmat vol 1

 

Juice puhuu Kootut muistelmat vol 1,  Kaj Lipponen, Harri Tuominen & Waldemar Wallenius Into 2020, sivumäärä 248.

Juice Leskinen (1950 - 2006) oli lauluntekijä, etenkin sanoittaja, ja yksi suomenkielisten rock- ja pop-lyriikoiden edelläkävijöistä. Juice perusti bändin Coitus Int. yhdessä Mikko Alatalon, Harri Rinteen ja  Max Möllerin kanssa. Miehistö vaihtui, kun muut kuin Juice lähtivät omille teilleen. Coitus Int levytti vuonna 1973 LP:n Coitus Int., missä on Heinolassa jyrää -biisi. Juice oli tullut opiskelemaan Kieli-instituuttiin 1969 Juankoskelta, mutta opinnot jäivät kesken. Juice oli tutustunut opiskeluaikana Alataloon ja Rinteeseen. Yllä olevaan viitataan kirjassa, jonka Juice on muistellut työhuoneessaan 1989 - 1990. Tämä ensimmäinen opus kattaa Juicen uran vuoteen 1980 asti, jolloin julkaistiin 15. yö. Kirjan takana on trio Waldemar Wallenius, Harri Tuominen ja Kaj Lipponen, joka on kolmikosta ainoa, joka ei tuntenut Juicea eikä tavannut häntä. Varmasti yksi syy muisteluille oli se, että Juicella oli terveysongelmia 1988 - 1989, ja tällöin huhuttiin jopa Juicen kuolleen.

Juice muutti 1969 Juankoskelta Tampereelle, ja tapasi Mikko Alatalon 1971. Juice ideoi asioita Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa. Juice siis perusti bändin Coitus Int. -yhtyeen, joka oli pystyssä vuoteen 1975 asti. Juice teki vuonna 1974 kaksi hittiä nimeltä Marilyn ja Jyrki Boy. Marilynin idea tuli Norman Mailerin Marilynin elämänkerrasta. Jyrki Boyn idea tuli Suosikin "linjasta", Suosikin päätoimittaja oli Jyrki Hämäläinen. Jyrki Boy -hittiä seurannut LP Per Vers runoilija ei ollut arvostelumenestys. Levyn biisit on pääosin Juicen kynästä, mutta myös Alatalon, Rinteen ja Tuomisen. Levyllä on 14 biisiä, Suihke kainaloon, Sex Machinesta ideoitu Panomies, Per Vers Runoilija, Elämässä pitää olla runkkua, ja Juankoski Here I come, jota biisiä avataan sekä Kuopio tanssii ja soi.  Juice kertoo kappaleista, mutta kaikki eivät aukea minulle, koska minulla ei ole kuin yksi Juicen levy eli Keskitysleitin ruokavalio, sekin  alelaarista ostettu.

Keskitysleirin ruokavalio julkaistiin vuonna 1976, Kappaleiden nimet kuulostavat hirveiltä, Keskitysleiriin, Lady of Pain, Keskitysleirin ruokavalio, Osapäivänatsi, joiden nimet viittaavat tuohon levyn nimeen. Levyllä on hitti Luonas kai olla saan, ja lisäksi kolme kappaletta. Juice arvostelee ihmisen laumakäyttäytymistä, ja sitä, etä elämä jakautuu "rooleihin", eli voidaan päivisin olla keskitysleirissä kuuliainen natsi, ja kotona myös kuuliainen, mutta kiltti fatsi.

Juicen nimi oli alkujaan Pauli Matti Juhani, kolme nimeä, joita ei käytetty, kotona kutsuttiin Jussiksi, kaveri keksi Juicen, jo Juankoskella. Juicen aloittaessa bändin myyminen oli erilaista, Juice tarjosi bändiä ja kaikki oli lastenkengissä. Vuonna 1974 keikkoja tehtiin paljon marraskuussa peräti 36, ja parhaimpana päivänä 3, tuolloin ei keikkailulla saanut elantoaan.

Juicelta on julkaistu myös sinkkuja Marilynin ja Jyrki Boyn lisäksi Einarin polkupyörä, Napoleonin mopo, Erkki twistaa sekä Anne ja Jacques, näitä Juice avaa. Mikään kappale ei ota todellisuudesta suoraan kaikkia aineksia. Syksyn sävel kirjoitettiin Lontoossa, ja taustalla oli ero tyttöystävästä. Haastatteluhetkellä Pilvee pilvee oli ollut tuolloin Juicn soitetuin biisi.

Kirjan muistelut päättyvät Juicen ja Slam-yhtyeen levyyn XV yö (Tauko 3). Avausraita on Rock'n Roll'n Blues'n Jazz ja sitten yksi Juicen tunnetuimmista biiseistä Viidestoista yö. Kakkospuolella on sinkkuna ilmestynyt Ei elämästä selviä hengissä, sinkun b-puoli oli muuten Viidestosta yö.

Juice puhuu -teos on hyvin valaiseva ja perinpohjainen muistelu, joka ei minulle antanut kaikkea, mitä se antaisi sellaiselle henkilölle, jolla on kuunneltuna koko Juicen tuotanto, ja etenkin varhaistuotantoa. Juicen aikana Manserock alkoi nousta, ennen sitä oltiin eletty Helsinkikeskeisyydessä.

Teoksessa on myös Juicen huikeita sanoituksia, ja se on Juicen erityisosaamista. Laitan tähän Viidennentoista yön kaksi ensimmäistä "säkeistöä"

Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.

Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

Maailma ei ole tuosta muuttunut, se tekee hidasta itsemurhaa polttamalla fossiilisia polttoaineita ja kalistelemalla aseita.

☆☆☆☆☆

Juicesta tehty filmi antaa hänestä ilkeämmän kuvan. Filmissä on kohtaus, jossa hän vinoilee pahasti keikalla Harri Rinteelle.

Minulla on myös TV2:n Laulava sydän musiikkiohjelman -levy, jossa muut laulavat Juicen biisejä. Levyllä on 29 biisiä. Maarit laulaa  biisit 15. yö sekä Tuuli ja taivas, Ritva Oksanen biisit Syksyn sävel ja Yölento, Samuli Edelmann Pilvee pilvee ja Pyhä toimitus. Kuvasta näkyy biisit ja laulajat, mutta pidän erityisesti Kaija Koon Risainen elämä coverista sekä Juha Lehden Norjalaisesta villapaidasta. Levy on Johanna Kustannus Oy:n vuodelta 2000. 

Helmet lukuhaasteen kohta 18 rastittuu, kun toimittaja on kirjoittanut tämän.

Matti Rönkä: Uskottu mies

 

Matti Rönkä: Uskottu mies, Gummerus 2019, sivumäärä 303.

Matti Röngän Uskottu mies palaa Viktor Kärpän tarinaan inkerinsuomalaisena, joka sukkuloi kahden maan välissä. Viktor on alun alkaen neuvostotiedustelun majuri ja hiihtäjä, mutta on menettänyt työpaikan ja palkan Neuvostoliiton hajottua. Viktor muutti Suomeen, jossa Kärppä joutuu kohtaamaan monenlaisia vaikeuksia, jotka voitti. Lisäksi Viktorin hyveisiin kuuluu muiden lähes pyyteetön auttaminen. Kärpän etuna mutta myös taakkana on entinen elämä Neuvostoliitossa, ja vanhat siteet tiedusteluun, valtiollisiin instansseihin, sekä Pietarin kassaan. Aiemmissa osissa Viktor on perustanut rakennusalan yrityksen, ja hän on monessa mukana, kaikki ei kestä päivänvaloa. Hänellä on yhteyksiä myös poliisiin ja Supoon. Viktor on mennyt naimisiin suomalaisen hoivayrittäjä Marjan kanssa, heillä on yhteinen lapsi Anna, sekä adoptoitu poika Sergei, joka käy Santahaminassa inttiään. 

Matti Kiuru pyörittää Viktorin yritystä, Viktor on himmannut, ja löhöilee datsallaan Karjalan Kontupohjassa, kun kesämökin rauhaa häiritsevät tunkeutujat. Kärppä jättää miehet rauhaan, mutta ampuu heidän Toyotaansa singolla. Kun Kärppä selittää tekosiaan poliisilaitoksella eversti Aleksei Fjodorovits Karamazoville, hän ymmärtää, että hän on jonkun uuden tai suuren äärellä. Suomessa Viktorin inttikaveri paluumuuttaja  Pavel Ljudin (Pauli Lyytikäinen Suomessa) on päättänyt päivänsä omaehtoisesti ja "määrännyt" Kärpän toimimaan "uskottuna miehenä" ja jakamaan hänen omaisuutensa perillisille. Kun Kärpän tutkimukset etenevät, moni on "perinnöstä" kiinnostunut, Ljudinin tietokoneissa on nimittäin hyvin arkaluonteisia tietoja, niin arkaluonteisia, että Kärppää muistutellaan eri suunnista, myös Supo kuulee ja poliisista venäläistaustainen Max Paappa lyöttäytyy iholle. Jotta omaisuus voidaan jakaa, se pitää löytää ensin. Kärppä ottaa kumppanin mukaansa ja lähtee kotiseuduille Karjalaan etsimään "jäämistöä" ja toimittamaan se oikealle omistajalle. Mutkia on matkassa ja vielä Suomessakin ryppyjä riittää... 

Rönkän Kärppä-kirjat ovat minusta mitä parhainta asenneilmaston muokkausta, joka koskee kaksoiskansalaisia. Viktor Kärppä on nimittäin sydämellinen ihminen, auttaa kaikkia. Hän tuntee Venäjältä tulleet ja Venäjälle jääneet. Entisestä emämaasta ei jää niin hyvä kuva, eikä juuri nyt Venäjästäkään, kun kalistelee aseita Ukrainan rajalla. Rauhaa on kaikkien ylläpidettävä.

Kirja oli minusta hyvin nostalginen ja rauhaisa. Kärppä käy läpi Ljudinin kautta omia juuriaan, ja seikkailee pitkin Karjalan perinnemaisemia. Kärpän ystäville tämä on varmasti mukava mieleen palautus.

Tarukirjassa kirjasta on blogattu NÄIN

*****
Matti Rönkä (s.1959 ) on kirjailijana tunnetuin Kärppä-sarjasta, bloggasin 2012 Tuliaiset Moskovasta, 2015 edellisestä osasta Levantin kyy, Rönkä on kirjoittanut myös bloggaamani teokset Yyteet ja  Eino.

Helmet lukuhaasteen kohta 1 rastittuu, tässä on faktaa ja fiktiota.

Alberto Moravia: Maon Kiina

 

Alberto Moravia: Maon Kiina, eli Kivinen kutsuvieras, alkuteos La Rivoluzione Culturale in Cina, 1967, suomentanut Liisa Ryömä, Tammi 1968, sivumäärä 158.

Italialainen kirjailija Alberto Moravia kävi vierailulla Kiinassa sen Kulttuurivallankumouksen aikana  kesäkuussa 1967, ja kirjoitti teoksen Maon Kiina, kivinen kutsuvieras, mutta jonka alkukielinen nimi viittaa Kulttuurivallankumoukseen, josta alla taustaa, kuten lyhyesti Mao Zedongista.

Kulttuurivallankumous (1966 -1969, joka jatkui vuoteen 1976 asti, jolloin Mao kuoli) oli vallankumous, jolla Mao pyrki saamaan puolueen takaisin hallintaansa. Mao Zedong (1893-1976) on nykyisen Kiinan perustaja, hänen johtamansa kommunistijoukot voittivat sisällissodan vuonna 1949. Kuomitang, joka oli perustettu 1912,  taisteli vallasta sisällissodassa. Kiinassa oli keisarivalta vielä 1900-luvun alussa, ja 1900-luvun alussa oli monenlaista välienselvittelyä, joissa Kuomitang pääsi voitolle, ja yritti yhdistää maata, mutta joutui taistelemaan kommunisteja vastaan. Japanin aggressiot Kiinaan lisääntyivät vuonna 1936, ja sotaa käytiin 1937-145,  Kuomitang ja kommunistit vastustivat japanilaisia, mutta sodan jälkeen kommunistit perivät sisällissodassa voiton, ja Mao astui valtaan 1949. Tämä on lyhennetty ja hyvin yksinkertaistettu versio. Mao oli osallistunut jo vuonna 1921 kommunistisen puolueen perustamiseen, mutta toimi lyhyen aikaa 1920-luvulla myös Kuomitangissa, jota johti Tsiang Kai-sek, joka pyrki pääsemään eroon kommunisteista. Mao oli kommunisti mutta selvisi puhdistuksista, siitä alkoi välien selvittely, joka päättyi kommunistien voittoon vuonna 1949. Kiinan kommunistipuolueen ja Neuvostoliiton kommunistien välillä oli ollut kitkaa jo pidemmän aikaa, ja kitkaa oli myös Maon ja Stalinin välillä. Mao oli omilla linjoillaan. Maon Kiina toteutti Suuren harppauksen, jonka tarkoituksena oli teollistaa maatalousvaltainen Kiina. Harppaus tehtiin 1958 - 1962, mutta se päättyi epäonnistumiseen, ja se oli yksi syy Kulttuurivallankumoukselle, joka alkoi kulttuuriväen toimesta 1965, mutta Mao käytti sitä puoluekoneiston puhdistamiseen. Kulttuurivallankumous sai myöhemmin (kirjan kirjoittamisen jälkeen) väkivaltaisempia muotoja, ja Maon vaimo Jiang Qing sai valtaa ja muodostui ns. Neljän koplan, Jiang Qing tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi, hän kuoli vuonna 1991. 

Postaus on jo sivuraiteilla, mutta Alberto Moravia saapuu  Hong Kongiin, joka tuolloin oli "vuokralla" briteillä. Moravia lentää Hong Kongista Pekingiin. Moraviallakin monessa kohtaa teksti rönsyää sivuraiteille. Ensi vaikutelma on hyvä lentokoneessa lauletaan, ihmisillä on kaikilla mukanaan Maon kirja. Maisemat ovat upeita, näkyy paljon riisipeltoja. Pekingin kaduilla on paljon Kulttuurivallankumouksen mukanaan tuomia julisteita seinillä. Maon kirja tunnetaan Suomesssa nimeltä Pieni punainen kirja, jossa on 427 Maon sitaattia. Jokaisella kiinalaisella oli Moravian mukanaan kirja, ja sitä luetaan ja siteerataan.  Mao oli Moravian mukaan poliitikko, kansankiihottaja, sotapäällikkö, lainlaatija, filosofi, runoilija ja taloustieteilijä (s. 37). Mietelmät ovat Moravien mukaan yksinkertaisia kokemukseen perustuvia. Kiina on Moravian mukaan hyvin erilainen kuin Neuvostoliitto. Kiina on maatalousvaltaisempi, siellä ei ollut teollisuusproletaaria. Marxin teoriat lähtee kumouksesta, konfutselaisuus taas on säilyttävämpi oppi. Maon johtamana Kiinan tilanne on rauhoittunut, sillä aiemmin ulkovallat olivat sotineet Kiinan kanssa, ja maassa oli sisäisiä konflikteja. Neuvostoliiton Hrustsev piti Maota Moravian mukaan pikku porvarina, jolla on maajussin luonne.

Moravia ei ole yksin matkalla, mikä ilmenee vain sivulauseissa, hän mainitsee Dacian. Dacia Maraini (s. 1936) on italilialainen kirjailija, joka lienee ollut Moravian kumppani? Ulkomaisten kirjailijoiden vierailu on järjestetetty, varmasti jo tuo lentokoneessa laulaminen. Seuraavaksi he tapaavat kirjailijan, jolta Moravia kyselee muista kirjailijoista. Useimpia pidetään revisionisteina, pettureina, tai luopiona. Petturi on neuvostoliittolainen nobelisti Solohov, joka nouti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, nobelisti Pasternakia pidetään luopiona, hän sai Nobelin, mutta ei uskaltanut hakea. Nobelisti Sartrea arvostetaan, hän kieltäytyi palkinnosta. Tuon kiinalaisen kirjailijan teoksia oli myyty noin miljoona per kirja, mutta hän on "luopunut tekijänoikeuspalkkioista". Kirjoitusprosessi on mielenkiintoinen, sotakirjaa varten kirjailija oli sotilaiden mukana 6 kuukautta, ja kirja kirjoitetaan kahdessa kuukaudessa. Yllättäen Balzacia, ja Dickensiä arvostetaan, muttei erityisemmin Dostojevskia tai Tolstoita. Shakespeare on porvarillinen.

Ihmiset Moravian havaintojen mukaan ovat tasa-arvoisia, kaikilla on puuvillapaita, siniset housut, sandalit ja pieni asunto. Ihmiset ovat köyhiä, keisarivallan aikana Kiinassa oli rikkaita ja rutiköyhiä, nyt köyhiä. Naimisiin mennään aikaisintaan 30-vuotiaana, aluksi omistaudutaan vallankumoukselle ja myöhemmin perheelle. 

Moravia kyselee, mutta kiinalaiset eivät kysy. Hän päättelee sen merkiksi siitä, että Kiinassa pidetään Kiinaa maailman keskuksena, ja se varmasti pitää edelleen paikkansa. Moravia mainitsee myyttisiin Kiinan muurin, joka on yli 5000 km:n mittainen, mutta heille näytetään siitä vain 200 metriä.

Kulttuurivallankumous pyrkii säilyttämään proletaarin diktatuurin. Etenkin nuoret on saatu liikkeelle., he eivät käy yliopistossa, nuoret ovat nousseet opettajiaan ja korkeita viranomaisia vastaan. Itsekritiikkiä ja julkista itsekritiikkiä "suositaan". Nuoret osoittavat mieltä, ja kaikilla on Maon kirja käsissään. Moravian mukaan turisteille on yksi ravintola Pekingissä, jossa hän ja Dacia syövät ankkaa.

Kiertomatka päättyy taas Hong Kongiin, joka on kapitalistinen saareke, ja jonne kiinalaiset sijoittavat. Hong Kongissa on väenpaljous. Se on muuttunut viktoriaanisesta saarekkeesta amerikkalaismalliseksi kapitalistiseksi paikaksi, jossa ihmiset pelkäävät Kiinaa. Yhdysvallat ovat joukkoineen läsnä Aasiassa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Formosalla, Etelä-Vietnamissa ja Thaimaassa. Kiina on noussut ydinasevaltioksi, ja siihen minusta viittaa tuo suomalainen nimi "kivinen kutsuvieras", joskin Moravia linkittää tähän Don Juanin, ja kivisen patsaan. Moravian teksti siis rönsyää, ja on ilmeisesti paljon symbolien tasolla.

Alberto Moravian Maon Kiina on historiaa ja silloista nykyhetkeä luotaava osin symbolinen matkakuvaus Kiinasta Kulttuurivallankumouksen aikana. Kiinan kehitystä moderniksi suurvallaksi voi pohtia myös Pekingin talviolympialaisten aikana.

*****
Italialainen kirjailija Alberto Moravia (1907 - 1990) oli laadukas kirjailija, jolle veikkailtiin myös Nobelin kirjallisuuden palkintoa, jota ei tullut, sen sijaan Moravia toimi Euroopan parlamentissa vuosina 1984 - 1990. Kaksi naista on hänen tunnetuin teoksensa.

Helmet lukuhaasteen kohta 46 rastittuu, sillä kannessa on punaista.

Hugh Lofting: Tohtori Tattisen postitoimisto

                                     

                                                

Hugh Lofting: Doctor  Dolittle's Post Office, 1924, Penguin Books 1967, sivuja 265.

Hugh Lofting julkaisi Tohtori Tattisen tarinan vuonna 1920, ja jatkoi sarjaa nyt lukemani Doctor Dolittle's Post Office on sarjan kolmas kirja. Tohtori Tattinen on lääkäri, joka opetteli eläinten kielen ja ryhtyi eläinten lääkäriksi ja kokee uskomattomia seikkailuja. Hugh Lofting on kuvittanut itse teoksensa.

Tämä tarina alkaa kun Tattinen näkee Fantippon aluevesilä mustan naisen Zuzannan kanotissaan, Zuzannan mies on myyty orjaksi osittain siksi, että Fantippon posti ei ole kulkenut. Tattinen saa H.M:S Violetin ajamaan takaa orjakauppias Jimmy Bonesia, lopulta konna saadaan kiinni ja orjat vapaaksi, myös Begwe Zuzannan mies. Tattinen vie pariskunnan takaisin Fantippoon, jota hallitsee kuningas Koko. Tattinen ratkaisee postiongelman lintujen avulla, linnut lähinnä pääskyset toimittavat lentopostia. 

Postikonttorissa tarvitaan monenlaista osaamista, ja välillä ratkotaan postimerkkien ongelmaa, välin pakettien. Lontoosta lentää Cockney bird kertoo Lontoon kuulumiset omalla murteella.

Teos on jaettu neljään osaan, kirjan luvut ovat sopivan lyhyitä lapsille. Välin joku kertoo tarinan. Närhi kertoo tarinan esiäidistään, jonka aikana Kolumbus (1492) rantautuu Bahamalle. Lintujen lentely osoitti, että maa on lähellä. 

Myöhemmin Tattinen kehittää sääennustukset, löytää piilotetun saaren, jota asuttavat esihistorialliset Piffilosaurus. Tattinen ratkaisee myös sammuneen majakan arvoituksen. 

Tässä Tattinen opettaa eläinten kirjoitusta. Tattinen neuvoo eläimiä myös kirjeitse. Possu kysyy voiko pitää kihlasormusta nenässä. Tattisen mukaan voi.

Kapinan aikana Tattinen vangitaan ja laitetaan vankilaan ilman ruokaa ja juomaa. Hiiret tuovat hänelle pähkinöitä ja Tattinen saa vettä, lopulta vangitsija Ellebubun emiiri taipuu.

Tattinen saa kirjeen vanhemmalta sääprofeetalta Kilpikonna Mutanaamalta, jota hän menee tapaamaan. Kilpikonnan on hyvin vanha, on kokenut jopa suuren tulvan.

Hugh Loftingin Tohtori Tattisen postitoimisto on minusta hyvä lastenkirja, jossa on parasta Tattisen elämänasenne ja elämän arvot.

***

Englantilainen Hugh Lofting (1886 - 1947) on itse asiassa sangen kuuluisa kirjailija, ja Dr Dolittle on joillain listoilla rankattu klassikoksi ja on ollut englantilasilla 501 ja 1001 kirjan listoilla. Hugh Lofting oli diplomi-insinööri, joka haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa. The Story of Doctor Dolittle on julkaistiin vuonna 1920, ja sitä seurasi kolmetoista Dr Dolittle -jatko-osaa, viimeinen vuodelta 1952 eli tekijän kuoleman jälkeen.

Osallistun tällä klassikkohaasteeseen täällä.

Eläimet osaavat puhua, eli Helmet lukuhaasteen kohta 20 rastittuu.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

 

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway 1925, suomentaja Kyllikki Hämäläinen, Otava 1956, sivumäärä 293.

Mrs Dalloway on Virginia Woolfin kirjoittama yhden päivän romaani, joka kertoo Clarissa Dallowaysta ja hänen järjestämistään päivälliskutsuista. Kirja luo tunnelmia 1920-luvun Lontoosta,  ja yläluokan pinnallisesta elämästä jonka pohjavireenä on epämääräinen pelko.

Romaania on vaikea avata ja arvioida, sillä kerronta luo häivemäisiä tajunnan virtojen utuisia tunnelmia, jonka rajoilta lukija saa elämyksensä. Alla oleva tulkinta henkilöistä perustuu omaan näkemykseeni romaanista.

Rouva Dalloway eli Clarissa on kotirouva, joka nuoruudessaan oli rakastunut Peter Walshiin, mutta jonka hylkäsi Bourtonissa. Clarissa meni naimisiin Richard Dallowayn kanssa. Richard työskentelee Alahuoneessa, ja on mukana hallituskuvioissa, muttei ole ministeri. Puolisoiden välit ovat hieman etäiset. Parilla on 17-vuotias tytär Elizabeth, jolla on saksalainen kotipettajatar neiti Doris Kielman, alkujaan Kielhman, joka on isokokoinen ja lihava nainen. Lihavuus ja neidin leivosten mässäily tuodaan esiin monta kertaa. Kielman rakastaa Clarissan tytärtä Elizabethiä, mutta inhoaa pinnallisena pitämäänsä Clarissaa.

Clarissa onkin pinnallinen, ja järjestää pippalot, joissa seurapiirikerman ihmiset puhuvat niitä näitä. Pääministeri pelmahtaa juhlissa. Clarissan nuoruuden ystävä Peter Walsh tulee Intiasta Lontooseen hankkimaan itselleen avioeroa, jotta hän voi naida 24-vuotiaan yksinhuoltaja Daisyn. Peter on juhlien miesluuseri. Naisluuseri on Clarissan serkku Ellie Henderson, jonka Clarissa viime hetkellä kutsuu ja on juhlissa yksin, mutta saa juoruttavaa. Peter Walsh sai rukkaset Clarissalta, lähti Intiaan, meni naimisiin laivalla tapaamansa naisen kanssa. Avioliitto epäonnistui ja oli lapseton. Peterin Intian toimista annetaan kahtalainen kuva. Peter on toiminut hallinnossa, ja ollut kelvollinen virkamies, ja suosittu. Toisaalta puhutaan, että Peter on sössinyt liikeasiansa. Peter, kuten Clarissa, on ollut radikaali. Peter opiskeli Oxfordissa, mutta erotettiin. Clarissa naisena ei tietenkään (naisia syrjivä aikakausi) ole opiskellut kuin kotona. Peter aikoo kääntyä Richardin puoleen, sillä hän tarvitsee avioeron ja uuden liiton vuoksi tuloja, ja siten paremman työpaikan.

Clarissa näyttää pinnalliselta, mutta syvällä on ajatuksia ja paljon pelokkuutta. Kirjassa Clarissan rinnakkaispersoona on Septimus Warren Smith. Septimus on ollut lahjakas nuori, ja runoilija ja älykkö. Hänen minuutensa on kärsinyt kolhuja ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Sodan jälkeen hän on päätynyt Milanoon, jossa on mennyt naimisiin hatuntekijän Lucrezian (Rezia) kanssa, ja he ovat muuttaneet Lontooseen.  Septimus on aivan sekaisin, ja kärsii sodan aiheuttamasta hermoromahduksesta. Septimuksen ystävä Evans on kaatunut sodassa. Septimus näkee Evansia, ja kuulee tämän puhetta. Septimus on uhannut tappaa itsensä, ja Rezia on peloissaan ja vie Septimuksen hermospesialisti sir William Bradshawin vastaanotolle. Bradshaw on arvostettu ihminen, ja on myös Clarissan juhlissa, ja selittää Septimuksen tilannetta ja ratkaisua. Rezia tekee asiakkaalle hattua. Septimus, joka kärsii mielenterveytensä häiriöistä, kokee maailman rajattomana, elottoman elollisena. Tavarat "viestivät" hänelle. Septimus on ollut aina ystävällinen, vaatimaton ja kiltti. Rezia arvostaa näitä ominaisuuksia. Rezia on hämmennyksissä, kun joutuu kirjaamaan Septimuksen vaahtoamista paperille, Shakespearesta, sodasta ja totuudesta. Kun Septimus sommittelee väreistä aihion Rezian tekemään hattuun, Rezia luulee, että Septimus on selviämään päin. Septimus on käynyt tohtori Holmesin luona, mutta Rezia haluaa Septimuksen kuntoon ja vie hänet sir Williamin tutkimuksiin. Sir William on samanlainen kuin Clarissan muut kutsuvieraat. Hän harrastaa, ja on ylpeä pojastaan, joka on Etonissa. Sen sijaan potilaansa hän nujertaa ja sulkee lukkojen taakse, jotta omaiset saavat olla rauhassa. Septimus kokee Holmesin ja sir Williamin tutkimukset häirintänä ja lopulta hyppää ikkunasta kuolemaan. Clarissa kuulee tarinan ja intuitiivisesti ymmärtää, että sir William ei ole hyvä ihminen. Clarissa saa itsevarmuutta. Tätä on vaikeaa selittää, mutta Septimuksen hyppy kuolemaan on tärkeä kohtaus. Kirjailija itse kärsi hermoromahduksista, ja  yritti itsemurhaa ja lopulta hukuttautui (lähde en_wikipedia täällä). Clarissalla on samanlaisia näkemyksiä "kaikkeudesta" kuin Septimuksella.

Kirjassa ei ole lukuja, mutta monia kohtauksia ja paljon henkilöitä. Se kuvaa Lontoon idyllisiä paikkoja, ja silloisia seurapiirejä tarkasti. Clarissalla on tytär, ja hänen lapsuuden ystävällä Sally Setonilla on viisi poikaa, kuten monella muullakin. Pojat opiskelevat huippukouluissa. Sally Seton oli Clarissan paras ystävä,  rohkea ja hyvin elävä. Hänkin on hyvissä naimisissa lordi Rosseterin kanssa, mutta kuitenkin syrjässä, asuu ilmeisesti Manchesterissa, ja mies on nuoruudessa kantanut peräti säkkejä (muut pintaporukan jäsenet eivät elämässään ole tehnyt ruumiillista työtä).  Sally ja Clarissa ovat kokeneet rakkauden tapaista nuorina. Sally ymmärtää myös Peter Walshia. Peterin elämä suistui raiteiltaan Clarissan annettua rukkaset. Intiaan lähtö, kuten avioliitto olivat päähänpistoja. Peter on nykyhetkessä vaimoton, lapseton, rahastakin on puutetta, mutta Peter on uskaltanut kuitenkin elää, toisin kun pystyyn kuivunut seurapiiri. 

Naisten asema nousee esiin. Kielman kannustaa Elizabethiä valitsemaan kunnon ammatin. Naiset ovat saaneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen rajoitetun äänioikeuden (yli 30-vuotiaat) , joka laajeni 1928 vähintään 21-vuotiaisiin. Kirjassa on vanhoja seurapiirirouvia, jotka ovat hyvinkin toimeliaita. Lady Millicent Bruton ajaa siirtolaisuutta Kanadaan, ja kiinnostunut poliitiikasta. vanha Helena-täti, puhuu Burmasta ja orkidea-lajeista.

Kutsujen kuvaus on osuvaa. Ihmiset seurustelevat, mutta vain pintatasolla. Syvemmällä tajunnan tasolla kuitenkin liikkuu ajatuksia ja tunnelmia. Peter Walsh jää arvoitukseksi. Hänellä on lisäksi kumma tapa availla taskuveistä.

Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway on syväuloitteinen feministinen klassikko,

*****

Virginia Woolf  (1882 - 1941) eli Adeline Virginia Woolf, omaa sukua Stephen syntyi Lontoossa 25.1.1882 eli 140 vuotta sitten. Woolfin nuoruus ei ollut onnellinen, ja äiti kuoli 1895. Virginia oli merkittävä kirjailija ja kirjoittajana modernisti, kuten James Joyce ja Suomessa Volter Kilpi. 

Septimus sairastuu vakavasti, ja Helmet lukuhaasteen kohta 5 rastittuu.