keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Matti Rönkä Tuliaiset Moskovasta



Aloitin Matti Rönkän Tuliaiset Moskovasta lukemisen Romeon ja Julian  jälkeen, ja riimiä tästäkin löytyi heti alusta ”sano Eliott Ness ja hiihtoliitossa tilattiin Hemohess   ..ja kaunokirjallisesti jatkui ”sanavarastossa ihana  ... vain vittuilukäyttöön”. Meinasin lopettaa jo prologiin, mutta onneksi en. Kirjallisuutta on monenlaista ja tämä dekkari kuvaa kuitenkin päähenkilönsä Viktor Kärpän ”itäuussuomalaista” elämää omassa tyylilajissaan, juonessa tarkastellaan Kärpän koko elämänpiiri ja juoni on lopulta jännittävä.

Viktor Kärppä –kirjat ovat huomattavan paljon samanlaisia kuin Reijo Mäen Vares-kirjat. Viktor Kärpällä on samat ydintapahtumat joka teoksessa, avovaimo Marja, jota pettää, Anna-tytär, ”ottopoika”, puujalkavitsejä kuullaan liukuhihnoittain parhaan teränsä tylsistyttäneeltä poliisi Teppo Ruohoselta, lisäksi käydään Sortavalan seuduilla ammentamassa nostalgiaa ja realismia lapsuuden kotikonnuilta. Joka teoksessa käydään läpi erikoiskoulutus ja urheiluharrastus ja tavataan miehiä menneisyydestä, velikin putkahti Suomeen jo muutama kirja sitten. Sedältä pyydetään neuvoja. Idän asiat esitellään realistisemmin kuin Mäki, ja tässäkin koulukiusaamiskuviot esitetään, kirjat ovat tarina kokonaisesta elämänmenosta. Kirjat sisältävät lukuisia rivien välisiä huomioita siitä, että "yrittäjällä tekee tiukkaa ja juuri ja juuri pärjää" (vaikka oikeasti menee paremmin kuin hyvin), sitten tehdään valvovalle virkamiehelle kylppäriremonttia, ja on moottoripyöräjengiä, ja annetaan hiihtäjälle epo-kontaktia eli kirjat ovat kaikilla mausteilla. Toisin kuin Mäellä Rönkällä konnien ja muiden nimet ovat kutakuinkin normaaleita, eikä Rönkä päästä tarinaansa niin paljon parodian puolelle. Juoni on jännittävä, hyvin rakennettu, kerronta tarkkaa ja teksti uskottavasti kiinni tässä päivässä.

Minulla on ongelma, haluaisin pitää Kärppä-kirjoista enemmän kuin oikeasti pidän. Tällaiseen genrelle pätee tiskirätti-filosofia: teksti joko imeytyy sisään, tai sitten tekstit valuvat pois. Alkupään dekkareissa oli imeytyminen suurempaa kuin näissä viimeisissä.

Tässä nimenomaisessa jutussa, Kärppä pyörittää rakennusbisneksiään idässä  ja Marja kotikaupungissa. Vanha kontakti käyttää Kärppää hyväksi. Kärpän vetoketju ei pysy kiinni, hän on toisten höynäytettävänä, toisaalta on niitä mustasukkaisuusepäilyjä on Marjankin suhteen. Teppo Korhonen yrittää varoitella innokasta näätäeläintä, ja tarvitaan soitto Sedälle, kontakti taksin kautta, ja Moskovan reissu, jotta huikeasta loppuratkaisusta selvitään, joka tosin osin jää hämärän peittoon  ...

Luultavasti tämä sopisi junalukemiseksi, parinsadan kilometrin edestakainen matka ja teos olisi luettu, nopeimmilla jo menomatkalla.

--
Kolme huomiota (vain)

Teoksen erikoisuuksiin kuuluu se, että yksi luku (9) kerrotaan koiran silmin.

Viktor Kärppä muistuttaa hieman Jussi Varesta, mutta myös Raidia, tässä rosvo-poliisi asemasodassa, ja kommunikaatiossa naisen kanssa.

Neuvostoliiton perintöä tässä kommentoidaan, velipojan suulla esimerkiksi "upota mereen, sinne mahtuu" ... toisti neuvostoliittolaista ympäristöpolitiikkaa"   . mutta olihan se muuallakin voimassa.

2 kommenttia:

  1. Aika jännää, että näet yhtäläisyyksiä Kärpän ja Vareksen välillä. Olen lukenut molempia kirjoja, mutta en ole ajatellut noin. Minusta Vares-kirjat ovat lähempänä satuja. Vaikka saisin tiukkapipon maineen, sanon, että en pidä niiden sovinismista ja rasismista, joilla mielestäni tavoitellaan tietynlaista lukijakuntaa. Sen sijaan Viktor Kärppä -kirjoissa Rönkä käsittelee - ainakin välillä - oikeita yhteiskunnallisia ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit, pitkä vastaus :)

      Luultavasti kumpikaan kirjailija ei allekirjoita asiaa, eivätkä kummankaan fanit.

      Näen yhtäläisyyden siinä, että Ruohosen puujalkavitsit ovat samanlaisia, joita esitellään Varesten Uudessa apteekissa. Viktor Kärppä on minusta varsin sovinisti henkilökohtaisessa elämässä, hänellähän on toistuvasti "salasuhde" jonkun muun kuin Marjan kanssa. Rönkän kirjoitukset eivät minusta ole. Minusta jotkut Mäen rahamaailmaan liittyvät teemat voisivat olla totta, siinä kuin Röngankin. Mäki ammentaa esim. Valkovenäläiseen teemat idästä.

      Näen yhtäläisyyden myös siinä, että pitääkö kirjoista, kaikki eivät pysty lopettamaan ensimmäistäkään, toiset odottavat seuraavaa, ja samaa on myös ns teosten vakiokaarti ja miehet (naiset) menneisyydestä.

      Minusta Kärpässä on parasta hänen auttava ja hoivaava asenne tuttavia ja kavereita kohtaan, hänhän oikeasti auttaa, ja luultavasti kirjat lisäävät suvaitsevaisuutta.

      Poista