sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Reijo Mäki, Varesten mies, esimerkkinä Black Jack ja Valkovenäläinen


Reijo Mäki Black Jack, 2003.

Ensimmäinen kuvaus: Citymarketin biojäteastia, vaihtoehtonuoret dyykkaamassa ruokaa. Kun ei enää huvita, lähdetään taksilla pois Ilmari ICE Suurlahden tyköön. ICE on vähemmän empaattinen nykysysteemin vihaaja, jolla on rahaa ja ideoita ja komea kämppä.

Toisaalla on eteläinen kaveri soluttautunut Suomeen ja hänellä on suomalainen vaimo ja lapsi. Sattumaa tai ei: kaverien vaimon kesäpaikka on CM:n viereisellä siirtolapuutarhakaistaleella. Vaimo kuokkii kasveja, mies muutakin.

Vares taas yksityiskyttää jotakin kultakurkkua tämän vaimon käskystä. Marilyn Mansner kerää kuuluisia laulajia, eli kyse ei ole henkisestä suhteesta vaan yhdestä kerrasta. Marilynin kaksoissisko Norma Jean puolestaan kerää linnakundeja, ja yksi on tulossa siviiliin monta yllätystä kassissaan ja kasseissaan.

Marilyn ja Norma Jean ovat upporikkaan ICE:n serkkuja, mutta jääneet perinnöttä, kun Ilmarin isä, joka on myös kadonneen Mielikki Barkin oikea isä. Mielikin äiti Alma pestaa Jussin selvittämään Jussia Mielikin katoamista.

Teoksessa esiintyy parturi monsieur Ladaa, ja monta muuta hassun nimen miestä Hallanvaara, Suurlahti, Adam Arakiri, Vauhkonen (tämä oli osuva sen verran vauhkosta kaverista oli kysymys).

Koodisanoja ovat vielä La Palma ja Black Jack. Tarhaiskuja käsitellään. Myös tsunameja käsitellään, ja kirjoitusaika oli ennen Tapaninpäivän tsunamia.

Kirjassa näytetään, mitä tapahtuu, kun on liikaa rahaa, liikaa aikaa, mutta lopulta liian vähän kokonaisnäkemystä. Minusta aika viihdyttävä dekkari, joka sisältää kaikki Mäen viihdyttävät ja ärsyttävät elementit, eli Vareslaatua.

Eräs asia, joka minua henkilökohtaisesti ärsyttää ovat kissojen nimet, minusta ei ole ”kohteliasta” ottaa niitä opetuslapsien mukaan, ja tehdä siitä huumoria. Tämä on vain yksi asia, joka minua ärsyttää. Toisaalta ihailen kyllä Mäen kykyä pitää lankavyyhti käsissä, ja sivujuonen sivukäänteessä tarjota ratkaiseva vihje lukijalle ja Varekselle. Mäen ystäville suosittelen, muillekin suosittelen tyypillistä Mäkeä ;)
--
Reijo Mäki on tehnyt kirjallisen tuotteen Varekset, joka myy, siirtyy teatteriin, elokuviin ja myös pokkarihyllylle, mistä minä olen niitä vareksia olen itsekin ostanut ja myynyt kirppiksellä. Tunnustan, että olen katsonut kaksi Varesta elokuvana Jäätynyt enkeli (tv) ja Sukkanauhakäärme (leffateatteri) ja kaksi teatteriesityksenä eli  Nuoruustango ja Huhtikuun tytöt Naantalissa. Kirjoja olen lukenut niin, että viimeinen on Lännen mies ennen nyt lukusessa olevia Black Jackia ja Valkovenäläistä. Uusimpia Vareksia: Mustasiipeä, ja Kolmijalkaista miestä enkä Mullan makua  ole lukenut.

Kirjabloggarit ovat analysoineet ilmiötä ja teoksia, esim Kirsin kirjanurkka.

Olisi mukava tietää lukijakunnasta, mutta omistuskirjoitustilanteissa naisia on jonossa, mutta uskoisin lukijoiden olevan voittopuolisesti miehiä. Myyntimääristä päätellen molempia sukupuolia on lukijoissa. Mäki kuvaakin empaattisesti tiettyjä ryhmiä, eli lihaa syöviä, keski-ikäisiä veroja maksavia miehiä, jotka eivät aina ole yhteiskunnan tulonsiirtojen ja etujen kohteena. Hän käsittelee myötäsukaisesti myös tiettyjä aikuisia naisia. Tämä voi myös vaikuttaa hänen dekkariensa suosioon ja lukijakuntaan. Toisia asioita hän irvii avoimesti ja jatkuvasti, en anna tarkkoja esimerkkejä, mutta näennäistoimintaa hän arvostelee, mutta  kyllä muutakin ... Ihmisten omituisuudet Mäki bongaa ja kirjoittaa niitä kirjoihinsa. Erityiskiitoksen annan Mäelle siitä, että lapset eivät muistaakseni esiinny rikosten kohteena, eikä rikollisina Vareksissa. Kaikki rikokset, riiaukset, ja rienaukset tehdään aikuisten kesken.

Turkulainen, alun perin Merikarvialta tosin, yksityisetsivä ja ikuinen oikeustieteen ylioppilas Jussi Vares seikkailee dekkareissa, joissa on miltei vakiokaava. Hard Luck Cafe tuo formaattiin muunnosta, koska Jussi ja Suomi ovat raihnaisia ja köyhiä. Jussin poika on onneksi nuori ja rikas. Pidin joistain tämän teoksen teemoista, kuten Nuoruustangon, joka taas kertoo nuoruuden pusuista ja kavereista, jotka olivat susia susien vaatteissa ja tyttöystävä luikersi suden suudeltavaksi. Lännen miehessä oli Saksan tuhmaa miestä, joka vuosien jälkeen tulee Turkuun, on kultakurkun laulun loppua, huhtikuun tyttöjen tapausta.

Yleensä Mäki Vareksissa noudattaa samaa kaavaa. Juonessa on vähintään kolme lankaa mutta yleensä enemmän. Yhdessä langassa Vares tutkii toimeksiantoa, tai yrittää todistaa syyttömyyttään, toisessa langassa on varsinainen rikollinen, ja kolmannessa se ylimääräinen tekijä yleensä absurditekijä. Lisäksi Varekselle sattuu muistinmenetys ja hän herää jossain, yleensä jonkun vampin luona. Matkalta saa morkkikset, mutta usein sattuman kautta sen puuttuvan renkaan.

Loppukohtaus on monesti hyvin rakennettu, jopa mestarillisesti. Vareksen resepti on toimintaa, ripaus alkoholia ja krapulaa, hieman seksiä, jossa naisetkin ovat aloitteellisia, yllätyksiä, ja tarkkoja yksityiskohtia Turun miljööstä ja maailman menosta ja paljon puujalkavitsejä ja outoja sattumuksia. Juoni on monesti huolella mietitty, mutta se jää sen alle, että monesti konnien nimet ovat liian utopistisia tai jotenkin alentavia. Toisaalta Mäki on kauppatieteen maisteri, eli hänellä on tietoa talousrikoksista ja taloudellisista kytköksistä, tai sitten hän vaan esittää asian hyvin uskottavaksi. Kuorrutuksena on vielä kaksi joillekin karvasta maustetta, eli Vareksen kaverien puujalkavitsit, kuten sanoitus ”olen saunatakkinen tyttö, hän on nähnyt pefletin …” ja tietty maailmankuva, jossa irvitään tiettyjä ryhmiä ja aatesuuntia.


Varekset sisältävät Turun tarkkaa kuvailua. Jussi Vares on asunut eri osoitteissa ainakin Puolalanmäellä ja Hovioikeudenkadulla, eli kuitenkin eri puolella Aurajokea. Kauppatorin ympäristöä kuvaillaan, esimerkiksi Börsin yökerho on torin vieressä ja OLD bank aika lähellä, entinen HOP:n konttori, Ravintolakoulussa on ollut entinen ruotsinkielinen ala-aste. Apteekki oli Aurajoen vieressä ja Uusi Apteekki Kaskenmäessä,

Uusi-Apteekki

Olavin Krouvi on hyvin lähellä Uutta Apteekkia nurkan takana Hämeenkadun alussa.

Olavi Krouvi
Uittamolla on käyty ja Hirvensalon saaressa. Turun Linnan lähellä on jokilautta "turuun murteella" ”Föri”. Eräs episodi tapahtuu Ruissalossa ”isossa luonnonsuojelualuessa”, jossa kerran vuodessa rockataan. Eräs veijari asui Hepokullassa, ja toinen Vasaramäessä, Kuuvuori lähellä YO-kylää lienee Ruuhion kotipaikka, käydään Lausteellakin, josta Vares tulee gorillapuvussa linja-autolla takaisin. Alasen antikvariaatti on itäisellä (pitkäkatu? on rantakatukin). Elokuvan antikkana on kuvattu Brahenkadun Vaskikarin antikkaa, jota vastapäätä on aasialainen ruokapaikka, jossa on syöty. Lähellä on Puutorin Vessa, jossa Vares on käynyt tuopillisella.

Vareksen kaveripiiri koostuu toimittaja Ruuhiosta, antikvariaatin pitäjä pastori Alasesta, kirjailija Oxbackasta, novellikirjailija Luusalmesta, ruumiskuski Moilasesta, on Kyypakkausta ...ja setämies Valtteri Vares. Valitettavasti ajan saatossa moni lähtee surusaatossa.

Konnia on moneen lähtöön, joten muistuu mieleen Pata-Ässä ja Alpakka, ja Hopea sekä taisi olla Rappe, näitä kavereita Mäki kuvaa, ei niin myötäsukaisesti.

Wanhassa Portissa tai Hämeenportissa Vares käy myös, mutta se lienee nyt Wanha Mestari Hämeenkadulla
Hämeenkadun ja Kerttulinkadun kulman Portti
--
Reijo Mäki: Valkovenäläinen, 2009

Teoksen tapahtuma-aika on kevät-kesä 2008. Kirjailija Oxbacka on löytynyt Aurajoesta likoomassa, päässä lyönnin jälki, ja alkaa 480 sivun maratonvares.

Yli sata sivua kuluu hautajaisten, ja kapakkakierrosten kuvauksissa. Tässä romaanissa on ennätysmäärä juottoloita esillä, ja paljon tätä Mäen varesfilosofiaa alkaen talonvaltaajista, ja hihhuleista ja muista ja tätä piisaa puuduttavan alunkin jälkeen, tai kai joku näistä pittä, minä en. Toisaalta tässä päästin rajan taakse, ja luuhattiin Aurajoen rantaa ja Multavierunkatua.

Poissa on myöskin monen langan kertomus. Alussa mennään vaan kapakasta kapakkaan, normaaliin kerrontaan päästään sivulla 120-140, jolloin hassunkurisia hahmoja ja lankoja pulpahtelee pintaa Icke Istidiä, Venkulaa ja muuta Vanilja Viitasta ja Samuli Sekametsää.

En tiedä tekikö toinen Vares peräjälkeen  väsyneeksi, mutta minua lukuisat kapakkakierrokset ja satiaispikkupöksyt eivät naurattaneet. Olen ehkä liian nuori nauramaan hiphoppareille, kun joskus, vaikka en fanita, kuuntelen hyvää räppiä. Kirjassa epilogit niittasivat tarinan kiinni, toisin kun Black Jackissa, jossa asiat jäivät osin auki.

Ehdottoman kiinnostavaksi kirjan tekee Juhani Oxbackan uran ja päiväkirjojen tarkastelu eli mitä kuvaavat lauseet:
Oxbacka ei pidä fanittamisesta, ei ole voittanut kirjallisuuspalkintoja, opposition ja vastarinnan kiiski, Juhanille uhkauspostia, vaikka suosittu ei koko kansan rakastama kirjailija, aitoa kirjailijan elämää, epäilyä, hammastenkiristystä, tyhjän paperin pelkoa, nämä ovat poimintoja, mutta seuraava on suhteellisen suora lainaus Oxbackan papereista löytyikin vähän väliä myrkyllistä kritiikkiä, jonka kohteena oli milloin feminismi, milloin taas kiihkouskovaisuus ja kulttuurirelativismi.
---
Reijo Mäki on syntynyt Siikaisissa 1958, ja koulutukseltaan kauppatieteen maisteri, ja luultavasti asuu Turussa.

Vares-kirjoja (Otava)
Mustasiipi, Kolmijalkainen mies, Valkovenäläinen, Lännen mies, Uhkapelimerkki, Hard Luck café,  Nuoruustango, Huhtikuun tytöt,  Black Jack , Kolmastoista yö, Aito turkki, Mullan maku, Keltainen leski, Pahan suudelma, Pimeyden tango, Vares ja kaidan tien kulkijat, Kuoleman kapellimestari, Enkelit kanssasi, Jäätynyt enkeli, Sukkanauhakäärme, Marraskuu on musta hauta, Satakieli lauloi yöllä, Moukanpeli, joka on siis ensimmäisenä ilmestynyt.


Muita kirjoja lähinnä Ruotsista kertovia, ja talousrikoskirjoja
Enkelipölyä, Liian kaunis tyttö, Rahan kääntöpiiri, Kruunun vasikka, Tukholman keikka  sekä Pitkä lounas ja Ehtookellot, kahta viimeksi mainittua en ole lukenut sekä lukemani scifijännäri Tatuoitu taivas. 

Lista kuten henkilötiedot voivat olla puutteelliset, toivottavasti ei virheelliset. Otavan sivuilla mainitaan, että Mäki olisi vuonna 1996 saanut Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuonna 1996.

***

Reijo Mäki  on saanut Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon on vuonna 2013


Reijo Mäeltä on tullut myös kokoelma vuonna 2013 Sahanpururevolveri (Otava). Lyhyttarinoita eri "sankarein".

Siinä on myös Vares-tarina vuodelta 1993 Rankempi päivä muumilaaksossa, siinä Vares kyttää uskotonta opettajavaimoa, diplomi-insinööri Viitasen toimeksiannosta. Kaarinasta on päästy kesäiseen Naantaliin. Vares on rouva Viitasen perässä keräämässä todisteita. Opettajavaimo pinkoo muumihahmojen pariin... Kyse on kahdesta kolmiodraamasta, kun uskottomalla opettajalla on rakastaja, jolla on kulta. Kailon leppäpusikot pöllyävät, ja nainen löytyy murhattuna.... sitten etsitään syyllistä. Tutkimuksissa joudutaan muumihahmoja riisumaan rooliasuista.
**
Novellin vahvuuksiin kuuluu kesäisen Naantalin miljöön kuvaus, siinä on rantakaupunki hyvin kuvattu. Minusta juttu on julkaistu 1990-luvulla, nettitiejoen mukaan vuonna 1993 Ruumiinkulttuuri -lehdessä. Muumimaailma oli juuri avattu. Nyttemmin alue on hieman muuttunut, mutta suurin piirtein samasta tilasta on kyse, ajankuva on tallentunut hyvin, ja se on mukava, jos "ironian" kuorii pois. Kailoon päästään laiturisiltaa pitkin Naantalin uimarannan vierestä. Reijo Mäki tutkii ironisesti ja minusta hieman ilkeästi lasten hinkua tavaroihin, ja mainitsee jonkun pehmon maksavan 19,90 euroa, eli onko novellia hiottu, sillä tässä se on noin kymmensivuinen. Vuonna 1993 nimeksi on mainittu Rankka päivä muumilaaksossa, lisäksi vuonna 1993 elettiin vielä tukevasti markka-aikaa. Toinen historian kuva on Yllätysten talo, joka vielä noin vuosikymmen sitten otti vastaan muumivieraat, nyt talo on toimistokäytössä. 

Novellissa irvaillaan lapsen uskolla, minusta turhaan. Lapsen usko joulupukkiin ja hahmoihin on minusta arvokasta ja kuuluu lapsuuteen. Lopussa kun murhan syyllistä etsitään, joutuu Muumipapat riisumaan roolipäänsä, ja Pikku Myykin on kuvioissa mukana ja lapset lällättelevät
***

Kirjamessuilla oli tällainen Vares-auto:

3 kommenttia:

  1. Loistava analyysi Mäen Vares-tuotannosta. Mitäpä tuohon lisäämään? :)

    VastaaPoista
  2. Olen vähän myöhässä kommentteineni, mutta... Olen lukenut muutaman Vareksen ja aina luettuani päätän, että ei muita. Sitten kuitenkin esim. vanhempieni kirjahyllystä kesälomalla tarttuu taas yksi mukaan. Olen ollut kolme vuotta töissä Turussa. Tutut tapahtumapaikat lisäävät kummasti kiinnostusta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :)

    Tein "Mäki-maratonin" ja luin nuo kirjat (Black Jack ja Valkovenäläinen) peräkkäin, ja koville otti, eli riittävä tauko on paikallaan. Turun keskustaa toki tiedän ja tunnen ja kuvasinkin, mutta lähiöt ovat vähemmän tuttuja.

    VastaaPoista