keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani Karisto 2010 Jane Eyre,1847  suomentanut Kaarina Ruohtula 542 sivua. Charlotte Brontë eli vuosina 1816 - 1855, ja syntyi Thorntonissa Yorkshiressa. Tämä romaani tapahtuu Thornfieldissä.

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani tai Jane Eyre, kuten kirjan nimi on englanniksi alkaa nimihenkilön väärinymmärretyn orpotytön kyynisdepressiivisellä vinkumisella kotioloistaan, kasvattilasta ei rinnasteta omiin lapsiin, ja perheen poika vääntelee kyyhkysiltä kauloja nurin kurin ja tappelun jälkeen Jane nakataan yksinäiseen huoneeseen, jossa kokee aaveen, pian Jane lähetetään Lowoodin ankeaan opinahjoon, jota johtaa herra Bracklehurst ohjenuoranaan hurskaus, ja omien rahavarojen maksimointi.  Onneksi koulussa opiskelee Helen Burns ja opettajana on inhimillinen neiti Temple. Huonon ylöspidon vuoksi koulussa riehuu kulkutauti, joista Helen ei selviä, mutta Jane kyllä.

Ajattelin, että teos on kuin siskonsa Humiseva harju, eli kasvattilapsen kaltoinkohtelua, ymmärtämättömiä ihmisiä, eläinten rääkkäystä, ja toivetta, että kaikki pitäisi saada kultalautaselta? 

Kotiopettajattaren romaani osoittautuu lyyrisemmäksi, ehjemmäksi, ja melodramaattisemmaksi kuin Humiseva harju mutta ei ole sisällöltään goottilainen kuten Humiseva harju. 

Jane Eyre ei syyttä ruikuta, vaan pärjää ankeassa opinahjossa opettajanakin, mutta hakeutuu teoksen nimensä mukaisesti kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon hoitamaan Edvard Rochesterin kasvattilasta Adelea, oopperadiivan hylkäämää lehtolasta, jonka siemen on voinut olla kartanonherran tai jonkun muun häntäheikin. Jane Eyren kasvattiäidin kateuden takia ja kartanonherran menneisyyden varjojen vuoksi tulee ylimääräisiä mutkia rakastavaisten matkaan, mutta teos on ehjä kokonaisuus, paras lukemani englantilainen 1800-luvun romaani yhdessä Dickensin Suuria odotuksia kanssa.

Kotiopettajattaren romaanissa Jane Eyre kokee niin ilot kuin surut aidosti, henkilö- ja miljöökuvaus on rikasta. Varsinkin luonnon kuvaus on tarkkaa. Tässäkin on normimäärä mielenvikaisia, ahneita ja itsekkäitä ihmisiä ja huimia juonenkäänteitä, mutta Charlotte  Brontë on hionut romaanistaan ilmaisuvoimaisen ja kokonaisen klassikon.

Juoni on huima, Jane Eyre astelee alttarille kahdesti, on välillä poissa mutta palaa sekä tätinsä luo sekä karkaa mutta palaa Thornfieldiin traagisen tulipalon jälkeen ja avioliiton esteet ovat myös poissa. Myös Jane Eyren Madeiran setä kuolee, kenelle päätyvät rahat, Jane on paennut tunteitaan ja asuu St Johnin luona. Herra kosii Janea, mutta tämä lähtisi lähetyssaarnaajaksi, mutta ei suostu vastoin rakkauttaan avioliittoon. Teosta on paheksuttu ja se on aluksi julkaistu salanimellä. Minusta teoksessa ei esitetä mitään sellaista miehen ja naisen suhteesta, jota voisi paheksua. Luulen paheksumisen johtuvan siitä, että herra Kartanoherra on taustaltaan varsin arveluttava oopperadiivan aviottoman lapsen mahdollinen isä, ja kaksinnainnin yrittäjä, minusta niissä on varmasti riittänyt aihetta moraaliseen närkästykseen. 

Eräs teema, mikä on merkille pantavaa brittikirjoissa, on suhde siirtomaihin ja siirtomaissa asuviin ihmisiin. Tässä teoksessa degeneroitunut daami haetaan Jamaikalta, hän on toisen polven siirtolainen. Eyren setä taas saa halveksunnat osakseen Reedeiltä, on viinikauppiaana Madeiralla! Suuria Odotuksia -teoksessa Australian ja emämaan dilemma tulee esille. Australiaan karkotettiin vankeja. Pikku prinsessassa Saaran isä oli Intiassa upseerina, eivätkä koulun kaikki oppilaat pitäneet sitä erityisenä meriittinä. Viimeisessä mohikaanissa tulee esille seikka, että siirtomaan ja emämaan intressit eroavat. Siirtomaat imivät ihmisiä, Englannin kaltainen luokkayhteiskunta ei tarjoa niin nopeaa etenemistä kuin siirtomaat, puhumattakaan ansaintamahdollisuuksista, joskin St John Rivers lähtee Intiaan lähetyssaarnaajaksi.

Romaani on minä-kerrontaa, jota ryyditetään ajoittain Lukijani-kommenteilla. Kirjailijan tausta on havaittavissa kerronnassa, romaanista oli tiivis ja asiallinen esittely alussa. Huikeat juonenkäänteet ovat viihdyttäviä, mutta juoni on miltei liian huikea ollakseen enää uskottava ja loppu on jopa minun makuuni melkein liian siirappinen, kuitenkin pidin teoksesta, se oli erinomainen.

Eräitä huomioita
Teoksen alkupuolella mainitaan Guy Fawkes, ja myöhemmin mainitaan ruutikapinan päivä 5.11, tärkeä asia siis tämä Jaakko I:n vastainen kapina.

Adelen kasvatuksesta todetaan seuraavaa s.538-539  ..”oppilaitoksen säännöt olivat liian ankarat ja opetusohjelma liian tiukka” … Löysin toisen koulun … Tervehenkinen englantilainen kasvatus korjasi aikaa myöten suurimman osan hänen ranskalaisista vioistaan” …!!!???!!
Tämä tuntuu jo liian paksulta, koska koko teoksen lähtökohta oli englantilaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus, ja pienen tytön karkotus, ankeat kouluolosuhteet, (kova, mutta epäoikeudenmukainen kuri ja kehno ruoka) jotka niittivät tuhoa …

Lowoodin ankeassa koulussa muuten juotiin kahvia, mitä ihmettelin, myöhemmin juodaan Thornfieldin kartanossa perinteisimmin teetä. Eli onko kahvin tarjoamista pidetty huononpana kuin teen tarjoamista??

St John Riversin saarnassa …s. 422 ”useita viittauksia calvinistisiin oppeihin: armonvalitsemiseen, ennaltamääräämiseen” …
Tämä viimeksi mainittu on helppo havaita teoksessa, juonen käänteet sisältävät niin ”suuria sattumia” että ne vaikuttavat ennaltamääräykseltä, esimerkiksi Janen matka St Johnin luo ja lopuksi eräs päähenkilö toteaa s. 534 ”Alan huomata ja tunnustaa Jumalan käden johdatuksen tuomiossani”. Kirja on ajoittain hyvin uskonnollinen.

Omaan lukunautintooni tuli ryppyjä lukuisten ladontavirheiden vuoksi, kirjassa on paljon kirjoitusvirheitä (ei yhtä paljon kuin tässä blogissa), mutta enemmän kuin kirjoissa tavallisesti, havahduin tähän ja poimin muutamia näytteitä,:


s.115 Rattaa pysähtyivät
s.250 Hän tervehti naurunpurskahdus
s. 261 ... sillä aikaa kerron erään asia, ...
Virheet eivät istu klassikkoon.

---
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, Karisto, julkaistu vuonna 1847 ensin salanimellä.
Kariston painoksessa on 542 sivua, luvut numeroitu roomalaisin numeroin, ilman välisivuja, kirjan alussa on Kaarina Ruohtulan viiden sivun esittely teoksesta ja kirjailijasta. Haussa kannattaa kirjoittaa Charlotte Bronte
***
Yle-Teeman TV-sarja
Elo-syyskuu 2012:
Tämä tulee Yle-teemalta, ja katsoin ensimmäisen osan, ja Jane lähetetään Lowoodiin ankeahkoon kouluun tädin luota. Lowoodin koulun paras kaveri Helen Burns kuolee kulkutautiin, ja Thorwoodin kartanoon käy tie kotiopettamaan aikuisena Adelea Edvard Rochesterin kasvattia.
Kartanossa tapahtuu kummia, ja se liittyy Edvardin menneisyyteen ...
Nuorena Eyrenä oli Narnian tarinoiden "Lucy" eli Georgie Henley ja Edvardina tuntui olevan eräs Bond-konnan (Gustav Graves eli Toby Stephens) näyttelijä Kuolema saa odottaa -filmistä.
Osa 2/4, minusta kakkososa oli ykköstä parempi
Kartanossa on tulipalo, ja muutakin kummaa, eli kuka siellä säätää? Joku säätää, mutta miksi ?!
Lady Ingram pyörähtelee, mutta Rochesteria kiinnostaa enemmän Jane, jolle tekee ennustuspilan.
Janen täti on kuolemassa ja kuoleekin, hän paljastaa Janen setään John Eyreen liittyviä tosiasioita Janelle …
Osa 3/4
Janelle vain huonoja uutisia. Täti paljastaa kaunansa ja kostonsa ja kuolee, serkut naljailevat. John Eyre rikas viinikauppias luuli, että Jane kuollut Lowoodissa, tädin petoksen vuoksi. Janen häät keskeytyivät. 
Jakson etuja oli minusta piiloasukki Berthan "taudin" todellisen luonteen visuaalinen esitys, joka toimi paremmin tv:ssä kuin romaanissa johtuen luultavasti aikakauden normeista.
Viimeisessä osassa saadaa selvyys ja piste kaikkeen.
Osa 4/4
Mihin Jane suuntaa? Nummelle, jossa St John ottaa hoteisiin, ja Jane on opettajana tyttökoulussa
Onko vientiä muualle? St John on "sydämessään kylmä, jopa Rosamondille, haluaisi naimisiin Janen kanssa, mutta Jane ei siis suostu.
Miten raha-asiat järjestyvät? Järjestyväthän ne.
Miten rakastavaiset saavat toisensa, vai saavatko? Tämäkin selvisi.
Minusta hyvin toteutettu sarja, ja myös tämä uskonnollinen "johdatus" -aspekti oli säilytetty sarjassa.

***
10.2.2013 Jean Rhys: Siintää Sargassomeri arvio on täällä.

14 kommenttia:

  1. Suosittelen jatkoksi Jean Rhysin teosta Siintää Sargassomeri, varsinkin, kun olet kiinnittänyt huomiota tuohon siirtomaapolitiikkaankin.

    VastaaPoista
  2. Minä en ole vielä lukenut tätä, mutta aikeissa olisi tarttua tähän tämän vuoden puolella:D Kiva, että tykkäsit!:)

    VastaaPoista
  3. Tähän alkuun pitää kysäistä ladonta-virheistä: luitko kenties Kariston Klassikko-sarjan painosta? Koska tuon sarjan Dostojevskeistä olen minäkin löytänyt paljon virheitä. Ikävää, kun on muuten ihan kunnioitettava klassikkorivi saatu painettua. :/

    Luin Jane Eyren joskus lukion toisella englanniksi, mutta suurin ongelmani oli tarinan kanssa. En vain ymmärtänyt, mitä Jane näkee tuossa (anteeksi jo sanavalinta) typerässä ukossa. Feminismi onkin tainnut analysoida tämän teoksen puhki.

    Pidin kyllä enemmän Humisevasta harjusta. "he's more myself than I am. Whatever our souls are made of, his and mine are the same" on jäänyt niin pinttyneesti takaraivoon, että tuskin se sieltä kulumallakaan lähtee. :)

    Mielenkiintoisen näkökulman Jane Eyreen tarjoaa Jean Rhysin loistava, loistava Siintää Sargassomeri (kirjoitettu ulakkonaisen näkökulmasta), sekä Virginia Woolfin Oma huone. Mikäli pidät brittiläisistä naiskirjailijoista (tai olet sattunut heitä lukemaan), suosittelen todella tutustumaan tuohon Woolfin mielenkiintoiseen ja taidokkaaseen esseeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein Noora, Kariston painoksesta on kyse. Kirjassa minusta painotetaan Edvardin ja Janen rumuutta, vaikka Jane kuitenkin myös kuvaillaan välillä nätiksi, itse tätä Edvardin lumoa ihmettelin, minusta myös St Johnin ja Edvardin verbaaliakrobatiikka ihmetytti.

      Humisevassa harjussa tökki se, että mielenkiintoista Heatcliff hahmoa ei avata, mikä on hänen taustansa, toinen asia joka tökki oli kaikkea valittava kyyninen kertoja.

      Laitan kirjavinkit korvan taakse, minulle oli uroteko tämänkin kirjan lukeminen.

      Poista
  4. Minäkin pidän enemmän Humisevasta harjusta, kuten noora. Sen olen lukenut vain eglanniksi, Kotiopettajattaren romaanin suomeksi. Ne lopun juonenkäänteet, jotka sinäkin mainitset, olivat minulle melkein likkaa. Tosin siitä on kauan, kun olen lukenut tämän. Ehkä pitäisi lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit. Lopun käänteet olivat minusta myös varsin laskelmoituja, CB alkutekstin mukaan oli hionut romaania, joskus ensimmäinen roso-versio voisi olla uskottavampi. Teos oli minusta myös hieman liian pitkä. Teos oli kuitenkin hyvä, täydellinen romaani voisi olla varsin tylsä.

      Poista
  5. Jänniä huomioita kirjasta! Minä olen joskus joutunut analysoimaan tämän puhki jollain kurssilla, joten kirjaan tarttuminen ei enää oikein innosta. :) Mutta Siintää Sargassomeri -romaania suosittelen minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Näissä klassikkokirjoissa vältän kaikkia muita kritiikkejä ja ennakkoarvioita. Humisevan harjun jälkeen ennakkoasenne oli penseä, joten ehkä siksi pidin teoksesta. Humisevalta harjulta odotin taas liikaa, ja hieman petyin.

      Poista
  6. Kannatetaan myös Siintää Sargassomereä ja Omaa huonetta täällä.
    Tämä kirja oli kyllä myös jännittävä lukukokemus, oli helppo osoittaa niitä kirjan lukuisia heikkouksia, mutta ahmaisin tämän kahdessa päivässä. Ja minä en siis normaalisti lue 500-sivuisia kirjoja kahdessa päivässä.
    Mutta joo. Bronte-sisarusten miesmakua kommentoi myös Kate Beaton...http://www.harkavagrant.com/index.php?id=202

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommetista :)

      Pitää vissiin käydä koppaamassa "Siintää Sargassomeri" -teos kirjastosta, tai mistä sen saisi kirppikseltä...

      Tutustun myös linkkiin.

      Poista
    2. Hei Jokke, hienoa, että pidit Kotiopettajattaren romaanista, joka on minun lempikirjojani lapsuudesta asti! En ole tämän kirjan suhteen objektiivinen! Minun painoksessani, joka on WSOY:n ei ole kirjoitusvirheitä (sivut menevät eri lailla). Suomentajakin on eri henkilö.

      Samaa mieltä, kuin muutkin kommentoijat! Tämän jälkeen minäkin suosittelen lukemaan Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, josta löytyy myös blogistani arvio. Kiinnostava intertekstuaalinen näkökulma Kotiopettajattaren romaaniin ja myös kolonialismista, joka kiinnostaa sinua.

      Poista
    3. Kiitos :)

      Ilmeisesti pitää Jean Rhysin Siintää Sargassomeri.

      Poista