Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Boris Pasternak: Tohtori Živago
Boris Pasternak: Tohtori Živago, osa 1, Suuri Suomalainen kirjakerho 1991, alkuteos: Doctor Zivago 1957, Suomentanut Juhani Konkka, runot ovat suomentaneet Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen, sivumäärä 304. Tämä teoskappale on hyvä, siinä on alkuun perinpohjainen henkilöluettelo, lempinimineen ja henkilöiden sukulaissuhteista.
Tarina alkaa 1900-luvun alusta Venäjän ja Japanin sodan jälkeisistä levottomuuksista. Päähenkilöiden taustaa tarkastellaan. Vuoden 1911 eräät tanssiaiset ovat merkittäviä, seuraavaksi syttyy ensimmäinen maailmansota ja heti sen jälkeen helmikuun ja lokakuun vallankumoukset ja sitä seurannut sisällissotamainen ajanjakso.
Keskeisiä henkilöitä ovat
Tohtori Zivago on ristimänimeltään Juri. Juri Andrejevits Zivagon äitiä haudataan kirjan alussa. Juran eno Nikolai Nikolajevitš huolehtii hänelle kasvattiperheen. Nikolai on kirjailija, joka muuttaa Sveitsiin, jossa hänen aatemaailmansa muuttuu punaisemmaksi. Vielä Venäjällä ollessaan hänen mielestään "laumahenkisyys on lahjattomien piilopaikka" Jura kuten Juria lapsuudessa kutsutaan päätyy Gromekojen taloon professoriveljesten talouteen Moskovaan. Veljeksistä Aleksandr Gromeko on naimisissa ja hänellä on tytär Antonina eli Tonja. Jura sopeutuu perheeseen hyvin ja hänellä on myös ystävä Mihail "Misa" Gordon. Jura on hyvin taiteellinen ja kirjoittaa runoteoksenkin, mutta pitää taidetta kauniina harrastuksena ja aloittaa kymnaasin jälkeen lääkärinopinnot. Tonjan äidin kuolinvuoteella äiti pyytää Tonjaa ja Juraa avioitumaan. Tonja ja Jura avioituvatkin ja saavat lapsen ja vielä toisenkin. Juran isä on toiminut holtittomasti ja tuhlannut rahoja. Juralla on velipuoli Jevgraf. Meneillään on perintöriitoja oikeusistuimissa, mutta niistä ei ole odotettavissa rahaa. Asianajajana häärii Viktor Ippolitovits Komarovski.
Larissa eli Lara on kotoisin Moskovasta, jossa asui leskiäitinsä Amalian kanssa. Lara on herkkä tyttö, joka kymnaasiaikana joutuu irstaan Viktor Ippolitovits Komarovskin kynsiin. Lara karkaa kotoaan rikkaan silkkitehtailija Kologrivovin lasten kotiopettajattereksi. Laran kadettiveli Rodion pelaa hallussaan olevia rahoja, ja pyytää Laralta apua. Tilanne kärjistyy ja Lara yrittää ampua tanssiaisissa 1911 Komarovskia, jolla on jo seuraava nuori tyttö pihdeissään. Ampumistapaus painetaan villaisella. Lara menee naimisiin Pavel Pavlovitš Antipovin kanssa. Lara tunnustaa taustansa, joka aiheuttaa Pavelille huolia. He saavat lapsen Katinkan, mutta ensin Pavel eli Paša lähtee ensimmäiseen maailmansotaan, jossa katoaa. Hän putkahtaa vallankumouksen aikana esiin ja on tehokas punakenraali Strelnikov. Lara menee maailmasodassa vapaaehtoisena rintamalle, ja on siellä sairaanhoitajana, tai kuten Pasternak ilmaisee laupeudensisarena. Juri joutuu rintamalle lääkäriksi ja loukkaantuu räjähdyksen paineaallosta. Hän on Laran hoidettavana. Jura arvostaa Laran puhtautta ja laupeutta. He työskentelevät molemmat sairaalassa. Juri ihailee Laraa, ja ihastuu, mutta suhde on ensimmäisessä osassa kauniin puhdas ja platoninen.
Kirjan kerronta on herkkää ja hyvin runollista. Monesti ankeatkin tilanteet muuttuvat hyvin kauniiksi. Lokakuun vallankumouksen jälkeen talvella puutteellisilla varusteilla ja nälkäisinä Zivagon perhe on evakkomatkalla itään, kun junamatka keskeytyy lumikinosten vuoksi, ja matkustajat lapioivat lunta puutteellisessa varustuksessa. Kuitenkin Pasternak kuvaa Jurin tunteita seuraavasti. "Mutta aurinko säteili lumitasangoilla niin häikäisevästi, että lumen valkoisuus sokaisi silmiä. Miten säännöllisiksi paloiksi lapio leikkasikaan sitä! Miten timantinkirkkaina kipinöinä se varisikaan lapion jäljiltä! Miten nämä päivät palauttivatkaan mieleen etäisen lapsuuden, jolloin pieni Jura päässään vaalea, reunusnauhalla koristettu huppu yllään lyhyt lammasnahkaturkki, joiden nappulanapit olivat tiukasti ommeltu nahkaan, rakensi kotipihalla samanlaisesta häikäisevän kirkkaasta lumesta pyramideja ja kuutioita, kermatorttuja, linnoituksia ja luolakaupunkeja. Ah, kuinka ihanaa olikaan silloin elää, kuinka lumoavaa kaikki ympärillä. Mutta myös tämä kolmipäiväinen elämä rakkaassa ilmassa synnytti kylläisyyden vaikutelman. Eikä aiheetta. Iltaisin työssä kävijöille jaettiin kuumaa juuri paistettua leipää, jota tuotiin ties mistä ja kenen määräyksen nojalla. Leipä oli maukasta, sivuilta hauraasti murenevaa, suurenmoisesti paistunutta, alakuoressa oli pieniä hiilenmuruja". s.277 Viidestoista osa Loppuvaiheet osio 15. Pasternakin luonnon ja tapahtumien kuvailu on olennainen osa teosta, ei irrallisia paloja. Hän pystyy kuitenkin kertomaan ihmisten tunteista ja tapahtumista kaiken olennaisen kuitenkaan paisuttelematta, vähättelemättä tai moralisoiden.
Kirja etenee myös historiallisessa ajassa eteenpäin. Moskovassa on Japanin sodan aikasia ja jälkeisiä levottomuuksia vuonna 1905 ja 1906, seuraavaksi tarkastellaan vuotta 1911, ja seuraavaksi riehuu jo maailmansota, jonne monet päähenkilöistä menevät joko vapaaehtoisesti tai pakosta. Maailmansota päättyy rintamalta poistumiseen, ja alkaa vallankumousten sarja. Tilanne on hyvin kaoottinen. Juri toimii sairaalassa, mutta Jevgraf kehoittaa heitä levottomuuksien vuoksi siirtymään Uralille sukutilalle.
Ensimmäinen kirjan osa päättyy junamatkaa Jurjatiiniin ja Varykinoon. Juri käy ensimmäisen keskustelun Strelnikovin kanssa. Molemmat tietävät Larasta tai heidän suhteestaan Laraan.
Boris Pasternak: Tohtori Živago, osa 2, Suomentanut Juhani Konkka, Suuri Suomalainen kirjakerho 1991, Doctor Zivago 1957, runot suomentanut Helvi Juvonen ja Arvo Turtiainen, sivumäärä 366. Viimeinen tekstisivu on 314, sitä seuraa osio Tohtorin Zivagon runot.
Tarina jatkuu ykkösosasta suoraan, eli juna tuo matkustavaiset perille, myös Jurin. Varykino on maaseudulla, lähimmässä taajamassa paloi, pahiten Gigantti valaisintehdas. Juri ja Tonja asettuvat asumaan, etäisyydet näyttivät pelastavan heidät, mutta rauhaa ei kestä kauan, vaan levottomuudet leviävät lännestä. Varykinossa asuu Averkij Stepanovits Mikulitsyn , entinen tilanhoitaja, jonka poika on partisaanipäällikkö Liverij Mikulitsyn. Sisällissota riehuu, mutta myös Juri rinnassa riehuu. Hän tapaa Jurjatinin kirjastossa Laran, joka asuu tyttärensä kanssa kaupungissa. Laralla ja Zivagolla, kuten he toisiaan nimittävät on raju suhde. Juri kamppailee kertoako suhteesta Tonjalle, kun partisaanit kaappavat hänet, ja hän joutuu partisaanien lääkäriksi. Sotaretki on raskas ja kestää yli 1,5 vuotta ja tohtori tympääntyy joukon eripuraan ja teloituksiin. Valkoiset ovat ottaaneet vallan Varykinossa, ja tohtori on hyvin huolissaan perheestään ja muistelee myös Laraa,. Ihailtuaan pihlajia ja lintuja, hän karkaa, ja saapuu nälkiintyneenä Jurjatiiniin, jossa majoittuu Laran asuntoon. Lara on ollut käymässä tyttärensä Katinkan kanssa Varykinossa. Hän on auttanut Tonjaa synnytyksessä. Jurilla on tytär Miša. Perhe on kutsuttu takaisin Moskovaan. Lara ja Zivago kuten he toisiaan nimittävät ovat ahtaalla. Epävakaitten olojen vuoksi molemmat ovat vaarassa Lara Strelnikovin vuoksi, Zivago rikkaiden sukulaistensa vuoksi ja siksi että karkasi partisaanijoukoista.
Lara puhuu rakkaudestaan Pašaan ja Pašan lahjakkuudestaan ja herkkyydestään sekä matematiikassa että humanistisissa aineissa. Zivago kysyy voisiko Strelnikov muuttua uudestaan Pašaksi, puhuu virheestään ja Pašan sotaan lähdöstä. Zivago hoiti kolmea tointa, esim. sairaalan päivähoitolassa. Zivago pelkää että hänet vangitaan, Tiverzin ja Paša Antipovin isä ovat mahdollisesta tuomioista päättämässä. Tonja ilmoittaa että hänet ja isä karkoitetaan oikeistososialisteina ulkomaille (kuten kirjailijan isä Leonid Pasternak, joka kuoli 1945). Tonja rakastaa Juria, mutta tajuaa Jurin vieraantuneen.
Lara törmää Komarovskiin, jota ei halua kahdestaan tavata. Komarovski ehdottaa heidän mukaan tuloa Kauko-Itään, jonka tasavallan oikeusministeriksi menee. Komarovski hoiti Jurin isän perintöasioita ja oli hyväksikäyttänyt Laraa. Zivago lähtee pakoon Varykinoon, oma talo on tuhottu murtautuu Mikulitsynien taloon. Juri etääntyy Larastakin, ja tunne lähdöstä lähenee, susien piirittäessä hän rustaa runonsa paperille. Komarovski taivuttelee Laran lähtemään Vladivostokiin, minne Juri ei lähde. Juri tapaa Laran miehen Pavelin. "Strelnikov" kertaa suhteensa Laraan, avioliittonsa ja sotaan lähtönsä sekä vallankumoukseen uppoamisensa motiivit. Hän on etsittyjen listalla, mutta päättää päivänsä itse revolverin laukaukseen. Hahmo on kuin Kauriin metsästäjän "Nick" jota Christopher Walken esitti hienosti.
Loppuosa kirjasta on Jurin alamäkeä ja loppuvaiheita. Jurin kuoltua Lara tulee hautajaisiin, on lähtenyt Vladivostokiin Komarovskin kanssa pelätessään pidätystä. Entisessä asunnossaan hän tekee tiliä menneisyytensä kanssa ajatuksissaan. Kun hän poistuu talosta, hän katoaa.
Epilogissa eletään toista maailmansotaa, jossa Misa Gordon ja Dudorov ovat upseereja. Jevgraf hoitaa Tanjaa Bezotseredevaa, joka on henkilöluettelon mukaan Laran ja Zivagon yhteinen lapsi, elämä siis jatkuu
Misa Gordon ja Dudorov, professorimiehiä molemmat, muistelevat Juria toisen maailmansodan jälkeen.
Teos päättyy.
Hellä rakkaus tähän pyhään kaupunkiin ja koko maahan ja tämän kertomuksen henkilöihin ja heidän lapsiinsa täytti heidät onnen ja turvallisuuden tunteella, joka levisi kaikkialle heidän ympärilleen ...
Käännekohdat
Käännekohtien kannalta sekä Komarovski että Jevgraf ovat hyvin merkittäviä. Komarovski oli Jurin ja Jevgrafin isän perintöasioiden hoitajana, josta Juri ei saanut tiettävästi kopeekkaakaan. Komarovski käytti Laraa hyväksi ja haavoitti hänen sisimpänsä. Kun Lara tunnustaa asian Pavel Antonoville häävuoteessaan, särkyi Pavelin unelma, ja hänen kujanjuoksunsa alkoi päättyen itsemurhaan. Komarovskin sormet olivat monessa epäedullisessa käänteessä. Jevgraf vastoin odotuksia toimii hyvän velipuolen tavoin.
Teemat
Usean roolihenkilön sisin hajoaa. Laran illuusio neitsyydestä hajoaa, seuraavaksi Antipovin sisin kovettuu ja Strelnikovin viitta jää päälle. Jurin minuus murenee hiljalleen, hänen tarttumakärhet reaalimaailmaan katoavat, kun alamäki on alkanut, hän vielä korjailee runojaan, mutta elämän viime vuodet hän on tylsistynyt, ja kuolee sairaskohtaukseen raitiovaunusta poistuessaan.
Myös vanhat rakenteet hajoavat. Tsaarinvalta hajoaa, yhteiskunta repeää ja pirstoutuu, kaikki hajoaa muruiksi.
Kannanottoja
On mahdotonta sanoa, mikä on kirjassa poliittista kannanottoa, ja mikä on historian subjektiivista tulkintaa ja juonta, mutta seuraavia poimintoja ainakin löysin.
Kansasta: Pitääkö kansaa lellitellä sekä kansa on lapsi
Venäjä tarvitsee kouluja ja sairaaloita ei fauneja eikä efebejä
Kirjassa tarkastellaan Zybusinon tasavallan syntyä ja tuhoa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa.
Kirjassa vuorosanoissa todetaan, että marxilaisuus ei ole tiede, koska se ei ole objektiivista
Viimeisessä luvussa ennen epilogia on suurin kannanotto
Kerran Larissa Fjodorovna lähti talosta eikä enää palannut. Ilmeisesti hänet pidätettiin niinä päinä päivinä kadulla ja hän katosi ties minne todennäköisesti unohdettuna, ... s297/II. Lainauksen loppuosa siis spekuloi minne.
Jurin mielestä vallankumouksen eräs ongelma on siinä, että ihminen syntyy elääkseen eikä valmistautuakseen elämään.
***
Boris Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuudenpalkinto vuonna 1958 ja jota palkintoa hän ei voinut tai halunnut noutaa, mutta jonka hän kyllä minusta ansaitsi. Tohtori Zivago pelkästään on herkkä taiteellinen kudelma, joka jatkaa venäläistä kirjallisuusperinnettä. Pasternak kirjoittaa Zivagossa sekä mystiikasta että dekadenssista. Minusta tässä ei ole positiivisessa mielessä kumpaakaan, asiat on selkeän runollisesti kerrottu, ja dekadenssia rappeutumisen tai liian hienon tai itsensä jalustalle asettamisen muodossa ei ole. Minusta Pasternak jatkaa mainitsemiensa suuruuksien kirjallista työtä
Pasternakilla on monia kirjallisia viitteitä, joista eniten hän puhuu Tolstoista ja Sodasta ja rauhasta. Pasternak ihailee Tolstoita, mutta asettuu eri kannalle historian etenemisessä. Tekstissä ainakin painotetaan yksilöiden merkitystä enemmän kuin Tolstoi Sodassa ja rauhassa. Kirjassa todetaan myös, että "en rupea saarnaamaan tolstoilaisittain". 35/II
Dostojevskiin viitataan monesti ja Raskolnikoviin, ja taiteeseen Rikoksessa ja rangaistuksessa. Taide ja runous ovat muutenkin keskiössä. Pušhkinista puhutaan ja Tsehovista ja myös minulle tuntemattomasta Aleksandr Blogista, joka oli teoksen mukaan varsin suosittu runoilija ja jota pidettiin Pushkinin seuraajana. Eniten teos ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan kuvauksen osalta muistuttaa toisen neuvostoliittolaisen nobelistin eli Mihail Šolohovin teosta Hiljaa virtaa Don. Šolohovin teoksessa käsitellään paljon ensimmäistä maailmansotaa ja sisällissodan aaltoja ja erillisiä kapinajoukkoja. Pasternakin teoksessa Juri toteaa, että partisaanit ovat pohjasakkaa, perusteena juonittelut ja omien salaliittolaisten teloitukset. Molemmat kirjat on muuten kääntänyt Juhani Konkka. Kirjojen antamaa kuvaa voi verrata, ja miettiä olisiko kuohuvassa tilanteessa ollut muita mahdollisuuksia. Sisällissodalla on aina omat ylilyöntinsä, joista kertoo myös teos Täällä Pohjantähden alla. Pasternakin tekstissä partisaanit kehuvat suomalaista puukkoa, sillä saa sisälmykset pois.
Boris Pasternak on syntynyt vuonna 1890 ja Mihail Šolohov 1905, Pasternak selvästi käsittelee oman ikäluokkansa edustajia, olettaisin, että Juri ja Lara ovat olleet ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikaan olleet hieman yli 20-vuotiaita.
***
Tohtori Zivago -elokuva englanniksi Doctor Zhivago on viidellä Oscarilla palkittu filmi. Katsoin filmin 60's Century Collection -DVD:ltä, elokuvassa on kaksi levyä.
Filmi alkaa Jevgraf Zivagon (loistava Alec Guiness) tekemistä etsinnöistä. Hän haluaa löytää Laran (Julie Christie) ja velipuolensa Jurin eli tohtori Zivagon (Omar Sharif) yhteisen lapsen. Hän puhuu karussa miljöössä erään nuoren naisen kanssa. Hän näyttää Juri Andrejevitšin runoteosta, jossa kyrillisin kirjaimin lukee Lara ja on Laran kuva.
Takaumalla siirrytään Jurin äidin hautajaisiin, josta leikataan suoraan lääkärin opintoihin. Juoni etenee kirjaa suoremmin. Sivuhenkilöitä on karsittu paljon ja keskiössä ovat Juri ja Lara ja heidän perheensä. Jevgraf myös esiintyy säännöllisin väliajoin.
Lara joutuu filmissä Komarovskin raiskaamaksi, ja Paša lähtee rintamalle, ja sieltä vallankumoukseen, ja on jäinen Strelnikov. Juri asuu Gromekojen luona, ja nai Tonya Gromekon (Geraldine Chaplin), ja he saavat lapsen. Ensimmäinen maailmansota ja vallankumoukset ovat typistetty vähälle ajalle, sen sijaan junamatkaa Varykinoon näytetään paljon. Matkalla Juri puhuu Strelnikovin kanssa. Elämä Varykinossa näyttää vakiintuvan, mutta Juri löytää Jurjatinin kaupungin kirjastosta Laran, jonka kanssa aloittaa kiihkeän fyysisen suhteen. Juri kaapataan partisaanien lääkäriksi, josta karkaa ja tarpoo Laran luo. Komarovski tulee tarjoamaan apua. Lara ja Juri ovat molemmat vaarassa. Kauniita talvimaisemia näytetään filmissä paljon ja siitä leikataan loppukohtaukseen, missä Jevgraf ja Tanja puhuvat, miksi Tanja menetti otteensa Larasta. Jurin alamäkeä filmissä ei kuvata.
Filmin esine on punainen balalaikka, joka annetaan nuorelle Jurille äidin kuoltua, ja Tanjalle filmin lopussa.
Filmi on varsin värikäs, kauniit kuvat ja upeat maisemat vievät elokuvaa eteenpäin. Klassinen musiikki soi vienosti taustalla, tunnusmelodia on mielestäni puuduttava. Junia ja junarataa on käytetty paljon filmin eteenpäin viennissä. Tiettävästi maastokuvaukset on tehty Itä-Suomessa. Elokuvaversio on minusta varsin konservatiivinen ja ei-poliittinen, miltei kaikki voimakkaat ideologiset vastakkainasettelut puuttuvat, jopa vallankumous ja ensimmäinen maailmansota on häivytetty pitkälti taka-alalle. Laran kohtalosta ei hiiskuta lainkaan, kirjassa vihjataan keskitysleiristä, tässä suhteessa nobelisti Pasternakin teos sisältää erittäin heikon yhteyden nobelisti Aleksander Solženitsyniin, jonka teoksen Ivan Denisovitsin päivä olen blogannut täällä.
Tohtori Zivago -teos on kuitenkin miltei seitsemänsataa sivua pitkä ja ilmaisu on hyvin runollista ja pääpaino on aivan muussa, kuten filmissäkin, jossa Jurin runokirjaa näytetään heti ensimmäisessä otoksessa, ja runoista kovasti puhutaan, vaan ei minusta lainkaan lausuta.
Runonurkan nurkan puolella Pasternakista on postaus täällä.
Tunnisteet:
Boris Pasternak,
filmi,
kirja,
nobelisti,
Tohtori Zivago,
Tohtori Živago
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pasternakin Tohtori Živago on aina kuulunut kirjastoni venäläisesten kirjojen kultakuaden osastoon. Yhtä vähän kuin voin ikinä saada tarpeekseni Anna Kareninasta, en ikinä kyllästy Živagoon. Filmi oli huimien näyttelijöidensä takia minulle aikanaan iso juttu ja olikin yllätys nähdä Julie Christie muistisairaana naisena elokuvassa Away from her. Teema musiikki ei voi olla minulle koskaan puuduttava, sillä Laran svelmä oli ensimmäinen tanssi, hidas valssimme, jonka tanssimme R:n kanssa. Sitä ennen walesilainen orkesterin yksi soittaja kuulutti, että 'tämän soitamme juuri toisensa löytäneille rakastavaisille'. Muu väki väistyi ja saimme tanssia kahdestaan Laran teeman. Sen jälkeen otin pakinanimimerkikseni Lara. Huomaat siis, miten suuria tuntoja voi liittyä kirjaan, josta en ole blogannut. Itseasiassa olen lukenut venäläiset klassikkoni suurella intohimolla, mutta yhtäkään en ole tuonut blogiini.
VastaaPoistaOlen usein ihmetellyt, miksi niin vähän kuulee kirjasta Hiljaa virtaa Don. Luinko sen liian nuorena, en tiedä, mutta muistan Solohovin teoksen upeana, vain sotajaksot hieman puuduttivat.
Kun jätän hektisen blogini telakalle, luen Živagon uudelleen. Nyt tuntuu siltä, että elokuvan loppu oli paljon runollisempi kuin kirjan.
Kiitos tyhjentävästä jutustasi, Jokke! Mitä meillä olisikaan ilman venäläisia klassikoita...
♥
Kiitos kiitoksista. Tunnusmelodia on minusta hieno, mutta liian tarttuva, se alkoi soida vaikka sitä ei enää kuulunutkaan, joten puuduttava on väärä attribuutti.
PoistaHieno kirja, mutta toisella tavalla hieno filmi :)
Ehkä se on vähän kulunu, se melodia, toisile, liian tuttu tms.
PoistaEn kestä, että tein yhdyssanavirheen: Tarkoitin siis sanoa 'teemamusiikki'. Teen paljon kirjoitusvirheitä, mutta järkytyn, kun näen itseni tekemässä yhdyssanavirheitä;)
Niin...ajattelinkin, että en muista kirjasta enää tarkkaan niin paljon kuin filmistä eli varmaan juuri kuten sanot 'Hieno kirja, mutta toisella tavalla hieno filmi'.
Hieno tyhjentävä postaus. Olen nähnyt tohtori Zivagon ainakin osittain televisiosta, mutta jotenkin en päässyt siihen sisälle ja "ymmärrys" jäi vajaaksi. Muistan elokuvasta vain valtavan lumeen hautautuneen linnan, joka oli kuin jääpalatsi (tehty kuulema sokerista :) ) ja niin Zivagon partisaanireissun ja verenpunan lumihangella.
VastaaPoista:)
PoistaKirja on varsin sekava, ja siitä johtuen avasin sen "lukijoille", bloggauksen lukeminen ei minusta vähennä lukunautintoa, vaan lisää sitä, sillä on helpompi keskittyä tekstin lyyrisyyteen, ja tiettyyn "kohtalon viivaan".
Mihail Sholohov on vaiettu kirjailija nykyään varmaan osaksi siitä syystä, että hän oli Neuvostoliiton 'virallinen' kirjailija. Hän oli venäläisten klassikoiden suosikkejani nuorena tyttönä. Kävin muutamia vuosia sitten modernin kirjallisuuden kurssin kesäyliopistossa, ja sain karvaasti huomata että ihailemalleni kirjailijalle naureskeltiin hänen 'sosialistista realismiaan'. Kävimme vielä jälkeenpäin luennoitsijan kanssa aiheesta keskustelua, koska olin loukkaantunut.. Pasternak taas oli niitä harvoja kirjailijoita, joka ei myötäillyt kommunistihallintoa mutta onnistui silti säilyttämään henkensä kommunistien suorittamassa älymystön ajojahdissa ja teloituksissa. Tätä käsiteltiin Bengt Jangfeldtin kirjoittamassa hienossa kirjassa 'Panoksena elämä. Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä.'
VastaaPoistaKiitos, olen samaa mieltä (luultavasti) kuin sinä :)
PoistaSolohov on minusta hieno kirjailija ja Hiljaa virtaa Don on hieno trilogia. Yritän aina erottaa kirjan, kirjan sanoman ja kirjailijan ja kirjalijan myöhemmät vaiheet toisistaan, eli minusta herra on palkintonsa ansainnut, kuten myös Pasternak, jonka ura oli varsin toisenlainen poliittisesti kuin Solohovin.
Leena, kiitos infosta. Näin se varmaan meni. Minun pitäisi hankki käsiini tuo Jangfeldtin teos.
PoistaPysykäämme Jangfeldtissä. Suosittelen hänen kirjoittamaansa Axel Munthe - tie Caprin huipulle.
Luin juoniselostuksen hypellen, koska haaveenani on lukea Tohtori Zivago joskus lähiaikoina. Venäläisyyden henki välittyi arviostasi. Nobelisti-haasteesi on mainio.
VastaaPoistaKiitos, ilman haastetta en olisi itsekään lukenut tätä. Minusta nimi Tohtori Zivago ei ole kovinkaan houkutteleva.
PoistaItse juoni minusta on ainakin mahdollisen yhteisen lapsen osalla täysin sivuseikka, teoksen ydin tai ytimet ovat minusta aivan toisaalla.
Olipa perusteellinen, mielenkiintoinen postaus!
VastaaPoistaTohtori Zivago on minulle tuttu vain elokuvasta, jostain syystä pidin siitä paljon.. Minulla se liittyi erään joulun rauhalliseen ajankulkuun...
Kiitos! :)
(Poistin edellisen kommentin karmean typon takia.)
Kiitos kiitoksista.
PoistaPohdin monesti ja vieläkin, onko postaus liian perinpohjainen, mutta mielestäni ei ole, sillä juoni on lopulta sivuseikka, oikeastaan filmi, jonka rakenne on varsin erilainen kuin kirja, on tavallaan tavoittanut kirjan runollisuudesta jotakin olennaisen kaunista.
Osvcarit tälle filmille lienevät olleet oikeutettuja.
(poistin vielä poistamani kommnetin :)
Olipa tehokas ja tyhjentävä kirja- ja elokuva arviointi. En ymmärrä miten en ole aiemmin törmännyt tänne, vuosihan tästä on vasta kulunutkin:) Elokuvan tunnusmelodia, joka on tunnettu Laran teemana, ei ole minusta ollenkaan puuduttava, se jäi soimaan päähäni jo nuorena tyttönä:)
VastaaPoista:)
PoistaKuten ylempänä todetaan niin muut eivät ole mieltäneet teemamusikkiia puuduttavaksi, minulla se rupesi soimaan liiaksikin korvissa että ehkä "tarttuva" olisi ollut parempi adjektiivi, joskin tarttumisen jälkeen puutui. Fil,mi olisi upeampi isolla kankaalla. Filmi oli minusta omalla tavallaan kaunis, vaikka asetelma ei sitä ollutkaan.