torstai 24. helmikuuta 2022

Katherine Mansfield: Preludi

 


Katherine Mansfield: Preludi. 

Preludi -nide sisältää 59-sivuisen novellin Preludi, ja  27-sivuisen novellin Everstin tyttäret.

Preludi alkuteos Prelude (1918) 

Preludi kuvaa Burnellin perheen muuttoa kaupungista maaseudulle, ja se pohjautuu kaiketi Katherinen perheen muuttoon. Alkuun muuttoa tarkastellaan sisarusten Lottien ja Kezian kannalta. Perheen äiti Linda on ilmeisesti raskaana? Hänen sisarensa Beryl on taloudellisesti riippuvainen Lindan miehen Stanleyn rahoista. Beryl haaveilee rikkaasta englantilaismiehestä. Preludi kuvaa perheen muuttoa, suhtautumista palvelijoihin ja kotieläimiin. Herrasväki pimputtaa pianoa, ja kyökkipiiat ahkeroivat keittiössä. Ruuaksi saadaan ankkaa, jolta katkaistaan kaula. Perheen isä pohtii pitkää työmatkaa.

Preludi kuvaa tarkasti perheen muuton vaiheita ja sosiaalisia suhteita. Novellin teemat ovat tasa-arvo, naisen asema ja palveluskunnan asema.

Everstivainajan tyttäret, alkuteos The Daughters of the Late Colonel (1921).
Constantia ja Josephine ovat vanhojapiikoja, jotka ovat asuneet isänsä vanhan everstin taloudessa.  Vanhat piiat ovat jämähtäneet kulissielämään ja elinpiiri on Englannissa kutistunut neljän seinän sisään. He ovat asuneet Ceylonissa, missä heidän äitinsä on kuollut. Siskokset puhuvat lähinnä toisilleen, kun hautajaisten järjestelyt on ulkoistettu, kuten everstin sairauden hoito. Sisarukset pohtivat isän tavaroiden kohtaloa, ja pohtivat lähettävätkö isän kellon Ceylonille, sisarusten veljelle.
Novelli kuvaa minusta vanhapiikasisarusten pysähtynyttä elämää. Heidän elämässään ei ole ollut miehiä, tai naimaikäisiä (-kykyisiä) miehiä, eivätkä he ole uskaltautuneet suhteisiin, joskin asuinjärjestelyt ovat estäneet tilaisuuksia edes tavata ketään. He keskustelevat ja kinastelevat keskenään, lopulta sisarukset unohtavat, mistä he kinastelevat, ja mitä piti sanoa. Minusta novellissa kuvataan siirtomaissa varttuneiden englantilaistyttärien pienet piirit, ja miten naimattomuus sulkee heidän elinpiirinsä ja tylsistyttää heidät ansariinsa.

*****
Katherine Mansfield (1888 - 1923) oli uusiseelantilainen kirjailija. Katherine syntyi Wellingtonissa, mutta kävi Lontoossa sisäoppilaitosta, eikä palattuaan sopeutunut Wellinigtoniin piireihin, vaan muutti Eurooppaan, jossa sairastui keuhkotuberkuloosiin. Katherine Mansfield oli novellisti ja modernisti, Mansfieldin novelleja on käännetty suomeksi jonkin verran, olen itse lukenut aiemmin novellit Kuppi teetä, ja Laulutunti.

Helmet lukuhaasteen kohta 39 rastittuu Novellikokoelma.

9 kommenttia:

  1. Kyllähän naisen asema on muuttunut paljon. Karmeaa olisi, jos ainoa elämän tarkoitus olisi päästä naimisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Seuraava ei ole mielipiteeni vaan luin artikkelin jonka mukaan ennen osa naisista jäi naimattomaksi. Lisäksi miehellä piti olla tietty määrä omaisuutta, tai sosiaalinen status jolloin pääsi naimisiin. Tietenkin oli muitakin suhteita ja avioliittoja, mutta oli ennen aika kankeaa.

      Poista
  2. Minulla on tainnut mennä Mansfield ja Colette sekaisin ajatuksissa, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia novellisteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😀 Colette taas on minulle vielä lukematon kirjailija.

      Poista
  3. Kiitos Mansfieldin ja tuotantonsa esittelystä, tämä oli tuikituntematon kirjailija minulle! Hauska ja totuudellinenkin kuvaus kinastelusta...

    Eipä ollut naisen tahi palvelusväen asemassa ja sen kapea-alaisuudessa tuolloin paljokaan hurraahuutoja nostattavaa, joten jotain hyvääkin on aika tuonut tullessaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tullut parannusta ainakin ns. Länsimaissa. Brittiläisissä kirjoissa myös Agatha Christiellä kuvataan toisinaan paljonkin palvelusväkeä palveluksessa, mutta ei muuten.

      Poista
  4. olen lukenut aika paljon Katherine Mansfieldin kirjoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, Preludium och andra noveller löytyy kirjahyllystä

      Poista
    2. Kiitos kommentista, itsekin pitäisi lukea niitä, on ollut hyvä kirjailija.

      Poista