sunnuntai 5. toukokuuta 2024

John Grisham: Tuomarin lista

 


John Grisham: Tuomarin lista, alkuteos The Judge's List, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2022, sivumäärä 348.

Tuomarin lista on John Grishamin (s.1955) (epätarkkojen) laskujeni mukaan 35:s suomennettu  teos. Hänen ensimmäinen suomennos oli Firma 1992, joka oli myös läpimurtoteos, teos julkaistiin Yhdysvalloissa 1991 ja filmattiin vuonna 1993.

Tuomarin lista alkaa, kun Tuomarikunnan eettisen lautakunnan lakimies Lacy Stoltz ottaa nimettömän puhelun vastaan. Puhelu poikii tapaamisia ja Lacyyn vedotaan, että kyseinen  asiaa olisi tutkittava. Jeri Crosby (46 v) väittää, että floridalainen tuomari Ross Bannick (49 v) olisi sarjamurhaaja. Jerin isä murhattiin vuonna 1992 ja oli Jerin tutkimusten mukaan toinen uhri, kaikkiaan Jerin tiedossa on kuusi murhaa. Lacyn on alkuun vaikea uskoa, että ulkoa katsoen hyvämaineinen tuomari olisi psykopaattinen murhaaja. Murhat on tehty nylonnuoralla, joka on sidottu kaksinkertaisella siansorkalla, tätä ennen uhreja on lyöty päähän.

Tuomarin lista -teoksessa on kaksoisajojahti, jossa viranomaiset yrittävät etsiä todisteita Crosbyn väitteille, mutta toisaalla rikollinen käy vastaiskuun. Jännitys tihenee loppua kohden. 

Pidempi oppimäärä 
Lacy Stoltz on tuttu Grishamin teoksesta Ilmiantaja ja tämä teos vie Lacyn asioita eteenpäin, pääpaino on kuitenkin enemmän Jeri Crosbyn tutkimuksissa, ja Ross Bannickin uskomattomissa stalkkaus-järjestelmissä, hän on jenkkien Lisbeth Salander, jolla on vakoiluohjelmia joka lähtöön ja takaa-ajetusta tulee takaa-ajaja, kaikkivoipa paha, jolle kaikki on mahdollista.

Pisin oppimäärä (paljastan mikä on motiivi)
Ross Bannick oli aktiivi partiolainen, innokas eränkävijä, kunnes joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Bannickin tavaramerkkinä oli nuora, jossa kaksoissiansorkka. Pedofiili partiojohtaja oli Bannickin ensimmäinen uhri, muut uhrit olivat niitä, jotka olivat tahallaan tai tahtomattaan "nöyryyttäneet" arvon tuomaria, joka on tunteeton tappokone, ja kaikkivoipa stalkkeri.

John Grishamin romaani Tuomarin lista on sujuvasti kirjoitettu kirja, joka on myös helppolukuinen, vaikka tarina puuroutuu keskivaiheilla. Minusta kirjaa on turhaa kirjoittaa 350-sivuiseksi, jos tarinan saisi kerrottua 200:ssä sivussa.

*****

John Grisham (s. 1955) on yksi kiertävän rakennusmiehen lapsista. Hän valmistui lakimieheksi ja paiski 80 tuntisia työviikkoja. Heräsi aikaisin, teki töitä ja alkoi kirjoitella kirjoja. Firma oli hänen läpimurtoteoksensa. Nyttemmin Grisham "vain" kirjoittaa. Luulen, että ihmiset pitävät häntä viihdekirjalijana, koskaa hänen kirjansa ovat sujuvasti kirjoitettuja, mutta usein ne paljastavat jotakin raadollista, mutta totta maailmasta. Olen blogannut aiemmin Grishamin kirjoista:  Vetoomus,  Lakimiehet ja Lainlukijat.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus

 


Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus, alkuteos Murder by the Book, 1951, suomentanut Timo Martin, WSOY 1966 SaPo 77. Sivumäärä 286. Nero Wolfe #14.

Tarina alkaa tarkastaja Cramerin istahtaessa tammikuisena tiistaina Nero Wolfen punaiseen nahkatuoliin ja esittelee 15 nimen listan, joka on löytynyt East Riveriin hukutetun vainajan Leonard Dykesin taskusta. Nimet eivät yhdisty mihinkään.

Helmikuussa Nero Wolfe saa asiakkaan  siirtomaatavarain tukkurin John R. Wellmanin, jonka Schollin ja Hannan kustannusliikkeessä töissä ollut tytär Joan Wellman  on kuollut yliajossa. Isä epäilee, että kyseessä on murha, sillä ohimossa on kuhmu, lisäksi tytär on kertonut kirjeessä, että hän on tapaamassa Baird Archeria, jonka käsikirjoitus oli hylätty. Wolfe ottaa pestin vastaan, koska Archerin nimi on 15 nimen listassa.  Tutkimuksille ei ole muuta lähtökohtaa. Kyseiset 15 nimeä eivät löydy puhelinluettelosta eikä mistään muustakaan rekisteristä. 

Tästä aukenee hyvin vaihteleva ja monia yllättäviä käänteitä sisältävä huikea dekkari, jossa lopuksi Nero Wolfe paljastaa murhaajan kiinni suuressa loppunäytöksessä.

Rex Stoutin Kuoleman käsikirjoitus osoittaa kuinka vaarallisia kirjat voivat olla.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe
varmistaa toimeksiantajaltaan Wellmanilta, onko hän valmis kalliisiin ja laajoihin tutkimuksiin. Wellman on, sillä lapsi on hänen ainoansa. Tutkimukset suunnataan konekirjoitusliikkeisiin, jossa käsikirjoitus on kirjoitettu puhtaaksi. Baird Archerin käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaja selviää, mutta murhaaja iskee, konekirjoittaja Rachel Abrams kuristetaan  ja paiskataan ikkunasta kadulle.  Toisaalta selviää, että Baird Archer oli Leonard Dykes, joka oli lakiyhtiössä konttoritöissä, mutta murhattu. Tutkimukset ovat silti jumissa, koska kukaan ei tiedä, mitä käsikirjoituksessa luki. 

Archie Goodwin tekee uskaliaan tempun, hän kutsuu kaikki lakiyhtiön konttoristinaiset syömään ja juomaan Wolfen kivilinnaan, kutsussa on mukana orkideoija, jota Goodwin esittelee vielä kasvihuoneessakin humaltuville naisille. Humalaisten naisten toikkarointi on koomista. Kirja muutenkin murhista huolimatta on erittäin hauska (jos pitää Rex Stoutin huumorista). Archie Goodwin saa naiset avautumaan, sillä hän tuo Joan Wellmanin isän ja Rachel Abramsin äidin puhumaan murhatuista lapsistaan.  Uusi tutkintalinja aiheuttaa kiehumista lakiyhtiön osakkaissa, jotka protestoivat Nero Wolfelle ja uhkailevat tätä syytteillä. Nero Wolfe jatkaa antamalla Saul Panzerille varjostustehtävän ja Archie Goodwin matkustaa länsirannikolle Leonard Dykesin sisaren Clarence O. Potterin luo.

Jatkossa Nero Wolfe hämää murhaajaa, joka on ovela ja häikäilemätön, mutta jää Wolfelle kakkoseksi.

Nero Wolfen yksi motiivi on tehdä tutkimuksia on raha, jota hän käyttää orkidea-kasvihuoneisiinsa. Hän kuitenkin kieltäytyy lisäämästä orkideoijen hintaa Wellmanin laskuun "minä en myy orkideoja".  Tässä vaiheessa ei olla kovinkaan lähellä murhaajaa, eikä etenkään murhan motiivia, joka on prosessiin nähden yllättävä.

Jos olet päässyt tänne asti, niin voin vakuuttaa, että tästä lähtee vasta tutkinta käyntiin. Useita yllätyksiä on tiedossa, mutta lopussa kiitos seisoo.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 25. huhtikuuta 2024

Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus

 


Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus, alkuteos The Mystery of Disapearing Cat 1943, suomentanut Lea Karvonen, Tammi 1962, sivumäärä 165.

Enid Blytonin (1897 - 1968) Salaisuus-sarjaa kirjoitettiin vuosina 1943-1961. Tämä Kadonneen kissan salaisuus on toinen sarjassa. Koittaa kesäloma, jota nuorin kirjan lapsista kahdeksanvuotias Elisabeth Hilton eli Bes on odottanut kovin, hänen isoveljensä 12-vuotias Richard eli Riki tulee sisäoppilaitoksesta, kuten 12-vuotiaat ystävänsä Laurence Daykin eli  Larry ja Kristine eli Kris. Pulla eli Fredrik Algernon Trotteville (14-vuotias) saapuu myös, sillä hänen vanhempansa ovat hankkineet kesämökin myös Peterwoodista. Ystävykset tapasivat  sarjan  avausosassa Palaneen talon salaisuus pääsiäislomallaan. Kaverukset ovat Viisi etsivää ja vainukoira ja koira on Pullan Nono-koira.

Lasten naapuriin on muuttanut Lady Candling ja hänen arvokkaat rotukissansa. Kissoja hoitaa 20-vuotias neiti Harmer. Puutarhaa hoitaa ilkeä herra Kukel, joka pitää Ladyn poissaollessa puutarhaa omanaan. Kukelin oppipoikana on orpopoika, koyhä ja kiltti Lukas, joka on viisitoista, mutta ei osaa kunnolla lukea, mutta hän tuntee linnut ja kasvit. Arvokkain kissa on upea siamilainen Yön kuningatar. 

Kirjan juoni on aikuiselle kirjabloggarille selvä, mutta lapselle hyvin jännittävä. Yön kuningatar varastetaan kahdesti. Kerran se vaeltaa  takaisin. Kukel, joka vihaa lapsia, syyttää teosta Lukasta. Kukel tehtailee valituksia myös viidestä etsivästä poliisikonstaapeli Goonille, joka päättelee Lukaksen olevan syyllinen. Sankarimme etsii johtolangat, ja kertovat tarkastaja Jenksille johtopäätöksensa syyllisestä, joka ilkeydestään huolimatta tai sen takia alkaa ulista ja valittaa. 
 
Etsivät paljastivat salaisuuden. Kissan anastusaikaa oli manipuloitu naamioimalla toinen kissa Yön kuningattareksi, ja laittamalla väärä kissa Yön kuningattaren häkkiin. Lady säilyttää rotukissojaan häkeissä!

Mukava seikkailu ja varmasti jännittävä lapsille.

Englantilainen Enid Blyton (1897-1968) tunnetaan parhaiten Viisikko-sarjasta. Viisikkoa julkaistiin 21 kirjaa, yteensä Blyton kirjoitti 700 kirjaa ja 2000 novellia.

Näitä Salaisuus-sarjan teoksia on 15, teoksista Kummallisen nyytin salaisuus, sekä Kadonneen kaulakorun salaisuus olen blogannut TÄÄLLÄ

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Rex Stout: Parhaissakin perheissä

 


Rex Stout: Parhaissakin perheissä, alkuteos Even in the Best Families, 1950. Suomentanut Eero Ahmavaara, SaPo 40, sivumäärä 254. Nero Wolfe #13. 

Nero Wolfe -dekkari Parhaissakin perheissä päättää Arnold Zeck -trilogian, jonka edeltävät osat ovat  Liian monta kuolemaa ja  Toinen tunnustus.

Äveriäs rouva Barry Rackham tulee serkkunsa Dobermannien kasvattaja Calvin Leedsin kanssa Nero Wolfen luo. Rouvaa, jonka ristimänimi on Sarah, huolettaa kaikki ja etenkin hänen aviomiehensä Barryn  käytös ja rahankäyttö. Sarah on miestään vanhempi ja äveriäämpi. Hän on kieltäytynyt antamasta rahaa miehelleen, mutta hän tietää miehensä edelleen hassaavan rahaa.

Käynnistä on seurauksensa, Nero Wolfen asuntoon levitetään kyynelkaasua. Rikollispomo Arnold Zeck soittaa ja käskee luopumaan jutusta ja tarjoaa 10 000 dollaria.

Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin menee tutkimaan maalle Rackhamin lähipiiriä yöpyen Leedsin mökissä. Tilanne kärjistyy, kun Sarahin koira Nobby vinkuu Goodwinin ikkunan alla Leedsin talolla.  Nobbya on puukotettu ja se kuolee, Sen jälkeen Sarah eli rouva Barry Rackham löydetään puukotettuna.

Archie soittaa Nero Wolfelle. Kun Archie saapuu New Yorkiin, Nero Wolfe on lähtenyt. Gazetteen tulee ilmoitus, että Nero Wolfe on lopettanut 10.4.1950 etsivän toimensa. Todellisuudessa Nero Wolfe aikoo kukistaa X:n ennen kuin X tuhoaa hänet. Kukaan ei tiedä, missä Nero Wolfe on.

Parhaissakin perheissä on  Arnold Zeck -trilogian upea päättöosa, mutta henkilökohtaisesti, vaikka dekkari on oikeasti hyvä ja antaa lisävalaistusta Nero Wolfen persoonaan, olin iloinen, että rikollispomo-teemasta päästiin eroon. Tämä on varmasti Rex Stoutin vastine Sherlock Holmesin  Moriartyyn ja Hercule Poirot'n Neljään suureen.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe
on poistuessaan järjestellyt asiansa. Orkideat ja Theodore Horstmannin hän lähetti ystävälleen orkideakasvattajalle Lewis Hewitille. Keittiömestari Fritz Brenner menee kokkailemaan Rustermanin ravintolaan, jonka omistaa Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic joka on saanut omat ohjeensa, muut elävät epätietoisuudessa. Viiden kuukauden päästä, kun Archien piti lähteä Norjaan, Nero Wolfe putkahtaa takaisin Goodwinin elämään. Nero Wolfe on laihtunut 117 naulaa eli 53 kiloa, hänellä on parta, eikä edes Goodwin tunne häntä heti, Wolfe esiintyy nimellä Pete Roeder. Tavoitteena on harhauttaa Zeck, ja saada hänet pelistä pois. Menemättä yksityiskohtiin juonet onnistuvat ja sitten on alkuperäisen murhan ratkaisu, joka perustuu koirien käyttäytymiseen. 
Lopussa Archie lähtee laivalla Norjaan.

Minusta dekkarin tarkoitus on viedä Zeck-tarina loppuun. En itse asiassa pidä Agatha Christien Neljää suurta hyvänä teoksena. Moriarty oli Arthur Conan Doylelle tapa päästä Sherlock Holmesista (tai Holmesin tarinoiden kirjoittamisesta eroon). Sherlock Holmes palasi takaisin ja Conan Doyle jatkoi sarjaa. Holmes katosi tarinassa 25, joka julkaistiin 1893. tämän jälkeen Conan Doyle julkaisi Baskervillen koiran. Sherlock Holmes palasi ja tarina julkaistiin 1903, tarinassa 27, tämän jälkeen julkaistiin kolmisenkymmentä tarinaa, joista paras minusta on Tanssivat kuviot. Arthur Conan Doyle kuoli 1930, ja viimeiset tarinat julkaistiin 1927. Tämä Parhaissakin perheissä on julkaistu 1950, Rex Stout julkaisi tämän jälkeen 20 pitkää dekkaria, joista viimeisen kuolinvuonnaan 1975.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

torstai 18. huhtikuuta 2024

Johanna Bäckström-Lerneby: Perhe

 


Johanna Bäckström-Lerneby: Perhe, alkuteos Familjen 2020, suomentanut Markus Myllyoja,  Gummerus 2021, sivumäärä 304.

Toimittaja Johanna Bäckström-Lerneby seurasi vuosikymmenen ajan (oli töissä alkuun Göteborgs-Postenissa ja myöhemmin SVT:llä) Angeredin lähiötä Göteborgissa. Kirja perustuu satoihin keskusteluihin, haastatteluihin, sähköposteihin ja  äänitallenteihin. Lisäksi kerrotaan oikeudenkäyntien tuloksista.

Angeredissa tapahtuu paljon rikoksia, kirjan alussa vuonna 2006 nuorten keskuudessa tapahtuu puukotuksia. Suvun vesan kanssa riidellyt chileläinen ammutaan läheisellä jalkapallokentällä. Asukkaat eivät ilmoita poliisille rikoksia. Ne jutut, jotka menevät oikeuteen raukeavat usein, kun todistajat eivät uskalla puhua. Ruotsalaisessa kansankodissa eletään rinnakkaisyhteiskunnassa, jossa vallitsevat "omat lait", joita tulkitsee kirjan väitteen mukaan yhden suvun pää. Häntä verrataan kummisedäksi, suomalaisen kirjan kannessa lukee: "mafiosoja vai ruotsalaislähiön ongelmanratkaisijoita".

Taustaa
Luin Göteborg-Postenin jutun, jossa todetaan, että lähiöstä poliisiasema on lakkautettu, ja yritykset kaikkoavat alueelta. Tämä lisää eriytymistä (segregaatiota), toisaalta poliisi "mainostaa" www-sivulla, että se puuttuu turvattomuuteen, huumekauppaan ja partioi. Viranomaisten yhteistyöllä pyritään parantamaan turvallisuutta. 

SVT uutisoi kahden jengin vihollisuuksista, jossa jengit asettivat "tiesulkujakin" lähiön sisäänkulkuteille. Jengit väittävät haluavansa suojella asukkaita, mutta se on poliisin tehtävä.
Alueella on kouluja, mutta ilmeisesti Ruotsissa voi valita koulun, jossa käy, joten lähiökoulussa levotonta, joka voi ruokkia vaihtoa toiseen kouluun.

Johanna Bäckström-Lerneby kertoo vierailustaan suvun päämiehen luona, joka pitää itseään sovittelijana. Ongelma on kuitenkin laaja suku, joka tehtailee rikoksia, joita kuvataan paljon usean vuoden aikana kirjassa. Pohjoismaista systeemiä on vaikea tunnistaa, kun kaikki pyörii perheen, suvun ja klaanin ympärillä. Klaani on paennnut 1970-luvulla Libanonin sisällissotaa Ruotsiin ja Saksaan.

Vuosien kuluessa lähiö-ongelmaa aletaan ratkaista eri viranomaisten yhteistyöllä: poliisi, verottaja, sosiaalityöntekijät ja tulli. 

Teos oli varsin kiinnostava, varsinkin alussa. Toivottavasti lähiöongelma ei leviä Suomeen. 

Kirjassa on maininnan arvoinen yksityiskohta, siinä puhutaan räppäri Einarista, ja klaanin jäsenestä, joka haluaisi olla Einarin manageri. Einar (s. 5.9.2002) murhataan kirjan ilmestymisen jälkeen 21.10.2021 Tukholmassa, murhaajaa ei ole saatu selville, eikä murha-asetta ole löytynyt. Ruotsissa Tukholmassa on liikaa ampumisia, viimeksi viaton perheenisä ammuttiin alikululle Skärholmenissa, kun hän saattoi pyöräillen 12-vuotiasta lastaan harjoituksista 10.4.2024. Poliisi on tehnyt kaksi kiinnittoa 13.4.2024,  ovatko henkilöt ampujia.Saadaanko heidät tuomittua,jää nähtäväksi. Mikael-niminen uhri on kuitenkin kuollut, tapettu. 

Mihinkä kansankoti on menossa. Mihin Suomi on menossa?

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Rex Stout: Toinen tunnustus

 


Rex Stout: Toinen tunnustus, alkuteos The Second Confession, 1949, suomentanut Eila Pennanen, Sapo 371,  WSOY 1994, sivumäärä 260. Nero Wolfe #12.

Nero Wolfe saa oudon tehtävän kaivosyhtiön johtokunnan puheenjohtajalta James U. Sperlingiltä. Hänen nuoremman tyttärensä Gwynin (22 v) poikaystävä Louis Rony pitää osoittaa kommunistiksi. Wolfe kysyy "Ketä te yleensä nimitätte kommunistiksi? Liberaaliako? Punertavaa älykköäkö? Puolueen jäsentä?" s. 10. Puolueen jäsentä etsitään ja lopulta löydetäänkin, mutta aivan toisaalta, mistä Sperling ounastelee.

Sperlingin perheeseen kuuluvat Jamesin lisäksi tämän vaimo, poika James Junior ja tytöt sodan aikana leskeksi jäänyt Madeleine (26 v) ja Gwyn, joka on 22-vuotias ja akateemisesti koulutettu.  Louis Rony on terävä kaveri, jolla on outoja yhteyksiä. Webster Kane on kaivosyhtiön ekonomisti. Paul Emerson esiintyy radiossa ja hänellä on hemaiseva vaimo Connie, joka kiehnää Louis Ronyn ympärillä. Firman lakimies on Aloysis Murphy.

Nero Wolfen oikeakäsi Archie Goodwin menee "salanimellä" perheen kesäresidenssiin, mutta Madeleine tunnistaa hänet. Asiat menevät vikaan ja Archie huumataan. Tämän jälkeen Nero Wolfen luo hyökätään ampumalla viereisen talon katolta Wolfen arvokkaat ja rakkaat orkideakasvihuoneet säpäileiksi. Orkideaistutukset vaurioituvat vakavasti. Tämä on taistelukutsu Wolfelle, vastassa on rikollisnero X eli Arnold Zeck, joka alkuteoksessa on Z. Zeck on rikollisimperiumin johtaja, jolla on paljon rikollisia kentällä ja hyvät kilpimiehet. Hän kontrolloi huumekauppaa, prostituutiota, kiristystä, salakuljetusta...

Dekkarissa Toinen tunnustus tapahtuu murha, jonka Wolfe selvittää ja josta saa myös Zeckin kiitokset. Tämä on toinen osa Zeck-trilogiassa.

Pidempi oppimäärä
Louis Rony ei ole kommunisti vaan hän on mukana Zeckin rikollisliigassa. Kun Ronya ahdistellaan, Zeck tuhoaa Wolfen kasvihuoneet. Seuraavaksi Rony jää auton alle, ja löydetään pusikosta kuolleena. Teosta epäillään aluksi Archieta, joka löysi ruumiin. Sperling kuitenkin maksaa siitä, että teko (=yliajo) tunnustetaan, siitä dekkarin nimi. Nero Wolfe ei lopeta tutkimuksia, ja tämän Zeck noteeraa, hän lähettää 50 000 dollaria käteisenä Wolfelle. Wolfe käyttää rahaa tutkimuksiin. Hän maksaa käteisellä esimerkiksi naapurilleen tohtori Volmerille, että tutkii ruumiin. Vainajalla on iskujälki ohimossa. Archie menee etsimään murha-asetta ja löytää kiven, jonka hän lähettää tutkittavaksi. Kustannukset maksetaan käteisellä. Nero Wolfen rahaliikenne yleensä hoituu shekeillä ja osin myös käteisellä.

Monen kiemuran ja erheellisen tunnustuksen jälkeen selviää murhaaja, joka on kommunisti. Kommunisti-teema on kirjassa merkittävä. Murha tapahtuu 20.6.1949, ja Yhdysvalloissa oli Red Scare vuosina 1947-1957. FBI:n Edgar J. Hoover tai Hooverin FBI syynäsi myös Rex Stoutin tekemisiä. Stout puolustautui sanomalla, että vastustaa kommunisteja, mutta tietää, mikä on kommunisti. Asia ilmenee kirjassa bloggauksen alun "kommunistikysymyksessä". Teoksessa viitataan myös varapresidentti Henry A. Wallaceen (1888-1965), jonka ura oli kulkenut republikaaneista demokraatteihin ja vielä Edistyspuolueen presidenttiehdokkaaksi, jota tuki Amerikan  kommunistinen puolue. Wallace  luopui poliitiikasta eikä lopulta osallistunut vaaleihin. Kirjan mukaan Kommunistisen puolue auttoi Neuvostoliittoa kylmässä sodassa. Murhan motiivi on Ronyn hallussa oleva William Reynoldsin jäsenkirja, jolla hän on kiristänyt. Nero Wolfe kutsuu paikalle Yhdysvaltain kommunistipuolueen johtajia, jotka eivät hyväksy murhaa ja paljastavat sen, kenen jäsenkirja on. Loppumatineassa ovat läsnä koko Sperlingin lähipiiri, poliisit ja "kommarit". 

Tapauksen ratkettua Nero Wolfe pyytää palkkioksi vielä, että James U. Sperling ottaa sponsoritaalat pois Paul Emersonin radiolähetyksiltä. Paul Emerson kauhisteli ohjelmassaan erään professorin puhetta ja käskee piilottamaan rahat patjan alle, koska ei halua "että koulutamme heidät" (eli puhuu näin maksutonta koulutusta vastaan). Emerson solvaa ohjelmassaan Wolfea "lihavaksi ihmeolioksi"  ja irvii Wolfen halua tutkia Ronyn kuolemaa. Emerson kutsuu Wolfea myös haaskansyöjäksi. ss 174-176.

Nuori leski Madeleine kiinnostuu Arhiesta, jonka kerronta on Nero Wolfe -dekkarien viihdyttävyyden takana. Lopussa on tiedossa treffit Archielle Madeleinen kanssa.

Teoksessa mainitaan myös Elsa Maxwell (1883-1963), joka toimi juorutoimittajana.

Viimeisellä sivulla X onnittelee Nero Wolfea Louis Ronyn murhan selvittämisestä. Tämä oli toinen osa X-trilogiasta. Liian Monta kuolemaa avasi trilogian ja Parhaissakin perheissä päättää trilogian.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 Nero Wolfe -dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

torstai 11. huhtikuuta 2024

Kale Puonti: Manni

 

Kale Puonti: Manni, Bazar-kustannus 2020, sivumäärä 270.

Kale Puontin Manni aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan rikosromaanisarjan Pasilan myrkky. Pasilan myrkky on nimitys Helsingin huumepoliisin ryhmälle, jota vetää operatiivisesti Kosti Kaartamo. Ryhmään kuuluu myös Pesonen, joka on vanhan ajan poliisi. Pesonen joutuu yhteyksiensä vuoksi kuulusteluihin, eli  veljeileekö rikollisten kanssa, onko tehnyt "virkavirheitä"?

Poliisit tutkivat amfetamiini-kauppaa ja siinä ohella henkirikoksia. Kirjan nimihenkilö Manni on teekkari, joka toimii epävakaiden kotiolojen takia yövartijana Espoossa. Manni näkee yövuorossa, kun virolaisrekka käy naapuritontilla. Sen jälkeen paikalle tullut mies ammutaan. Manni käy paikalla ja löytää metsästä ison erän amfetamiinia, jota rupeaa myymään.

Virolais-venäläinen liiga on kiinnostunut huumerahoista, moottoripyöräjengi huume-erästä ja velkojen maksusta. Manni on kiinnostunut rahasta, ja hän pohtii uuden erän ostamista ja myyntiä. Poliisin työ on saada konnat kiinni ja kaikki huipentuu dramaattisesti.

Manni -dekkari alkaa viipyillen mutta jännitys tiivistyy  lopun  takaa-ajossa.

Pasilan myrkky sarja on Nordic noiria, keskushahmona on poliiseista rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen. Mies asuu yksin Aleksis Kivenkadulla, naapurina on antelias Irma Roivas. Pesonen on kaikkien myös konnien kaveri, mutta tietolähdetoiminnan nimissä hänestä ollaan leipomassa konnaa. Poliiseista Kirsi Koski on hyvä kuulustelemaan. Huumepoliisin operaatioita johtaa Kaartamo. Esimieskatras kuvataan byrokraattisiksi eikä johdolla ole tuntumaa kenttään. 

Kirjoittaja Kale Puonti (s. 1962) on toiminut huumepoliisina ja kirjoittanut Pasilan myrkky -sarjaa, jo viiden osan verran  Manni (2020),  Milo (2021), Saarni (2021), Aribo (2022) ja Fadi (2023). Kokemus paistaa läpi, mutta avausosaa haittaavat minun makuuni monet kommentit koskien tietolähdetoimintaoikeudenkäyntiä ja huumepoliisin päällikön oikeudenkäyntiä.  Sitä velliä on hämmennetty lehdissä ja ratkaistu tuomioistuimessa.

Sarja on paljon blogattu esimerkiksi Anki on blogannut tästä  näin. Mummo matkalla näin.