Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus

 

Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus, alkuteos Murder by the Book, 1951, suomentanut Timo Martin, WSOY 1966 SaPo 77. Sivumäärä 286. Nero Wolfe #14.

Tarina alkaa tarkastaja Cramerin istahtaessa tammikuisena tiistaina Nero Wolfen punaiseen nahkatuoliin ja esittelee 15 nimen listan, joka on löytynyt East Riveriin hukutetun vainajan Leonard Dykesin taskusta. Nimet eivät yhdisty mihinkään.

Helmikuussa Nero Wolfe saa asiakkaan  siirtomaatavarain tukkurin John R. Wellmanin, jonka Schollin ja Hannan kustannusliikkeessä töissä ollut tytär Joan Wellman  on kuollut yliajossa. Isä epäilee, että kyseessä on murha, sillä ohimossa on kuhmu, lisäksi tytär on kertonut kirjeessä, että hän on tapaamassa Baird Archeria, jonka käsikirjoitus oli hylätty. Wolfe ottaa pestin vastaan, koska Archerin nimi on 15 nimen listassa.  Tutkimuksille ei ole muuta lähtökohtaa. Kyseiset 15 nimeä eivät löydy puhelinluettelosta eikä mistään muustakaan rekisteristä. 

Tästä aukenee hyvin vaihteleva ja monia yllättäviä käänteitä sisältävä huikea dekkari, jossa lopuksi Nero Wolfe paljastaa murhaajan kiinni suuressa loppunäytöksessä.

Rex Stoutin Kuoleman käsikirjoitus osoittaa kuinka vaarallisia kirjat voivat olla.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe varmistaa toimeksiantajaltaan Wellmanilta, onko hän valmis kalliisiin ja laajoihin tutkimuksiin. Wellman on, sillä lapsi on hänen ainoansa. Tutkimukset suunnataan konekirjoitusliikkeisiin, jossa käsikirjoitus on kirjoitettu puhtaaksi. Baird Archerin käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaja selviää, mutta murhaaja iskee, konekirjoittaja Rachel Abrams kuristetaan  ja paiskataan ikkunasta kadulle.  Toisaalta selviää, että Baird Archer oli Leonard Dykes, joka oli lakiyhtiössä konttoritöissä, mutta murhattu. Tutkimukset ovat silti jumissa, koska kukaan ei tiedä, mitä käsikirjoituksessa luki. 

Archie Goodwin tekee uskaliaan tempun, hän kutsuu kaikki lakiyhtiön konttoristinaiset syömään ja juomaan Wolfen kivilinnaan, kutsussa on mukana orkideoija, jota Goodwin esittelee vielä kasvihuoneessakin humaltuville naisille. Humalaisten naisten toikkarointi on koomista. Kirja muutenkin murhista huolimatta on erittäin hauska (jos pitää Rex Stoutin huumorista). Archie Goodwin saa naiset avautumaan, sillä hän tuo Joan Wellmanin isän ja Rachel Abramsin äidin puhumaan murhatuista lapsistaan.  Uusi tutkintalinja aiheuttaa kiehumista lakiyhtiön osakkaissa, jotka protestoivat Nero Wolfelle ja uhkailevat tätä syytteillä. Nero Wolfe jatkaa antamalla Saul Panzerille varjostustehtävän ja Archie Goodwin matkustaa länsirannikolle Leonard Dykesin sisaren Clarence O. Potterin luo.

Jatkossa Nero Wolfe hämää murhaajaa, joka on ovela ja häikäilemätön, mutta jää Wolfelle kakkoseksi.

Nero Wolfen yksi motiivi on tehdä tutkimuksia on raha, jota hän käyttää orkidea-kasvihuoneisiinsa. Hän kuitenkin kieltäytyy lisäämästä orkideoijen hintaa Wellmanin laskuun "minä en myy orkideoja".  Tässä vaiheessa ei olla kovinkaan lähellä murhaajaa, eikä etenkään murhan motiivia, joka on prosessiin nähden yllättävä.

Jos olet päässyt tänne asti, niin voin vakuuttaa, että tästä lähtee vasta tutkinta käyntiin. Useita yllätyksiä on tiedossa, mutta lopussa kiitos seisoo.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.