Enid Blyton: Palaneen talon salaisuus, alkuteos The Mystery of the Burnt Cottage 1943, suomentanut Lea Karvonen, Tammi 1972, sivumäärä 152
Enid Blytonin (1897 - 1968) Salaisuus-sarjaa kirjoitettiin vuosina 1943-1961. Tämä Palaneen talon salaisuus on niistä ensimmäinen. Peterwoodin pienessä kylässä riehuu tulipalo, rakennus, jossa on herra Hickin työhuone palaa ja arvokkaat paperit tuhoutuvat. Palopaikalla kyläpoliisi konstaapeli Goon hätistelee lapsia pois. Lawrence Day (13 v), hänen siskonsa Kristine (12 v), Frederik Hilton (12 v) ja hänen pikkusisko Elisabeth ovat rynnänneet palopaikalle, jonne tulee hotellissa vanhempiensa kanssa asuva Fredrik Algernon Trotteville (14 v). Lapset alkavat tutkia paloa, ja sen myötä he ystävystyvät ja perustuvat ryhmän Viisi etsivää ja vainukoira. Lapsilla on lempinimet Larry, Kris, Riki ja Bes. Fredrikin ulkonäkö antaa hänen valita lempinimeksi joko Possu tai Pulla. Pullaa pitävät kaikki hyvänä. Pullan koira Noni, ja se on etsivien vainukoira.
Etsivien yhdistys ottaa päämajakseen Rikin puutarhan huvimajan, ja johtolankojen etsintä alkaa. Aiemmin Pulla on nähnyt palon aikaa kulkurin. Etsivät hajaantuvat, ja he keräävät johtolankoja, rikospaikalta löydetään jälkiä (kengän koko 42 jälki, ja kankaan pala), ja vuorollaan jututetaan herra Hickin henkilökuntaa, autonkuljettaja Thomasta, joka haki herransa Lontoon junalta, Peeksiä, joka sai potkut samana päivänä, taloudenhoitaja rouva Minnsiä, Smellietä. Tutkimukset etenevät varsin nopeasti, mutta poliisi Goon ei pidä lapsista ja ajaa heitä pois, ja saa lempinimen Tiehenne Siitä.
Ennen lopullista läpimurtoa tulee vaikeuksia, ja lasten tutkimukset yritetään lopettaa. Kaikki etsivistä kuitenkin tekevät osansa.
Palaneen talon salaisuus ratkeaa hiljalleen. Pullalla välähtää, kun syyllisellä lörpsähtää totuutta suusta, ja konnan alibi murtuu. Etsivät kertovat havaintonsa mukavalle miehelle joka kalastaa. Mies pyytää lapsia seuraavaksi päiväksi poliisiasemalle, missä hän paljastaa olevansa tarkastaja Jenks. Jenks kuulustelee vielä kulkuria, joka vahvistaa sen, minkä lapset olivat jo saaneet selville. Syyllinen saa valtion ylöspidon Lontoossa.
Minusta kirja oli laadukas myös arvoituksen kannalta, eli kuka poltti talon, ja miksi, ja miten saadaan kiinni konna, joka muuten potki koiraa, ja petti sanansa lapsille. Lapsilla on kangastilkku, jonka omistajaa he etsivät, lopussa selviää että se onkin Larryn takista, takki repesi lasten etsiessä ensimmäistä kertaa jälkiä.
Enid Blyton tunnetaan parhaiten Viisikko-sarjasta. Viisikkoa on 21 kirjaa, näitä Salaisuus-sarjan teoksia on 15, teoksista Kummallisen nyytin salaisuus, sekä Kadonneen kaulakorun salaisuus olen blogannut TÄÄLLÄ ja Kadonneen kissan salaisuudesta täällä
Helmet-lukuhaasteen kohta 7 Kaveriporukka. Kirkko ja kaupunki lehden haaste, kohta 17 tapahtuu maassa, jossa en ole käynyt.
Minulla olisi kaikki (!) Viisikot edessä, kun se kuuluu 100 kirjaa haasteeseen. Huh huijaa! Jonkun näistä Salaisuus-kirjoista olen lukenut lapsena, olisiko ollut tuo kaulakoru-juttu.
VastaaPoistaLuin nuo 21 viisikkoa, mutta niin että luin pari kirjaa välissä.
PoistaBlytonin Viisikko-sarja oli lapsuuden herkkuja, mutta tämä Salaisuus-sarja on jäänyt salaisuudeksi, joten kiitos esillenostosta!
VastaaPoistaHän, ken potkii koiraa ja pettää sanansa lapsille joutaa jäädä kiinni, vaikkei taloa olisikaan polttanut, sillä kuuluu ilman muuta konnien kaartiin;)
Lasten kiusaajat ja eläinten kaltoin kohteliaat eivät ole mukavia.
PoistaMeillä kotona Blyton jostain syystä ei ollut suosittu vaan sillä toisella listalla. Alla on Mai Laakson kommentti, ja liittyy varmasti siihen. Vaimolla on nämä Salaisuus ja Viisikko-sarja. Onhan nämä hyviä.
Kiva, kun bloggasit tästä. Itsekin tämän joitakin aikoja taaksepäin olen lukenut ja voisi lukea uudelleenkin. Olen yrittänyt kerätä sarjaa 70-luvun punaselkäisillä kovilla kansilla, puuttuu enää pari osaa. Näitä julkaistaan yhä, joten ovat suosittuja kirjoja.
VastaaPoistaTämä on vaimoni opus ja on pehmeäkantinen. Tässä oli minusta tosiaan salaisuus-aspektia mukavasti.
PoistaEnid Blytonilla on aivan ihmeellinen taito viedä lukija mukanaan! Olen lukenut jokusen Viisikon muutama vuosi sitten, eli aikuisena, ja hitsi sentään, edelleen koin Blytonin vetovoiman. En ole lukenut muuta kuin Viisikoita ja seikkailu-sarjasta Seikkailujen laivan. Nyt heräsi kiva kihelmöinti lukea Salaisuus-sarjaa 📚
VastaaPoistaKiitos onhan nuo sujuvasti kirjoitettu. En ole näitä lapsena lukenut, mutta vaimolla on näitä blytöneja kerättynä.
PoistaTämä sarja on jäänyt lukematta. Viisikot kyllä luin.
VastaaPoistaBlytonin oma perhetarina oli kyllä todella omituinen.
Kiinnostuin ja luin noita englanninkielisillä sivuilla, olihan siinä elementtejä, jotka osin perustuivat muiden lausuntoihin.
Poista