Oskari Saari: Aki Hintsa, voittamisen anatomia

Oskari Saari: Aki Hintsa, voittamisen anatomia, WSOY BON 2015, sivumäärä 348.

Oskari Saari on maikkarin pitkäaikainen F1-selostaja (selosti vuosina 2004 - 2016), ja lääkäri Aki Hintsa (1958 - 2016) toimi F1-maailmassa McLaren-tallin lääkärinä, ja kirja alkaakin vuodesta 2013, jolloin Aki Hintsa on päättämässä uraansa F1-varikoilla. Hintsa viimeisenä F1-vuotenaan puudutti kirjan mukaan Kimi Räikkösen selän, mikä oli lääkärin etiikan mukaista, mutta ei herättänyt pelkkää kiitosta, sillä Kimi ajoi tuolloin Lotuksella.

Kirjan paras anti minulle oli Aki Hintsan elämänkerta. Aki Hintsa valmistui Turun lääkiksestä, ja lähti vuonna 1992 lähetystyöhön Etiopiaan. Etiopiassa hän tutustui suurjuoksija Haile Gebreselassieen. Etiopialaisesta elämänmenosta ja levottomuuksista on monia tarinoita. Asiat johtivat toisiin asioihin ja tapaamisiin, ja Hintsa oli Mika Häkkisen opastaja, sitten lääkärinä McLarenilla ja auttoi Kimiä, lisäksi Hintsan asiakkaita olivat F1-maailmasta Sebastian Vettel, mutta myös Nokiasta Marko Ahtisaari. Nämä tarinat ovat mielenkiintoisia, ja jokainen voi ne lukea itse kirjasta. Puhetta on myös Hintsan perheestä, ja siitä mitkä verot ulkomaankomennuksista saa maksaa.

Luultavasti kirjassa Hintsalle on tärkeintä on hänen hyvinvointiohjelmansa ja Menestyksen ympyrä, joka jakaantuu kuuteen osa-alueeseen, menestys ei ole summa vaan tulo, jonka itse ymmärrän niin, että jos joku tekijä on nolla, on tulokin nolla. Ympyrän eri osa-alueita, kuten palautumista, unta ja ravintoa, tarkastellaan. Ympyrän ydin on tieto siitä, kuka on ja mitä haluaa.  On myös tärkeää pohtia, ketkä ovat sinulle tärkeitä ihmisiä.

Oskari Saaren kirja Aki Hintsa, voittamisen anatomia on mielenkiintoinen, se on varsin hajanainen, mutta Hintsan asiakkaiden kirjo ja kohtalot ovat hyvinkin mielenkiintoisia, ja varsinkin F1-fanille se avaa tai ainakin raottaa ovea F1-kuskien arkeen.

Bloggaus on lyhyt, koska en levitä kenenkään yksityisasioita nettiin, kirjassa on kiinnostavia pointteja niin Sebastian Vettelistä, Mika Häkkisestä ja Kimi Räikkösestä. Tätä on Kimi Räikkösen kohdalla hyvä verrata Hotakaisen kirjaan Tuntematon Kimi Räikkönen, sama mies sieltä piirtyy. Heikki Kulta on kirjoittanut Räikkösen urasta teoksen  Iceman

Paula on blogannut tästä näin.

Dorothy L. Sayers: Kuolema häämatkalla

Dorothy L. Sayers: Lord Peters smekmånad, suomennettu nimellä Kuolema häämatkalla, alkuteos Busman's honeymoon 1937, sivumäärä 415.

Dorothy L. Sayersin teos Kuolema häämatkalla on alkuun hyvinkin farssinomainen ja hauska. Harriet Vane on vihdoin suostunut lordi Peterin kosintaan. Häät pidetään Oxfordissa lokakuun alussa. Peter Wimsey on ollut kesän aikana Italiassa neuvottelemassa Abessinian tilanteesta. Fasistinen Italia hyökkäsi Abessiniaan lokakuussa 1935, ja maa ajautui italialaisten hallintaan, kunnes italialaiset ajettiin pois vuonna 1941. Kirjan alussa on paljon läheisten kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Häät ovat  Bunterin ja leskiherttuattaren eli Peterin äidin mielestä hyvät,ja he pitävät Harrietista, mutta Peterin veljen Geraldin vaimo Helen ei voi sietää häitä, eikä Harrietia. Lehdistö heittää lokaa Harrietin niskaan, koska tällä oli suhde mieheen, jonka myrkyttämisestä Harrietia syytettiin, mutta Wimsey löysi oikean murhaajan teoksessa Myrkkyä. Helen pitää Harriettia kamalana  nuorena naisena vaikka Harriet Vane on yli 30-vuotias, lisäksi hän toivoo liitosta lapsetonta, mikä ei toteudu, sillä Peter ja Harriet saavat kolme lasta. Harrietilla on minusta kaksi valttikorttia, hän on tolkun ihminen, ja lisäksi tienaa rahat itse kirjoittamalla dekkareita. Lady Helen Denver, ei ole tolkullinen eikä työläinen, vaan kopea aatelinen. Tämä kirja kertoo paljon Denverin suvusta, ja aikakauden ja käytöstapojen muutoksesta. Helen myös kaihtaa miehensä sisarta Marya, joka on naimisissa poliisin kanssa, eli Scotland Yardin Parkerin kanssa, ja heillä on lapsi Peter. Tätä Denverin perheen tilannetta käsitellään teoksen loppupuolella.

Peterin ja Harrietin häämatka suuntautuu  entiseen majataloon Talboysiin, joka on Harrietin kotiseudulla. Harrietin vanhemmat ovat kuolleet, ja Harrietin isä toimi lääkärinä. Peter on hankkinut Harrietin haluaman talon, mutta mikään ei ole kunnossa. Entiselle omistajalle William Noakesille on rahat kelvanneet, mutta muuttojärjestelyt ovat tekemättä, eikä Noakesia näy missään. Noakesin sisarentytär neiti Agnes Twitterton on täysin tietämätön mistään. Savupiiput ovat nuohoamatta, puut pilkkomatta, ja kaikki on kaaosta. Vettä lämmitetään öljykamiinan avulla, ja siellä lämpenee myös hääruoka eli kilpikonnakeitto. Aamulla tulee ihmisiä perimään saataviaan, etunenässä talon puutarhuri Frank Crutchley, joka aikoo käyttää rahat 40 puntaa huoltoaseman perustamiseen. Seudun pappi Simon Goodacre tulee ruinaamaan rahaa kirkon urkujen palkeisiin. Savupiipun nuohoaminen Tom Puffetille on aivan ylivoimaista, lopulta piippuun ammutaan alhaalta päin haulikolla. Lordi Peterin hyveisiin kuuluu hetkessä läsnäolo, ja Peter on innoissaan, hän toteaa, että on nuortunut 20 vuotta, koska englantilainen maaseutu ei muutu. Aamulla velkojien joukkoon liittyy lakiasiain toimiston MacBride,ja karhuaa asiakkaansa 900 punnan erääntynyttä saatavaa.  Taloa käy siivoamassa naapuri Martha Ruddle, jolla on poika Bert. Peterin palvelija Mervyn Bunter ilmoittaa, että on valitettavasti löytänyt Noakesin. Noakesilla on kallo murskana, ja ruumis on kellarissa. Paikalle sekamelskaan pelmahtavat konstaapeli Joseph Sellon ja tarkastaja Kirk. Vainaja William Noakes ei ollut mukava ihminen, mutta ihminen.. Hän oli kuitannut talon kauppasumman 650 puntaa ja rahaa oli taskussa 600 puntaa, kuitenkin hän selitti velkojilleen, että hänellä ei ole rahaa. Aikansa kun pöyhitään, niin Noakesin tililtä löytyy kiristystäkin.

Harriet Vane ja Peter Wimsey  tekevät päätöksen. He jäävät taloon, asiat selvitetään ja haamut karkotetaan. Tutkimusten soljuessa eteenpäin tarkastellaan Harrietin ja Peterin suhdetta, ja poliisien suhtautumista yläluokkaan. Harriet pohtii myös, täytyykö Peterin selvittää rikos. Harriet puhuu Peterin äidin kanssa Peterin menneisyydestä, jonka mustin jakso oli sodassa haavoittumisen jälkeen. Peter alkaa oireilla yhä enemmän. Peter kuitenkin selvittää murhaajan, joka saa tuomionsa. Jos Peter ei olisi selvittänyt murhajaa, olisi viaton tuomittu. Siitä huolimatta Peter oireilee, ja hyysää ylimielistä murhaajaa, ja palkkaa tälle sir Impey Biggsin puolustusasianajajaksi. Syytetty tuomitaan kuolemaan ja Peter syyttää siitä itseään, vaikka hän pelasti syyttömän, ja kirja päättyy salapoliisin katkeraan itkuun.

Ainoa järkevä selitys on, että lordi Peter Wimsey pohtii itse kuolemantuomion oikeutusta, Englannissa viimeinen kuolemantuomio oli vuonna 1964, ja laista se on poistettu vuonna 1969. Tässä suhteessa Peter on empaattinen humanisti ja edelläkävijä. Se, että Peter oireilee päästyään naimisiin unelmiensa naisen kanssa, jota on kosinut useita vuosia, on hankalampi käsittää, mutta liittyy varmasti haavoittumiseen rintamalla, ja psyykkiseen rasitukseen. Lordi Peter on sotainvalidi, ja sodan kauhuista useimmilla menee loppuelämä toipuessa. Avioliiton tarkoitus minusta on tukea puolisoa hyvinä ja pahoina päivinä, eikä käydä tapaamassa uppiniskaista, tunteetonta  ja aggressiivista murhaajaa, ja saamassa asiatonta palautetta, jota ei murtumatta kestä. Harriet on minusta enemmän tolkunihminen kuin Peter. Onneksi Peterin avioliitto on kaikesta huolimatta onnellinen. Kylpyhuonetta ja lämmintä vettä suunnitellaan, ja Peterillä ja Harrietilla on myöhemmin ainakin kolme lasta, joidenkin lähteiden mukaan viisi.

Alla on postaukset Wimsey-kirjoista, Striding Folly -kokoelmassa on tarina Talboys, jossa yksi Peterin ja Harrietin lapsista käy omenavarkaissa Puffetin puutarhassa. Pitkää juttua Wimseystä ei enää julkaistu. In the Teeth of the Evidence kokoelmassa on kaksi Peter Wimsey-tarinaa. Bloggaan tästä kokoelmasta 4.7.2019.

Osallistun tällä kirjabloggareiden Dekkariviikko tulee -tempaukseen
****
Dorothy L. Sayers (1893 - 1957) on tunnetuin Peter Wimsey kirjoistaan, pidän myös hänen Montague Egg -tarinoistaan.

Tuotantoa
Kuka ja mistä 1923
Kuolema keskiyöllä 1926
Luonnoton kuolema 1927
Kuolema vierailee kerhossa 1928
Lordi Peter katsastaa ruumiin 1928 –novellikokoelma
Myrkkyä 1930
Yksi kuudesta 1931
Kas tässä teille ruumis 1932
Mainosmurha 1933
Hirttäjän vapaapäivä 1933 –novellikokoelma
Kuolema kirkkomaalla 1934
Juhlailta 1935
Kuolema häämatkalla, 1937
In The Teeth of the Evidence, 1939 –novellikokoelma
Striding Folly, 1972 –novellikokoelma, julkaistu postuumisti

Erle Stanley Gardner: Perry Mason ja piikkilanka-aita

Erle Stanley Gardner: Perry Mason ja piikkilanka-aita, alkuteos The Case of Fenched -in Woman, 1972, suomentanut  Kouvolan kieli-instituutin 2.kurssin työryhmä 1975, WSOY, SaPo 200, sivumäärä 231.

Legendaarinen puolustusasianajaja Perry Mason saa asiakkaan - Morley Edenin, jonka unelmatalon läpi on yllättäen rakennettu piikkilanka-aita, ja sen toisella puolella asuu hemaiseva Vivian Carson. Morley Eden on upporikas entinen keinottelija, hän ei saa ostettua Vivian Carsonia ulos, ja pyytää Perry Masonin apua. Vivian Carsonilla on ollut ketku aviomies Loring Carson, joka on rakennuttanut talon, ja osin vaimonsa rahoilla. Mies on porsastellut muualla, ja avioeroprosessissa usuttanut yksityisetsivän Vivianin asioita nuuskimaan. Aineistoa on tullut, mutta väärästä naisesta. Tuomari Hewitt I. Goodwin on tuominnut sotkuisen ja kaunaisen avioeron osituksen sangen omalaatuisesti ja piikkilanka-aita jakaa Edenin talon. Rouva Carson kekkuloi uima-altaalla varsin vähissä vaatteissa, ja altaalla cocktaileja siemailee muitakin naikkosia bikineissä. Morleyn Edenin leukaan iskee nyrkin Norbert Jennings. Hän luulee lyöneensä Loring Carsonia, joka usutti yksityisetsivä LeGrande Daytonin väärän naisen perään. Nainen Nadine Palmer seurusteli Norbertin kanssa, nyt naisen nimi on poljettu lokaan. Nadine Palmer, eronnut nainen, oli löytämäisillään hyvän miehen Norbert Jenningsin kanssa synkkaa, ilmeisti myös pehkuissa- Pari on käynyt pelaamassa Las Vegasissa, jossa Loring Carterilla on oma rakastajatar Genevieve Hyde. Genevieve on peliemäntä kuten hänen työtoverinsa Paulita Matchwell.

Tilanne kiristyy, ja reportteritkin kiinnostuvat asiasta. Lehtikuvaajien saapuessa Edenin asunnon puolitetun uima-altaan vierestä löytyy rakennusurakoitsija  Loring Carson murhattuna, hänen selkäänsä on tökätty pitkä veitsi. Mason on paikalla, kun ruumis löydetään. Murharyhmän komisario Tragg ahdistelee kaikkia epäiltyjä, myös Perry Masonia, joka taas menee tutkimaan murhaa Las Vegasiin.

Perry Masonia apuna häärivät tuttuun tapaan sihteeri Della Street, ja yksityisetsivä Paul Drake. Tässä Mason osallistuu tapahtumiin jo ennen murhaa, mutta kaikki huipentuu dramaattisessa oikeudenkäynnissä, josta ei käänteitä puutu. Mason saa asiakkaansa vapaaksi oikeussalissa valamiehistön päätöksellä. Oikea ratkaisu kuitenkin paljastetaan komisario Traggille vasta oikeudenkäynnin jälkeen. Mason kertoo kuka on murhaaja, ja miksi. Hän auttaa Traggia kertomalla, miten todisteet asiaan on saatavissa.

Kansikuvassa on salkku, joka on  tärkeä todiste.

Tämä oli oikein hyvä Perry Mason ja minusta paras kolmesta lukemastani.

Bloggaukset
Perry Mason ja papukaija todistajana.
Perry Mason ja tummaverikön tapaus

Osallistun tällä kirjabloggareiden Dekkariviikko tulee -tempaukseen
****
Erle Stanley Gardner (1889 - 1970) oli tuottelias amerikkalainen kirjailija, alun alkaen lakimies, joka kirjoitti vielä seitsemällä eri salanimellä. Perry Mason -tarinoita on yhteensä 83, tämä on siis löytynyt lähes valmiina pöytälaatikosta, ja perikunta on sallinut julkaisun. joka esiintyi 83:ssa dekkarissa. Perry Mason seikkaili myös tv-sarjassa, jota esitettiin alunperin vuosina 1957 - 1966, jaksoja on ehkä kolmisensataa, laskin itse että 313, mutta toisaalla Raymond Burr (Perry Mason) olisi ollut vain 271 jaksossa. Olen katsonut niistä noin parisenkymmentä.

Ursula Le Guin: Tehanu

Ursula Le Guin: Tehanu, alkuteos Tehanu: The Last Book of Earthsea, 1990, suomentanut Kristiina Rikman WSOY 1992, sivumäärä 275.

Ursula Le Guinin Tehanu jatkaa kirjoja Kaukaisin ranta ja myös  Atuanin Holvihaudat, jossa arkkimaagi Ged pelasti Holvihautojen ylipapittaren Arhan tosinimeltä Tenar ja yhdisti Erreth Agben renkaan, koska ensimmäisen puolikkaan hän sai teoksessa Maameren velho.

Arkkimaagi toi Tenarin Gontiin ja kirjassa ilmenee, että Ogion opetti Tenarille riimuja ja luomisen kieltä, mutta Tenar valitsi kuitenkin tavallisen naisen elämän, ja meni naimisiin Piikiven kanssa, sai kaksi lasta Omenan ja Kipinän. Tenar elää Gontissa Goha -nimisenä leskenä, lapset ovat muuttaneet kotoa. Teoksen alussa  Ogion, joka oli myös Gedin ensimmäinen opettaja, kuolee ja Tenarin luo tuodaan pahoin poltettu tyttö Tharru.

Kaukaisin ranta päättyy siihen, että Ged on voittanut pahan velhon Cobin ja saanut suljettua elämän ja kuoleman oven, mutta Ged on menettänyt täysin voimansa. Lohikäärme Kalessin tuo Kaukaisimmalta rannalta kuolemaisillaan olevan arkkimaagi Gedin, jota Tenar tässä teoksessa alkaa hoivata.

Teoksen pääjuoni ja tärkein teema on naisten alistettu ja turvaton asema, todellinen syrjintä. Teos tarkastelee valtaa, siitä luopumista, voimien menetystä ja maailmassa rehottavaa rikollisuutta ja jatkuvaa pahuutta. Voimansa menettänyt Ged samoilee metsissä, ja Tenar pitää Ogionin talosta huolta sekä hoivaa että kasvattaa pahasti poltettua, ja traumatisoitunutta lasta. Tharrua on raiskailtu, ja pahoinpidelty, ja lopuksi yritetty polttaa. Myös Tenar, vaikka on ollut Atuanin holvihautojen ylipapitar, on hyvin suojaton. Tenar olisi voinut opiskella Rokella vain, jos olisi ollut mies. Tharrun raiskaajat vaanivat tilaisuutta siepata Tharru. Lisäksi kylässä on paha maagi Haapa, jota Tenar ja Tharru joutuvat pakenemaan. Tenar pakenee kuningas Lebannenin laivaan, ja menevät Tenarin kotitilalle. Lebannen on ollut etsimässä Gediä kruunajaisiinsa Havnorin valtaistuimelle, joka ei halua palata, sillä on menettänyt voimansa. Raiskaajarikolliset hyökkäävät tilalle uudestaan, mutta Ged pelastaa Tenarin ja Tharrun. Tenar ja Ged puhuvat maailmasta, vallasta, naisen asemasta, taikuudesta, ja aloittavat suhteen, joka on hellä. Maagit joutuvat elämään selibaatissa, mutta voimansa menettänyt Ged ei ole enää maagi. Tenarin poika Kipinä, on joutunut laivaltaan pois jäätyään kiinni vilungista. Gontin lakien mukaan maatila kuuluu pojalle, ja Tenar, Ged ja Tharru lähtevät Ogionin talolle, jossa he joutuvat satimeen. Haapa on ollut Cobin oppipoika ja seuraaja, jonka musta taika on voimakas. Hän vangitsee ja nöyryyttää Tenaria, ja myös Gediä, ja aikoo surmata heidät paiskaamalla heidät kielekkeeltä.

Älä lue jos haluat lukea kirjan
Kirjan alkuosassa on puhuttu lohikäärmeistä ja ihmisistä. Aluksi, kun Maameri oli luotu, oli vain yksi laji, myöhemmin lohikäärmeet erosivat omaksi lajikseen. Lohikäärmeet puhuvat luomisen kieltä, johon kieleen myös taikuus Maamerellä perustuu. Tharrussa on jotain mitä ihmiset pelkäävät, mutta hän on hyvä, ja rakastaa Tenaria ja myös Gediä. Tenar on hänelle hyvin hellä. Kun kaksi lajia muodostui jäi jäänne, eli ihmismuotoiset lohikäärmeet (en ihan tätä ymmärrä), mutta Tharru on tällainen. Hän kutsuu Kalessinin, joka tekee selvää jälkeä Haapa-velhosta, ja hänen kätyreistään. Kalessin nimeää Tharrun tosinimellä Tehanu. Tehanu lupaa tulla toisiin tuuliin, kun sen aika on.
Juonipaljastukset loppuivat.

Tenar toteaa Gedille, että hän on epäonnistunut Kipinän kasvattamisessa. Kipinä on öykkärimäinen sovinisti, joka ei mukaudu Tenarin ehdotuksiin. Tenar toteaa, että kiveä on turha kastella, koska siitä ei enää kasva mikään, ja että kasvatus voi onnistua, vain kun riittävän nuorena aletaan


Tehanu on erinomainen kirja, ja kirjan teemat, naisten syrjintä, pahuus ja vallantavoittelu ovat liiankin ajankohtaisia.

Trilogia alkaa teoksella Maameren velho ja toinen osa on Atuanin holvihaudat. Jälkeenpäin on kirjoitettu vielä kaksi kirjaa,  tämä Tehanu ja Kertomuksia Maamereltä, jossa tarinan päättää teos Toinen tuuli.

Ursula Le Guinin Tehanu jatkaa Maameren tarinat -trilogiaa, mutta ei ole kuitenkaan sen päätösosa.

Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (1929 - 2018) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka pienoisromaanista Haikaran silmä olen blogannut täällä. Kuuluisin Le Guinin kirja on Pimeyden vasen käsi sekä Osattomien planeetta

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa, Der Tod in Venedig 1912, suomentaja Oili Suominen, Tammi, keltainen pokkari,  77 sivua.

Päähenkilö
Tarinan päähenkilö on Gustav Aschenbach, tai von Aschenbach Münchenissä asuva viisikymppinen ikääntyvä mieskirjailija, jonka romaanien sankarityypissä "ilmeni  älykäs ja poikamainen miehekkyys", sankari joka ylpeän nöyränä puree hammasta ja seisoo tyynesti aloillaan, vaikka miekat ja keihäät lävistävät ruumiin. Hänen kirjoissa esiintyy eleganttia itsehillintää. Aschenbach on ollut hento ja kotiopettajan opettama,  Aschenbachin avioliitto on ollut onnellinen ja lyhyt, päättynyt vaimon kuolemaan ja liitosta jäi tytär, ja tämän jälkeen Aschenbach on uurastanut kirjojen parissa ja matkustellut.

Juoni
Matkakuume yllättää, ja Aschenbach matkustaa mutkien kautta Venetsiaan "Niin hän sai taas nähdä tuon ihanan sataman, tuon ihmeellisten rakennusten loistavan ryhmän, jonka Venetsian tasavalta tarjosi saapuvien merenkulkijoiden kunnioittavien katseiden ihailtavaksi" ... ja tätä maalailevaa tekstiä jatkuu. (Venetsian tasavalta oli pystyssä 697 - 1797. Venetsia sijaitsee Adrianmeren pohjukassa).

Aschenbach on käynyt selvästi aiemmin Venetsiassa ja suuntaa Lidon saarelle, jossa majoittuu hotelliin, missä on paljon ulkomaisia vieraita. Aschenbach ihastuu puolalaisperheen poikaan Tadzioon, jonka karkelointia hiekkarannalla hän katsoo mielellään. Tadzion " jalan astunnassakin oli jotakin verrattoman sulokasta, kevyttä, samalla kertaa sekä herkkää että ylvästä ...  kauluksesta joka ei kovinkaan hyvin sopinut kovinkaan hyvin sopinut puvun muuhun tyyliin, nousi kuin kukkana tuon pojan viehkeä, ikikaunis - Eroksen pää Paroksen kellanhohtavaan marmoriin veistettynä ...".  Aschenbach hullaantuu poikaan, seuraa tämän liikkeitä, odottelee tavoittaakseen tämän katseen, seuraa tämän gondolia. Aschenbachin korviin kantautuu huhut epidemiasta, ja turisteja lähtee. Desinfioinneista huolimatta Aschenbach on täysin Tadzion lumoissa, vaikka "toki hän toisinaan pysähtyi ajattelemaan ja oli puolittain tolkuissaan", mutta siis vain puolittain, koska on "rakkauden huumaama".  Koleraepidemia riehuu, se avaa moraalisia patoja "alemmissa kansankerroksissa".

Pakkomielteen yksi huipentuma on Thomas Mannin kirjaama raju unijakso, jossa "sokea kiihko pystytti rivon puisen symbolin ... kiihottivat toisiaan", mitään kovin suoraan ei mainita, mutta tämä on kirjoitettu yli sata vuotta sitten. Aschenbach  herää "demonin valtaan langenneena" ja lähtee kaupunkiin. Hän menee kampaajalle laitattamaan hiuksensa, ja puleeraamaan itsensä nuorekkaaksi, etsien sitten Tadzion näköpiiriinsä, tiirailee tämän edesottamuksia, ja lysähtää rannalle. Illalla Aschenbach on kuollut.

Teemat
Kirjailija Aschenbach  on elänyt koko elämänsä hillitysti, ollut naimisissa, ja työskennellyt ahkerasti ja on ollut arvostettu. Aschenbachin matka Venetsiaan kaikkine vaiheineen kuvaa sitä, mitä hänen "protestanttiselle etiikalleen" tapahtuu, työ unohtuu, sisäiset estot ja pidikkeet aukeavat, ja hän on täysin Tadzion kauneuden ja nuoruuden pauloissa. Toiminta on tolkutonta, mutta Aschenbach ei edes puhu Tadziolle, vaan kyse on katseista ja seuraamisesta. Rivo uni sekä katusoittojakso varmastikin kuvaavat, mitkä ovat kiltin kirjailijan halut ja himot. Mitä kuolema symboloi, voi jokainen itse miettiä, onko se rangaistus unista, ajatuksista, vai katseista. Onko kuolema koleran aiheuttama? Onko kuolema vain elämän loppumista tilanteessa, jossa Aschenbach on päässyt kahleistaan?


Merkitys
Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa teokseen viitataan monesti, ja se on esikuva monelle teokselle, myös Finlandia-palkittu Hannu Raittilan Canal Grande (tietoisesti) sisältää elementtejä tästä. Henrik Tikkanen Mariankatu 26:n loppuosassa piipahtaa Venetsiassa. Venetsia on ollut ensimmäisiä turistikohteita. Mann kuvaa hyvin Lidon hotellia, jossa vietetään enemmän aikaa kuin nykyisin hotelleissa, ja siellä on täydet ravintolapalvelut, ja paljon henkilökuntaa paapomassa turisteja, jotka asuvat pitkiä aikoja hotellissa.

Tuho, turmio ja perikato mainitaan juuri tässä opuksessa
... nuorison kasvattaminen taiteen avulla on sangen uhkarohkea ja tuomittava yritys. Kuinka näet voisikaan soveltua kasvattajaksi se, jota alun alkaen, luonnostaan ja peruuttamattomasti kiehtoo turmio ja perikato? Toki me sen taipumuksemme haluamme kieltää ja pyrimme arvokkuuteen, mutta kuinka tahansa me pyristelemmekin, aina tuho kiehtoo ja kutsuu meitä”. Mann on ollut lennokkaalla tuulella tätä kirjoittaessaan.

****
Thomas Mann (1875-1955) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1929. Thomas Mannin pääteoksiin kuuluvat esikoisromaani Buddenbrookit (1901), jonka on Thomas Mann kirjoitti vuosina 1897 - 1900. Thomas Mannin teoksista lienee kuitenkin Taikavuori (1924) kuuluisin.
Olen lukenut Mannilta vielä romaanit Nuori Joosef joka ilmestyi vuonna 1934 ja Pyhä syntinen joka ilmeistyi vuonna 1951.

Thomas Mann muutti monesti ensin Saksasta Sveitsiin ja sieltä USA:han ja toisen maailmansodan jälkeen 1952 takaisin Sveitsiin

Antony Jay: Liikkeenjohto ja Machiavelli

Antony Jay: Liikkeenjohto ja Machiavelli, Management and Machiaveli, 1967, suomentaja Yrjö Toivainen, Tammi 1973.

Brittiläinen Antony Jay (1930 - 2016)  tarkasteli teoksessaan Liikkeenjohto ja Machiavelli liikkeenjohdon ongelmia rinnastamalla yritykset valtioihin.  Niccolo Machiavelli kirjoitti vuonna 1513 oppaan ruhtinaille, jotta nämä osaisivat laajentaa valtakuntaansa ja ylipäätään vallassa pysymiseksi. Linkki Ruhtinas-teoksen bloggaukseen on täällä.

Jayn mukaan myös yrityksellä on kuninkaansa, vasallit, lähettiläät, hovimiehet ja viholliset. Jay tosin kaivaa syvemmältäkin. Normannit valloittivat Englannin vuonna 1066, Vilhelm Valloittaja syrjäytti englantilaiset suurmaanomistajat normanneilla, jotka maksoivat veroja. Machiavelli tarkasteli samaa ongelmaa ja päätyi siirtokuntien perustamiseen, joka yrityksellä tarkoittaa toisen yrityksen valtaamista ja sitten vallatun yhtiön avainpaikkojen miehittämistä omilla miehillä.

Yrityksissä valta on omistajilla. Toimitusjohtajaa ei valita demokraattisesti, toisaalta vain perheyrityksessä valta pysyy suvussa. Suomalaista Koneen entistä toimitusjohtajaa ja hallituksen puheenjohtajaa Pekka Herliniä on John Simonin kirjassa kuvattu Koneen ruhtinaaksi. Pekka Herlin  oli liike-elämässä nopea, pragmaattinen ja luopuessaan vallasta hän siirsi sen esikoiselleen, Simon rinnastaa Pekka Herlinin toimet Machiavellin ohjeisiin.

Koska Antony Jay on britti, hän ottaa esimerkit mielellään Englannista. Ruusujen sodan jälkeen Jayn mukaan York- ja Lancaster-suvut fuusiotiin avioliiton kautta ja syntyi Tudor-dynastia. Fuusioita ei kannata etsiä yrityselämästäkään kovinkaan kaukaa, Telia-Sonera, Nokia-Alcatel, avioliittoja näissä ei kylläkään olla tehty.

Kuninkaan ja vasallien ongelma, kiinnostaa Jayta. Vasallit voivat kilpailla kuninkaan kanssa haitallisesti. Jayn mukaan paras strategia ohjata, hillitä ja hallita vasalleja, on yksinkertaisesti raha. Jos kriittinen massa asettuu keskusvaltaa vastaan, silloin keskusvalta kaatuu. Raha pitää lojaalina.

Hajautus on yrityksellä sama asia, kuin muinaisilla kaupunkivaltioilla siirtokunnat. Hajautus vaatii jatkuvaa ja toimivaa yhteydenpitoa, kuten siirtokunnatkin.

Jay rinnastaa keskiaikaisen monarkin suhteen paaviin samaksi kuin nykyisin suuryhtiön johtajan suhteen valtion presidenttiin. Paavin kardinaalit vastaavat Jayn analyysissä valtion virkamiehiä.

Vallanhimo on voimakas ponnin pomolla. Yrittäjällä on oma yritys, hän on yrityksensä ylipäällikkö. Tämä on positiivinen ominaisuus, mutta överiksi mentyään myös huono, johtaja voi puuttua pikku asioihin, ja olla epäluuloinen, eikä hän pian luota kehenkään. Kirja väittää Henry Fordin keskittäneen kaiken vallan itselleen, eivätkä muut saaneet tehdä itsenäisiä päätöksiä, kuten Jayn mukaan myös Napoleon ja Hitler toimivat.

Kuningas Lear delegoi liikaa valtaansa, koska hän delegoi  myös vastuun, pomolla pitää olla auktoriteetti ja viime kädessä myös vastuu.

Valtion demokratisoitumista vastaa yrityksessä omistuspohjan laajentaminen, hajautetuissa yhtiöissä toimitusjohtajan aseman korostuu. Jos omistuspohja on suppea, toimitusjohtaja on omistajien sätkynukke.

***
Antony Jay aateloitiin, ja hänet tunnetaan paremmin tv-sarjoijen Kyllä herra ministeri sekä Kyllä herra pääministeri käsikirjoittajana.

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata, alkuteos Män kan inte våldtas 1974, suomentaja Kyllikki Villa, Tammi 2019. Sivumäärä 184.

Kirjan päähenkilö Tova Randers on 40-vuotias kaupunginkirjaston lainausosastolla työskentelevä yksinhuoltaja äiti. Aiemmin hän on ollut naimisissa Jon Randersin kanssa, mutta liitto on päättynyt eroon. Tova on jäänyt yksin kahden pojan Mickin (nyt 14 v), ja Jockumin (nyt 16 v) kanssa. Tovalla on tiukkaa, Jon on uusissa naimisissa, ja elatusapu on vain 308 mk 50 penniä.

Kirjan alkaessa Tova täyttää 40 vuotta ja päättää mennä ravintolaan. Illan päätteeksi hän menee miehen luo kuuntelemaan musiikkia. Mies lääppii, lyö, ja sitoo ja raiskaa. Kun Tova selviää sieltä, hän ei häpeänsä vuoksi ilmoita raiskauksesta poliisille. Toinen motiivi on se, että hän ei halua, että entinen aviomies saisi tietää, ja lapset hän haluaa pitää väkivallan ja pahan ulkopuolella.

Kirja jakautuu kahteen eri juonilankaan, jotka kietoutuvat toisiinsa, eli toiseen kuuluvat raiskaus, koston suunnittelu ja toteutus, ja toisessa, joka on toisella lukemisella mielenkiintoisempi, on  Tovan avioliiton kehitys, ja se, miksi eroon ajauduttiin. Tova on ollut avioliiton aikana vastuussa perheen arjen pyörittämisessä ja epäpätevänä oppikoulussa opettajana. Kuitenkin Tova on ollut seksuaalisesti vapaa ja miestään aktiivisempi. Kirjassa tarkastellaan Tovan miessuhteita sekä miesten ja naisten valtasuhteita avioliitossa, perheessä, työelämässä ja yhteiskunnassa. Miehet ovat torjuneet Tovaa, Tovan seksuaalisen vapautumisensa takia. Tätä ei sanota suoraan, mutta tulee kyllä ilmi.

Toisessa juonilangassa Tova selvittää raiskaajamiehen nimen, ja ammatin. Toimitusjohtaja Martti Wester omistaa yrityksen, joka myy kehyksiä ja peilejä. Martti on rehvastelija, ja keilaaja. myös pelimatkoilla hän kaataa naisia, vaikka sitten pakolla ja kehua retostelee paikoillaan. Tova on huomannut, että miehellä on todella pieni elin (ei selviä ajatteleeko Tova näin, vai onko?), eli mies kompensoi kokoa muilla tempuillaan. Tova kokee raiskauksen erityisen nöyryyttäväksi myös oman vapautumisensa vuoksi. Tova aikoo kostaa, mutta tajuaa pian, että tappaminen on väärin, mutta aikoo raiskata miehen. Juonilanka päättyy Tovan tunkeutumiseen asuntoon, sitomiseen, mutta rikoslain mukaan raiskaus on ollut (tuolloin) asianomistajarikos, miestä ei voi nainen raiskata, joten Tovan kosto kokee vesiperän.

Kirjan ytimen muodostaa (minusta) Tovan naiseuden, tasa-arvon ja väkivallan pohtiminen. Tova myös kasvattaa kahta poikaa polaariseen maailmaan, missä miehen ja naisen tasa-arvo on hyvin kaukana. Tova on steriloinut itsensä ottamansa abortin yhteydessä, mikä on vaikuttanut hänen intiimiin kanssakäymiseen, mutta varsinkin miesten suhtautumiseen häneen. Kuka pelkää itsenäistä naista? Useimmat miehet? Lopussa Tova joutuu katsomaan väkisinmakaamista hyvin yllättävästä näkökulmasta ja kirjan loppu on vaikuttava. Kukaan ei ole turvassa pahalta. Paha on meidän sisällämme.

Ajankuva on tarttunut varsin hyvin kirjan sivuille. Puhutaan Taisto Sinisalosta, ja kirjastossa kirjoitetaan kirjastokortteja, ja Tova etsii ja hankkii aineistoja tutkijalle. Vanhempi poika haluaa muuttaa maailmaa, on puna-aatteen pauloissa, mutta muutkin vietit ovat heräämässä, eikä pojalla näytä olevan välineitä hillitä viettejään?

Detalji:Ilmeisesti ihmisten pariutumisessa tuoksuilla on merkitystä. Martti Westerillä on Karin tuoksu sen miehen tuoksu, jota Tova jossain vaiheessa oli kaivannut ja jota hän ei myöskään saanut.

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on mullistava feministinen teos, jonka teemat puhuttavat edelleen. Tasa-arvo on ikuinen utopia, jota kohti on hyvä suunnata. Yhä uudet sukupolvet joutuvat ratkomaan vallan, väkivallan ja seksuaalisuuden ongelmia suhteissaan.

****
Märta Tikkanen (s. 1935 os. Cavonius) on suomalainen kirjailija, tästä kirjasta on tehty filmi, jossa päähenkilön nimi on vaihdettu Evaksi. Myös Martinin hahmoa on muutettu, hän on elokuvassa autokauppias. Filmissä Evalla on oikea ase, kirjassa poikien leikkipistooli.

Märtä Tikkasen uraauurtava runoteos on  Vuosisadan rakkaustarina olen blogannut myös Henrik Tikkasen Osoitetrilogian avausosasta Kulosaarentie 8.