Thomas Mann: Buddenbrookit

Thomas Mann: Buddenbrookit, erään suvun rappeutumistarina, Buddenbrooks: Verfall einer Familie 1901, suomentanut  Siiri Siegberg, WSOY 1976, sivumäärä 606.

Thomas Mannin yhteentoista osaan jaettu sukukronikka Buddenbrookit alkaa vuonna 1835 tupaantuliaisista, jossa kukoistavan kauppahuoneen nousukasomistaja Johann Buddenbrook pitää tupaantuliaiset Meng-Strassella, hän on ostanut 1682 rakennetun talon. Ruokalajeja on iso liuta ja vieraina on Lyypekin porvaristoa, seurapiiri rupattelee ajankohtaisista asioista, kunnes poistuu kukin koteihinsa. Johann Buddenbrookin juhlamieltä alentaa hänen vanhimman poikansa Gottholdin kirje, jossa vaatii hyvitystä syrjäyttämisestään kauppahuoneen asioissa. Johann vanhempi on uudestaan naimisissa ja hänen toinen poikansa konsuli Johann (nuorempi) on päässyt kauppahuoneen asioihin mukaan. Isä jättää kauppahuoneen konsuli-pojalleen, joka myöhemmin isänsä hautajaisissa määrätietoisesti torjuu velipuolensa vaatimukset. Buddenbrookit kertoo pääosin Johann nuoremman, hänen lastensa elämästä ja avioliitoista ja lapsista sekä tietenkin kauppahuoneen menestyksestä. Kirjan tapahtuma-aika kattaa vuodet 1835 - 1875. Kauppahuone on perustettu 1768 ja on kirjan alkaessa parhaassa kukoistuksessaan. Kauppahuone välittää etenkin viljaa. Napoleonin sotien jälkeen 1800-luvulla Saksa yhdistyi lopulta keisarikunnaksi Preussin johdolla. Jotkut tapahtumat ovat suosiollisia kauppahuoneelle, jotkut eivät. Buddenbrookien kauppahuone kuitenkin kokee suoneniskuja epäonnisten avioliittojen, myötäjäisten muodossa. Myös perinnönjaot vaikuttavat kauppahuoneeseen. Kauppahuoneella ja perheellä on Lyypekissä varteenotettava kilpailija eli Hagenströmin kauppahuone.

Juoni ja päähenkilöt
Johann Buddenbrook on Lyypekin arvostettu porvari ja konsuli, ja hän on kauppahuoneen johdossa, Hänen poikansa Thomas ja Christian käyvät koulua. Christian on älykäs, mutta oikullinen ja Thomas on tunnollinen Thomas aloittaa kauppahuoneella 16-vuotiaana. Kauppahuone on erikoistunut viljakauppoihin. Antoine, jota sanotaan Tonyksi on perheen yksi lapsista herttainen ja hemmoteltu tytär, joka on tulossa naimaikään. Isän kauppakumppani Bendix Grünlich mielistelee perhettä ja iskee silmänsä Tonyyn. Grünlich kosii pikavauhtia Tonya, mutta saa rukkaset. Tony ahdistuu ja isä lähettää hänet Travemündeen luotsimestari Schwartzkopfin luokse. Perheen poika Morten lukee itseään tohtoriksi (lääkäriksi). Tony ystävystyy pojan kanssa joka avautuu porvariston oikeudesta, vapaasta kilpailusta, vapaudesta. Tonyn ja Mortenin välillä on ystävyyttä ja rakkautta, mutta Grünlich tulee luotsiasemalle hippulat vinkuen, kun Tony kirjoittaa kotiin Mortenin kosineen Tonya. Tony laitetaan ruotuun ja naitetaan Grünlichin kanssa. Grünlich vaatii 80 000:n myötäjäiset ja häät pidetään pikavauhtia. Tony alistuu ja muuttaa Hampuriin ja saa pian lapsen Erika-nimeltään. Grünlich on täydellinen mätämuna, myöhemmin ilmenee hänen kaikki kieroilunsa, mutta hän tekee vekseleitään ja yrittää saada appeaan maksamaan niitä. Koska kauppahuone on Tonyllekin kaikki kaikessa, Tony ottaa avioeron. Johann on tällä välin kuollut ja Thomas on kauppahuoneen johdossa. Velipuoli Gotthold on suljettu jo isänsä eläessä kauppahuoneesta pois. Hänet on "ostettu" ulos. Kauppahuonetta rasittaa perinnönjaot, ja perheen tyttärien myötäjäiset. Perheellä on sukulaisia myös Frankfurtissa, jonne perintörahoja valuu.

Christian on levoton sielu, joka viihtyy teatterissa ja kemuissa. Hän muuttaa Amerikkaan, mutta tulee aina matkoiltaan häntä koipien välissä kotiin, perheen rasitteeksi. Hän yrittää muutaman kerran työntekoa Thomaksen ja Tonyn vävyn alaisuudessa, mutta Christian pystyy keskittymään työhön vain viikoksi. Yksityisyrittäjänä hän epäonnistuu. Thomas haukkuu vätysveljensä useasti pataluhaksi. Christianin elämässä on monta murheellista vaihetta, ja lopulta hän on mielisairaalahoidossa.

Saksan historia kulkee tarinan mukana. Monet tapahtumat eletään perheen ja kauppahuoneen näkökulmasta. Vuonna 1848 Saksassakin kuohui, ja oli vallankumousta, joka ei tosin johtanut mihinkään. Konsuli Johann Buddenbrookin vaunut olivat roskaväen kivisateen kohteena. Yksi kivistä osui konsulin appeen Lebrecht  Krögeriin, joka kuoli vaunuissa luultavasti järkytykseen. Myös 1864 Tanskan sota koetaan ja sen seuraukset, myös keisarikunnan synty 1871 noteerataan. Kauppahuoneen satavuotisjuhlat pidetään 1868. Kauppahuone oli jo tuolloin vaikeuksissa, elettiin lopun alkua, juhlat ja niiden kuvaus olivat komeat.

Kirjassa toistuvat kihlaiset, häät, lasten syntymät, ristiäiset, päähenkilöiden kuolemat, hautajaiset sekä yllättävää kyllä avioerot. Buddenbrookit ovat selvästi protestantteja, ja osa hyvinkin uskonnollisia. Tony eroaa kahdesti, ensin petollisesta Bendix Grünlichistä. Hän menee toistamiseen naimisiin rahvaanomaisen humalakauppiaan Alois Permanederin kanssa. Alois Permaneder pitää myös väkijuomista ja talon piioista. Tony eroaa myös Permanederistä tämän solvattua Tonyn alapäätä "sontaiseksi sianpi??uksi" Mann on yleensä hyvinkin pidättyväinen ilmauksissaan, joten tämä ilmaus hypähti silmille.

Thomas on perheen pää. Hän avioituu hollantilaisen Gerda Arnoldsenin kanssa ja saa suurehkot myötäjäisetkin. Pari saa vuonna 1861 lapsen Hannon, joka on hyvinkin sairaalloinen. Thomas keskittyy työntekoon. Ilmeisesti Gerda etsii sängynlämmittäjää musiikkipiiristä. Hän harrastaa "parisoittoa", Hanno tykkää soittaa urkuja ja flyygeliä. Thomas on tyypillinen yksin yrittäjä. Hän päättää kaikista asioista, haalii kaikki työt itselleen, pomottaa perhettään, myös sairasta lastaan. Thomaksen itsensä terveys ei moista leikkiä kestä.

Tonyn tytär Erika saa naida ensirakkautensa eli kaksikymmentä vuotta vanhemman palovakuutusyrityksen johtajan Hugo Weinschenkin. Tony muuttaa talouteen. Erikan onnea kestää vain muutaman vuoden, hän saa tyttären Elisabethin. Weinschenk joutuu vankilaan petoksesta, hän oli edelleen vakuuttanut palaneita kohteita. Tony tulkitsee tuomion Hagenströmien ajojahdiksi. Senaatti armahtaa Hugon, mutta avioliitto oli jo epäonnistunut, ja palovakuuttaja muuttaa Englantiin yksin.

Tarinan kuluessa suvusta yksi toisensa jälkeen siis kuolevat, ja myös Thomas Buddenbrook kuolee hampaanvedon epäonnistuttua 1875, hänen testamenttinsa mukaan Buddenbrookien näivettynyt kauppahuone puretaan. Hagenströmit jäävät markkinoille. Christian on mielisairaalassa ja pianoa pimputtava Hanno menehtyy lavantautiin, Buddenbrookitkin näivettyvät. Gerda palaa Amsterdamiin, vain Antoine 'Tony Buddenrook' Permaneder  on Lyypekissä.

Buddenbrookit on upea sukukronikka, jossa kuvaillaan hienosti vauraiden porvarien elämää. Rappeutuminen on ikävää ja surullista, joten lukemisesta tuli lähinnä apea olo. Buddenbrokit olivat ihmisinä minusta vastenmielisiä öykkäreitä, vaikka he heijastivat nousukasleimansa Hagenströmeihin. Tonykin oli kateellinen akka. Vain Hanno Buddenbrookeista oli sympaattinen hahmo, mutta niin hauras ja herkkä, että tämä raadollinen maailma oli hänen voimilleen yksinkertaisesti liikaa. Todellinen sankari oli myös perheen lastenhoitaja itä-preussilainen Ida Jungman, joka lähtee kirjan päättyessä neljäkymmenen palveluvuoden jälkeen vuonna 1875 (joka on Thomas Mannin syntymävuosi) kotiseuduilleen. Hagenströmit olivat minusta kunnon väkeä, ja heidän liikeasiansa menestyivät. Buddenbrokien tappio on lopullinen, kun Hagenström ostaa Meng Strassen talon ja remontoi sen upeaksi ja purkaa piharakennukset.

Minusta Buddenbrookit -kirja on hyvinkin hampaaton, vaikka hampaat ovat kerronnassa erittäin tärkeitä. Thomas kuoli tulehtuneen hampaan poisoton epäonnistumisen aiheuttamiin komplikaatioihin. Hannon hampaat olivat täysin rikkinäiset ja vinksin vonksin. Buddenbrookit on kuitenkin klassikko, joka kuvaa yksityiskohtaisesti rikkaan porvariperheen ökyilevän elintason ja rappeutumisen.

Suomentaja Ilona Nykyri on kääntänyt teoksen murteineen. Lyypekkiläiset on laitettu puhumaan Turun murretta.
Huament vaan fröökynällekki s. 50
Sää se istut ens vuanki vielä neljännell ... s.55

Jos haluat tutustua enemmän Buddenbrookien maailmaan, kannattaa lukea Tarukirjasta Margitin arvio täältä. Hän on piirtänyt perheestä sukukaavion, sekä käynyt Lyypekissä Buddenbrookien museossa.
***
Thomas Mann (1875-1955) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1929. Thomas Mannin pääteoksiin  kuuluvat tämä esikoisromaani  Buddenbrookit (1901), jonka on Thomas Mann kirjoitti vuosina 1897 - 1900.

Minulla on myös Ilona Nykyrin uudempi käännös, joka on minusta joissain kohdin erilainen (ja pidempi) ja nykyaikaisempi.

Kuuluisin Thomas Mannin teoksista lienee Taikavuori (1924).

Thomas Mannin Nuori Joosef  ilmestyi vuonna 1934 ja Pyhä syntinen vuonna 1951.

Thomas Mann muutti monesti ensin Saksasta Sveitsiin ja sieltä USA:han ja toisen maailmansodan jälkeen 1952 takaisin Sveitsiin.