sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Dorothy L. Sayers: Kas tässä teille ruumis



Dorothy L. Sayers: Kas tässä teille ruumis, Have His Carcase, 1932, suomentanut Kersti Juva.  WSOY 1993, Sivumäärä 443.

Dekkarikirjailija Harriet Vane on vapautunut myrkytysepäilyistään. Hänen dekkarinsa myyvät hyvin. Hän välttelee lordi Peter Wimseyn yhteydenottoja, ja patikoi Wilvercombessa kesäkuun 18. Harriet Vane löytää rannalta verisen  miehen ruumiin kurkku auki viillettynä. Harriet Vane pohtii asioita hänen kirjojensa sankari Robert Templetonin näkökulmasta. Hän havaitsee, että vainajalla on sininen sarssipuku ja keikarimaiset ruskeat kengät. Paikalla ei ole ristin sielua. Hiekassa on yhdet jalanjäljet. Koska nousuvesi upottaa pian ruumiin, Harriet Vane ottaa valokuvat rikospaikasta, ja etsii rantavedestä partaveitsen (katso kansikuvaa). Vanella on monta mailia lähimmälle maatalolle, ja vielä pidempi matka puhelimen ääreen. Harriet soittaa sekä poliisille että Morning Stariin. Morning Starin toimituksesta soitetaan Wimseylle, joka rientää paikalle.

Dekkari etenee paljolti Harriet Vanen ja Peter Wimseyn tutkimuksin eteenpäin. Wimsey kosii vakiovälein Vanea, mutta luovuttaa lopussa monien rukkasten jälkeen. Myös poliisikomisario Umpelty ja Scotland Yardin Parker sekä Wimseyn nokkela palvelija Bunter tekevät tutkimuksia.

Harriet Vane haastattelee ensiksi hotellin muita tanssijoita, ja rouva Flora Welden haluaa puhua Harrietin kanssa. Selviää, että vainaja on Paul Alexis Goldschmidt. Hän on venäläisemigrantti ja lähtenyt maasta vallankumouksen aikana 9-vuotiaana, ja nyt hieman yli kaksikymppinen. Hänellä on Englannin kansalaisuus nimellä Paul Alexis. Hän on puhunut ylistävästi omasta syntyperästään Pavel Aleksevits Vorodinina, mutta on hotellissa tanssijana, ja gigolona, mitä termiä kirjassa käytetään. Rouva Welden on upporikas 57-vuotias leski, ja on ollut avioitumassa Paulin kanssa. Rouva Weldenillä on poika Henry, johon äiti on pettynyt. Mitään johtolankoja ei tunnu olevan.

Lordi Peter Wimsey selvittää partaveitsen arvoitusta ensin sen myyneeltä Endicootilta ja sitten eversti Belfridgeltä. Jolla on konservatiivin ajatukset: "Teräksestä ei ole mihinkään. Niistä peevelin ulkomaalaisista se johtui, ja massatuotannosta, hunnigolle menossa koko maan teollisuus". --- Mistään ei saa kunnon partaveitsiä ennen kuin maassa on konservatiivihallitus - niin voimakas hallitus, joka uskaltaa suojella rauta- ja terästeollisuutta. Mutta tuleeko siitä mitään? Ei tule, koska pelkäävät menettävänsä ääniä. Hempukoiden ääniä!". ss. 94-95. Naiset saivat Britanniassa äänioikeuden vasta 1928, ja ilmeisesti viittaus on tähän. Kirjan tapahtuma-aika on luultavasti vuosi 1931, jolloin oli Parlamenttivaalit, koska oli talouskriisi, edelliset vaalit olivat 1929, Työväenpuolue oli tuolloin vallankahvassa.


Partaveitsi oli siis terästä, jota hiotaan uudestaan ja kahva on norsunluuta! Tutkimukset etenevät, ja ilmenee, että Paulilla on ollut tyttöystävä Leila Garland, jonka jätti. Kun riittävän syvälle tongitaan löytyy kummallisia kultarahoja, ratkotaan salakirjoitusta, myös vainajan kirjahyllyä analysoidaan ja pohditaan  bolshevikeistäkin.

Dekkari on varsin pitkä, mutta myös mielenkiintoinen, lopulta Wimsey, Harriet Vane ja komisario Umpelty tietävät kuka tai ketkä ovat syyllisiä ja osaavat vastata kysymykseen miksi. Syyllisen tai syyllisten alibit vaikuttavat rautaisilta. Tässä kohtaa etsiväpari miettii, että tarvitaan tarkastaja Frenchiä, eli Freeman Wills Croftsin salapoliisia murtamaan rautainen alibi. Siihen pystyy lopulta Peter Wimsey.

Huomioita
Peter Wimsey kosiskelee Harriet Vanea, joka mainitaan tässä 28-vuotiaaksi, kummallista, kun edellisessä kirjassa olen muistavinani, että hänet mainitaan 29-vuotiaaksi. Kirjan loppu on varsin kyyninen, nimittäin vetyperoksidilla blondattu rouva Welden on ottamassa seuraavaa gigoloa suojiinsa. Sayers kirjoittaa myös Harriet Vaneen luultavasti myös hieman itseään, ja ainakin huomiot salapoliisikirjoista ovat asiantuntevia. Luulen, että dekkarin nimi Have His Carcase, liittyy myös Habeas Corpus -periaatteeseen (suora käännös Omistanet ruumisi). Ruumis nimittäin katoaa nousuveden aikana, mutta on suunniteltu, että se aikanaan löytyy, se kuuluu murhasuunnitelmaan.
Tässä kirjassa Charles Parker on naimisissa lordi Peterin Mary sisaren kanssa.

Dorothy L. Sayersin dekkari Kas tässä teille ruumis on hyvin klassinen dekkari, jonka murha on monimutkaisesti suunniteltu.

*****
Dorothy L. Sayers (1893 - 1957) oli tuottelias ja laadukas dekkarikirjailija.

Tuotantoa
Kuka ja mistä 1923
Kuolema keskiyöllä 1926
Luonnoton kuolema 1927
Kuolema vierailee kerhossa 1928
Myrkkyä  1930
Kas tässä teille ruumis 1932
Hirttäjän vapaapäivä 1933 –novellikokoelma
Kuolema kirkkomaalla 1934
Juhlailta 1935
Kuolema häämatkalla, 1937
In The Teeth of the Evidence, 1939 –novellikokoelma
Striding Folly, 1972 –novellikokoelma

2 kommenttia:

  1. Esittely oli ainakin mielenkiintoinen ja kirja lienee myös. Kiitos Jokke :)

    VastaaPoista