Dorothy L. Sayers: Myrkkyä

Dorothy L. Sayers: Myrkkyä, Wsoy Sapo 289, tämä painos 1992, alkuperäinen Strong poison, 1930, suomentanut Paavo Lehtonen, 282 sivua. Kirpparilta ostettu kirjaston poistokirja.

Harriet Vane (29-vuotias) on syytettynä murhasta. Hänen väitetään myrkyttäneen arsenikilla entisen miesystävänsä Philip Boyesiin. Tuomari puhuu  toki "reasonable doubtista" ja siitä, että syytetty pitää katsoa syyttömäksi ellei kruunu pysty osoittamaan häntä syylliseksi, mutta tunteikkaassa ja kattavassa puheenvuorossa hän tuo voimakkaan moraalisen paheksuntansa vapaaseen suhteeseen, johon Vane oli antautunut Boyesin kanssa. Boyes oli Vanea vanhempi, kuollessaan 36-vuotias ja vapaa suhde ei ollut Boyesin ensimmäinen. Boyes oli kirjoittanut urallaan viisi romaania, ja tuomari paheksuu Boyesin aatteita, joita olivat ateismi, anarkismi, ja vapaa rakkaus. Mikäli vapaa rakkaus tarkoittaa avoliittoa, se on objektiivisesti ottaen varsin pieni synti. Boyesin isä muuten oli pastori ja hän "esiintyy" kirjassa.
Harriet Vane puolestaan kirjoittaa salapoliisiromaaneita, hän on  tuomarin mukaan saanut ankaran uskonnollisen kasvatuksen,  muuttanut asumaan miehen kanssa, ja elänyt epäsovinnaisessa suhteessa, antanut periksi ja suostunut "elämään edesmenneen Boyesin kanssa intiimissä suhteessa, aviollisten siteiden ulkopuolella ... hän oli moraaliselta luonteeltaan epävakaa henkilö".
Kiinnostava katkelma, luulen, että Dorothy L.Sayers voisi kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Luultavasti Sayerskin oli saanut uskonnollisen kasvatuksen, hän kirjoitti "salapoliisiromaaneja" ja eli avoliitossa, saaden luultavasti au-lapsenkin. Nykymittapuun mukaan täysin kunniallinen nainen, tuolloin paariaa.

Vane tutustui Boyesiin vuonna 1928 ja he tunsivat neljä vuotta. Valamiehistö ei pääse yhteisymmärrykseen syyllisyydestä, ja herra lordi Peter Wimsey päättää osoittaa Vanen syyttömäksi. Hän aavistaa syyttömyyden siitä, kuinka vedenpitävä juttu on. Vainaja Boyes oli sayersmaiseen tapaan kaivettu haudasta, ja todettu kuolleen arsenikkimyrkytykseen. Koska Vane oli ostanut dekkarien kirjoitusprosessin aikana myrkkyjä, aihetodisteet olivat häntä vastaan, samoin kuin katkennut avosuhdekin. Valamiehistö ei kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen, joten valamiehistö vapautetaan. Muutama ihminen oli syyttömyyden kannalla sitkeimmin Miss Climpson "peräänantamaton, laiha, iäkäs nainen, jolla oli hyvä ruuansulatus ..." Hän oli "sama" miss Katherine Climpson, joka oli Wimseyn omistaman konttoripalvelun ohjaksissa, jonka naiset keräävät todisteaineistoa uuteen oikeudenkäyntiin, jossa on uusi valamiehistö.

Dekkarissa esiintyy samoja elementtejä kuin Sayersin Kuolema vierailee kerhossa -teoksessa: vainajan kaivaminen haudasta, testamentti ja sen monimutkaiset ehdot, ihmisten rahapula, ja ruoka, D.H Lawrencen teokset mainitaan myös...
***
Juonipaljastuksena voidaan todeta, että Harriet Vane on syytön, siis myös murhaan, ja menee luultavasti naimisiin lordi Peter Wimseyn kanssa. Minusta Wimsey on mies, johon Sayers kirjoittaa mielestään suurimmat hyveet. Minustakin lordi Peter Wimsey on henkilö, jonkalaista ei voi olla olemassa. Eli hän voi elää vain dekkarien sivuilla. Minusta ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa myöskin ne odotukset ja ennakkoluulot, mitä toiset ihmiset häneen kohdistavat. Äveriäs, sivistynyt ja komea lordi ei voi pysyä näin hyveellisenä. Peter Wimseyn äiti leskiherttua saa pohtimisen aihetta, kun Peterin sisar Mary menee naimisiin "rahvaanomaisen" poliisin kanssa. Tämä rahvaan edustaja sattuu olemaan toisaalta myös Scotlandin Yardin tarkastaja ja etevä poliisi Charles Parker. Poliisin rahvaanomaisuus lienee kuitenkin vähemmän -aatelisten mielestä- vulgaaria kuin mennä naimisiin miesystävänsä murhasta syytetyn avoliitossa eläneen naisen kanssa, joka kirjoittaa salapoliisiromaaneja.
***
Mainittakoon, että murhasta syytetyllä Harriet Vanella oli ennen Peter Wimseytä ollut 46 kosijaa, ja hän toteaa varsin kummallisesti lordille: "minulle on sanottu, että rakastelen jokseenkin mukavasti" s.55. Siinäpä aatelisille ajattelemisen aihetta iltapäiväteen ajaksi. Indeed.

*****
Dorothy L. Sayers (1893 - 1957) oli tuottelias ja laadukas dekkarikirjailija.

Tuotantoa
Kuka ja mistä 1923
Kuolema keskiyöllä 1926
Luonnoton kuolema 1927
Kuolema vierailee kerhossa 1928

Lordi Peter katsastaa ruumiin  1928 –novellikokoelma

Myrkkyä  1930

Yksi kuudesta 1931

Kas tässä teille ruumis 1932

Mainosmurha 1933

Hirttäjän vapaapäivä 1933 –novellikokoelma

Kuolema kirkkomaalla 1934

Juhlailta 1935

Kuolema häämatkalla, 1937

In The Teeth of the Evidence, 1939 –novellikokoelma

Striding Folly, 1972 –novellikokoelma