tiistai 18. kesäkuuta 2013

Dorothy L. Sayers: Myrkkyä


Dorothy L. Sayers: Myrkkyä, Wsoy Sapo 289, tämä painos 1992, alkuperäinen Strong poison, 1930, suomentanut Paavo Lehtonen, 282 sivua. Kirpparilta ostettu kirjaston poistokirja.

Harriet Vane (29-vuotias) on syytettynä murhasta. Hänen väitetään myrkyttäneen arsenikilla entisen miesystävänsä Philip Boyesiin. Tuomari puhuu  toki "reasonable doubtista" ja siitä, että syytetty pitää katsoa syyttömäksi ellei kruunu pysty osoittamaan häntä syylliseksi, mutta tunteikkaassa ja kattavassa puheenvuorossa hän tuo voimakkaan moraalisen paheksuntansa vapaaseen suhteeseen, johon Vane oli antautunut Boyesin kanssa. Boyes oli Vanea vanhempi, kuollessaan 36-vuotias ja vapaa suhde ei ollut Boyesin ensimmäinen. Boyes oli kirjoittanut urallaan viisi romaania, ja tuomari paheksuu Boyesin aatteita, joita olivat ateismi, anarkismi, ja vapaa rakkaus. Mikäli vapaa rakkaus tarkoittaa avoliittoa, se on objektiivisesti ottaen varsin pieni synti. Boyesin isä muuten oli pastori ja hän "esiintyy" kirjassa.
Harriet Vane puolestaan kirjoittaa salapoliisiromaaneita, hän on  tuomarin mukaan saanut ankaran uskonnollisen kasvatuksen,  muuttanut asumaan miehen kanssa, ja elänyt epäsovinnaisessa suhteessa, antanut periksi ja suostunut "elämään edesmenneen Boyesin kanssa intiimissä suhteessa, aviollisten siteiden ulkopuolella ... hän oli moraaliselta luonteeltaan epävakaa henkilö".
Kiinnostava katkelma, luulen, että Dorothy L.Sayers voisi kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Luultavasti Sayerskin oli saanut uskonnollisen kasvatuksen, hän kirjoitti "salapoliisiromaaneja" ja eli avoliitossa, saaden luultavasti au-lapsenkin. Nykymittapuun mukaan täysin kunniallinen nainen, tuolloin paariaa.

Vane tutustui Boyesiin vuonna 1928 ja he tunsivat neljä vuotta. Valamiehistö ei pääse yhteisymmärrykseen syyllisyydestä, ja herra lordi Peter Wimsey päättää osoittaa Vanen syyttömäksi. Hän aavistaa syyttömyyden siitä, kuinka vedenpitävä juttu on. Vainaja Boyes oli sayersmaiseen tapaan kaivettu haudasta, ja todettu kuolleen arsenikkimyrkytykseen. Koska Vane oli ostanut dekkarien kirjoitusprosessin aikana myrkkyjä, aihetodisteet olivat häntä vastaan, samoin kuin katkennut avosuhdekin. Valamiehistö ei kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen, joten valamiehistö vapautetaan. Muutama ihminen oli syyttömyyden kannalla sitkeimmin Miss Climpson "peräänantamaton, laiha, iäkäs nainen, jolla oli hyvä ruuansulatus ..." Hän oli "sama" miss Katherine Climpson, joka oli Wimseyn omistaman konttoripalvelun ohjaksissa, jonka naiset keräävät todisteaineistoa uuteen oikeudenkäyntiin, jossa on uusi valamiehistö.

Dekkarissa esiintyy samoja elementtejä kuin Sayersin Kuolema vierailee kerhossa -teoksessa: vainajan kaivaminen haudasta, testamentti ja sen monimutkaiset ehdot, ihmisten rahapula, ja ruoka, D.H Lawrencen teokset mainitaan myös...
***
Juonipaljastuksena voidaan todeta, että Harriet Vane on syytön, siis myös murhaan, ja menee luultavasti naimisiin lordi Peter Wimseyn kanssa. Minusta Wimsey on mies, johon Sayers kirjoittaa mielestään suurimmat hyveet. Minustakin lordi Peter Wimsey on henkilö, jonkalaista ei voi olla olemassa. Eli hän voi elää vain dekkarien sivuilla. Minusta ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa myöskin ne odotukset ja ennakkoluulot, mitä toiset ihmiset häneen kohdistavat. Äveriäs, sivistynyt ja komea lordi ei voi pysyä näin hyveellisenä. Peter Wimseyn äiti leskiherttua saa pohtimisen aihetta, kun Peterin sisar Mary menee naimisiin "rahvaanomaisen" poliisin kanssa. Tämä rahvaan edustaja sattuu olemaan toisaalta myös Scotlandin Yardin tarkastaja ja etevä poliisi Charles Parker. Poliisin rahvaanomaisuus lienee kuitenkin vähemmän -aatelisten mielestä- vulgaaria kuin mennä naimisiin miesystävänsä murhasta syytetyn avoliitossa eläneen naisen kanssa, joka kirjoittaa salapoliisiromaaneja.
***
Mainittakoon, että murhasta syytetyllä Harriet Vanella oli ennen Peter Wimseytä ollut 46 kosijaa, ja hän toteaa varsin kummallisesti lordille: "minulle on sanottu, että rakastelen jokseenkin mukavasti" s.55. Siinäpä aatelisille ajattelemisen aihetta iltapäiväteen ajaksi. Indeed.

4 kommenttia:

  1. Ihan pian ei Vane suostu kosintaan, nousi kasvavassa määrin päähenkilöksi Have His Carcasessa ja Gaudy Nightissa joissa sivujuonena on Wimseyn jatkuva kosiskelu ja Vanen kieltäytyminen.

    Mutta joo, Wimsey on aika vahvasti idealisoitu hahmo ja Vanessakin on vähän samaa ihannointia esittelyn synkeydestä huolimatta (ainakin kun vertaa toiseen suureen dekkaristin omakuvaan, Agatha Christien rouva Oliveriin). Mutta ovat tarpeeksi viihdyttäviä ja Sayers muuten tarpeeksi hyvä kirjoittaja että saavat sen anteeksi :)

    Ja siihen menee hetki totutella että vanhemmissa kirjoissa käytetään tuota "make love" / "rakastella" -termiä yleisluontoisena kuherteluna eikä nykymerkityksessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en tiennyt, että Vanea pitää pehmittää pitkäänkin :)

      Tiesin merkityksen "kuherrella" ja 46 kosijaa olivat tulleet vangitsemisen jälkeen. Mutta Vanella oli kuitenkin usean vuoden "paheellinen suhde", mikä nykymittapuun mukaan on varsin tavanomaista ja hyväksyttyä.

      Poista
  2. Tuo sitaatti sivulta 55;)

    Oijoi, Sayersin dekkarit! Vielä minä luen ne kaikki uudestaan...ja Patricia Highsmithin myös.

    Dekkarit ja suvi, mitä muuta sitä ihminen voi kaivata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Eipä muuta, minulla on dekkaripainoitteinen kesä :)

      Poista