lauantai 7. toukokuuta 2011

Ursula Le Guinin Maameren tarinat





Ursula Le Guinin Maameren tarinat 1-3 ovat synkempiä kuin Harry Potterit. Trilogia sisältää teokset Maameren velho, Atuanin Holvihaudat ja Kaukaisin ranta, 624 sivua, yhteisnide WSOY.

Tarinan miljöö on  Maameri, se on "meri, jossa on lukuisia saaria", teoksissa on karttoja, joissa on erilaisia paikkoja, kuten ilmansuuntien mukaan nimetyt rajavedet, Kargien maa, Gont, Havnor, Roke ...Maameri on maailma, jossa on paljon saaria, lohikäärmeitä, kansoja, velhoja, jumalia, mutta aivan tavallisia ihmisiä, vuohia, lampaita, jäkälää, omenapuita, kalaa, sisiliskoja, setripuita, minulle tulee mieleen tästä Zelda, Wind waker ....

Trilogian päähenkilö on Ged eli Varpushaukka. Alkuun hän on köyhä vuohipaimen Duny, jolla on luontainen loitsimiskyky, Ogion poimii hänet kylästä, ja Duny on omapäinen ...myöhemmin Ged menee velhokouluun oppiin, jota johtaa arkkimaagi Nemmerle. Koulussa opetetaan lauluja luomisesta, sääilmiöiden hallintaa, yrttimestari opetti kasvien salaisuuksia, taitomestari opetti silmänkääntötemppuja ja illuusioita.

Koulun opeista on hyötyä, mutta varsinkin nimeäjämestarin Kurremkarmerrukin opeista. Kurremkamremruk asuu Erakkotornissa. Lisäksi velhoille opetetaan "noitatiedettä" ilmeisesti muodonmuutosloitsuja ja "sauvatiedettä". Nimeämisestä on hyötyä , kun päähenkilön pitää ottaa kiinni irtilaskemansa varjo ja nimetä se. Ged ylpeyksissään käsitteli voimia, jotka olivat pahoja, ja joita hän ei pystynyt hallitsemaan. Tuntemalla hahmon todellisen nimen pystyy sitä käsittelemään. Kirja ei ole niin kepeä, mutta opettaa tietynalaista nöyryyttä.

Toinen osa on  Atuanin holvihaudat. Sivuja teoksessa on noin 165 (ss 225-389).Ged etsii Atuanin hautaholvista "riimun" yhdistäjää. Nuori papitar Arha, jonka oikea nimi on Tenar, pitää käännyttää ja Nimettömien labyrintti ratkaista. Kolmesta ensimmäisestä kirjasta tästä pidin ylivoimaisesti eniten. Gedin (taika)voimat ovat koetuksella labyrintissä, mutta hän onnistuu  tekemään tehtävänsä. Tenarilla on tekemistä hän on muiden vanhempien papittarien puristuksessa, hänet on valittu edellisen Arhan kuolinyönä syntyneistä tytöistä, ja tehtävä on elinikäinen. Luostariyhteisö, jossa on vain naisia ja eunukkeja ei tuota "jälkeläisiä", eli kaikki papittaret ja henkilökunta "rekrytoidaan" kylistä jo lapsina.

Varpushaukka eli Ged on trilogian keskushahmo, mutta tässä teoksessa päähenkilö on siis Nimettömien "Holvihautojen papitar" Tenar. Ged on isossa roolissa, mutta tarina on etupäässä luostarimaisen yhteisön kuvaus. Yhteisössä on siis papittaria, ja muita naisia, sekä myös eunukkeja. Yhteisön koko on noin kaksisataa henkilöä. Palvottavina ovat nimettömät valtiaat, joille uhrataan kaksoisvohlat, luvattomasti tunkeutuneet miehet, veripitoisia uhreja tarvitaan. Holvihaudoissa on aarteita, mutta tärkein tavara, jota Ged tavoittelee on medaljongin, amuletin, riimun  puolikas, joka Erreth-Agbelta jäi. Erreth-Agbe taltutettiin, ja taikasauva katkaistiin.

Yhteisöä ylläpitävät myös naiset, jotka palvovat kaksoisjumalaa. Atuanin hautaholvien papitar on Arha, joka aina uudestisyntyy Arhaksi (muut vain uudesti syntyvät), eli edellisen papittaren kuollessa, etsitään uusi tyttö, joka on syntynyt kuolinyönä. Tenar on tämä tyttö. Hänet etsitään, ja otetaan vanhemmiltaan noin viisi, kuusi vuotiaana, ja häntä koulitaan noin viisitoistavuotiaana ottamaan "haltuunsa" holvihautojen ja labyrintin salaisuudet. Paikka on pimeä, sinne ei saa tuoda valoa, ja siellä saa olla vain Arha. Tenar ottaa haltuun pimeän paikan, jossa pahan voimat vaikuttavat. Perimätieto siirtyy suullisesti Arhalta papittarille, ja sitten uudestaan Arhalle. Arha ei osaa lukea, se on "mustaa magiaa". Luostariyhteisössä on kova kuri ja kieltoja sekä rangaistuksia on paljon, ja pahuutta ja valtataistelua ...

Ged tunkeutuu labyrinttiin, ja etsii amulettia, hän joutuu kaiken voimansa sitomaan pitäkseen nimettömät voimat "rauhallisena", unessa. Voimat hiipuvat nopeasti ...

Ged ja Tenar "tutustuvat" toisiinsa, Tenarilla on eräiden vankien veri "kontollaan" ...

Atuanin holvihaudoissa on mittaamattomat aarteet, mutta vain makaamassa, pimeässä ihmissilmän tavoittamattomissa. Mitä järkeä on kerätä aarteita, jos niillä ei ole käyttöä?

Tenarilla on omat haasteet Kossil, epäuskoinen nainen kaksoisjumalan palvelija on vallanhimoinen, ja kostonhaluinen, pitää toisten tappamisesta. Mies on labyrintissä, häntä heikennetään, eli "hänen voimansa oli ehtynyt" "taikavalo oli kalvennut ja himmeä", voimillaan hän piti vihollisia unessa. Ged ei sano omaa nimeään, vaan esittäytyy Varpushaukaksi, ja tietää, että Arha tarkoittaa "se, joka on uhrattu", eli tarkoittaako se, sitä että hänet uhrataan palvelemaan pimeän voimia? Ged tietää  jo alusta saakka, että se ei ole hänen oikea nimensä, vaan hän on "uhrattu" esipapittareksi. Valon näkeminen labyrintissa alkaa muuttaa Tenaria. Tenar haluaa sytyttää lyhdyn. Gedin toiminnasta ja nimettömien voimien hiljentämisestä on monia vaikutuksia, eli Gedin voimat ehtyvät, hän on hyvin heikko, Kossil, joka on paha, ja palvoo toisia voimia, luulee, että nimettömien voimat ovat kadonneet, ne voimat ovat ikiaikaisia, ja vain Ged pystyy niitä hiljentämään, hän on yhden nimettömän oman varjonsa nimennyt ...

Erreth-Agben "rengas" yhdistyy "ennustuksen mukaan" ja "Liiton riimu" saadaan ehjäksi. Tenar oppii maailmasta. Hänelle selviää, että velhot eivät omista mitään ja velhot tekevät sen, mikä heidän on pakko tehdä. Hän oppii, että hän ei ole itsessään paha vaan ainoastaan pahan välikappale.

Kolmas kirja Kaukaisin ranta on pisin kirjoista ja minusta erittäin ahdistava. Arkkimaagi Ged tapaa Arrenin ja lähtee purjehdukselle selvittämään taikavoimien ehtymistä ja loitsut unohtuvat. Lauluistakin katoavat sanat.

Teoksen alussa on Gedin kunniakas CV, ja henkilöt, jotka tuntevat hänen tosinimensä: Portinvartija, Kurremkarmerruk, Ogion ... ja Gontin valkea valtiatar eli Renkaan Tenar, eli tästä voi päätellä Tenarin kuulumiset. .. Roken velhokoulussa pohditaan huolestuttavia ilmiöitä, joiden ratkaiseminen on kirjan pääantia.

Kaukaisin ranta -teoksen vastustajan nimi on Cob. Ged ja Arren ovat päähenkilöitä, lohikäärmeitä on. Tämä on minusta raju teos.

Niteestä luin, että jälkeenpäin on kirjoitettu vielä kaksi kirjaa, Tehanu ja Kertomuksia Maamereltä. Ovatko nämä lukemisen arvoisia vai vielä ahdistavampia kuin Kaukaisin Ranta?

Yhdysvaltalainen naiskirjailija Ursula K. Le Guin (s.1929) on kuulu scifi- ja fantasiakirjailija, jonka pienoisromaanista Haikaran silmä olen blogannut täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti