Anssi Kela: Aukio

Anssi Kela: Aukio, Sony Music, kesto 41:22.

Anssi Kelan neljäs levy Aukio, julkaistiin tasan kymmenen vuotta sitten, eli 090909 eli 9.9.2009. Levy täyttää siis kymmenen vuotta.

Aukio on tarinaltaan hyvin ehyt ja se on myös erittäin hieno levy, jonka levyvihko täydentää sanomaa, levyvihon kuvituksen  on tehnyt Sami Makkonen, jonka oletan olevan tämä ansioitunut taiteilija (klik).

Itse omistan kaikki Anssi Kelan CD-äänitteet, ja tämänkin, pidin tästä paljon, mutta myynti oli alle 5000 kappaletta, kun Nummelaa myytiin yli 150 000 kappaletta, minulla levyjä on kaksi sekä alkuperäinen Nummela, että se, jossa on Milla-sinkku.

Aukio -levy kertoo kaivos-paikkakunnalla asuvasta avioparista,tai oikeastaan nuoresta mainariperheenisästä. Avausraidasta eli Huuto -biisistä voi päätellä hänen olevan kolmissakymmenissä, ja nuorena hän on kapinoinut kaivostyötä vastaan, mutta rakastunut postinkantajaan. Elämä on raiteillaan, intti on käyty, häävalssi on takana, oma talo on, ja vaimo odottaa esikoista, mutta nyt alkavat taloudelliset paineet motivoida miestä.

Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen

Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin
Mies kokee että hänen kaltaisten ääni jää kuulumatta.

Aukio-levyn tapahtumat voi kuvitella muutamaan päivään. Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta levyyn on kytketty unenomaisia kappaleita, ja vanhaa legendaa. Kappaleiden tempo, ja laulutapa vaihtelee seesteistä, vimmaan. Ensimmäinen kappale on "sähköinen", ja seuraava akustinen.

Kakkosbiisi Uni on hyvin taianomainen ja lyhyt kappale, jossa päädytään auringossa kylpevälle aukiolle. 

Aamu -biisi jatkaa kertomusta, uni haihtuu ja taloudelliset realiteetit vyöryvät radiosta: 

Avaan radion // Väkeä on taas sanottu irti. // Valtavia firmoja kaatuu. 

Biisissä korostetaan kaunista kiiintymystä:

Vierellä hiuksesi tuoksuvat kesältä, Sillä sinä olet syy, joka saa minut heräämään ja lähtemään, ja sinä olet syy, joka saa minut palaamaan. (tarkoittaa varmasti kaivsta).

Biisi on hyvin enteellinen, sillä jokapäiväinen lappu kirjoitetaan, mutta todetaan, että mitään ei ole tapahtunut vuosiin. Lisäksi mainitaan, että "toinen meistä lähtee, toinen jää//Valkoisia tulppaaneja//Aion tänään tuoda sinulle".

Tulppaani symboloi täydellistä rakkautta, valkoinen symboloi viattomuutta, puhtautta, mutta myös kuolemaa. Kappale on hyvin reipas ja optimistinen.

Tässä biisi Allas Sea Poolissa Anssin ja bändin esittämä (Deekoo 311:n lataus)

Paikkakunta elää kaivoksesta. Biisi Kaivos selittää sen merkitystä ihmisille, jotka päivittäin laskeutuvat kaivoksen syvyyksiin. He ovat syntyneet mainareiksi, ja kirkossa rukoillaan kuparin puolesta. Olisi ollut mahdollisuus valita toisin, mutta täällä tie vie kaivokseen. Biisissä pohditaan unohdetetuista, pimeyden lapsista, jotka kuuluivat syvyyksiin. Kappale soitettuna on surumielinen. Täällä olen, ja tänne jään.

Albin Stenman oli kaivoksen esimies, jonka syyksi sälytettiin aikoja sitten kaasuvuodon aiheuttama räjähdys. Albin Stenman kuoli sen mukana. Huhutaan, että hänen aaveensa kulkee kaivoskäytävillä. Albin Stenman biisiä soitetaan keikoillakin harvakseltaan. Kuten myös Aamu -biisiä.

Haaveilu -biisi syventää miehen kaipuutta vaimoonsa, ja rakkautta. Hän haaveilee jo aiemmin mainituista tulppaaneista. "Voin kuvitella ilmeesi kun saat tuomani tulppaanit// Vain yhtä en voi kuvitella//Elämää ilman sua." Biisi on akustinen, henkii rakkautta.

On olemassa vastoinkäymisiä, joillekin romahdus on taloudellinen, toisille se on kaivoskuilun romahtaminen. Romahdus -biisissä, johtaja on saanut merten takaa viestin, että kaivosta ylläpidetään vain vuoden loppuun. Työnvuoroon menevät mainarit pohtivat ahdistuneina, kuinka talot maksetaan. Mies toteaa:
Rakensin juuri talon//Jonka pankki omistaa//Laskettu aika lähestyy//
Ja nyt kaukana täältä joku tekee päätöksen//Tietääkö hän edes mitä tuhoaa?

Ja kaikki romahtaa: Kallio vapisee, valot pimenee, katto romahtaa. Biisi on hyvin pahaenteinen, ahdistuneen maaninen, se alkaa kosketinsoitolla ja rummutuksella, sitten alkaa laulu..

Sitten ollaan Loukussa. Kappale alkaa pianon soitolla. Kauanko ilma riittää? Tuleeko apua, liu'un toiseen maailmaan, kuvittelen olevani luonasi? Tapahtuuko Ihme? Tunnelin perältä tulee lyhtyä kantava mies. Onko mies Albin Stenman, itse olen aina luullut:

Sen ei pitäisi olla mahdollista//Mutta kun seuraan vanhaa miestä// Jotenkin tie vain avautuu// Tunnen raittiin ilman kasvoillani//Tarvitsen ihmeen// Kappale on "akustinen".

Ja saan mitä tarvitsen. Sitten on Paluu, joka on kauniin traaginen kappale. 

"Vedän ulko-oven auki... Laitan valot// Huomaan että olet hankkinut// Valkoisia tulppaaneja lasimaljakkoon".
Rakkaus korventaa, ja surun näkeminen, ja tajuaminen että ulottuvuus on toinen, tämä biisi kannattaa kuunnella. Levy loppuu Aukio -biisiin.

Uni biisissä päädyttiin Aukiolle, biisi alkaa kiransoitolla ja naisen "hyräilyllä".

Astun puiden joukkoon
Laulu houkuttelee syvemmälle
... 

Jota Aukio siis jatkaa ja päättää tarinan.
Astun aukiolle
Muutun tuhanneksi perhoseksi
Myös levyvihkon kuvassa on perhosia.

Ja päästän irti
Lähden laulun matkaan
****
Anssi Kela (s.1972) on hieno artisti ja  laurulyriikoistaan ja levyistään, mutta on hän romaaninkin kirjoittanut.
Kesä Kalevi Sorsan kanssa on blogattu TÄÄLLÄ
Mutta olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ.
Jean Ramsayn ja  Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.

Pata-symboli (pata-ässä?) on jokaisessa Anssi Kelan levyssä, tämän levyn takakannesta se löytyy, (näkyy kuvan vasemmassa reunassa).

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka, alkuteos Mariegatan 26 Kronohagen, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1977, sivumäärä 158.

Henrik Tikkasen osoitetrilogian kolmas osa Mariankatu 26 Kruununhaka, jatkuu Majavatie 11:n tunnelmista. Kertojan rakastama nainen on mennyt tahollaan naimisiin, mutta rakastavaisten keskeistä naimista tapahtuu edelleen, molemmista avioliitoista huolimatta. Edessä on päätöksiä, niiden perumista ja sitten ratkaisu. Sen ratkaisun seurauksena omaisuus jää, mutta rakkaus voittaa. Elämä uusioperheessä Mariankadulla ei kuitenkaan ole edelleenkään helppoa. Kirjailijan mukaan suvun yllä leijuu kirous. Minusta kirous on alkoholinkäyttö, alkoholismi, joka saa yhä enemmän tilaa tässä. Kakkososan teema oli konjakki, ku??i ja kynä. Tässä jo puhutaan paljon konjakkiku??ista. "Mikäpä olisi petollisempaa kuin konjakkiku??i" s.32  Tässä kirjassa se  kyllä toimii, mutta konjakki alkaa haitata koko elämää. Uusioavio ei tuo rakkaudesta ja vaimon hyvyydestä huolimatta rauhaa eikä onnea, vaan yllä vaanii maskuulininen kontrollin ja mustasukkaisuuden leima. Kirjassa summataan myös lapsuuden ankeus, ja viimeinen perheenjäsen liikemieskaksonen kuolee. Kirjailijan vatsahaava pahenee varmasti konjakista, mutta on alunperin se on aiheutunut rintamapalveluksesta, jonne vielä palataan tummissa tunnelmissa.

Teos päättyy Venetsian matkaan, jossa nähdään unia, ja on jopa miestenvälistä eroottista unta tai kuvittelua, joten minulle tuli tässä mieleen Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa. Tämä ei pääty kuolemaan, mutta sairaskohtaukseen.

Kirjan nimi tulee uusioperheen kodista, joka sijaitsee Kruunuhaassa Mariankatu 26:ssa ja tämä teos on trilogian paras, tässä puretaan syyllisyyttä ensinnä rakastetusta, jota hän kutsuu langenneeksi Luciaksi, eli näkee viattoman tytön vetämistä omaan vaikutuspiiriin. Tässä podetaan huonoa omaatuntoa myös oman avioliiton särkymisestä, ja lasten jättämisestä, uuden vaimon kohtelusta, ryyppäämisestä. Moni asia nostetaan uudelleen esiin, isän juominen ja kohtalo, ja verrataan sitä omaan juomiseen ja avioeroon, samoin kertoja kokee sodan kauhuja uudestaan Pohjois-Irlannissa. Sen sijaan kynä sauhuaa seksi stimuloi, ja aforismit pulppuavat, ja viiva luo karikatyyrinsä.

Minusta kirja muuten on pahansuopa, johtuen siitä, että useista tapahtumasta tai ihmisestä esitetään joku puoli, kuvataan lyhyesti, painetaan leima, ja siirrytään seuraavaan asiaan.  Varsinkin suomenruotsinkielisiä piirejä esitellään, usein vähemmän maireasti, positiivisimman kohtelun saa Jörn Donner (s. 1933) ja Claes Andersson (1937 - 2019). Työpaikoista tulee kumma kuva, mainostoimistosta, ja Hufvudstadbladetista, jonka hän sanoo liukuneen RKP:n  haltuun. Erästä päätoimittajaa (tai lehteä yleensä?) kuvatessaan hän toteaa "taloudellinen ja älyllinen nollapiste yhtyivät". Kertoja ilmoittaa saaneensa potkut lehdestä, minusta on kyse siitä että hänen vaatimuksiinsa ei suostuttu, ja hän vaihtaa Helsingin Sanomiin. Oletettavaa on, että hän ei ole kovin johdettavissa oleva toimittaja, ja ehkä joku on kokenut hänet hankalaksi alaiseksi?
Sama pätee varmasti myös aviomiehenä oloon, kirjan minä esimerkiksi väittää vaimolleen, että  'muistaa joka ainoan pi??un vaikken tyttöjä'. Herttaisesti sanottu, eikö totta?

Henrik Tikkasen osoitetrilogian päättöosa Mariankatu 26 Kruununhaka, on kaikkein inhimillisin, se käsittelee rakkautta, syyllisyyttä, siinä puhutaan menettämisestä ja tuskastakin. Kuitenkin kirjan tyyli on edelleen nihilistinen, vähättelevä ja yksipuolinen.

****
Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26. Kruununhaka

Jatko-osat ovat Yrjönkatu sekä Henrikinkatu. Yrjönkatu kirjassa todetaan (Osoitetrilogiasta), että "lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja",

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi, kaksiosainen näytelmä Harry Potter and the Cursed Child, 2016, pohjautuu J. K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thornen tarinaan, suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Tammi 2016, sivumäärä 446. 

Näytelmä alkaa siitä, mihin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset päättyy. Harry Potterin ja Ginny Weasleyn nuorempi poika Albus menee ensimmäistä kertaa Tylypahkaan ja pelkää, että hänet lajitellaan Luihuseen. Albus nousee junaan Hermionen ja Ronin tyttären Rosen kanssa. Junassa Albus tapaa Draco ja Astoria Malfoyn  pojan Scorpiuksen.

Velhomaailma on edelleen eripurainen juorukerho. Harry Potter on ylimielinen Taikaministeriön virkailija, joka inhoaa edelleen Draco Malfoyta, Hermione Granger valitaan taikaministeriksi. Osa taikaväestä kaipaa Voldemortia takaisin. Näytelmän nimi viittaa epäilyihin Voldemortin lapsesta. Draco ja Astorian Malfoyn poikaa Scorpiusta huhutaan Voldemortin pojaksi, joka olisi saatu jatkamaan Malfoyn puhdasveristä sukua ajankääntäjällä. Draco pyytää Harrya kumoamaan huhut, tai niin, että ministeriö ne kumoaisi. Harry ei tee asialle mitään, eikä myöhemminkään kun Cedric Diggoryn isä pyytää Harrya takavarikoidulla ajankääntäjällä pelastamaan poikansa Cedric Diggoryn.

Tylypahkassa Hermionen ja Ronin tytär Rose lajitellaan Rohkelikkoon, hän on hyvä huispaaja, mutta Albus lajitellaan Luihuseen, toisin kuin Harry, Ginny, ja isoveljensä James ja serkkunsa Rose. Albus on huono koulussa ja eristäytyy. Hän kaveraa vain Scorpiuksen kanssa. Vuosi vuodelta Albuksen ja Harryn välit huononevat, ja Albusta Tylypahka tympii enemmän. Neljäntenä vuotena Albus yllyttää Scorpiusta poistumaan kanssaan Tylypahkan junasta. Mukana suunnitelmissa on Amos Diggoryn hoitajatar Delphi. Monijuomaliuoksen avulla he varastavat ministeriöstä ajankääntäjän, jolla pääsee kymmeniä vuosia menneisyyteen. Ajankäännössä he menevät Kolmivelhoturnajaisiin "pelastamaan" Cedricin. Ensimmäinen koetus ajankääntäjällä epäonnistuu, ja Albus palaa rampana takaisin. Hänet hoidetaan kuntoon, mutta hän valehtelee Harrylle. Yritykset jatkuvat, ja aina maailma nyrjähtää oudommaksi ja kolmivelhoturnajaisten kulkuun vaikutetaan, ja tulevaisuus eli kirjan nykyisyys muuttuu paljonkin. Jätän jokaisen tutututtavaksi, että miten. Näitä ajankääntöjä tapahtuu myös eräisiin muihin tapahtumiin. Varsin tylyä toimintaa, mitä koulun nimikin Tylypahka luonnollisesti symboloi.

Teemat
Syvin teema on olla isänä, isän ja pojan -suhde. Harry ei pohjimmiltaan pysty hyväksymään, sitä että Albus on erilainen, kuin hän isänä haluaisi. Epäluottamuksesta kasvaa kierre, joka velhomaailmassa on tyypillistä. Tyypillistä on myös se, että Tylypahkan seitsemän vuotta ratkaisevat velhon elämän uran, ja ensimmäinen lajittelu on ratkaisevaa. Albusta ärsyttää, että häntä verrataan sankari-isään. Harrylla on itse ollut onneton lapsuus, ja isä on puuttunut. Albus inhoaa Harrya ja inhoaa myös Harryn ruikutusta ankeasta lapsuudesta. Albuksen suhde Ginnyyn jää myös taka-alalle, mutta on parempi, Harryn äiti kuoli suojatessaan Harrya Voldemortilta, ja tähän tapahtumaan palataan hyvin konkreettisesti. Albus Dumbledore, jolla ei ollut lapsia, ymmärtää isyyttä paremmin kuin Harry. Albus neuvoo, että nuorta ei voi suojella harmeilta, mutta nuorta pitää opettaa kohtaamaan elämä.  Kun asiat menevät huonosti Harry tiukentaa otetta, hän määrää ja haluaa, että Albus tottelee. Hän haluaa erottaa Albuksen ja Scorpiuksen. Harrykin oppii, ja yhteinen sävel löytyy, pulmat vaan kasvavat niin suuriksi, että luottamusta ja ymmärrystä tarvitaan.

Toinen teema on kuten kaikissa väkisin tehdyissä "jatko-osissa" eli vanhan vellin lämmitys. Tässä tarkastellaan kaikkia vanhoja tapahtumia eri näkökulmista, ja eletään eri aikajanoja ja tarkastellaan eri vaihtoehtoja. Välillä Kalkaros on elossa, Pimento on rehtori. Hermione ja Ron ovat erillään. Varsin tympäisevää toimintaa, joka jakaa fanit, osa pitää uudelleen lämmitetystä vellistä, osa, kuten minä en pidä uusista  mausteista

Kolmas teema ja juonipaljastus
Kolmas teema on pahan nouseminen aika ajoin. Harryn arpea kivistää, ja kuolonsyöjien aktiivisuus nousee, kentauri Bane ennustaa pimeyttä. Kirjan nimessä oleva Kirottu lapsi ei ole Scorpius vaan (varo  juonipaljastusta) on Saatanan kakara eli lordi Voldemortin ja Bellatrix Lestrangen salattu tytär Delphiina, jolla on omat aikeensa hilata isä taas henkiin ja valtaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä ei tuo velhogenreen mitään uutta, mutta antaa hyvän tarkastelukehikon ankean lapsuuden kokeneiden vanhempien kasvatusmetodeihin, kasvatus ei saisi olla liian suojaavaa eikä liian kontrolloivaa. Teoksessa tarkastellaan Draco Malfoyn ja Harry Potterin ongelmallista suhdetta. Eri aikajanojen käsittely on omasta mielestäni turhaa henkistä pieriskelyä, näytelmä nimittän on pitkä katsottavaksi yhden päivän aikana, vaikka olisi kuinka Harry Potter -fani. Lukukokemus oli kuitenkin antoisa tämän isä-poika tarkastelun vuoksi. Mikä on ankea lapsuus? Pitääkö ankeasta lapsuudesta rehvastella lapsilleen. Jokaisen pojan pitäisi päästä kukoistamaan ilman isän varjoa.
*****
Alkuperäiset Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.

Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi

Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feenixin kilta

Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Harry Potter -Legenda
Harry Potter -sarja

Kaikkein kultaisin kirja

Kaikkein kultaisin kirja, Margaret Wise Brown, suomentanut Marjatta Kurenniemi, kuvitus Garth Williams., Tammen kultaiset kirjat 66, sivumäärä 24.

Tämän kirjan muistan lapsuudestanikin ja se on suomeksi riimitelty hyvin:
Minä pidän busseista
autoilevista pupujusseista ...

Aukeamittain edetään, ja mailmassa on myönteisiä asioita mistä pidetään: autoista, junista, tähdistä ja luonnon ilmiöistä:

Pidän lumesta
ja jäästä
Muuten hiihtämään ei päästä  ...

Kirjat listaa koirat ja laivat ja laivakoirat

Loppusäkeistö on upea:
Minä pidän kaikista
ja kaikki pitävät minusta

C.S Lewis: Paholaisen Kirjeopisto

C.S Lewis: Paholaisen Kirjeopisto, alkuteos The Screwtape Letters, suomentanut Tyyni Tuulio, WSOY, sivumäärä 165.

Paholaisen Kirjeopisto -teos koostuu demonien välisestä kirjeenvaihdosta vanhempi Pora (Screwtape) kirjoittaa veljenpojalleen Malille (Wormwood), jonka pitää eristää ihminen Jumalasta. Kirjeitä on yhteensä 31.

Kirjeissä on huomioita ihmisten tavoista tai käyttäytymisestä, ja kirja on saanut muualta loistavat arviot. Itse en juurikaan ymmärrä tästä paholaisen viettelystä, enkä myöskään hengellisyyden ytimestä. Tiedän tosin, että on olemassa hyvä ja paha. Itse en ole ainakaan hyvä, enkä kokonaan pahakaan.

Kirjaan tähän joitain yksittäisiä asioita, jotka minunkin mielestäni pitävät paikkaansa tai ovat kiinnostavia:

Ihmisen on vaikea uskoa tuntemattomaan, jos tuttu on näkyvillä.

Ihmiselle pettymys tulee aina jossain vaiheessa ja pikku asiat ärsyttävät eniten.

Kirjeiden kirjoitusaikoihin käydään toista maailmansotaa, demonien mukaan sota on hauska, mutta sodan aikana ihminen tajuaa, että on kuolevainen.

Kuviteltu pelko on yleensä suurempi kuin pelko jotain todellista läsnäolevaa asiaa kohtaan. 
Pelkuruus on pahasta, koska silloin ihminen pelkää asioita ennakolta, itse tilanteessa ja sen jälkeen.

Hyve on vain hyve, mutta vasta tahtoessa siitä tulee tottumus.

Aallonpohjassa on parempi vietellä, sillä ihmisellä on silloin vähiten voimia vastarintaan.

Naurun syy on parhaimillaan silkka ilo tai hilpeä pila, mutta usein kaksimieliset tai ilkeät jutut, tai kyyninen naljailu.

Monesti paheeseen tulee kasvava himo, mutta vähenevä nautinto.

Itseinhoon kuuluu se, että  inhoaa myös toisia, synkkämielisyys ja  kyynisyys vaivaavat ja on ihminen on itseinhossa julma.

Lähimmäisen rakkaus on eri asia kuin epäitsekkyys.

Kirjeenvaihdosta selviää, että pirut eivät onnistu missiossaan.

****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) syntyi Belfastista, ja on kuulu Narnia-kirjoistaan. Lewis C.S Lewisin kirja Suuri avioero peristuu hänen näkyynsä taivaasta ja helvetistä.

Laulumaja

Laulumaja, kuva ja tekstit Usko Laukkanen Tammen Kultaiset kirjat 53, Tammi 1978.

Laulumaja lasten kuvakirja kertoo vaaksan mittaisista Pikkaraisista, jotka ajavat vieteriautolla. He leiriytyvät, katoksi laitetaan lauluvihko, mistä aletaan laulamaan. Korkean hiekkakasan päällä peltipurkissa asuvat peikot eivät pidä kuulemastaan ja alkavat laulaa vielä kovempaa.

Kuten kansikuvasta ilmenee Pikkaraisilla on piippu, ja tulitikkulaatikko. Peikot kierivät alas törmäävät piippuun, joka aikaansaa tulipalon, jonka sammuttaa innokas palokunta.

Peikot ja Pikkaraiset tekevät sovinnon ja rakentavat uuden talon

Uusi hienoa asunto on rakennettu rummuista, rumpukapuloista, symbaalista ja haitarista, ja asumukseen mahtuvat niin Pikkaraiset kuin peikotkin ja laulu raikaa

Mukava tarina, ja vähän jännäkin, ja lapselle hyvä. OPetuksia on paljon, pitää ottaa  toinen huomioon. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta toimimalla niistä selvitään, ja yhteistyössä ja sopuisuudessa on hyvän elämän avaimet.

Kirjakansibingo kuuluu hyvän kirjablogikesän avaimiin, osallistun myös Kirjankansibingoon täällä. Saan täyteen vaaka- ja  pystybingon, mutta en koko ruudukkoa, kiva haaste kuitenkin oli :)

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset, alkuteos Elefantpassernes børne 2010, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 2011, sivumäärä 513.

Tarinan päähenkilö 14-vuotias Peter Finø asuu Tanskassa Finøn saaren pappilassa yhdessä isosiskonsa Tilten kanssa, koira Basker III on myös perheenjäsen. Saarella on perheen terhakka 93-vuotias isomummo. Perheen esikoinen Hans opiskelee astrofysiikkaa Kööpenhaminassa, ja hankkii tienestejä vossikkakuskina turisteille. Eletään nykyaikaa. Eriskummalliset vanhemmat pappi-isä Konstantin ja urkuri-äiti Clara ovat kadonneet, eivätkä ensimmäistä kertaa. Kirja kertoo maagisen Finøn saaren uskomattomasta elämästä sekä vanhempien etsimisestä, josta ei käänteitä puutu.

Peter Høegin romaani Norsunhoitajien lapset rönsyää runsaasti. Norsuilla viitataan ihmisen sisäisiin intohimoihin ja heikkouksiin, tämä tuntuu tekaistulta teemalta, kuten oikeastaan kaikki muutkin tapahtumat. Romaani kiinnosti minua aivan alussa, mutta se on ylipitkä ja rönsyinen ja sisältää liikaa kummallisia käänteitä minun makuuni.

Tarinasta, juonesta, henkilöistä
Tarina alkaa, kun Peter, Tilte ja Basker ovat Hansin vaunuissa Kööpenhamissa. Nuori kaunis nainen Ashanti hyppää hääpuvussaan vaunuihin, perässä vihaisia miehiä ensin juosten ja sitten hurjastellen diplomaatti-Mersulla. Nainen pääsee pakoon.
Juonta on hyvin vaikea ellei mahdotonta kuvata tai kertoa, sillä teksti kiemurtelee eri aikatasoissa. Finøn saaressa kaikilla on erikoinen nimi, ja ihmiset ovat hyvin omalaatuisia. Peterin isä on ahkera pappi, ja äiti on urkuri. Isä kokkailee ja tekee kotityöt, äiti nikkaroi teknisiä vempaimia, kuten rannekelloja. Seurakuntaan tehdään usein piispantarkastuksia. Kunnan johtaja Bodil Virtahepo on huolestunut lapsista ja ottaa heidät Kööpenhaminassa kiinni ja vie heidät Finøn saareen ja lukkojen taakse, kun muuta paikkaa ei ole niin Finøn huumevierotusyksikköön, jota ylläpitää aatelinen ja entinen narkkari ja nykyinen kreivi Richardt Kolme Leijonaa. Huostaanoton syy on vanhempien katoaminen, he eivät ole lomamatkalla La Gomerassa vaan jossain Tanskassa. Lapsia haluavat kuulustella piispa Anaflabia Borderrud ja psykiatri Thorkild Thorlacius-Drobert. Peterin sisko Tilte on hyvin aikaansaava. Hän keplottelee heidät vapaaksi, ja viranomaiset pidätetyiksi ja niin Peter, Tilte, ja Basker ovat vapaina tutkimuksiin pappilassa. Äidillä ja isällä on yllättäen kassakaappi, ja salahuone, jonka johdosta sisarukset ottavat yhteyttä hakkeriin ja Finøn buddhalaisen yhteisön johtajaan lootusasennossa istuvaan Leonora Ganefrydiniin. Se taas johtaa laivanvarustaja Poul Belleradiin ja räjähteiden jäljille. Saarella ajetaan Finøn kätilön ja hautajaisurakoitsija Bermuda Merilokki Janssonin ruumisautolla, sitten tyhjennetään vanhempien pankkiholvi luvatta. Koko ajan vanhemmista ilmenee uutta ja outoa, menemättä yksityiskohtiin, niin isä ja äiti ovat huijareita ja rikollisia. Edellisen kerran heidän poissaolonsa johtui tutkintavankeudesta. Lasten tutkiessa löytyy todisteita siitä, että vanhemmat ovat jonkun ison jäljillä. Matka Kööpenhaminaan ja  kaikkien uskontokuntien  Suureen synodiin on pitkä ja matkalla mukana on kummallisia henkilöitä eläviä ja yksi jäädytetty vainaja. Tilte on satutäti, joka valehtelee kaikesta. Kirjan huumoria edustavat ruumiin siirrot, ja Tilten valheet, että Peterillä on vesipää, johon asennetaan hana, ja että Peter on huumeiden orja ja hän on pian psykoosissa. Lisäksi jatkuvasti puhutaan lasten huostaanotosta ja sijoittamisesta lukkojen taakse, on huumevierotusyksikköä ja seksipuhelinta...

Peter Finø  mainitsee olleensa kaksi kertaa onnellinen, kun hänet oli valittu Finøn miesten edustusjoukkueeseen 14-vuotiaana, ja se, kun hän oli oluttynnyrissä alastomana yhdessä nuoruuden ihastuksen Connyn kanssa halimassa toisiaan kuusivuotiaana. Sisaruksilla on sydänsuruja. Tilten nuoruuden ihastus Jakob Aquinas Bordurio Madsen on myös lähtenyt saarelta, kuten elokuvissa lapsinäyttelijänä esiintyvä Connykin. Itse olin onnellinen kirjaa lukiessani vain kerran viimeisellä sivulla.

Norsunhoitajien lapset on ylipitkä, tekohauska ja rönsyinen romaani.

****
Peter Høeg (s.1957) on tanskalainen kirjailija, hänen loistavasta teoksestaan Lumen taju olen blogannut täällä.