sunnuntai 20. elokuuta 2017

Peter Høeg: Lumen taju



Peter Høeg: Lumen taju, alkuteos Frøken Smillas fornemmelse for sne 1992, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi Keltainen kirjasto, sivumäärä 540.

"Pakkasta on harvinaiset 18 astetta ja sataa lunta ja sillä kielellä joka ei ole enää ole minun kieleni on tämä lumi qanikia isoja lähes painottomia kiteitä, jotka tulevat tupruamalla ja peittävät maan kerroksella valkoista vitiä.  ... "pohtii 37-vuotias Smilla Qaavigaaq Jespersen, joka asuu Tanskassa mutta syntynyt Grönlannissa, äiti on inuitti ja isä tanskalainen anestesialääkäri.

Smilla on kirjan alussa kuusivuotiaan Esajasin hautajaisissa, Esajas on pudonnut kerrostalon katolta ja kuollut. Esajasin äiti Juliane on alkoholisti, Esajaksen isä on kuollut mystisellä löytöretkellä Grönlannissa. Smilla on tuntenut Esajaksen puolentoista vuoden ajan. Vaikka katolla on vain yhdet jäljet Smilla alkaa tutkia Esajasin kuolemaa. Lumesta hän nimittäin tietää kaiken ja katolla oleva lumi  on quanikia, hienon hienoa puuterilunta. (s.108).

Kirja on monikerroksinen, limittäin etenevät aikatasot paljastavat Smillan elämänvaiheet, tanskalaisen yhteiskunnan hierarkian,  kolonialismin vaikutukset Grönlannissa, ja Esajaksen murhaajakin selviää sekä murhan motiivi.

Dekkarista kirjoittaessa ei voi liiaksi paljastaa juonta, mutta tarina on jaettu kolmeen osaan, ensimmäinen tapahtuu Kööpenhaminassa, toinen osa laivalla, ja kolmas osa Grönlannin jäällä. Esajakseen liittyy salaisuus, jonka vuoksi myöskin Smilla joutuu pakenemaan Tanskasta.

Kirjan parasta antia on Smillan sisäinen keskustelu. Smilla on eskimonaisen ja tanskalaisen lääkärin tytär. Vanhempien suhde on ollut raju, Smillan äiti on kadonnut (hukkunut) mursun hajotettua kajakin. Isä on vienyt luonnonlapsen kuusivuotiaan Smillan Tanskaan, josta Smilla on yrittänyt ja karannutkin monesti Grönlantiin. 12-vuotiaan Smillan tajuttua isä rakkauden kuolleeseen vaimoonsa, hän on "antautunut" ja yrittänyt sopeutua tanskalaiseen yhteiskuntaan. Smilla on nähnyt Esajaksessa itsensä ja tajunnut yksistä jäljistä huolimatta, että kuolema oli ulkopuolisen aiheuttama." Sillä katolla jolta hän putosi oli lunta. Minä näin jäljet. Minulla on lumen tajua."

Kirjailija Peter Høeg on lopulta kuitenkin tanskalainen mies, eikä eskimonainen, se minusta heijastuu välillä hienon tekstin läpi. Lumen taju on kuitenkin laatuteos, joka kannattaa lukea.

Smilla on syntynyt ja asunut Läntisessä Grönlannissa ja sen pohjoisosassa eli Qaanaaqissa, lähellä on Thulen tukikohtaa. Grönlannissa on ollut eurooppalaisten tultua pahoja alkoholiongelmia, jotka ovat hieman lieventyneet, mutta samalla on eräät muut päihteet erittäin yleisiä. Itsemurhat ovat myös yleisempiä kuin muualla.  Ilmastonmuutoksen vuoksi 2010-luvulla ovat Grönlannin jäätiköt sulaneet nopeasti ja nyt jo rekikoiratkin ovat pian kadonnutta kansanperinnettä. 
****
Peter Høeg (s.1957) on kuuluisa tanskalainen kirjailija. Hänen kirjastaan Norsunhoitajien lapset on bloggaus täällä.

24 kommenttia:

  1. Grönlanti on kiehtova maanosa. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka dekkarina ei ehkä ole ihan minun ominta aluetta. Kuitenkin juuri tuo yhteys Grönlantiin ja inuitteihin kiinnostaa suuresti, täytyy pitää mielessä ja jos tulee käsille, niin voisi ainakin vilkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Tämä on minusta hyvä kirja, mutta dekkariosuudesta en hirveästi pitänyt, mutta muuten upea kirja.

      Poista
    2. Jokke perkele onko sun nimi Jokken vai Jokke koska jos oot muka Jokke niin tää ois Joken kirjanurkka eikä Jokken kirjanurkka vai ootko joku helvetin svedu

      Poista
    3. :)
      Jokke on Jokke, mutta taipuu genetiivissä Jokken, eikä Joken.

      Poista
    4. Ei muuten varmana taivu, en ainakaan ole koskaan kuullut kenenkään sanovan jokken.

      Poista
    5. Vitun genetiivimuodot

      Poista
    6. Jokke kysyttiin just äikän opelta niin kyllä vaan taipuu JOKEN (get rekt boi)

      Poista
    7. Kiva, että asia kiinnostaa.

      Kieliopin mukaan Jokke taipuu genetiivissä muotoon Joken, mutta nyt kyse on erisnimessä.

      Lisäksi saan nimetä kirjablogini sen mukaan kuin haluan. En halua muotoa Joken, sillä se viittaa sanaan Joke, koska Joke on englantia ja tarkoittaa vitsiä :)

      Poista
    8. Et voittanu vielä vaikka melkein jo voitit. Meillä on kolmen miehen ylivoima.

      Poista
    9. Ihme huijari oot ku eihän esim. mikko taivu mikkon

      Poista
    10. :)

      Antaudun ylivoiman edessä, mutta olen Jokke, enkä vaihda blogin nimeä Joken kirjanurkaksi :)

      Kysykään opettajalta, miten taipuu erisnimi Klaus

      Klaus, Klausta, Klauksen, VAI jollain muulla tavalla, samoin miten taipuu sukunimi Kytö, Vuoti, onko Vuodin vai Vuotin, ja miten taipuu sana vuori, jos on kiveä tai takin vuori.

      Poista
    11. Onko oikein taivuttaa:
      Klaus, Klauksen
      Klaus, Klaun
      Klaus, Klausin

      Juttelin ystäväni Jakken kanssa, hän taivuttaa oman nimensä Jakken, eikä Jaken, joka tulee myös nimestä Jake.

      Tämä taivutusjuttu pätee vain erisnimiin.

      Voitte myös opetajalta kysyä, onko oikein taivuttaa Poirot, Porotin vai Poirot Poirot'n :)

      Poista
  2. Dekkariksi kirja on erikoinen, mutta minä olen aina tykännyt tästä Hoegin kirjasta ihan älyttömästi. Juoni kehittyy sopivan kiemuraisesti minun makuuni, ja yhteiskunnallisia teemoja on aika taitavasti ujutettu juoneen mukaan. Lukukertoja on takana jo useampia, ja sain oman kappaleeni hiljattain takaisin pidempiaikaisesti lainasta. Uusintaluku siis kangastelee mielessä. :)

    VastaaPoista
  3. Häpeä myöntää, mutta en muista lukeneeni tätä. Sait mielenkiintoni heräämään:) Pakko katsoa huomenna löytyykö kirjaston hyllystä.

    VastaaPoista
  4. Casper juustoranta mitäs menet tuollaisia asioita kommentoimaan sillä hänen nimensä on ihan oma asia niinkuin baananillakin on oikeudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Oman nimensä saa tosiaan taivuttaa niin kuin haluaa.

      Poista
  5. Ihan turhaa tämmönen kirjabloggaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veeti Kemppainen avartavasta mielipiteestäsi. Ymmärrät vanhempana, että on hyvä omata harrastuksia. Kirjojen lukeminen ja niistä bloggaus on yksi harrastukseni, suunnistan, lenkkeilen ja pelaan salibandya, ja käyn eri yhtyeiden keikoilla myös, viimeksi Lahden Mäkimontussa Cheekin Valot sammuu -konsertissa, jonka jonossa luin yhden kirjan. "Minä en pelkää", josta on tehty myös elokuva.

      Poista
  6. oot kyllä semmonen joke kun tämmösiä kirjablogeja teet

    VastaaPoista