Arne Dahl: Blindbock, 2013, sidor 505
Arne Dahl on jatkanut Ruotsin poliisin A-ryhmän sarjaa sarjalla Opcopsista. Euroopan avautuneet rajat ovat johtaneet poliisiyksikkö Opcopin perustamiseen Europolin yhteyteen. Sarjan ensimmäinen osan nimi Visklegen 2011, toinen osa on Hela havet Stormar 2012, tämä Blindblock 2013 on sarjan kolmas osa, Sista paret ut on päättöosa vuodelta 2014.
Juoni on jaettu Blindbockissa arnedahlmaisesti erillisiksi langoiksi. Professori Niels Sorensen murhataan Tukholmassa, kerjäläisiä 'värvätään' ja viedään Länsi-Eurooppaan. Lisäksi energiasta ja tulevaisuudesta on kyse. EU-komissaari Marianne Barriere aikoo pitää puheen Brysselissä, uusia lakialoitteita energiasta on tulossa. Barriere kytkeytyy kaikkiin lankoihin, ei kylläkään osallisena rikoksiin, joita tapahtuu paljon. Barrieren menneisyydessä on jotain valonarkaa!
Arne Dahlin A-ryhmän sankareista Paul Hjelm ja Kerstin Holm kokoustavat Opcopin kanssa, jäseniä on eri EU-maista, myös Arto Söderstedt on mukana. Opcop yrittää saada selville, miksi ja miten kerjäläisiä tuodaan, ja liittyykö siihen ihmiskauppaa. Tarinassa esiintyy sokea kerjäläinen, joka jos näkisi, olisi silminnäkijä monessa avaintapahtumassa. Kaiken ratkettua hän tapaa entisen A-ryhmäläisen Gunnar Nybergin, joka kirjoittaa kirjaa Kreikassa. Jorge Chavez ja Sara Svenhagen tutkivat professorin murhaa Tukholmassa, he ovat aviopari ja kirjassa myös heidän lastensa kasvua seurataan. Loppuosassa kirjaa Paul ja Kerstin avioituvat.
Ruotsalaiset dekkarit sisältävät aina kannanottoja myös ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Euroopan tilannetta pohditaan kriittisesti, mutta tämä vielä tapahtuu ennen suurta pakolaisaaltoa! Tukholmassa nuorisojengi repii nappeja pelastusarmeijan luutnantti Louise Almin vaatteista ja jengin käytös on täysin rajatonta, kuten ongelmanuorison yleensäkin. Ihmiset ovat jokseenkin voimattomia ilmiön edessä ... mutta myös Suomen oikeusistuimet, näyttö useinkaan ei riitä, minusta se ei riitä, koska poliisilla ei ole resursseja tutkia riittävästi.
Kirjan nimi Blindbock viittaa sokkoleikkiin, jossa sokkona etsitään ja yritetään ottaa kiinni kanssapelaajia. Kiinniotetusta tulee seuraava sokko.
Ruotsinkielisiä kirjoja olisi hauska lukea, jos osaisi ruotsia paremmin. Tämän kirjan mitta on haastava yli 500 sivua pientä tekstiä. En tiedä johtuiko monista kuvailuista ja rönsyistä, tarinana tämä ei ollut minusta niin kiinnostava kuin A-ryhmän seikkailut.
Arne Dahl: Sista paret ut, 2014, sidor 559.
Arne Dahlin Sista paret ut päättää koko Opcop -sarjan. Tässäkin teoksessa on juonilankoja, jotka yhdistyvät tarinavyyhdiksi, lisäksi aiempien osien tarinoita viedään loppuun. Kirja on pokkariksi ja dekkariksi minusta liian paksu.
Edellisen osan kerjäläisongelmaa pohtii Opcop-poliisi Felippe Navarro, jolla on sokea lapsi.
Italiassa on hautajaiset. Paul Hjelm syyttää itseään Donatella Brunon kohtalosta. Hjelm käy psykologilla, kyse lienee osin työnohjauksesta, mutta Paul on jatkuvien itsesyytösten vallassa. Hautajaisten lomassa aletaan avata 'Ndranghetan historiaa. 'Ndranghetan toimii Italian Calabriassa ("Saappaan kärjessä") 'Ndranghetan yksikkö on 'Ndrina eli suku. Pitkässä historiakatsauksessa valotetaan Italian ja Euroopan yhdistymisen vaikutusta rikollisjärjestön toimintaan. Yhdistyvä Eurooppa kaikenlaisine vapauksineen tuo myös kaikki ikävät ja usein rikolliset lieveilmiöt esille. Tarinaa katsotaan ensin lapsen silmin, käydään läpi klaanisodat, morfiinikoukut ja sieppaukset. Päiväkirjan viimeisessä osasessa selviää puuttuva juonen palanen.
Tuamotulla Ranskan Polynesialla tunkeilija murhataan...
Tukholmassa kesätyöntekijä Gustaf Horn havaitsee, että biotekniikkayritys Bionovian tietojärjestelmiin on murtauduttu. Hornilla on kunniakkaat sukujuuret Ruotsin suurvalta-aikaan (1600-luvulle), ja terävä äly. Horn kertoo havainnostaan yrityksessä, mutta myös nimettömänä poliisille. Kerstin Holm ja Sara Svenhagen käyvät kuulemassa Hornia. Heillä on keinot selvittää Hornin henkilöllisyys ja lain turvin Holm ja Svenhagen kuulevat myös Bionovian turvallisuuspäällikkö Reder Jägerskiöldiä sekä toimari Hannes Grönlundia. Kerstin ja Sara epäilevät kiinalaisia "valtiollisia" hakkereita. Poliiseja ihmetyttää, miksei yrityksessä ole tehty mitään hakkeroinnille? Bionovialla on kehitteillä lääke, joka kasvattaa lihasta ...
Poliiseja singahtelee Shanghaihin, ja Italiaan ... joka paikassa rikollisjärjestöt aiheuttavat huolia ja ovat kasvava ongelma.
Kirja puksuttaa minun makuuni liian hitaasti ja monella rintamalla eteenpäin. Sivuhenkilö opcop-poliisi Jutta Beyer pyöräilee ja sitä myös kuvataan sivulla 148: "Jutta Beyer cyklade. Det var en magisk sommarmorgon i Haag, luften kändes hög som alpluft..." Haagin aamussa ilma tuntuu alppi-ilmalta, sen aiheuttamat reaktiot ovat Jutalle yllättäen romanttisia. Jutan pyörä on muuten Cervelo R3, joka tekstin mukaan on sama kuin Garmin-Sharp Barracudalla Ranskan ympäriajossa. Tällaisia lörpöttelyjä on monia sivuja, eri poliisien (romanttisia) suhteita setvitään, kun on sekä A-ryhmä että Opcop luupin alla, niitä suhteita on minun makuuni liikaa. Tässä osassa muuten todetaan, että Paulin poika Danne on poliisi ja tytär Tova opiskelee Cambridgessä.
Ehkä kiinnostukseni olisi suurempaa, jos lukeminen sujuisi nopeammin. Pystyn kylläkin lukemaan ruotsiksi, mutta lukunopeus on liian verkkaista, liian verkkaista on juonen kuljetuskin. Nykydekkarien tyylin mukaisesti kirjaan ympätään uusia henkilöitä ja tapahtumia esitellään ilman mitään etukäteislinkkiä mihinkään, vasta lopussa tietää, mitkä asiat ovat merkityksellisiä. Tekstistä on yritetty tehdä yllätyksellinen ja "hieno".
Minusta perusdekkarin ei tarvitse olla kaunokirjallista ja 559 sivua jorinaa on dekkari-pokkarille ja tälle bloggarille yksinkertaisesti liikaa.
Arne Dahlin Sista paret ut päättää koko Opcop -sarjan. Tässäkin teoksessa on juonilankoja, jotka yhdistyvät tarinavyyhdiksi, lisäksi aiempien osien tarinoita viedään loppuun. Kirja on pokkariksi ja dekkariksi minusta liian paksu.
Edellisen osan kerjäläisongelmaa pohtii Opcop-poliisi Felippe Navarro, jolla on sokea lapsi.
Italiassa on hautajaiset. Paul Hjelm syyttää itseään Donatella Brunon kohtalosta. Hjelm käy psykologilla, kyse lienee osin työnohjauksesta, mutta Paul on jatkuvien itsesyytösten vallassa. Hautajaisten lomassa aletaan avata 'Ndranghetan historiaa. 'Ndranghetan toimii Italian Calabriassa ("Saappaan kärjessä") 'Ndranghetan yksikkö on 'Ndrina eli suku. Pitkässä historiakatsauksessa valotetaan Italian ja Euroopan yhdistymisen vaikutusta rikollisjärjestön toimintaan. Yhdistyvä Eurooppa kaikenlaisine vapauksineen tuo myös kaikki ikävät ja usein rikolliset lieveilmiöt esille. Tarinaa katsotaan ensin lapsen silmin, käydään läpi klaanisodat, morfiinikoukut ja sieppaukset. Päiväkirjan viimeisessä osasessa selviää puuttuva juonen palanen.
Tuamotulla Ranskan Polynesialla tunkeilija murhataan...
Tukholmassa kesätyöntekijä Gustaf Horn havaitsee, että biotekniikkayritys Bionovian tietojärjestelmiin on murtauduttu. Hornilla on kunniakkaat sukujuuret Ruotsin suurvalta-aikaan (1600-luvulle), ja terävä äly. Horn kertoo havainnostaan yrityksessä, mutta myös nimettömänä poliisille. Kerstin Holm ja Sara Svenhagen käyvät kuulemassa Hornia. Heillä on keinot selvittää Hornin henkilöllisyys ja lain turvin Holm ja Svenhagen kuulevat myös Bionovian turvallisuuspäällikkö Reder Jägerskiöldiä sekä toimari Hannes Grönlundia. Kerstin ja Sara epäilevät kiinalaisia "valtiollisia" hakkereita. Poliiseja ihmetyttää, miksei yrityksessä ole tehty mitään hakkeroinnille? Bionovialla on kehitteillä lääke, joka kasvattaa lihasta ...
Poliiseja singahtelee Shanghaihin, ja Italiaan ... joka paikassa rikollisjärjestöt aiheuttavat huolia ja ovat kasvava ongelma.
Kirja puksuttaa minun makuuni liian hitaasti ja monella rintamalla eteenpäin. Sivuhenkilö opcop-poliisi Jutta Beyer pyöräilee ja sitä myös kuvataan sivulla 148: "Jutta Beyer cyklade. Det var en magisk sommarmorgon i Haag, luften kändes hög som alpluft..." Haagin aamussa ilma tuntuu alppi-ilmalta, sen aiheuttamat reaktiot ovat Jutalle yllättäen romanttisia. Jutan pyörä on muuten Cervelo R3, joka tekstin mukaan on sama kuin Garmin-Sharp Barracudalla Ranskan ympäriajossa. Tällaisia lörpöttelyjä on monia sivuja, eri poliisien (romanttisia) suhteita setvitään, kun on sekä A-ryhmä että Opcop luupin alla, niitä suhteita on minun makuuni liikaa. Tässä osassa muuten todetaan, että Paulin poika Danne on poliisi ja tytär Tova opiskelee Cambridgessä.
Ehkä kiinnostukseni olisi suurempaa, jos lukeminen sujuisi nopeammin. Pystyn kylläkin lukemaan ruotsiksi, mutta lukunopeus on liian verkkaista, liian verkkaista on juonen kuljetuskin. Nykydekkarien tyylin mukaisesti kirjaan ympätään uusia henkilöitä ja tapahtumia esitellään ilman mitään etukäteislinkkiä mihinkään, vasta lopussa tietää, mitkä asiat ovat merkityksellisiä. Tekstistä on yritetty tehdä yllätyksellinen ja "hieno".
Minusta perusdekkarin ei tarvitse olla kaunokirjallista ja 559 sivua jorinaa on dekkari-pokkarille ja tälle bloggarille yksinkertaisesti liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti