Kistan kirjasto

Tukholmassa Kistassa Kista-Gallerian kauppakeskuksessa on kirjasto (toisessa kerroksessa), se on rauhallinen ja hyvä kirjasto. Turun Skanssin kauppakeskuksessakin on kirjasto, siitä on lyhyt bloggaus täällä.

Kistan kirjasto lienee valittu vuoden kirjastoksi vuonna 2015. Tässä linkki kirjaston internetisivuihin.

Kistassa on paljon tietotekniikka-alan yrityksiä. Se on Tukholman sinisen T11-metrolinjan varrella, pääteasema on Akalla. Galleria-kauppakeskus on Metroaseman vieressä.

Kauppakeskuksessa on paljon kauppoja, kuvasta rajattu ihmiset pois

Kistan kauppakeskuksen kirjastossa on yllättävän paljon  myös suomenkielisiä ja suomalaisia kirjoja. Äänikirjoina hyllyssä suomeksi olivat  Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Laila Hirvisaaren Me Keisarinna, Tommi Kinnusen Lopotti, Reijo Mäen Tulivuori, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, joka oli myös painettuna hyllyssä. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli paperikirjana hyllyssä.

Tietokirjoissa löytyy historiaa, uusin Teemu-kirja. Kivimäen Murtuneet mielet ja muuta sotakirjallisuutta mm. jatkosodasta.

R-kirjaimesta löytyy Hannu Raittilaa, Ilkka Remestä ja Pirjo Rissasta

Aakkosten alkupäästä hyllyssä oli Suomesta Hollantiin muuttanutta Umaya Abu-Hannaa ja elokuvaprofessori Peter von Baghia ja monitoimimies Jörn Donneria, jonka teoksia oli paljon kirjastossa.

S-kirjaimesta löytyy Anja Snellmanin, Jarkko Sipilän , Timo Sandbergin ja Pekka Saurin kirja (ei kirjoja), Asko Sahlbergiltä löytyy kaksi kirjaa ja Ritva Sarkolalta kolme kirjaa.

Tässä on kuvia hyllyistä, sieltä löytyy monenmoista on murrerunoilija Heli Laaksosen Pulu uis -runokirja, Hotakaisen Jumalan sana

Nobelisteja löytyi suomeksi Patrik Modianon Hämärien puotien kuja ja Alice Munro Kallis elämä

Finlandia-voittajia edustivat: Riikka Pelon jokapäiväinen elämä, Rimmisen Nenäpäivä

Outi Pakkasta hyllyssä paljon ja Raija Orasta myös loistavaa evakkokarjalaista Eeva Kilpeä ja myös Marko Kilpeä.

Armeijasta annetaan ruusuista kuvaa hyllyssä oli Tuija Lehtinen Tuhansien aamujen talo, Tuija Lehtistä oli muutenkin tarjolla, Lehtistä on kevyt lukea.

Tässä on yllä mainittu äänikirjahylly.

Jari Tervon minusta hyvä Esikoinen odottaa hyllyssä poimijaansa. En tiedä paljonko Kistassa asuu suomenkielisiä, mutta Ruotsissa suomea puhunee noin 200 000 ihmistä, määrä vähenee, ruotsinsuomalaisten keski-ikä myös nousee. Pohjois-Suomestakin, mistä Tervo on kotoisin, lähti 1960-luvulla ihmisiä Ruotsiin töihin.

Ruotsissa on hyvä osata erittäin hyvin ruotsia. Omalla äidinkielellä on myös hyvä saada kirjoja ja opetustakin. Kistaa lähellä ovat Tensta ja Rinkeby. Kistassa on suomenkielinen esikoulu kuten Rinkebyssäkin, paikkoja on yhteensä 27, tilanne vuonna 2014, lähde TÄÄLLÄ. Lastenkirjoja en huomannut katsoa erikseen, että mitä on suomeksi.

Kirjastoon kannattaa tulla ja lainata kirjoja suomeksi ja ruotsiksi. Itsekin luen kirjoja både på finska och på svenska, minusta suomalaiset kirjat kannattaa lukea suomeksi, itse pyrin lukemaan ruotsiksi ne kirjat, jotka on kirjoitettu ruotsiksi.

Kaari Utriota on ja Taavi Soininvaaraa on tarjolla. Kielitaitoa voi ylläpitää, lukemalla kirjoja ja samalla suomalaiset kirjat paljastavat parhaimmillaan jotain syvää suomalaisuutta.

Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis oli hyllyssä, siitä ei kukaan pahoittane miltään, ja Paasilinnan Artoa löytyi ja Sirpa Kähkösen Graniittimies

Reijo Mäkeä on myös kirjana Cowboy on varsin uusi Vares. Siitäkin olen blogannut, olen laittanut linkit, jos joku Kistan kirjaston kävijä haluaa kurkata kirjasta bloggauksen.

Kistan kirjasto oli kiva ja rauhallinen paikka, siellä on helppo rauhoittua. Jos on suomenkielisenä viikonkin tai pari päivää hotellissa Kistassa. kannattaa kirjastoa käyttää. Hotellissa on hyvin vähän kirjoja, jos ollenkaan, eikä suomeksi.

Kirjastokortin saaminen voi olla hankalaa, mutta lukusalia kannattaa käyttää.

Tukholmassa on paljon muitakin kirjastoja, joiden osoitteet ja aukioloajat ovat netissä.

Tack, att jag fick besöka bibliotek vid Kista.

Reijo Mäki: Hot Dog

Reijo Mäki: Hot Dog, 2016, Otava, sivumäärä 464. (Kirjaston kirja)

Reijo Mäen kahdeskymmenesseitsemäs Vares-seikkailu tuli ulos  tänä vuonna 2016. Hot Dogin rakenne on entinen, eli epilogissa esitellään rikollisia kahdessa polvessa, sitten on seitsemän osaa tajunnan virtaa, rikosta ja sen tutkintaa. Alkuun on hyvinkin sekavaa hölinää, mutta loppua kohti meno muuttuu vimmaiseksi ja rikokset ovat rajuja ja motiivit voimakkaita. Itse rikos ja sen motiivi selvitetään aivan kirjan lopussa.

Juoni (lähtökohta)
Hot Dog alkaa Turun laiturifestivaalin Down By the Laiturin tunnelmissa, kun yksityisetsivä Jussi Vares tarkkailee tuottaja/manageri Ernesto Vahasen toimeksiannosta Polly Papegoijaa ja Tres Birdies'ä eli Wilma Wästäräkkiä sekä Tiiti Titityytä ja tämän jälkeen MC Ape-Man:ä eli Aapeli Syréniä. Räppärit kuvataan varsin "humoristisessa" valossa, eikä niinkään edullisesti. Ensimmäiseen sataan sivuun on mahdutettu Vareksen ja Luusalmen känni- ja panosekoiluja, ja performanssinäytöksiä ...

Laiturifestivaalin aikana entinen poliisi deekiksellä oleva Eero Pränni on uhonnut tietävänsä, kuka ampui kolme vuotta sitten Pernossa Pub Konehuoneesa rikollispäällikkö Hermanni Hessundin. Pränni katoaa ja hänen liikuntakyvytön siskonsa Irene Kurikasta pyytää Varesta selvittämään, missä Pränni on tai oli ja mitä hänelle on tapahtunut. Vares menee Kurikkaan, missä nuuskijoista ei pidetä. Vares selviää kuitenkin aina miltei kuivin jaloin ja housuin.

Prännin kohtalo selviää, samalla lukija voi päätellä miksi Hessundi ammuttiin ja kuka hänet teloitti. Lisäksi kirjan aikana ryöstetään ja raiskataan, pahoinpidellään ja tapetaan ihmisiä. Kirjan sävy on kuitenkin pääosin varsin kevyt ja puujalkavitsivirta on miltei keskeytymätön.

Henkilöt
Vareksissa on vakiohenkilöt. Jussi Vares yksityisetsivä ja oikeustieteen ikuinen ylioppilas, pastori Alanen antikvariaatin pitäjä, novellikirjailija Luusalmi, pikkurikollinen Kyypakkaus ja toimittaja Ruuhio. Aikojen saatossa on murhattu ainakin Oxbacka ja nyt siis Vareksen armeijakaveri Eero Pränni on kateissa.

Mäki ymppää juoneen yleensä jonkun erikoisen rikollisen, tässä Lysmyn, jolla itse pääjuonen kanssa ei ole juurikaan mitään tekemistä, mutta H-hetkellä kaveri tulee tekemään "yllätystä". Lysmy pääsee kirjan alkupuolella Sörkästä, ja kaverin kujanjuoksu on varsin uskomatonta touhuilua.

Vareksella on yleensä joku petikumppani ja nainen, jonka kanssa myös keskustellaan. Petikumppanina on performanssitaiteilija Reetta Pujo (Pasila -tv-sarjassa oli Reetta Ruusu), ja salaperäinen nainen on virotar Ester Orav.

Mäen turkulaiset miljööt ja Jokken kuvat (määrä korvaa kuvissa laadun)
Kirja alkaa Aurajoenrannasta ja Down By the Laiturin tunnelmista. Itse en ole koskaan käynyt DBTL:ssä, jonka festivaalin jälkeen joenrannan kadut ovat täynnä lasinsiruja, muutaman kerran olen pyöränkumit niihin puhkonut.

Roskaa on toki normaalinakin sunnuntai-aamuna

DBTL:n musiikillinen tarjonta ei osu minulle, nykyisin ainakin tarjonta on vanhemmalle väelle, tänä vuonna vain Sanni ja Roope Salminen ovat suhteellisen nuoria, muuten esiintyjät ovat "nuorekkaita", kuten luultavasti yleisökin. Torstaina Sannin lisäksi on Kaija Koo, Popeda, Eppu Normaali, perjantaina Roope Salminen ja koirat, Matti ja Teppo, Menneisyyden vangit, Ressu ja Jussi, Yö, lauantaina Wake the Nations feat Timo Pelander, Neljänsuora, Paula Koivuniemi, Juha Tapio ja Jari Sillanpää. Huippuja, mutta ei minun makuuni (Kaija Koon, Matin ja Tepon, Sannin, Paula Koivuniemen, Popedan ja Eppu Normaalin olen nähnyt livenä festivaaleilla tai laivalla).

Nämä kaksi kuvaa on otettu syksyllä, eli entinen "Kaupungintalo" Kristiinankadun päässä on valaistu

Kaupunginteatteri on remontissa, tässä kuva Virastotalon puolelta, DBTL on Urheilupuiston yläkentällä.

Murha on tapahtunut Pernossa, jonka tienoon tunnen varsin hyvin

Pansion Lumikonkadulla on tosiaan kerrostaloja, alueella olen ollut hyvinkin paljon, ja myös metsässä, johon viitataan. Tosin en tiedä mitä paikkaa Mäki tarkoittaa.

Metsässä korkean kallion päällä ylemmän nuolen kohdalla on jonkin näköinen "piippu", ja toisen nuolen kohdalla on eräs tapahtumapaikka eli Lumikonkadun Siwa.

Kirjassa murhaillaan vielä Turun Pahaniemessä, jossa en ole käynyt ja Kuusistonsalmen rannalla jossa olen ollut vain muutaman kerran.

Kuuvuori on tutumpi paikka. Kuuvuoren portaat ovat kuuluja harjoittelupaikkoja. Portaat on hiljattain uusittu, eli juoksemaan niitä vaan.

Tässä on kuva Kuuvuoren huipulta Nummen koululle päin sekä tammikuulta että heinäkuulta eli eiliseltä. Näköalat ovat upeat, joskin kalliolla on tupakantumppeja ja lasisiruja sekä mäyräkoiran pahveja.

Kirjan nimi
Kirjan nimelle ei ole erityisempää selitystä, eräs henkilö kutsuu Varesta Mr Hot Dogiksi. Kirjalle olisi ollut tarjolla osuvampikin nimi erään sitrushedelmän mukaan, mutta näin on varmasti parempi.

Loppuratkaisu
Lopullinen ratkaisu on varsin tyypillinen Vareksissa, eli konnat eivät jää poliisin haaviin, vaan hoituvat muuten.

Katsotaan, miten ihmiset ottavat Hodarin vastaan ja palataan tarvittaessa "asiaan", minusta alkua olisi voinut tiivistää, mutta loppu rullasi hyvin. Minua kaikessa kauheudessaan kiinnosti, miten Lysmy (ja Hylsy) linkittyvät tarinaan. Lysmy vertaa vankilan aamuja "päiviin murmelina", jossa elokuvassa Phil Connors (Bill Murray)  herää aina samaan aamuun. Phil Connors kehittyi, Lysmy ei samaan pystynyt.

****
Reijo Mäki (s. 1958) on Siikaisissa syntynyt turkulaistunut ammattikirjailija. Hänen lukijakuntansa on laaja. Mäen kirjojen lukeminen edustanee faneille harrastusta, ja elämäntapaa, ja kaikki lukeminenhan on hyödyllistä

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Mäellä on myös Roivas-sarja.
1. Kruunun vasikan TÄÄLLÄ
2. Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ
3. Slussenin TÄÄLLÄ.
Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas, 1996

Åsa Larsson: Uhrilahja

Åsa Larsson: Uhrilahja, alkuteos Till offer åt Molok, suomentanut Kari Koski, Seven-pokkari Otava 2013. Sivumäärä 364.

Åsa Larsson (s. 28.6.1966) on ruotsalainen kirjailija, joka täytti juuri 50-vuotta. Olen lukenut edeltävät teokset: hurjan Aurinkomyrskyn (2003), Suden taipaleen (2006),  Mustan polun (2007), Kunnes vihasi asettuu -kirjan (2008) ja nyt siis Uhrilahjan.

Dekkarisarjan päähenkilö Rebecka Martinsson on alunperin Kiirunasta, mutta toimi Tukholmassa asianajotoimistossa, josta on palannut kotiseuduilleen. Rebeckalla on jonkinnäköinen suhde entiseen työkaveriinsa (tai on pomo) Måns Wenngreniin. Poliisina vaikuttaa monen lapsen äiti Anna-Maria Mella, ja Stålnacke, oikeuslääkäri Lars Pohjanen, ja Rebeckan naapuri ja isähahmo leskimies Sivving.

Jokaisessa kirjassa tapahtuu raakoja murhia, ja pimeitä voimia on liikkeellä. Tässä tarina alkaa karhusta, joka syö vahtikoiran, kun karhu on kaadettu sen vatsasta löytyy ihmisen peukalon luu. Sivvingin naapuri Sol-Britt Uusitalo löytyy kuoliaaksi heinähangolla pahoinpideltynä. Hänellä on ollut kuolleen poikansa lapsi Marcus hoidossa. Poika on ollut yliajon uhri, syyllinen on paennut. Sukua riivaavat väkivaltaiset kuolemat.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat lokakuun loppuun, mutta rinnalla kulkee Sol-Britt Uusitalon isoäidin tarina, neiti Elina Pettersson  tulee 21-vuotiaana viattomana, raikkaan kauniina opettajaksi pohjoiseen Kiirunaan, josta on löydetty rautamalmia, ja varustautuminen ensimmäiseen maailmansotaan ja maailmansota vaurastutti kaivosten omistajia. Kiirunassa nuoria naisia vokottelevat hienovaraisemmin isännöitsijä Hjalmar Lundbohm ja ylikaivosvouti Fasth väkivalloin. Nykyajan murhenäytelmä kulkee paloittain eteenpäin, pitkään kolutaan vääriä johtolankoja ja pidätetään vääriä henkilöitä, mutta lopulta yhteydet ja tekijä selviävät, ja linkki menneeseen paljastaa motiivin, joka lopulta on raha.

Rebecka Martinsson jatkaa tutulla tyylillään, hän ui aina vastavirtaan. Syyttäjien nokkapokassa hänet hyllytetään tutkimuksista. Hän jättäytyy töistä pois ja tekee tutkimuksia omaan lukuun oikeuslääkäri Lars Pohjasen ja tulipalossa vaurioituneen Krister Erikssonin kanssa. Rebeckan etäsuhde Månsiin katkennee seuraavassa kirjassa, sillä Rebecka lähenee Kristerin kanssa. Krister ottaa hoiviinsa murhatun naisen pojanpojan Marcuksen, joka on rankasti koulukiusattu. Poika on taantunut traumoissaan elämään koirankopissa yhdessä monien koirien kanssa, mutta Kristerillä on aikaa ja kärsivällisyyttä saada Marcusta "inhimilliseen maailmaan", joka tosin on tämän kuvauksen mukaan hyvinkin paha, ja väärien viettien vääristämä.

Åsa Larssonin Uhrilahja on hyvä dekkari, jonka vahvuutena on voimakkaiden viettien kuvaaminen. Henkilökatras on tuttu aiemmista osista, ja tarina ja henkilöt kehittyvät. Vaikka kirjailija on lakimies, ratkaisut tulevat usein oman käden kautta tai oman oikeustajun mukaisesti. Vastakkain asettelut ovat jyrkkiä ja toiminta on rajua. Rebecka Martinsson ei ole itsekään mikään pehmo, kova luu niin yksityiselämässä ja töissä. Tätä kovuutta hän ei itsekään tahdo henkisesti kestää.

Menneisyyden sovinistisiat (Fasth ja Lundbohm) olivat yhteisön arvostettuja jäseniä, joita tosin katsottiin karsaasti.
"Ylikaivosvouti Fasth marssii Kiirunan läpi. Hän on kuin elävä lumiaura. Ihmiset väistyvät syrjään, pikaisia tervehdyksiä, hatunnostoja, niiauksia, vaivihkaisia katseita".  s. 311

Krister puuttuu Marcuksen koulukiusaamiseen sivuilla sivuilla 316-320, vierailessaan Niemen omakotitalossa. Perhe ja poika kieltävät ensin kaiken kiusaamisen ja syyttävät Marcusta. Kun Krister kertoo tietävänsä perheen nostavan kaikenlaisia tukia, mutta työskentelevän pimeästi.  Krister ymmärtää, että perheen poika jatkaa kiusaamista jonkun toisen uhrin kanssa, mutta ehkä Marcus saa olla rauhassa. Tässähän tukia huijaava Niemien perhe elelee leveästi, on uima-allasta, monta autoa ja käydään rentoutumassa Thaimaassa. Perhe rahoittaa elämänsä yhteiskunnan tukirahoilla ja pimeillä töillä. Pimeä työ on laitonta veronkiertoa, tukien väärinkäyttö täyttää minusta petoksen tunnusmerkistön.

Muualla blogistaniassa
Toukokuussa 2012: Susa analysoi tätä Järjellä ja tunteella blogissaan ja suitsuttaa tätä hyväksi
Kesäkuussa 2012. Kirsin kirjanurkassa tätä luonnehditaan Larssonin parhaaksi
Heinäkuussa 2012 Leena Lumi piti tätä vuoden parhaana (siihen asti) ja Leena Lumi kiinnitti huomiota samoihin asioihin, eli naisen olevan pohjoisessa pelkkää riistaa, ja koirien kovaan kohtaloon. Lumin arvioon on saatu kirjan tunnelma hyvin taltioitua.

Ostin kirjan ruotsiksi Tukholmasta. Lainaus sivulta 331, eli sama kuin yllä: Övergruvfogde Fasth marscherar genom Kiruna. Han som en levande plog. Folk viker undan, det är hastiga hälsingar, lyfta mössor, knixanden, förstulna blickar.

Olof Palmen kadun Alfa Antikvariatista sain sen 10 kruunun hintaan. Till Offer åt Molok on valittu vuoden 2012 Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi.

Itse pidän kaikista Åsa Larssonin Martinsson-kirjoista, ja henkilökohtaissti pidän enitenn Mustasta polusta ja teoksesta Kunnes vihasi asettuu, myös Aurinkomyrsky on vimmaisen hyvä, ja yllä kuva Ruotsissa myynnissä olevan kirjan kannesta, hieno kansi. Aurinkomyrsky valittiin parhaaksi debyytiksi, muitakin palkintoja Kiirunassa syntyneelle juristitaustaiselle kirjailijalle on sadellut. Onnea Åsa Larssonille Jokken kirjanurkastakin.

Isien pahat teot on Rebecka Martinsson -sarjan viimeinen osa.

Minna Canth: Työmiehen vaimo

Minna Canth: Työmiehen vaimo (yllä on kärpäsen kuva, kärpäsestäkin on enemmän hyötyä ja iloa kuin näytelmän miespäähenkilöstä Ristosta. Kuten alla ilmenee Ristosta on pelkkää haittaa).

Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmä on vuodelta 1885. Se on luettavissa Gutenbergissä.

Juoni on lyhykäisyydessään seuraava (sisältää juonipaljastuksia, jos et ole lukenut tai katsonut näytelmää, älä lue pidemmälle).

Ensimmäisessä näytöksessä kuvataan Riston ja Johannan häitä. Risto on viinanjuoja ja rehvastelija. Johanna on kiltti ja ahkera, hänellä on säästössään työllä ansaitsemiaan rahojaan. Häihin tulee hurja Homsantuu eli Kerttu, jonka äiti on ollut "mustalainen". Risto on ollut Kertun kanssa kihloissa. Johanna kohtelee Kerttua kuin ihmistä, mutta järkyttyy Riston ja Kertun menneisyydestä. Häävieraiden joukossa on miehiä ja naisia. Miehistä ainoastaan Yrjö on asiallinen, ja naisista Vappu on järkevä. Risto rehvastelee häätilaisuudessa sillä, että mies on perheen pää, mies hallitsee naisen omaisuutta, naisista Leena-Kaisa, Laura, Katri ja Anna-Maija moittivat Johannaa ja kehottavat Johannaa kuuliaiseksi Ristolle, ja olemaan alamainen ja alistua.

Toisessa näytöksessä Johannalla on kolmekuinen poika, joka on ruuan puutteesta sairas. Risto on ryypännyt Johannan rahat. Johannalla on työllä ansaittu markka, jota Risto tulee vaatimaan viinaan. Katri ja Laura vinoilevat Johannalle ja ovat tietävinään kaiken lastenkasvatuksesta. Johanna on aivan pehmeä ja antaa ainoan markkansa, jonka on saanut kutomapalkkana. Risto on ryypännyt jo Johannan pankkitalletukset 600 markkaa. Johanna on loppu ja hänellä ottaa sydämestä. Vappu ostaa Johannalle leipää, ja järjestää hänelle työtä Vörskyltä.

Kolmannessa näytöksessä Risto ja Kerttu kohtaavat, kun Kerttu on omiensa tykönä. Minusta Kertun romanitaustan julkituonti on osoittelevaa.

Neljännessä näytöksessä Risto haluaa rahaa, olutta tekee mieli. Toppo Riston ryyppykaveri ja Risto filosofoivat juomisen työllistävästä vaikutuksesta ja Toppo siitä, että "hullu paljon työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin". Risto vie Johannan Vörskylle tekemästä kankaasta suurimman osan ja menee ryyppäämän. Leena-Kaisa tulee paikalle, Johannan koti on ankea, ja Leena-Kaisa arvostelee Johannan emännän taitoja. Leena-Kaisa arvostelee Johannaa myös Riston juomisesta, ja estää Johannaa hakemasta kangasta juopoilta takaisin. Vörsky tulee hakemaan tilaustyötä kotiinsa. Vörsky kuulustelee Johannaa ja syyttää Johannaa, että on jättänyt lapsen yksin (Leena-Kaisa on hoitanut lasta) ja siitä, että on jättänyt oven lukitsematta ja myös varkaudesta (jonka siis Risto teki). Yrjö tulee paikalle, Leena-Kaisa on kutsunut, Yrjö antaa rahaa Johannalle, jotta hän voi maksaa kankaan Vörskylle. Kerttu yllättää parin ja tekee väärät johtopäätökset. Rouva Vörsky tuomitsee moraalisesti Johannan huonoksi naiseksi, ja kelvottomaksi kansalaiseksi, Johanna tuomitaan joukolla  ja uhkaillaan laillisilla seuraamuksilla. Johanna kuolee.

Viidennessä näytöksessä, (joka minusta on turha tarinan kannalta). Ristoa ei Johannan kuolema hetkauta. Leena-Kaisa pitää Ristoa sankarimiehenä, ei edes koskaan lyönyt Johannaa. Kerttu saapuu paikalle aseen kanssa aikeena tehdä tilit selväksi Riston kanssa. Poliisit korjaavat Kertun, ja Risto pääsee pälkähästä, Risto luottaa "oikeuden toteutuvan". Vappu ottaa Johannan lapsen kasvatettavakseen. Risto tarjoutuu mieheksi Vapulle, jonka aikeen  Vappu torjuu. Risto menee anniskelupaikkaan juomaan, ja näytelmä päättyy.

Teema, henkilöanalyysiä ja arviointia

Näytelmä on mustavalkoisuudessaan loistava. Teemoina ovat naisen alistettu asema avioliitossa, sortaminen, ja yleensä ihmisten moralisointi.

Risto, joka on alkoholisoitunut rapajuoppo ja pettäjä, on naisten suosiossa Vappua lukuunottamatta. Naiset ovat ensimmäisenä tuomitsemassa Johannan.
Toppo on Riston ryyppykaveri. Heikko ihminen, joka tekee pahaa.
Johanna on liian heikko pitääkseen puoliaan Ristoa vastaan.
Kerttu esitetään hurjaksi, luultavasti Minna Canth viittaa hänen taustaansa. Kerttu on minusta täysin ylimääräinen henkilö tarinassa näytelmän juonen ja teeman kannalta. Risto on roisto, vaikka Kerttua ei olisikaan olemassa.
Leena-Kaisa on tyypillinen "parempi" ihminen, valmiina tuomitsemaan muita ajattelematta asiaa. Hänen kaltaisensa naiset ovat halukkaita tuomitsemaan muut huonommat naiset, ja heidän kaltaisensa ihmiset yhdessä miessovinistien kanssa ylläpitävät miesten ja naisten epätasa-arvoa. Leena-Kaisan tapaiset naiset ovat toisten naisten pahimpia syyllistäjiä.
Rouva Vörsky on tyypillinen varakkaampi rouva, joka rahojensa turvin pitää itseään moraalisesti työmiehen vaimoa ylempänä.
Yrjö on pohjimmiltaan hyvä, mutta Johannan avioiduttua hän on voimaton sorron edessä. Yrjö kuitenkin auttaa Johannaa, vaikka yhteisö tulkitsee Yrjön ja Johannan suhteet väärin.
Vappu on tarinan sankaritar, hieno ja rohkea ihminen. Hän ei haikaile naimisiin eikä Riston perään, hänen mielestään on "parempi katsoa kuin katua". Vappu on asiallinen ja ymmärtää Johannaa, hänellä on moraalista selkärankaa olla eri mieltä, eikä hän tuomitse Johannaa kuten muut varsinkin naiset. Vappu pystyy sanojen lisäksi myös konkreettisesti auttamaan.

Työmies Risto?

Risto on  minusta tyhjäntoimittaja, rehvastelija, sovinisti ja juoppo, hän ei ole mikään työmies. Jos Risto olisi ollut työmies, ei ongelmia olisi ollutkaan, Risto käyttää termiä "maassa maan tavalla taikka maasta pois", tässä seuraavassa vuorosanassaan:
"Risto: Vastoin lakia ja oikeutta maassa? Ehei! Ei sitä niin sentään.—Elä maassa maan tavalla, taikka maasta pois.—Näetkös, kuinka hän minua pelkää. Piiloittelee ja hiipii pakoon kuin varas juuri. Todistus siitä, että hänellä on rahaa. Malta vähäisen, Toppo, kohta saamme ryypyt. (Rientää Johannan luokse.)

Risto saakin kurkkunsa kosteaksi ja vie vaimoltaan ja lapseltaan viimeisen rovon.
En tiedä paljonko Minna Canth on käyttänyt sanontoja, mutta maassa maan tavalla tai maasta ulos, näyttää olevan aika vanhaa perua. Risto ei minusta ole yhteiskunnan eikä perheen tukipilari. Olisiko hän voinut myös harkita muuttoa muille maille?

Minusta kuten yllä totesin, Homsantuun eli Kertun alkuperän "keksiminen ja ymppääminen" tarinaan on täysin turhaa. Tässä on Lauran liian asenteelista analyysia:
"Laura: Mutta äiti oli mustalaista sukuperää, ja semmoinen ylenannettu kuuluu vielä olleenkin. Ei hän miehensäkään luona asettunut olemaan, vaan karkasi pois, ja Homsantuun hän olisi vienyt mukanaan, mutta Väänäsen sukulaiset ajoivat takaa ja ottivat lapsen pois. Sitten nuo mustalaiset, kelvottomat, olivat vielä tehneet taikoja ja panneet Väänäsen juomaan niin pahanpäiväisesti, että muutamassa vuodessa hävitti talonsa ja kaikki. Viinaan hän viimein kuolikin.

Homsantuu on kieleltään lahjakas, tässä näytteeksi yksi hänen vuorosanoistaan:

"Homsantuu: Sama juuri, jota kilvan olette kiehuttaneet kielikattilassanne ja hautoneet hammastenne välissä. Paljonko siitä työstänne lienette hyötyneet. Sanokaapa pilanpäiten. Syntiä saitte sydämen täyden, mutta sitähän teillä oli yllin kyllin jo entuudeltakin".

Minna Canthin kunniaksi ei turhaan liputeta, Työmiehen vaimo on hänen tuotantonsa voimakkain kannanotto naisen tasavertaisesta asemasta. Onneksi tasa-arvo-asiassa on menty eteenpäin. Edelleen yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka sortavat heikoimpia myös naisia. Onneksi naisilla on nykyisin lähes tasavertainen asema ja naisilla on kaikki oikeussuojakeinot käytössään. Tämä ei estä kuitenkaan naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa eikä kaltoinkohtelua kokonaan. Onneksi useimmat miehet ylläpitävät hyvää perhe-elämää ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, mutta vain naisten täysimääräiset oikeudet ja naisten osallistuminen yhteiskunnan toimintaan kaikissa sen sektoreissa voi ylläpitää todellista tasa-arvoa.

*****
Minna Canth (19.3.1844 - 12.5.1897) oli suuri vaikuttaja naisten asemaan, menneellä viikolla vietettiin Naisten viikkoa. Minna Canth oli naimisissa ja hänellä oli seitsemän lasta,  Minna Canth oli alkuperäiseltä nimeltään Ulrika Wilhelmina (o.s.) Johnson. Canth jäi leskeksi 1879, ja julkaisi esikoisnäytelmänsä Murtovarkaus 1883.

Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ

Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Hanna TÄÄLLÄ

Salakari Täällä

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira, alkuteos: Дядя Фёдор, пёс и кот  1974, kääntänyt Martti Anhava ja kuvitus Gennadi Kalinovski, Otava 2009, sivumäärä 138.

Eduard Uspenskin (s.1937) lastenkirja Fedja-setä, kissa ja koira on kertomus pikkuvanhasta pojasta Fedja-sedästä, Fedja-setä tapaa ensin puhuvan kissan, jolle antaa nimeksi Matroskin. Perheen äiti ei pidä oikeastaan mistään, eikä ainakaan lemmikeistä, joten Fedja-setä kirjoittaa kirjeen ja lähtee kotoaan, kissa mukanaan maaseudulle kylään nimeltä Prostokvashino. Siellä he muuttavat autiotaloon, sillä ihmiset ovat muuttaneet kerrostaloon. Mukaan tulee koira Musti, joka osaa myös puhua ja kirjoittaa, kuten kissakin, heidät on opettanut professori Ivan Sjomin, jonka lemmikkejä he ovat olleet (professori oli matkustellut paljon ja eläimiä oli siirrelty hoitajilta toisille). Kylässä on toisten asioista kiinnostunut ja raportoiva posteljooni Petshkin.

Kirja koostuu 22 lyhyestä luvusta, joissa on myös mustavalkoisia hauskoja kuvia. Joka luvussa koetaan hauska, jännittävä tai erikoinen seikkailu, mutta myös tarina edistyy. Fedja-setä eläimineen joutuu ratkaisemaan myös käytännön ongelmia. He etsivät aarteen, kissa ostaa riehakkaan lehmän Mirrin, jota lypsää, Fedja-setä traktorin Tr-tr Mitjan. Metsästyskoira ostaa pyssyn, jolla yrittää metsästää, mutta päättää alkaa suojella eläimiä ja tuo majavan poikasen asuntoon. Villieläin kuuluu luontoon, ja poikanen palautetaan vanhemmille muutaman sattumuksen jälkeen. Musti etsii itseään ja löytää kutsumuksensa valokuvaamisesta, jossa voi metsästää kuvia. Matroskin tekee sovinnon professorin kanssa, mutta ei muuta enää hänen luokseen.

Seikkailut loppuvat aikanaan. Fedja-setä, joka seikkailun alussa on noin kuusivuotias, palaa kotiinsa ja menee kouluun ja vierailee eläinten luona loma-aikoina. Uspenski on kirjoittanut näitä tarinoita enemmänkin.

Tämä kirja on valloittavan hauska ja minusta iätön klassikko, joka ei ole edes sidoksissa miljööseen mitä se myös lempeästi kuvaa, eli neuvostoliittolaista maaseutua. Tässä puhutaan valtion vuokralehmän vasikan omistusoikeudesta, puhutaan miliisistä ja kolhoositalonpojasta ja talossa on puutarha, missä viljellään perunoita, lisäksi vuokrataan valtiolta lehmä.

Kaupungistuminen on nykyäänkin ongelma ja yllättäen sivutaan energiaongelmiakin. Joukko tilaa pikkuauringon kotiinsa, ja traktori käy perunoilla. Uusiutuvat energiamuodot aurinkoenergia ja biopolttoaineet ovat edelleenkin ajankohtaisia asioita energiakeskustelussa.

Tätä kirjaa kannattaa kokeilla lapsille lukukirjaksi, voi osua ja upota tajuntaan.

Fedja-sedästä (jonka nimi oikeasti lienee venäjäksi Fjodor) ovat bloganneet MarikaOksa sekä Elina.

Lukutoukan kesäbingossa on vinobingo ja vaakabingo.
Luultavasti tällä saa osallistuttua Leningrad-Ostberlin -haasteeseen

Jarkko Sipilä: Luupuisto

Jarkko Sipilä: Luupuisto, Takamäki sarjan 14:s nide, 2014, tämä painos Crime Time 2015, sivumäärä 250. Takamäki #14

Jarkko Sipilän Luupuisto on rutiinilla kirjoitettu realistinen rikosdekkari.

Luupuistossa naissienestäjä löytää kyynärluun palasen, ja poliisit löytävät Thomas Miro Nyyssösen ruumiin haudattuna läheltä. Nyyssönen on kärsinyt pienen huumetuomion, ja hänen läheinen lapsuuden kaveri Teemu Laurila isomman kakun nauttija Kuopion vankilasta joutuu kuulusteltavaksi. Nyyssösen viime vaiheet on selvitelty rutiinitutkimuksilla, pankkikortinkäytöllä saadaan jo valaisevia tietoja. Nyyssöselle on sossun tuet juosseet, vaikka kaveri on ollut murhattuna jo vuoden verran.

Kirja vie eteenpäin murharyhmän poliisien tarinoita, tutkinnassa joudutaan piipahtamaan myös huumepoliisin reviirillä. Poliisin vasikat ja vinkkitoiminta ovat valokeilassa ja puhutaan eprin kirjauksista. Epri tarkoittaa epäiltyjen rekisteriä, eli siinä on hyvinkin jäsentämätöntä mutta hyvin hyödyllistä tietoa, ongelma on eprin "vastustajien" mukaan siinä, että tieto on salaista, eli asianomainen ei voi oikoa väärää tietoa. Viime kädessä on minusta kysymys polisin keinosta suojella kansalaisia ja tutkia rikoksia ja toisaalta kansalaisten perusoikeuksista, tämä on aina tasapainoilua). Tarinan kuluessa saadaan talteen 100 kilogramman amfetamiinierä. Koetaan paljon poliisien nokittelua, tavataan erilaisia rikollisia ja metsien miehiä (yksi on Jake Nyman, jonka täyskaima on legendaarinen musiikkitoimittaja).

Nyyssösen murha, joka on välillä miltei sivujuonne, saadaan selville, miehen menneisyydestä ja mieltymyksistä löytyy murhamotiivi. Lopussa tiedoista seuloutuu motiivi ja jännitys tihenee.

Kirjasarja on nimetty Takamäen mukaan. Takamäki on tarinassa taaemmalla tutkii ja ylläpitää suhdetta alakerran asunnon kuvaamataidonopettajaan Iinaan. Takamäki on edelleen viisikymppisenä hyvässä kunnossa. Vaimo Kaarina on kuollut auto-onnettomuudessa. Takamäki on muuttanut Espoosta Helsinkiin Kruunuhakaan. Pojista vanhenpi Kalle opiskelee Vaasan kauppakorkeakoulussa ja nuorempi Joonas Tampereella Poliisi ammattikorkeakoulussa. Takamäki matkailee Iinan kanssa ja on esitellyt hänet pojilleen.

Eniten huomiota saa ataripoliisi Suhonen eli Suhis, joka solmii kirjan alussa suhteen entiseen (ja nykyiseen?) rakkauden ammattilaiseen Irinaan. Tällä voi turvallisuusseurauksia. Poliisi-amk:stä on harjoittelemassa nuori nainen eli Milka Mustavaara, reipas nainen, joka löytää Nyyssösen ruumiinkin. Suhosen koulukaveri Eero salmela on edelleen kuvioissa ja käy Kulmapubissa.

Kaiken kaikkiaan Jarkko Sipilän Luupuisto oli varsin viihdyttävä kotimainen rikosdekkari. Alkuun vierastin asiatyyliä, mutta kirja kasvoi minusta nautittavaksi dekkarikokemukseksi.

*****
Jarkko Sipilä on rikostoimittaja. Hänestä on oiva haastattelu Elsa-Newsissä 1/2014 (jota ei ole enää netissä 2023)  Jutun mukaan Sipilä on ollut MTV:n rikostoimituksen päällikkö. Jutussa ilmenee, että Sipilä on ollut raportoimassa keskeisistä henkirikoksista. Sipilä vaikuttaa hyvin terävältä.
Sipilä suunnittelee jutun mukaan juonta miltei kauemmin kuin kirjoittaa tarinaa. Itse kirjoitustyö vie aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottuu parissa kuukaudessa kirjoittamisen jälkeen viimeistely vie aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Reijo Mäki: Kruunun vasikka

Reijo Mäki: Kruunun vasikka, 1994, Seven-pokkari 2015, sivumäärä 283.

Reijo Mäen  Kruunun vasikka avaa Sakari Roivas -trilogian.

Sakari Roivas on eronnut suomalaistaustainen Tukholman rikospoliisissa työskentelevä etsivä ja Kruunun vasikka on sujuvasti kirjoitettu mustaa huumoria sisältävä poliisijännäri Tukholmasta, jossa Mäki itse on ollut töissä.

Juoni
Kirja alkaa kammottavalla löydöllä, hylätyssä veneessä on monta ruumista, heidät on kaikki ammuttu. Tukholmassa liikkuu entisestä Neuvostoliitosta tulleita doping-aineita ja piristeitä. Lisäksi Tukholmaa piinaa pankkiryöstöaalto, jossa henkilökuntaa pelotellaan paukkupanoksilla (rynnäkkökiväärissä räkäpäitä), tämän jälkeen on luvassa oikeita kuteja, jos ei tule rahoja. Ryöstöt on ovelasti suunniteltuja, ja ryöstöt toteuttavat moottoripyörämies ja pakettiautoporukka. Erään keikan yhteydessä moottoripyörämies kuolee. Poliisipäällikkö on päättänyt lähettää miehen "kentälle" ja Roivas muuttaa vuokralle murjuun Klaus Mantere -nimisenä. ja onnistuu soluttautumaan liigaan. Toteuttajat ovat kotoisin Tenstasta, ja ovat osin suomalaistaustaisia, ja heillä on bändikin eli Rogge, Tango ja Tonto, ja välipomona on Pekka Pokka. Liiga tekee perintäkeikan käytettyjen autojen liikkeeseen. Perintä onnistuu hyvin, mutta liikkeestä he saavat erikoisen voimamiehen peräänsä. Seuraava pankkiryöstö on viimeinen ja se on suunniteltu Kaarle XII:n muistopäiväksi,  joka on Kaarle XII:n  kuolinpäivä 30.11. Kaarle XII:n  kuoli luotiin vuonna 1718, historianopettajamme ei vahvistanut kummalta puolelta rintamalinjaa luoti tuli, ehkä omien eli ruotsalaisten? Pankkiryöstö lähtee lapasesta sen vuoksi, että sinne tulee ison pomon palkkaama idänihme, jonka tarkoitus raivata liian tietäväiset pois, ja lisäksi mesomaan saapuu loukattu lihaskimppu Ragnar Börsum....

Kruunun vasikka  on omassa lajityypissään hyvin kirjoitettu. Mäen tyylin mukaan riveillä esiintyy ivaa eräitä ryhmiä ja henkilöitä kohtaan. Vakio ivan kohde on bodailevat roistot, tässä teoksessa hän on siis käytettyjen autojen liikkeessä perijänä toimiva Ragnar Börsum. Hänellä on omat erikoiset harrastukset, joita onneksi touhuilee yksin.  Mies ei ole älyn jättiläinen, jonka Mäki usein toteaa. Miehen loppukaan ei ole häävi: "Haulikko räjähti miehen käsiin kumealla pamauksella. Syynä onnettomuuteen saattoi olla se, että Ragnar Börsum oli suorittanut piipun sahaamisen enemmän voimaa kuin järkeä käyttäen".

Mäki on taustoittanut hyvin sivuhenkilönsä, ja juoneen saadaan paljon lisäruutia idänihmeestä, lihaskimpusta sekä rikollisliigan pomosta, joka on kiinteistösijoituksilla itsensä köyhdyttänyt levymoguli. Kirjassa on myös naisia ja "Mäen romantiikkaa", joka on aina fyysistä, eivätkä naiset tässä kirjassa ole välkkyjä.  Lopputohina on lisäksi varsin raaka, mutta pankkiryöstöt ovat  raakoja.

Reijo Mäen  Kruunun vasikka on äijämeinikiä Tukholmasta, minkä miljöön Mäki on minusta onnistunut tallentamaan.

Trilogian kakkos-osa on paras ja nimeltään Liian kaunis tyttö
Lyhytbloggaus Roivas-trilogian päättävästä Slussenista.

****

Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä. 

Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä.

Mäki on kirjoittanut muutakin:

Rahan kääntöpiiri TÄÄLLÄ

Reijon Mäen scifi: Tatuoitu taivas,