sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Karl Ove Knausgård: Taisteluni kolmas kirja

 


Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kolmas kirja, alkuteos Min kamp tredje bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like, Miki minikirja 2013. Sivumäärä 933 sivua.

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni,  on jo kolmannessa osassa. Vuosi on 2009, kun Karl Ove palaa Malmössa kirjoituspöydän ääressä lapsuuteensa Norjaan. Perhe isä, äiti ja isoveli Yngve ja pikkuveli Karl Ove ovat muuttaneet Tromoyan saarelle uuteen taloon 1970. Isä opettaa yläasteella, ja äiti on sairaanhoitaja. Karl-Ove elää pikkupojan elämää, kaikki on uutta, jännittävää ja pelottavaakin. Toisaalta Karl Ove kuvaa alakoulun käyntiä, kaverisuhteita, ihastumistaan Anne Lisbetiin. Pojat harrastavat jalkapalloa, ja tutkivat ympäristöä. Tulitikuilla leikitään, luonnossa touhutaan kaikkea, myös ulostellaan ja virtsataan sinne ja tänne. Paikasta toiseen kävellään, juostaan tai pyöräillään. Karl Oven äiti Sissel hoitaa kehitysvammaisia, on rauhallinen ja rakastava nainen, samoin isovanhemmat välittävät Yngvestä ja Karl Ovesta. 

Elämä voisi olla idyllistä, mutta kaikki ei ole kunnossa.

"Vihasin isää mutta olin hänen käsissään, hänen vallastaan ei ollut poispääsyä. Hänelle oli mahdotonta kostaa". s.712. Voimakkaasti sanottu, mutta romaanissa isä on kotona ja kasvatuksessa määräilevä, kostonhaluinen, ja sadistinen. Isä on ulkoisesti asiallinen, koulussa tyttöjen seurassa suosittu. Ulkoisesti hän on rauhallinen, kerää postimerkkejä ja osallistuu kunnallispoliitiikkaan. Äidillä on ystäviä, isällä ei ole. Isä rankaisee lapsia useimmista asioista: pikku virheistä, siitä että asiat eivät suju. "Isän silmissä paistoi raivo, raivokohtaukset tulivat yllättäen. Pelkäsin raivoa, halusin kuolla". Isällä on tapana väännellä Karl Oven korvia. Lisäksi hän pilkkaa poikaansa, ja irvii "ärrä-viasta". Karl Ove on varpaillaan isän käytöksen vuoksi. Äiti menee vuodeksi Osloon jatko-opintoihin. Vuosi ei ole idyllinen, onneksi  sen jälkeen isä menee lukemaan maisterin pahvit Bergeniin, ja myöhemmin Karl Ovelle selviää, että isällä on ollut suhde islantilaiseen vosuun, ja hän on alkanut juoda. 

Muuten Karl Ove kertoo suhteista tyttöihin. Ihastumisia on paljon, jotka muuttuvat, kun pojat vanhenevat. Ensimmäinen suhteellisen viaton seuriustelu kesti ikuisuuden eli 5 päivää, ja huipentuu kielisuudelmiin. Kotibileissä hyväillään tyttöjen rintoja, ja housujen verhoamia reisiä. Kirja päättyy yläkouluaikaan, jolloin perhe muuttaa Kristiansandiin, isän saadessa lukiosta töitä. Neljäs osa, jonka olen lukenut aiemmin, kertoo Karl Oven ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä vuodesta, jolloin hän on opettajana pohjoisessa, mutta hänen tärkein tavoitteensa on saada ensimmäistä kertaa pesää, mikä lopulta onnistuukin. Asia on KO:lle suuri. Tässä kolmososassa pojat ovat hyvin kiinnostuneita pornolehdistä, joita miltei koko ajan katsellaan.

Karl Ove kertoo myös lukemisestaan, ja hän on lukenut lapsena samoja kirjoja kuin itse, esimerkiksi Tohtori Tattinen, Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä,  Alexsandre Dumasin Musta tulppaani, Peter Pan, ja Ursula Le Guinin Maameren velho, jonka juonta selittää. Merkityksellistä on yhteys nimiin. Äiti on päättänyt vaihtaa nimensä, tai ottaa tyttönimensä Hatloy takaisin. Isovanhemmat eivät halua olla enää yhteydessä perheeseensä. Maameren velho Ged päästää ylpeydessään varjon vapaaksi. Varjo yrittää tappaa hänet, ja Ged pakenee. Hän pystyy voittamaan varjon vain tietämällä tämän tosinimen. Lopulta hän tietää, että varjo on Ged. Karl Ove tajuaa: ""Varjo oli hän itse" s.641. 

Pornolehtien, lukemisten, ja tyttöjen lisäksi jalkapallo näyttelee suurta osaa. Harjoituksiin mennään polkupyörällä. Isäkin on kiinnostunut jalkapallosta. Hän katsoo lauantaisin Englannin liigaa. Poikien on myös katsottava, vaikka ei aina haluattaisikaan, ja isän tarjoamat karkitkin on syötävä mukisematta, muuten tulee vaikeuksia.

Knausgård kertoo tuntemuksista mitä öljynporauslautan Alexander Kiellandin traaginen onnettomuus herätti. Onnettomuus tapahtui maaliskuussa 1980. 

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kolmas kirja kuvaa pojan lapsuutta, ja isän ongelmallisuutta. Kirja on sen verran kiinnostava, että päätin lukea koko sarjan eli vielä kirjat 5 ja 6, joista bloggaan syksymmällä (25.9 ja 23.10).

*****

Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta. 

Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä.

6 kommenttia:

  1. Viiltävän pilkuntarkkaa analyysia. Kerronta nakuttaa armottomasti eteenpäin kuin Mummin sik-sak-Singer.
    Kirjailija ei ole antanut itselleen mitään armoa eikä sallinut oikopolkuja.

    Kunnioitettava itsensä avaaminen ja likoonlaitto, jopa siinä määrin, että lukeminen aiheuttaa ajoittain hivenen vaivaantuneen tirkistelijämäisen tunnetilan, mutta samalla vetää hiljaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty. Pidin tästä niin paljon, että luin vitosen ja kutosen. Päätin lopettaa neljännen osan jälkeen, mutta luin tämän kerran keikalla/keikkamatkalla, kun oli minikirja.

      Poista
  2. Itse en ole näitä lukenut. Olen vähän kahden vaiheilla tällaisesta julkisesta avautumisesta. Tuskin tulee näitä luettua, mutta sen uuden romaanin (olikohan Aamutähti nimeltään), voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli inhonkin tunteita, kun luin nelososaa, ja päätin lopettaa, tämä (jonka luin keikkareissulla) kannusti lukemaan kaksi viimeistä osaa, jotka olivat hyviä, kutonen varsinkin, kun summataan myös seurauksia, mitä avautumisesta seuraa esim. palaute suvulta.

      Poista
  3. nämä odottavat kirjahyllyssä, mutta muuta olen lukenut... hänen entinen vaimo kirjottaa vahvoja hyviä kirjoja

    VastaaPoista