tiistai 31. tammikuuta 2023

Giacomo Casanova: Vaellusvuodet



Giacomo Casanova: Vaellusvuodet, alkuteos 1826 -1838 Mémoires, suomentanut ruotsinkielisestä käännöksestä Maija Westerlund, Gummerus 1990, sivumäärä 682.   

Venetsialainen Giacomo Casanova (1725 - 1798) vietti vaiherikkaan elämän ja hän aloitti kirjoittamaan muistelmiaan sangen myöhään eli 1780-luvulla, ja ilmeisesti ne olivat kasassa vuonna 1792, mutta julkaistiin ilmeisesti postuumisti 1800-luvulla. Casanovalla oli monia ammatteja, kuten upseeri, viulisti, diplomaatti, vakooja, ja herra toimi Böömissä kirjastonhoitajana ja samalla kirjasi muistelmansa. Casanova vangittiin myös useasti. Casanova vaikutti Venetsiassa, ja monesti hän matkaa gondolilla, mutta myöhemmin välttelee gondoleita.


Näissä Vaellusvuosissa on 77 lukua, ja yläkuvan kirja alkaa luvusta 41, ja sivulta 343. Luin kirjan alun Gutenbergistä englanniksi.  Ykkösosassa Casanova kuittaa lyhyesti lapsuutensa, ensimmäiset "rakkautensa" ja opiskelut. Tämän kirjan alussa luvussa 41 Casanovalla on tuplaten naishuolia. Naamiaisissa hän Pierrottina odottaa näkevänsä nunna Maria Maddalan, mutta näkeekin  nunna Catherina Campanan, molemmille naisille hän on teettänyt korun, jossa uskonnollisen kuvan takana on hänen kuvansa. Yllättäen luostarista pääsee puikahtamaan pois, se vaatii pyytäjältä rahaa ja myös rakkauttakin harjoitetaan: "kun heräsimme, vaati rakkaus osansa eikä saanutkaan valittamisen aihetta" ja " .... vaikka aikaa oli niukalti, emme jaksaneet erota vielä kerran Venukselle" s. 356. Tällöin vuorossa taitaa olla Catherina.  Pian on Catharina ja Maria unohtuneet, kun Casanova näkee Toninan avonaisen paidan: "Poimin ruusun ja niin kuin aina, havaitsin sen jälleen kauniimmaksi kuin yhdenkään aikaisemmin poimimani ja aloin sen jälkeen korjata lemmen kenttien viljavaa satoa." s.375. Toninan tapaamisen vuoksi Marian luostarista lähettämä kirje ei kiinnosta. Catherinan isä kuolee, ja hänet lähetetään pois luostarista.  Maria jää luostariin, ja Casanova menettää rahansa pelipöydässä. Rahojen lisäksi lähtevät kaverit. Syytöksiä satelee siveettömyydestä (miksiköhän?). Inkvisiotiolta tulee tuomio, ja Casanova vangitaan Lyijykamareihin, ja herra joutuu tutustumaan vankilaelämään, mutta mies pakenee, ja pääsee Pariisiin, jossa hän esiintyy inkognito siis tuntemattomana ja kerää kuninkaan kassaan arpajaisilla rahaa. Casanovan rahahuolet muutenkin hetkeksi helpottavat. Hän asuu markiisitar d'Urfen luona. Markiisitar puhuu öisin henkien kanssa ja luulee, että Casanovalla on Viisasten kivi ja hän voisi muuttaa markiisittaren mieheksi.
Ranskan kuninkaan raha-asioissa Casanova kiiruhtaa Hollantiin, jossa hän tapaa aiemmin "tuntemansa" naisen Teresan, jonka tytär Sophia on Casanovan. Mitään suurempaa kiintymyssuhdetta ei pääse syntymään, sillä Casanova on jatkuvasti matkoilla, tai pehkuissa. Casanova tekee Hollannissa arvopaperikauppoja vaihtelevalla onnella, mutta jää voitolle. Herra matkustaa Pariisiin ja sieltä Saksaan, mutta joutuu ryöstetyksi. Casanovan elämä on vaihtelevaa. Hän matkaa Kölniin, ja sieltä Stuttgarttiin ja edelleem Sveitsiin. Hän tapaa Voltairen Genevessä. 
Viimeisessä luvussa Casanova matkaa nuoren tytön Adelen kanssa, ja "tekee hänet Eevaksi"?  

Casanovan Vaellusvuodet oli minusta kirjallisena keitoksena liian lavea ja leveilevä. Klassikko ehkä mutta omakehussaan liiallinen ja liian pitkä. Vaikka Casanova kaataa naisia runsaasti, ilmaisut ovat hyvin verhoiltuja. Kirjan suurin anti on ajankuvan tihkuminen tekstistä. Joitain hyvin kiintoisia nostoja tässä on, kuten Gööteborgin kauppakomppanian arvopaperien myynti. Ilmeisesti Göteborgista tehdään kauppamatkoja Intiaan. Muuten teksti on tympeää ja hyvin tunkkaista. Casanova tapailee hyvin nuoria tyttöjä, nunnia, ei kovin mukavaa luettavaa. En suosittele.

Osallistun tällä Kirjaluotsin "luotsaamaan" Kirjabloggajien Klassikko-haasteeseen 16 (klik). Jos haaste 17 tulee, bloggaan Salman Rushdien Keskiyön lapsista.

Edellisiä klassikkohaasteitani
15: Joseph Heller: Catch 22 Me sotasankarit
13: Tacitus: Germania
12: Voltaire: Candide
11: E. Nesbit: Rautatien lapset
10: Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita
9: Sofokles: Elektra
7: Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
6: Mika Waltari: Mikael Karvajalka
5: Bocaccio: Decamerone
4: Roger Martin du Gard: Thibautin suku
3: Umberto Eco: Ruusun nimi
2: Emile Zola: Nana

14 kommenttia:

  1. Casanova on niin tunnettu hahmo, että voisi olla mielenkiintoista lukea, mitä hän itse kertoo elämästään.
    Seuraavaan klassikkohaasteeseen suunnitelemasi Keskiyön lapset on hieno kirja, joka vaatii lukijalta paneutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gutenbergissä on englanniksi koko Casanovan keitos.

      Keskiyön lapset on tosiaan hyvin kirjoitettu upea teos. Bloggaus julkaistuu 31.7.2023. Loppu olisi voinut toki olla "onnellinen".

      Poista
  2. Kas, en ole koskaan osannut ajatella, että Casanova oli joskus olemassa oikeasti! Taitaa kyllä jäädä nämä muistelot väliin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Nappasin kirjan kierrätyshyllyltä, johon sen nakkasin luettuani.

      Poista
  3. Eittämättä aikaansaapa reissumies, monipuolinen ammattilainen ja vannoutunut pielustelija, ehtymätön naistennaurattaja ja melkoinen energiapommi tämä herra!
    Vaikka hänellä oli into poimia ruusuja ja taito tehdä tyttösistä eevoja niin ei tämä kauan sitten luettu epistola edelleenkään väreitä synnytä, mitä ei tietty ole luettava antoisan avauksesi syyksi vaan pompöösin ja mitäänantamattoman teeman...

    VastaaPoista
  4. Paljon on heppu ehtinyt touhuta elämänsä aikana. Aloitan huomenna yhden italian kurssin opettamisen mutta ehkä jätän Casanovan mainitsematta 😎

    VastaaPoista
  5. Aikamoisia seikkailuja Casanovalla. Itse luin haasteeseen Jean Genet'n Kukkien Madonnan, jossa on vastaavaa röyhkeyttä. Siinä vaan kaadetaan naisten sijasta miehiä ja ihaillaan varkaita ja murhaajia 😅

    VastaaPoista
  6. Miten mulle tuleekaan tästä mieleen yläasteella lukemani Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta, jossa päähenkilöllä, tukkijätkällä, oli nainen suunnilleen jokaisessa joen mutkassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin, sama meininki. Linnankoski käyttää siinä paljon kukkavertauksia.

      Poista