Emile Zola: Nana

Emile Zola: Nana, ilmestyi 1880, Suomentanut Yrjö Weijola, Minerva, Helsinki, 1930. Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 632. "E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen. Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot".

Tokerön kansikuvan "tein itse".

Zolan Nana alkaa Varietes-teatterin esityksellä. Vaaleaa Venusta esittää 18-vuotias Nana, joka kiinnostaa teatterissa käyviä turhakkeita. Nana ei osaa näytellä eikä laulaa, mutta ihastuttaa yleisön, alkuun olemuksellaan ja kolmannessa näytöksessä alastomuudellaan. Naturalistinen keimaileva kiima huokuu katsomoon. Nanalla on alkuun kaksi rakastajaa, jotka maksavat hänen elämisensä. Nanalla on 16-vuotiaana saatu Louis-poika, joka on tädin kasvatettavana, Nanan apuna on järkevä palvelijatar Zoe. Nana on veloissa ja hän järjestää juhlat. Turhakkeita tulee juhliin 25 ja Nanan kiikarissa on kreivi Muffat, joka jää juhlista pois. Juhlissa on monia tarinan sivuhenkilöitä. Juhlien seurauksena Nana heittää vanhat elättäjät pois, ja vamppaa itselleen Steinerin saksalaisen pankkiirin. Juhlissa on myös 17-vuotias Georges eli Zizi, joka on hullaantunut Nanaan. Georgesilla on myös suhde Nanaan, joka on monesti katkolla, joko Nanan oikullisuuden vuoksi tai Zizin äidin vastatoimien vuoksi. Äiti pistää lopulta Zizin isoveljen Phillipen asialle. Nana osoittautuu perheen surmaksi, sillä Zizi vahingoittaa itseään ja kuolee, ja Philippe kavaltaa rahaa ja joutuu vankilaan, hänkin on Nanan pauloissa.

Nanan Vaalea Venus oli suosittu. Hän kuitenkin jättäytyy pois teatterista. Osa kirjasta tapahtuu teatterissa, osa on juhlien kuvausta, osa tapahtuu Nanan makuuhuoneessa. Nana on kallis kurtisaani, joka imee miehiä tyhjäksi ja parasiitti jättää heidät perikadon tapahduttua, hän on myös lemmenkipeä lutka, jolla on intohimoisia suhteita Ziziin, väkivaltaiseen naisenhakkaajaan Fontaniin sekä katutyttöön Satiiniin. Fontan on ruma koomikko, joka alkaa pahoinpidellä Nanaa, ja vie hänen rahansa. Nana nousee katuojasta uuteen keikarimaiseen kukoistukseen. Nana on tyypillinen rahvaan edustaja ja nousukas, joka on kateellinen muille, ja kutsuu muita roskaväeksi ja hutsuiksi. Nana on rikkaudestaan huolimatta tarinan halpamaisin huora. Nana myöhemmissä vaiheissa kaappaa Rosen osan ja Rosen rakastajaksi siirtyneen Muffatin uudelleen itselleen.

Teoksen aluksi kuvataan Vaalean Venuksen esitystä ja juhlia. Teatteria pitää herra Bordenave. Fauchery toimii sanomalehtimiehenä, Rose on näyttelijä ja maksullinen nainen, hänen miehensä on herra Mignon, parilla on pari lasta.  Naiset kuvataan yleisiksi, Caroline Héquet on 25-vuotias vakiotaksainen pikkuvirkamiehen tytär ja siis prostituoitu, Lucy Stewart on 39-vuotias vaununrasvaajan tytär, Maria Blondon vasta 15-vuotias katutyttö.

Tarinan aikana Nanan makuuhuoneen ovi käy, hänellä on Bordenavea ja herra Mignonia lukuunottamatta suhde kaikkien miesten kanssa. Erästä näytöstä on katsomassa prinssi Englannista, joka tulee vierailemaan Nanan pukuhuoneessa, jossa Nana asettuu naturalistiseen rooliasuunsa eli pelkkään ihomaaliin. Kreivi Muffat hullaantuu juuri Nanan alastomuuden vuoksi häneen. Nanalla on vaaleat hiukset ja leveät lanteet. Hän on usein alaston ja peilaa itseään. Muffat retkahtaa useita kertoja Nanaan ja talot ja tilukset kuluvat. Hänen kylmä vaimokin lämpenee ja alkaa elää hillittömästi ja solmii suhteen Faucheryn kanssa, joka kirjoittaa ilkeän pakinan "Kultakärpänen" Nanasta. Ennen kuin romaanin loppuun päästään on Nana vampannut myös Faucheryn, de la Faloisen, Foucarmontin ja eräitä muita, joita ei erikseen nimetä.

Koska netissä on juoni, niin voin todeta, että teos päättyy Nanan kuolemaan. Ilmeisesti sota Preussia vastaan on alkamassa. Bismarkista on puhuttu jo aiemmin. Teoksen sitominen politiikkaan on minusta harha-askel, samoin Steinerin juutalaistaustan esiintuominen vaikuttaa osoittelevalta ja etnisesti väärältä. Nanan henkilöhahmot ovat kaikki Zoeta lukuunottamatta hyvin vastenmielisiä, ja tapahtumat irvokkaita. Juhlissa kaadetaan viiniä pianoon, rahaa törsätään, ja miehiä ajetaan perikatoon. Miestä lappaa ja piiloutuu asuntoon, uhkapelejä harrastetaan ja vaimoja petetään. Teoksen edetessä Nana muuttuu yhä hillittömämmäksi, hän tuhoaa miehiä ja omaisuksia yhä nopeammin, Nanan narsismi pahenee ja pää pehmenee, ilmeisesti eetterin imppaaminen jouduttaa pehmenemisprosessia.

Nana on Pariisin Nefernefernefer, hän juoksuttaa, seisottaa odotuttaa miehiä ja imee heidät kuiviksi. Hän on liikenainen, tuote on ja sitä myydään äveriäille. Nana on kuitenkin pohjimmaltaan sivistymätön, kateellinen ihmisriekale, jota vaivaavat kateus, ikävystyminen ja hillittömyys. Hänen suhteensa omaan ruumiiseensa ja alastomuuteensa on varmasti omana aikakautena herättänyt pahennusta. Joku voi erehtyä pitämään Nanaa modernina naisena, minä en. Nana saa yhdennessätoista luvussa keskoset, ja hän huutaa raivoissaan "miksi nainen ei saattanut määrätä ruumiistaan oman tahtonsa mukaan ilman tällaisia välikohtauksia". Moderni nainenkaan ei voi kontrolloida raskauttaan. Minusta Zolan teos on hyvin sovinistinen, vaikka se esittää miehet kiimaisina kolleina, mutta Nanan antama naiskuva on minusta vieläkin irvokkaampi.
Edit 1.8.2015
Eräs sovinismin ulottuvuus on minusta se, että vahva nainen esitetään narsistisena psykopaattina, joka hyvin nopeasti hukkuu omaan harhaiseen hekumointiinsa. Sovinistisuus ilmenee muullakin tavoin, kuten ensimmäisessä kommentissa mainitaan naiset kuvataan varsin yksiuloitteisina. Mainittu Nefernefernefer sentään teki pitkän uran, toisin kuin ryysyistä rikkauksiin noussut narsisti-Nana.

***** 

Émile Zola (1840-1902) oli ranskalainen kirjailija. Romaani Nana oli aikakautensa sensaatio, sen kuvaus suuren diivan rällästyksestä on iätön. Nana on narsisti, hän peilaa itseään ihaillen ja tunteettoman psykopaatin tavoin hän manipuloi miehiä hakien omaa etuaan ja nautintoa ja saattaa heidät tuhoon. Elämässä kaikki kuitenkin joskus päättyy kuolemaan.

Lainauksia Nanasta:

Muffat kohtaa alastomuuden ja vaipuu onnettomaan valerakkauteen:

Kreivi Muffat ei tähän mennessä ollut avannut suutaan. Kerran hän oli vilahdukselta ovenraosta nähnyt erään palvelijattaren peseytyvän, ja muisto siitä vei häneltä aina rauhan, kunnes hän varttui mieheksi ja meni naimisiin. Sitten hänen vaimonsa oli ankarasti totellut aviollisia velvollisuuksia, jotka hänessä itsessään herättivät alistuvaa vastenmielisyyttä. Hän oli kasvanut mieheksi ja vanhettunut tuntematta lihan himoja ja nautintoja, noudattanut ankaroita hartaudenharjoituksia ja järjestänyt elämänsä lakien ja asetusten mukaan. Ja nyt hän havaitsi arvaamatta seisovansa näyttelijättären pukuhuoneessa, alastoman tytön lähellä. Hän, joka ei koskaan ollut nähnyt edes kreivitär Muffatin solmivan sukkanauhojaan, sai nyt katsella naisen pukeutumisen salaisimmatkin puolet, keskellä tölkkejä ja pesuvateja, vahvassa ja huumaavassa tuoksussa. Hänen koko olemuksensa oli järkytetty; hän kauhistui ajatellessaan, kuinka Nana jonkin aikaa pala palalta oli valloittanut hänet, ja hän muisteli niitä hartauskirjoja, joita hän oli lukenut, ja kertomuksia pahanhengen riivaamista ihmisistä, joista hänelle oli alituiseen lapsesta saakka kerrottu. Hän uskoi paholaiseen. Hänen sekaantuneessa mielikuvituksessaan Nana nauruineen, rintoineen ja himollisuutta uhkuvine lanteineen oli itse paholainen. Mutta hän päätti olla järkkymätön. Hän osaisi kyllä pitää puoliaan.

… Muffat suuteli tyttöä voimakkaasti niskaan, .. Nana kohotti jo kiukkuisena kättään, mutta huomattuaan suutelijan kreiviksi hän hymyili.

-- Asianlaita on, että minulla nyt on maatila... Niin minä ostan sellaisen läheltä Orléansia, paikkakunnalta, jossa käytte joskus.

Muffat jäi yksin katukäytävälle. Hänen korkeutensa oli muitta mutkitta ottanut Nanan vaunuihinsa.

Muffat, jonka päätä poltti, tahtoi mennä kotia jalkaisin. Hänen vastustuskykynsä oli

murrettu. ..Nanan pyöreitä käsivarsia ja valkoisia hartioita; hän tunsi, että tuo tyttö oli vallannut hänet, ja hän olisi kieltänyt kaiken, myynyt kaiken saadakseen juuri tänä iltana omistaa Nanan. Hänen nuoruutensa oli vihdoinkin herännyt, nuorukaisen koko ahne miehuus, joka sai hänet äkkiä ilmiliekkiin huolimatta hänen katolisen uskonsa kylmyydestä ja hänen arvokkuudestaan kypsyneenä miehenä.

*****