Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

 

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta, alkuteos Im Westen nichts Neues 1929, suomennettu 1930ja suomentaja Armas Hämäläinen 1930, pokkaripainos 2022, sivumäärä 223.

Erich Maria Remarquen romaani Länsirintamalta ei mitään uutta on sotakirjojen klassikko, se kuvaa Ensimmäisen maailmansodan kauhuja. Yksi kokonainen sukupolvi uhrataan juoksuhaudoissa, nuoret elämät menevät hukkaan. Päähenkilö Paul Bäumerin kerronta tuo sodan lähelle.

Taustaa ensimmäisestä maailmansodasta
Ensimmäinen maailmansota käytiin 28.7.1914 - 11.11.1918 Keskusvaltojen ja ympärysvaltojen välillä. Saksa kuului Keskusvaltoihin. Saksa julisti sodan Venäjälle 1.8.1914, mutta halusi kukistaa ensin Ranskan ja hyökkäsi siksi Belgiaan. Saksa ei päässyt (edes) Pariisiin ja hävisi sodan Yhdysvaltojen liityttyä sotaan. Aselepo alkoi 11.11.1918. Saksassa kaatui sodassa 1,8 miljoonaa- Länsirintamalla Saksan joukkoja vastassa olivat Ranskan, Britannian ja Belgian joukkoja ja lopuksi Yhdysvaltalaisia. Sota oli asemasotaa, ja joukkoja oli juoksuhaudoissa, missä oli kuten kirrja kertoo rottia ja täitä. Joukot ampuivat tykistökeskityksiä, oli kaasuhyökkäyksiä ja lentokoneet olivat tuolloin jo "keksitty".

Syvempää tarkastelua (varo juonipaljastuksia)

Teos alkaa: "Olemme yhdeksän kilometriä rintaman takana. Eilen meidät vaihdettiin toisiin". Kirjan kertoja on saksalainen nuorukainen Paul Bäumer, joka on yksi 150 miehen joukosta, Joukkueessa on monta Paulin luokalta, sillä opettaja Kantorek oli houkutellut nuorukaisia lähtemään rintamalle vapaaehtoisena. Heitä koulutettu kasarmilla, ja pahin simputtaja oli 10 viikon peruskoulutusjaksolla korpraali Himmelstoss, joka joutuu myöhemmin itsekin rintamalle käytettyään liian voimakkaita otteita herrojen lapsiin. Paulin perhe on aivan tavallinen, joka tulee ilmi teoksen keskivaiheilla, missä Paul saa kolmen viikon loman. Hän huomaa vieraantuneensa täysin siviilielämästä, eivätkä siviilit voi lainkaan kuvitella, millaista on rintamalla. Rintamalla Bäumer on oppinut tavoille eikä enää hätkähtele kranaatteja kuin alokkaat. Hänen ikätovereitaan ja luokkakavereita kuolee ja haavoittuu, ja yksi on joutunut mielisairaalaan. 

Alkuluvuissa kuvataan, kun nuoret menevät kenttäsairaalaan katsomaan Franz Kemmerichiä, jolta on amputoitu jalka, he tietävät, että hän kuolee.  Müller hänen ystävänsä yrittää saada kuolevan saappaat käyttöönsä. Franzin kello on jo varastettu, kun hän on ollut tajuttomana. Rintamalla syömisestä ja vessasta käymisestä on tullut sosiaalisia tapahtumia. Rintamalla on myös bordelli, johon etenkin Leer on tykästynyt. Myöhemmin Leer, Bäumer ja muut uivat paikallisten nuorten naisten luo, ja myöhemmin Bäumer kertoo tytölleen, että on menossa lomalle. Tyttö ei välitä, sillä joku toinen tuo hänelle ruokaa, jota paikallisella siviiliväestöllä ei ole. Bäumer vie ruokaa myös kotiin, hänen äitinsä on vuoteen oma. Lääkäri epäilee syöpää. 

Rintamalla Paul on ottanut esikuvakseen 40-vuotiaan suutarin Stanislaus Katczinskyn eli Katin. Kati hommaa heille hevosenlihaa, ja osaa valmistaa sen maukkaaksi. He käyvät myös varastamassa hanhia esikunnan hanhitarhasta, ja syövät ne.

Paul on ollut jo niin kauan rintamalla, että realismi ja kyynisyys ovat  murentanut ihanteet,niin opettaja Kantorekin vaahtoamisen ja vanhemman ikäpolven auktoriteetin. Kantorekin rintamalle houkuttelema  mukava Josef Behm oli ensimmäisiä kaatuneita. Paul kirjoittaa, että emme ole nuorisoa, me olemme vanhoja miehiä. He ovat loukussa. Rintama on häkki. s.81. Sattuma sinkoo vihollisen kranaatteja ja niiden sirpaleita, välillä tulee kaasua, naamari pitää olla aina käsillä. Haavoittuneet jäävät rintamalinjojen väliin. Mieskato on suuri, täydennysmiehiä tulee, kun osastosta on jäljellä 32 miestä. Himmeltoss oli simputtanut kasarmilla Tjadenia ja Knoppia, ja he ottavat yhteen myös etulinjassa, josta Tjadenia ja Knoppia myös rangaistaan. Himmeltoss taistelujen kauhuissa tulee järkiinsä ja he sopivat riitansa. Kuvaus ei ole näin idyllistä vaan kauheaa. Seuraavaksi Paulin ystävistä kuolee Haie Westhus.

Loman loppuessa Paul käy kasarmilla, missä luokkatoverinsa Mittelstaedtin on palveluksessa. Sotahullu opettaja Kantorek on kutsuttu nostomiehenä sotapalvelukseen. Mittelstaedt maksaa potut pottuina. Paul käy  Kemmerichin äidin luona. Äiti on hermoraunio. Paul valehtelee, että kuolema oli nopea ja tuskaton. Paul suuntaa leirille, jossa on venäläisiä sotavankeja nälissään ja osalla on punatauti. Hän antaa tupakkaa näille ja äitinsä tuomia perunapaistoksia. Isä ja sisar tuovat tuliaisia ennen "lomanloppua"  ja puhuivat äidistä jonka hoito maksaa paljon (liikaa?). Eturintamalla Paulia on odottamassa Tjaden, Muller, Kropp ja Leer. Paul tarjoilee heille äidin paistoksia. Keisari tulee jakamaan rautaristejä, jonka jälkeen Tjaden pohtii, että kun saksalaiset ja ranskalaiset puolustavat isänmaataan, kummat ovat oikeassa? Tjaden pohtii, miten sodat ylipäätään saavat alkunsa? Ranskassa on tavallisia ihmisiä ja Saksassa. Muut päättelevät, että joku hyötyy sodasta, kenraalit, keisari. Albert pohtii, että sota on kuin kuume, joka leviää. (Paul alkaa käytää Kropista etunimeä Albert).

Paul pakotetaan eturintamalle tiedustelemaan ja reissu on verinen ja vaarallinen ... Paul joutuu tappamaan ranskalaisen sotilaan Gerard Duvalin. Tekoa pohditaan paljon, Paul yrittää elvyttää ja hoitaa Duvalia, joka kuolee.

Leiri perusteaan uuteen paikkaan ja se on vallatussa kylässä, jota sotilaat ryöstelevät. Toisaalta kylää tulitetaan. Kun Paul ja Albert lähtevät seuraavaan (vallattuun) kylään, he haavoittuvat ja joutuvat sairaalaan. Albert Kropilta amputoidaan jalka, heidät siirretään  katoliseen sairaalaan, jonka jälkeen Albert Kropp luultavasti pääsee siviiliin (jalka amputoitu) ja Paul joutuu toipumisloman kautta rintamalle, jossa sotaan turtuneet sotilaat taistelevat kranaattien ristitulessa ja kaasuhyökkäysten aikana ja  yksi toisensa jälkeen kuolee: Müller, Leer ja vielä Katczinsky kuolevat, vaikka Paul yrittää pelastaa Katiaja lopuksi on Paulin vuoro. "Hän kaatui lokakuussa 1918, päivänä, joka oli koko rintamalla niin rauhallinen ja hiljainen, että tilannetiedotus rajoittui lauseeseen:  'Länsirintamalta ei ole ilmoitettava mitään uutta'".

Romaani  Länsirintamalta ei mitään uutta kuvaa sodan traumoja, peloa, turtumusta. Ihanyteet karisevat, sota traumatisoi ja vaikuttaa myös henkiin jääneiden elämään. He ovat kadonnut sukupolvi. Elämässä vallitsee sattuma. 

****

Erich Maria Remarque (1898-1970) oli saksalainen kirjailija, jolta on suomennettu kymmenkunta teosta. Hän osallistui Länsirintamalla taisteluihin ja vuonna 1917 haavoittui. Saksa oli yksi ensimmäisen maailmansodan häviäjiä.