tiistai 15. syyskuuta 2020

Sirpa Kähkönen: Graniittimies



Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava, 2014, Seven-pokkari 2015, sivumäärä 334.

Sirpa Kähkösen Graniittimies piirtää herkin punaisin värein nuoren suomalaisen naisen ja hänen lähipiirinsä kohtalon Neuvosto-Venäjällä loikkarina 1920- ja 1930-luvulla. Kähkönen onnistuu vähäeleisesti tavoittamaan inhimillisyyden ja idealismin, ja sen hukkumisen raadolliseen realismiin. Kähkösen kaunis kieli pehmentää tarinan tylyyttä, Minun mielestäni Graniittimies on Kähkösen tuotannon paras.  (Bloggauksen lyhyt versio, alla oleva paljastaa enemmän kirjasta).

Sirpa Kähkösen Graniittimies alkaa kun Suomen Kansalaissotaan osallistuneet Ilja ja Klara kevättalvella 1922 loikkaavat rajan yli Suomesta Neuvosto-Venäjälle, Iljan päästyä vankileiriltä. He kokevat että heillä ei ole sijaa Suomessa ja haluavat paikkaan, missä työläinen saa elää vapaana. Ilja ja Klara  pääsevät sisälle Petrogradin (Pietarin)  toveripiiriin. Sirkuksessa esiintyvä Tom Velikanovits Mehr tarjoaa apuaan sairastuneelle Klaralle, ja ystävyys alkaa. Tom on muuttanut Viipurista, Tomin apulaisena on 16-vuotias tyttö Shura, jonka isä on klovni Massimo Rastrelli oikealta nimeltä Osip Solovei.

Ilja paneutuu ruumiillisiin korjaustöihin, konemestari kun oli ja menee insinöörioppiin ja hän uppoaa puna-aatteen teoriaan ja Klara, joka menettää odottamansa lapsen jää yksin.  Klara ystävystyy Suomesta loikanneen, lapsensa jättäneen Suomeen jättäneen Jelenan kanssa. Jelena haaveilee kauniista vaatteista ja mallin urasta. Tom lahjoittaa Klaralle, Jelenalle ja Iljalle vapaalippuja sirkukseen, ja he pääsevät näkemään sirkuslaisten juhlia, jossa samppanja virtaa ja kaviaaria kuluu.

Venäjällä Lenin kuolee, Petrograd muuttuu Leningradiksi, Ilja liittyy NKP:hen. Klara, joka pohtii sosialismin ja kommunismin ydintä, menettää lapsen, ja pohtii aatteen oikeutusta. Klara liittyy mukaan katulapsityöhön. Kaupungissa elää paljon hyväksikäytettyjä lapsia. Klara adoptoi tytön ja pojan Dunjan ja Genjan. Klaran toveripiiri rakentaa elämäänsä. Jelena menee naimisiin Henrik Gustafssonin kanssa. Tom joutuu onnettomuuteen,ja jättää sirkuksen, hän on selviytyjä ja politikoi. Klaran ja Iljan välit kiristyvät. Ilja on tyly myös pikkuveljelleen Lavrille, joka käy upseerikurssia. Lavr katoaa. ...

Kirja on kauniisti kirjoitettu, arkisista tapahtumista tulee sosiaalista ja sosialistista elämää. Aatteesta varsinkin Ilja paasaa, muut vähemmän....

Kirja on lopulta hyvin raadollinen. Ihmisiä vangitaan ja vuonna1935 alkavat puhdistukset ja ilmiannot, kuulustelut ovat arkipäivää. Varsin yllättävät henkilöt ovat tunnustaneet omia mutta varsinkin muiden syntejä (joita nämä useimmiten ei ole tehneet), leirikomennuksia sataa, ja teloituksiakin on....

Kommunistinen neuvostojärjestelmä rappeutui ja raaistui, sama käy pienten ihmisten kanssa. Lopussa avataan mitä todellisuudessa tapahtui. Alussa Klara on minäkertojana, hän näkee ihmiset hyvinä. Hänellä ei ole ollut kykyä nähdä tosiasioita, ja arvata rappeutuneisuuden määrää.

Kirjan teho on sen kauniissa kielessä ja vähäeleisyydessä. Ihmiset jotka lähtivät parantamaan maailmaa, eliminoitiin suurelta osin. Järjestelmä vinksahti utopiasta dystopiaksi, mutta usea ihminen oli alusta alkaen rappiolla irstaillen ja porsastellen, mitä Klaran minäkerronnasta ei voi suoraan päätellä. Teos on jaettu neljään osaan, ja kerrontatyyli muuttuu.

Pohdin, että loikkarin asema ei ole kehuttava. Vanhaan ei ole helppo palata. Lavr uskalsi lähteä takaisin. Muut joutuivat katkomaan siteet kotimaahan, mutta kestämään epäilyn ja vainon. Helsingin Sanomien mukaan "Suomalaisten kommunistien suureksi onnettomuudeksi koituivat 1930-luvun Stalinin puhdistukset, joissa arvioidaan likvidoidun kansanvihollisena jopa 20 000 suomalaista". Stalinin vainoista  on Wikipedian artikkeli TÄÄLLÄ.

Graniittimiehestä ovat bloganneet
Kirsi Kirjanurkassaan  NÄIN
Jaana Toisen tähden alla  NÄIN
Ennen ja nyt, Jaana NÄIN
Essi-Elina  NÄIN.

Olen itse blogannut Kähkosen teoksista
Vihan ja rakkauden liekit.
Jään ja tulen kevät,
Tankkien kesä
Muistoruoho

4 kommenttia:

  1. J

    täällä myös: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/graniittimies/

    Kaikkihan Kirjvavinkkejä lukevat! ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli hieno kirja ja se oli myös Finlandia-ehdokkaana. En ole lukenut blogiaikana Kähköseltä muita kirjoja, jota sangen suuresti ihmettelen. Mihin tämä aika hupenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hupenee hyviin kirjoihin. Moni bloggari on lukenut paljonkin Kähköstä, mutta tämä on minusta paras lukemani.

      Poista