torstai 24. syyskuuta 2020

Agatha Christie: Rikos yhdistää



Agatha Christie: Rikos yhdistää, WSOY 2014, alkuteos Partners in Crime 1929 sivumäärä 291.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja. Tämä jälkeen pari meni naimisiin. 

Tuppence on pitkästynyt kuuden vuoden avioliiton arkeen, ja haluaa seikkailua. Tommy on valtion salaisessa palveluksessa ja siitä kertoo teos Rikos yhdistää. Se on hauska kirja, samanhenkinen kuin Salainen vastustaja, mutta tässä teoksessa on viisitoista Tommy ja Tuppencen  lyhyttä kertomusta. Pari alkaa Tommyn esimiehen Carterin toiveesta pyörittää Kansainvälistä Etsivätoimistoa. Tommy esiintyy Theodore Bluntina ja Tuppence, joka on innostunut laajentamaan asiakaskuntaa, neiti Robinsonina. Koko kirja on hauska ja kiipelissäkin ollaan pilke silmäkulmassa. Carter haluaa käsiinsä toimistoon tulevat siniset kirjekuoret, joissa on venäläinen postimerkki. Kirjekuoressa on postimerkin alla numero 16. Ensimmäisestä sinisestä kirjeestä tulee jo vaikeuksia Tommylle ja Tuppencelle, kun valepoliisit saavat heidät satimeen. Tommy ja Tuppence höynäyttävät  näitä valepoliiseja, jotka ovat vakoilijakonnia, joiden verkoston Carter haluaa lukkojen taakse.

Parasta Tommy ja Tuppence tarinoissa on positiivinen ote.  Tommyn ja Tuppencen apuna häärää Albert. Ilmeisesti kaikilla on punertava tukka. Tarinoissa yhdet rakastavaiset saatetaan yhteen, kadonneen vaimon arvoitusta selvitetään. Helminauha, joka on piilotettu saippuan sisälle, löydetään. Viimeisessä tarinassa löydetään päävakoilija ja tämä "vakoilijoiden jakelukeskus" voidaan laittaa kiinni.

Agatha Christie on kirjoittanut kaikki tarinat siten, että tarinalla on esikuva muualta:

Alkuosassa kirjaa Tommy ja Tuppence pohtivat, pitäisikö kirjoittaa Arthur Conan Doylelle, siis Sherlock Holmesin kirjoittajalle ja myöhemmin he lukevat Baskervillen koiraa, ja sanovat välillä "rakas Watson". Tarinassa Nainen katoaa, Tommy ja Tuppence ratkaisevat  Gabriel Stavansonin vaimon katoamisen. Mies on ollut kaksi vuotta naparetkellä, ja saapuu aiemmin. Stavansson inhoaa lihavia naisia. Vaimo on pulskistunut miehen poissaolon aikana, ja on laihdutusklinikalla. Tommy ja Tuppence sanailevat, että "suorastaan säkenöivää rakas Watson". Tämä juttu jäljittelee Sherlock Holmes seikkailua Lady Frances Carfax katoaa. Holmes ja Watson seuraavat kadonnutta Lady Francesia ja syyllinen on huijarilähetyssaarnaaja, joka tyhjentää naisten pankkitilit. Lady Francesiä yritetään murhata sulkemalla hänet huumattuna ruumisarkkuun. Tommy ja Tuppence viittaavat myös kokaiiniin, jota Holmes ajoittain käyttää.

Kuninkaan leikkaaminen -juttu viittaa kirjailija Isabel Ostranderiin, jolla on salapoliisit Tommy McCarty ja Denis Riordan.

Pettämätön alibi -tarina on kunnianosoitus Freeman Wills Croftsille, ja hänen luomalleen poliisitarkastaja French -hahmolle

Agatha kujeilee itsensä kanssa. Kun pääkonna 16, otetaan kiinni, hän puhuu numero neljästä, joka viittaa hänen omaan teokseensa Neljä suurta. Jutussa todetaan lisäksi, että 16 on 4 potenssiin 2, ja
Tommy sanoo Tuppencelle "Mon ami" , Hastings aivan kuten Poirot ja puhutaan pienistä harmaista aivosoluista. Aiemmin hän puhuu Tuppencelle "mon amie" ja käytä pieniä harmaita aivosoluja.
Lisäksi viitataan halusta siirtyä kurpitsan viljelijäksi, kuten Hercule Poirot teki teoksessa Roger Acroydin murha.

Rosvoja on kiva ottaa kiinni, mutta lopussa Tuppence puhuu isommasta haasteesta eli 'meidän vauvastamme'. Tuppence saikin peräti kaksoset eli Derekin ja Deborahin.

Agatha Christie jatkoi aina toisinaan Tommyn ja Tuppencen seikkailuja, ja aviopari vanheni ajassa. Pariskunnassa Tuppence on moderni, itsenäinen nainen ja parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan.

Salomonin tuomio dekkarissa eletään toista maailmansotaa ja kaksikko yrittää paljastaa saksalaisen salaisen agentin hotellissa. Agentti on kaapannut lapsen rekvisiitakseen. Lopussa Tommy ja Tuppence adoptoivat lapsen, koska lapsen oikea äiti kuolee vakoilijan luodista.

Lapsiin liittyy myös dekkari Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Tämä seikkailu alkaa, kun Tommy ja Tuppence menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Parivaljakko selvittää lapsimurhia. Rankka kirja.

Sarja jatkui Salomonin tuomiolla, ja Dekkarilla Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Ajallisesti viimeinen Tommy ja Tuppence -kirja on  Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään. Se on myös viimeinen Christien kirjoittama dekkari vuodelta 1973, Agatha Christie kuoli 12.1.1976.
*****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

12 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostava postaus, kiitos tästä. Oletkin hyvin perehtynyt Christien tuotantoon. Rikos yhdistää -kirjaa en ole lukenut. Monia olen lukenut vuosia sitten. Olisikin kiinnostavaa ottaa jokin Christie luettavaksi vuosien tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin niitä teini-iässä, ja blogiaikana olen lukenut kaikki uudestaan. Christie oli nerokas dekkaristi.

      Poista
  2. En ole perehtynyt Tommyn ja Tuppencen kirjoihin muuten kuin niihin, missä he ovat neiti Marplen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TV:ssä esitetyt neiti marple jutut ei aina mene yksi yhteen kirjojen kanssa, varsinkin se ymppäys Tommyyn ja Tuppenceen on outo. Tosin yksi neiti Marple -kirja on lukematta. Tommy ja Tuppence eivät ainakaan 'omissa kirjoissaan' olleet yhdessä Marplen kanssa, vaan tämä parivaljakko toimi aivan 'itsenäisinä'. Minulle Tommyt ja Tuppencet on parasta Christietä.

      Poista
    2. Minustakaan tv:ssä näytetyt neiti Marple mukaelmat eivät yltäneet Tommy ja Tuppence- kirjojen tasolle.

      Poista
    3. Kiitos kommenteista. Joskus tv-versiot ovat hyviä, mutta minustakin Tommya ja Tuppencea ei ole onnistuttu siirtämään tv-sarjaan, jotenkin se kepeys ja huumori puuttuu.
      Ainon on oikeassa Tommy ja Tuppence ovat erilaisia, ja moni pitää niitä parhaana, siksi bloggaan syksyn ja kevään aikana kaikista kirjoista vielä uudestaan. Luin tämänkin nyt uudestaan ja tajusin tämän viitejutun, ja aloin kaivamaan siitä enemmän. Freeman Wills Crofts on yksi lempidekkaristejani, mutta Isabel Ostrander on tuntematon.

      Poista
  3. Kiitos mainiosta postauksestasi, joka avasi uuden näkökulman dekkarikuningatar Christien uskomattoman laajaan tuotantoon!

    Vaikka Tommyn & Tuppencen parisuhderooleissa on jotain varsin tuttua, niin tämän parin edesottamukset ovat jääneet minulta tyystin katveeseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino pitää tästä tutka- ja avioparista, mutta Tommy ja Tuppence on jäänyt Poirot'n ja Marplen varjoon. Parivaljakko tosiaan käy ikääntymisprosessin läpi, ja se minusta on erilasta Agathan tuotannossa, Marple ja Poirot ovat iki-nuoria tai oikeastaan ikivanhoja joka kirjassa.

      Poista
  4. Pidän näistä kevyistä ja iloisista Tommy ja Tuppence -kirjoista (vaikka kaikki eivät ehkä sellaisia olekaan, olen lukenut tämän ja luultavasti jonkin toisen niistä). Kiinnostava tuo huomaamasi yhteys aiempiin dekkarikirjailijoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne jotkut rankkoja, mutta pohjavire on optimistinen. Tuo yhteys on ollut omana aikana isompi juttu, nykyisin jo Crofts on jäänyt hieman taka-alalle, mutta Freeman Wills Croftsin tarinoissa rikollinen on useimmin rakentanut pitävän alibin, ja French joutuu sen murtamamaan, esim. aikataulujen avulla, joskus dekkareissa on valehenkilöllisyys.

      Poista
  5. Tiedät tosi paljon Agathoista. Nyt niitä tulee taas TV:stä ja ensin arvelin että en taida jaksaa kun ovat niin tuttuja, mutta aloin kuitenkin katsoa, ja yllätyksekseni en niitä kovin hyvin muistakaan :D Tommy ja Tuppence ovat hauska lisä poirotteihin ja jane marpleihin. Tuo Partners in Crime olisi mukava lukea. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agathan dekkareissa on se ominaisuus että monien murhaajia ei muista. Kiitos kommentista

      Poista