C.S. Lewis: Narnian viimeinen taistelu

C.S. Lewis:  Narnian viimeinen taistelu, alkuteos The Last Battle 1956, suomentanut, Kaarina Helakisa, Otava 1979, Seven pokkari, sivumäärä 288.

Narnian viimeinen taistelu päättää Narnian tarinat. Narnia luotiin Aslanin laululla teoksessa Taikurin sisarenpoika , jolloin Digory Kirke  ja Polly Plummer päätyivät Narniaan Digoryn enon sormuksilla, ja Digoryn mukana tuli Valkea Velho Jadis. Valkean Velhon kukisti Aslan kirjassa Velho ja leijona, ja Valkean velhon kukistamisessa avustivat Pevensin lapset Peter, Susan, Edmund ja Lucy ja astuivat Cair Paravelin linnan neljälle valtaistuimelle. Nelikko auttoi Kaspianin karkoittamaan telmarilaiset teoksessa Prinssi Kaspian. Lucy, Edmund ja Eustace auttoivat Kaspiania selvittämään setänsä karkottamia aatelisia teoksessa Kaspianin matka maailman ääriin. Eustace ja Jill auttoivat Rilianin lumouksen särkemisessä teoksessa Hopeinen tuoli. Tars-jumalaa, ja Kalormeniaa käsitellään teoksessa Hevonen ja poika.

Narnian viimeinen taistelu alkaa Lyhtykorvessa, missä apina Metku ja aasi Pulma elävät. Metku pakottaa Pulman tekemään kaikki työt, mistä vain Metku hyötyy. Eräänä päivänä Metku pakottaa Pulman hakemaan virrasta leijonan taljan. Metku käskee Pulma-aasin esiintymään Aslanina.

Narnian viimeinen kuningas Tirian  näkee, kun Narnian puita kaadetaan, kalormenialaismiehiä on työssä piiskaten Narnian puhuvia hevosia. Kaikki tapahtuu kuulemma Aslanin käskystä. Tirian ja yksisarvinen Päärly  hyökkäävät kalormenialaisten kimppuun ja Tirian joutuu vangituksi. Tirian rukoilee Aslania, ja toivoo lasten tulevan pelastamaan Narnian. Tirian on Rilianin jälkeläinen seitsemännessä polvessa.

Metku-apina on kerännyt rikkauksia näyttelemällä Aslania. Metku uskottelee muille olevansa ihminen. Hän hallitsee Aslanin pelolla Narnian asukkaita. Pulma-Aasi toimii Leijonan korvikkeena räsyisen nahan avulla. Metku tulkitsee teologisia kysymyksiä. Hän selittää, että Tars ja Aslan ovat sama hahmo, Tarslan. Narniasta aiotaan kaataa puut, valjastaa virrat, ja maa modernisoidaan. Puhuvat eläimet ja kääpiöt lähetetään Kalormeniaan orjiksi.

Tirianin avuksi tulevat  Eustace ja Jill. Kolmikko naamioituu kalormenialaisiksi ja vapauttavat yksisarvisen Päärlyn ja Jill saa mukaan Pulma-aasin leijonannahkoineen. Epäusko on kuitenkin levinnyt Narniaan. Kalormenia on tekemässä Narniasta siirtomaata. Lopun ajat ovat käsillä. Narniassa pomppii myös kauhea Tars. Kalormenia hyökkää mereltä ja valtaa Cair Paravellin.

Tallin edessä tapahtuu viimeinen taistelu. Meno on sekavaa ja yliluonnollista. Tirian, Eustace ja Jill kuolevat, heille talli sisusta on miellyttävä. Tallissa ovat myös Narnian ystävät Digory, Polly, Peter, Edmund ja Lucy, jotka ovat kuolleet junaonnettomuudessa. Susan ei ole enää Narnian ystävä, hän haluaa olla aikuinen ja on kiinnostunut nailonsukista ja huulipunasta.

Aslan tulee taiastelu taukoaa, aurinko himmenee, ja tähdet sammuvat. Tulee pimeys. Aslan tekee oven, siitä pääsevät todelliseen Narniaan vain Aslaniin uskovat. Todellisesta Narniasta päästään portin kautta Aslanin maahan, missä ovat jo Narnian ensimmäinen kuningaspari Frank ja Helena, Fauni Tumnus,  puhuvat majavat, Koor, Koorin ja Lunus, Riia, Hvinna,  Piipari,  Jurmukas, Kaspian, Rilian,  Drinian  ja tietenkin urhoollinen puhuva hiiri Riipitsiip.

Aslan sanoo että lukukausi on loppu ja loma alkoi ja tarkentaa kaikkien kuolleen siinä junaonnettomuudessa.

Narnian viimeinen taistelu on alkuosaltaan ankea, se on raju teos, ja lohdutonkin, vaikka lopulta kaikki on hyvin. Teos osoittaa sen, minkä usko loppuminen aiheuttaa. Usko Aslaniin on Narnian perusta. Romahdus on nopea. Lopulta on mahdoton sanoa, mikä on oikeaa, ja mikä ei. Totuus ja valhe kietoutuvat sekavaksi vyyhdiksi. Ongelmakierre ruokkii itse itseään ja johtaa kaiken loppumiseen.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

C.S. Lewisin teos Suuri avioero on näky taivaasta ja helvetistä.

C.S Lewis: Taikurin sisarenpoika

C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, alkuteos The Magigian Nephew 1955, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1959, sivumäärä 160.

Taikurin sisarenpoika on  Narnian tarinoiden kronologisesti ensimmäinen osa, mutta joka on kirjoitettu jälkikäteen avausosaksi näin Lewis sai sopivan lähtökohdan myös Narnian tarinoiden päättöosaan Narnian viimeinen taistelu.

Kirja alkaa "Tämä on hyvin tärkeä kertomus koska tästä käy selville, kuinka yhteys meidän maailmamme ja Narnian maan välillä sai alkunsa". s.3

Taikurin sisarenpoika -tarina ajoittuu 1890- ja 1900-luvun vaihteeseen, koska "noina päivinä Sherlock Holmes vielä asui Baker Streetin varrella". Olen aina pitänyt Taikurin sisarenpojasta, se on sävyltään eniten lastenkirja, ja siinä henkii aikakauden tuulahdus.

Kirjan päähenkilöllä Digory Kirkellä on vaikeaa, sillä hänen isänsä on Intiassa hankkimassa rahaa ja äitinsä Mabel on kuolemansairas. Digory ja äiti ovat enonsa ja tätinsä hoivissa. Leikkiessään ullakolla ystävänsä Polly Plummerin kanssa lapset menevät tyhjän asunnon ullakolle, jossa onkin Digoryn enon Andrewin salahuone. Eno on taikuri, joka on saanut kummitädiltään mystistä pölyä Atlantiksesta, josta hän on tehnyt keltaisia ja vihreitä sormuksia, jotka siirtävät eläimiä ja ihmisiä maailmojen välillä. Digoryn eno pakottaa heidät kokeisiin antamalla ensin sormuksen Pollylle, Polly katoaa. Eno pakottaa Digory hakemaan Pollyn pois. Lapset tutkivat paikkaa maailmojen välillä, jossa jokaista maailmaa vastaa lammikko.  Lapset matkaavat Charniin, joka on autioitunut. Charnin palatsissa on vahanuken tapaisia ylhäisiä ihmisiä, Pollyn vastustelusta huolimatta Digory soittaa kumistinta ja herättää pahan velhon Jadiksen (tämä velho on nainen toisin kuin Harry Pottereissa). Ilmenee, että kuningatar Jadis tuhosi koko planeetan sanomalla "tuhoavan sanan" (lienee vertaus 1950-luvun kilpavarusteluun ja atomipommiin). Jadis kuulustelee lapsia ja lyöttäytyy heidän mukaansa Englantiin, missä hänen loitsunsa eivät toimi, mutta muut voimat ja röyhkeys aiheuttavat mellakoita.  Digory saa sormuksilla Jadiksen pois Lontoosta, mutta lammikkopaikassa he hyppäävät väärään lammikkoon. ja niin he vievät Velhon vahingossa Narniaan, jossa Aslan on juuri luomassa maailmaa laulamalla. Ensin syttyvät tähdet, sitten Aurinko nousee, ruoho ja kasvit muotoutuvat sitten eläimet, joista osa luodaan puhuviksi ja kääpiöt, satyyrit, faunit, puhuvat puut, veden jumalat. Digoryn, Pollyn, Jadiksen lisäksi Narniaan joutui Andrew-eno, Mansikka-hevonen ja ajuri.

Aslan on luonut Narnian puhuville eläimille. Koska maan lapsi toi pahan soittamalla kumistinta kuolleella planeetalla, niin pahan pitämiseksi loitolla Aslan lähettää Digoryn hakemaan maailman ääreltä hedelmän. Digory ottaa mukaansa Pollyn, ja Mansikka, josta on tehty  puhuva siivekäs hevonen kantaa heitä selässään. Matka on vaivalloinen, Digory joutuu kestämään kylmää, janoa ja nälkää. Kun Digory on puutarhassa, Jadis on jo siellä, hän on syönyt omenan. Jadis houkuttelee Digorya syömään omenan, joka toisi hänelle ikuisen elämän tai viemään sen äidille, jotta tämä paranisi. Tällä kertaa Digory pysyy lujana ja vie omenan Aslanille. Omena istutetaan ja omenapuu suojaa Narniaa. Velho on saanut kuolemattomuuden, mutta ei voi sietää puuta eikä sen tuoksua. Aslan antaa puusta yhden omenan Digorylle, ja saattaa lapset (ja enon) takaisin ja äiti paranee oikein annetusta omenasta. Digory Kirke istuttaa siemenistä puun kotipihaansa, joka kaatuu aikanaan, ja josta Digory tekee vaatekaapin, ja josta tulee Lucylle ja hänen sisaruksilleen portti Narniaan.

C.S Lewis kirjoitti tämän teoksen  siis Narnia-sarjan alkuun, ja tämä johtaa myös Narnian viimeiseen taisteluun, jossa kirjassa myös Digory ja Polly esiintyvät. Narnia luotiin eläimille, puille, veden hengille, kääpiöille, ja muille olennoille. Digory toi maahan pahan. Aslan valitsee ajurin ja hänen rouvansa valtiaiksi, ja pariskunta kruunataan Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi ja kuningattareksi (nimellä Frank ja Helena).

Kirjassa on voimakkaita ennustuksia. Aslan näyttää lapsille Charnin kuivuneen lammikon, ja ennustaa, että ihminen tulee tuhoamaan maapallon ja kehottaa vastuuseen.

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjalija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

C.S. Lewis: Hevonen ja poika

C.S. Lewis: Hevonen ja poika, alkuteos The Horse and His Boy, 1954, suomentanut Kaarina Helakisa, Otava 1977, sivumäärä 188

Hevonen ja poika on suhteellisen itsenäinen osa Narnian tarinoissa ja on hyvin erityylinen mutta opettavainen seikkailuromaani, joka tapahtuu, kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Narnian hallitsijoita Cair Paravelin linnassa (teoksessa Velho ja leijona). Narniassa eläimet osaavat puhua mutta maan kuningas / kuningatar on ihminen tai lapsi ja Narnian todellinen jumala ja luoja on iso puhuva leijona Aslan.

Hevonen ja poika -kirja esittelee paljon Kalormenian elämää, kalormenialaiset kuvataan tummempi ihoisiksi, sotaisiksi, ja he palvovat eri jumalaa, tätä teemaa käsitellään Narnia-sarjan päättöosassa Narnian viimeinen taistelu enemmän.

Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona Kalormeniassa, jota johtaa yksinvaltainen Tisrok. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Riia opettaa ensin Sastran ratsastamaan, ja matka etenee. Pakomatkan aikana pariksi tulee puhuva tamma Hvinna sekä nuori tarkaanitar Aravis joka on määrätty pakkoavioon vanhan irstailija tarkaani Ahostan kanssa, lisäksi Araviksen äitipuoli vihaa Aravista. Tasbanin kaupungin ohittaminen on iso haaste, kaupunki on  muureilla ympäröity eivätkä retkikunnan uimataidot paikan kiertämiseen.

Sastra poimitaan Tasbanin kadulta Narnian kuninkaallisten seurueeseen, ja häntä luullaan Arkkimaan kruununprinssi Kooriniksi. Tasbanissa ovat Susan, Edmund ja fauni Tumnus. Susania yritetään pakkonaittaa Tisrokin vanhimmalle pojalle prinssi Rabadasille, joka tekisi Susanista lähinnä orjan. Sastra on narnialaisten kanssa kunnes oikea Koorin palaa, ja Sastra suuntaa sitten kaupungin ulkopuolelle tapaamispaikkaan, joka on hautakummut. Samaan aikaan narnialaiset ovat vankeina, mutta Tumnus keksii, että he kutsuvat Rabadasin juhliin heidän laivalleen. Narnialaiset kuitenkin puikahtavat juhlavalmistelujen lomassa laivaan, ja suuntaavat kohti Narniaa

Aravis on puolestaan joutuu tarkaanitar Lasaraleenan vaunuihin. Myöhemmin Aravis kuulee Tisrokin, Rabadasin, ja tarkaani Ahostan sotasuunnitelmia. Tisrok haluaisi vallata Arkkimaan ja Narnian, mutta pelkää edelleen Narniaa sen taikavoimien vuoksi. Rabadas tajuttuaan joutuneensa huijatuksi haluaa hyökätä ensin Arkkimaahan ja sieltä Narniaan, ja kaapata Susanin itselleen. Tisrok antaa poikansa toteuttaa tämän, jos poika kuolee, on hänellä vielä 18 omaa poikaa,. Tisrokin mielestä Rabadas on liian vallanhaluinen, jos taas Rabadas voittaa, pystyy Kalormenia ja Tisrok laajentumaan ja hallitsemaan Arkkimaata ja Narniaa. Narnialla rauhantahtoisena maana on omat puolustushaasteensa. Ylikuningas Peter on pohjoisrajalla taistelemassa jättiläisiä vastaan. Kalormeniassa jumalana on Tars ja valtiaana Tisrok, jonka nimen yhteydessä pitää sanoa -iäti hän eläköön. Hyökkäys Narniaan voi onnistua vain meritse tai autiomaan halki. Vain harvat tietävät kulkukelpoisen salareitin aavikon läpi.

Sastra odottelee hautakummuilla Aravista, kun välillä kissa pitää hänelle seuraa, ja välillä murisee leijona. Aravis onnistuu pääsemään hevosten kanssa kummuille, ja pakomatka jatkuu, ja sitä vauhdittaa lopussa leijona. Joukkio päätyy erakon luokse, mutta Sastran on jatkettava matkaa Arkkimaahan varoittamaan kuningas Lunusta, ja edelleen matka jatkuu Narniaan, jossa Sastra lähettää sanan Cair Paravelliin, jossa joukot järjestetään puolustukseen ...
*****
Juonesta alla vielä enemmän.

Sastra on todellisuudessa Arkkimaan krunnunprinssi Koor, jonka kaksoisveli on Koorin. Leijona,  joka on ohjannut matkaa, on Aslan. Aslan kurittaa Aravista, koska tämä karatessaan oli saattanut palvelijattarensa ruoskittavaksi. Aslan osaa olla ankara epäuskoisille tai jos on tehnyt väärin. Kentauri oli ennustanut Koorin ja Koorinin syntyessä, että Koor pelastaa Arkkimaan suuresta vaarasta. Ennustus on vuotanut, ja Kalormenian kätyri oli yrittänyt päästä Koorista eroon. Aslan on ohjannut Koorin veneen kalastajan luo.

Hevonen ja poika -tarina on vauhdikas, ja nuorille opettavainenkin. Tarinan merkitys koko Narnian tarinoiden kannalta se, että siinä esitellään Kalormenia, jossa palvotaan sotaista jumalaa Tarsia, jota käsitellään enemmän Narnian viimeisessä taistelussa. Asiat tapahtuvat niin kuin on ennustettu, ovatko tapahtumat ennalta määrättyjä, vai tapahtuvatko ne Aslanin ohjailussa, jää lukijan pohdittavaksi.

Pevensin lapsista Lucy uskoo Aslaniin varauksetta, ja rakastaa tätä. Edmund on ottanut opiksi virheistään, ja on Aslanille kuuliainen kuten Peter. Tässä kirjassa Susan ei osallistu taisteluun, sillä hän on aikuisen kaltainen. Susan on lisäksi Pevensin lapsista turhamaisin. Tosin tässä kirjassa Susan kuten Narniakin säilyttää alueellisen koskemattomuutensa ahdisteluista huolimatta.
*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, Hopeinen tuoli,  ja tämä on sarjan viides osa, julkaistiin vuonna 1954, Lewis meni naimisiin vuonna 1956.

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli, alkuteos The Silver Chair, suomentanut Kaarina Helakisa,  Otava 1976, sivumäärä 178.

Narnian tarinoiden näyttämönä on Aslanin luoma Narnia, maa jossa eläimet osaavat puhua. Kirjoissa lapset siirtyvät tai'anomaisesti Englannista Narniaan. Narniaa hallitsee ihminen kuninkaana. Aika kuluu Narniassa nopeammin kuin meidän maailmassa, eli lapset palaavat Narniasta samaan ajanhetkeen. Sarjan neljännessä osassa Hopeinen tuoli Aslan lähettää Eustace Clarence Ruikun ja Jill Pölkyn etsimään kuningas Kaspianin kadonneen pojan kruununprinssi Rilianin.  Tehtävä on hyvin vaikea, vaivalloinen ja vaarallinen mutta onnistuu. Kaspian näkee poikansa ja kuolee mutta Kaspian pääsee vierailemaan englantilaisessa kokeilukoulussa.

Hopeinen tuoli  -tarina alkaa Jillin ja Eustacen englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettajatar hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen vaan yltyy. Eustace on ollut serkkujensa Lucyn ja Edmundin kanssa narnialaisella laivalla Sarastuksella (Kaspianin retket maailman ääriin). Eustace karaistui ja järkevöityi matkalla. Jill ei ole ollut Narniassa. Välitunnilla Jill ja Eustace pakenevat kiusaajiaan muuriiin tulleeseen reikään ja päätyvät Aslanin vuorelle. Jill, jolla ei ole korkean paikan kammoa toisin kuin Eustacella, aiheuttaa Eustacen putoamisen. Aslan puhaltaa Eustacen Narniaan, jossa vanha Kaspian lähtee etsimään poikaansa Riliania meriltä. Aslan ohjeistaa Jillin, ja antaa hänelle tarkat ohjeet ja merkit, joita on seurattava, jotta Rilian löytyy:
1. Eustacen pitää puhua vanhan ystävän kanssa, ja hänen neuvonsa auttavat
2. On lähdettävä pohjoiseen jättiläisten rauniokaupunkiin
3. On noudatettava löytyvän kirjoituksen ohjetta
4. Ensimmäinen, joka pyytää tekemään jotain Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.
Merkit  eivät ole Aslanin mukaan helppoja tulkita, ja Jillin on niitä harjoiteltava päivitäin.

Matka alkaa huonosti, sillä Eustace ei tunnista Narniaa eikä myöskään merille lähtevää vanhaa Kaspiania. Sijaishallitsija kääpiö Piipari ei halua Riliania etsittävän, sillä kymmeniä ritareita on kadonnut. Jill ja Eustace viedään Cair Paravelin linnaan, lapset ovat jumissa, josta puhuva pöllö Sulkatakki hakee heidät pöllöjen kokoukseen. Pöllöt selittävät Rilianin tarinan. Kaspian avioitui  Ramandun tyttären kanssa ja saivat kruununprinssi Rilianin. Kuningattaressa oli tähtiverta, mutta hän joutui vesilähteellä vihreän käärmeen puremaksi ja kuoli. Rilian etsi äitinsä tappanutta käärmettä, ja joutuu puolestaan kauniin vihreäpukuisen naisen lumoihin. Drinian (Kaspianin ystävä) huomaa asian, mutta ei ehdi kertoa asiaa Kaspianille, ja Rilian häviää seuraavana päivänä. Rilian on ollut kateissa yli kymmenen vuotta.

Jill ja Eustace saavat oppaakseen suolla asuvan suistokaisen, jonka nimi on Rapanhapakko. Rapanhapakko on pessimistinen optimisti, joka ennustaa aina vastoinkäymisiä, ja on tyytyväinen, kun niitä ei tulekaan. Matkalla vastaan tulee jättiläisiä, ja myös kaunis nainen ja mustassa haarniskassa ratsastava ritari. Nainen neuvoo kolmikon Harfangin jättiläisten syysjuhliin. Matkalla jättiläisten . linnan sataa lunta ja on kylmä. Jill putoaa kummaan muodostumaan, mutta kolmikko saapuu jättien vieraaksi. Vastaanotto on lämmin. Jill näkee unen, jossa on teksti ALAPUOLELLANI. Aamulla ikkunasta Jill näkee raunioissa saman tekstin. He ovat unohtaneet seurata merkkejä. Lisäksi ilmenee, että jättiläisten syysjuhlien erikoisherkku on ihmispiiras, ja rapanhapakkokin aiotaan syödä.

Imartelemalla kolmikko pääsee pakoon, ja pelastautuvat maan alle. Vaikeuksien kautta he pääsevät maileja alaspäin, ja joutuvat innottomien maahisten pidättämäksi, ja heidät viedään alamaan valtiattaren luo. Valtiatar on poissa, mutta haarniskaritari on paikalla. Kaveri vaikuttaa ylimieliseltä, ja kehuu valtiatarta, jonka kanssa aikoo vallata ylämaasta oman valtion. Pian ritari selittää, että valtiatar on parantanut hänet harhoista, mutta hänen pitää olla joka päivä tunnin sidottuna hopeiseen tuoliin, eikä häntä saa päästää pois, vaikka hän sitä vaatisi. Ritari on siteissä, mutta tempoo ja vaatii päästä pois hopeiosesta tuolista. Kolmikko katsoo välinpitämättömänä, mutta sitten ritari pyytää Aslanin nimeen. Rapanhapakko ehdottaa ritarin vapautusta, sillä aiemmat merkit ovat jääneet huomaamatta. Ritari päästetään pois, hän ottaa miekkansa, ja hyökkää hopeisen tuolin kimppuun ja pirstoo sen. Ritari on Rilian, joka on ollut äitinsä tappajan lumouksessa. Nelikko  ei pääse pötkimään pakoon, sillä vihreä vosu saapuu paikalle. Hän heittää vihreää pulveria takkaan, ja soittaa harppua, ja kietoo kuulijat lumoukseen. Rapanhapakko uskoo Aslaniin, ja puolustaa tämän olemassa oloa, polkee räpylöillään takkatulen, mutta vosu muuttuu suureksi käärmeeksi,  Eustace ja Rilian hakkaavat tältä pään pois.

Vihreän vosun kuoltua lumous särkyy, maahiset pääsevät apatiastaan ja suuntaavat alemmas magmakerrokseen. Valtiatar oli kaivauttanut tunnelin Narniaan, jota myöten nelikko saapuu Narniaan. Rilian onnistuu näkemään isänsä viime hengäykset.

Aslan vie Eustacen ja Jillin vuorelle, jossa on kuolleen Kaspianin ruumis. Eustace pistää okaalla Aslanin tassua, ja Aslanin veripisara herättää Kaspianin "henkiin". Kaspian pyytää päästä pikku vierailulle Englantiin. Kokeilukoulun kiusaajat saavat tuntea Kaspianin, Eustacen ja Jillin kurinpalautuksen. Johtajatar kutsuu virkavallan paikalle, mutta Aslan ehjää muurin, ja viranomaiset saavat selville kokeilukoulun arjesta laittomuuksia.

Kokeilukoulu on selvästi C.S Lewisin hampaissa. Hän ei pidä siitä että tytöt ja pojat käyvät samaa koulua. Koulussa ei opeteta uskontoa, joten Jill eikä Eustace tiedä, keitä olivat Aatami ja Eeva. Suurimmat kiusaajat saavat keskustella johtajaopettajan kanssa, ja jatkavat puuhiaan, ja ovat johtajan suosikkioppilaita. Kokeilukoulun kiusaajat jahtaavat Jilliä ja Eustacea, mutta kun Kaspian tulee vastaan, kiusaajat alkavat huutaa fasistia. Jotenkin aika tyypillistä nykyaikanakin. Rajattomuuden ongelma? Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä. Väkivaltaa en hyväksy, mutta omaa henkeään saa hätävarjeluna puolustaa.

Kaarina Helakisa on kääntänyt paikoin hyvin, puhuu Rapanhapakosta jääräpäisenä pötynikkarina, tai Jill sanoo niin, pötynikkari on hyvä ilmaus. Rapanhapakko on myös hyvä käännös. Helakisa on jättänyt kääntämättä Trumpkinin, jonka Kyllikki Hämäläinen on kääntänyt Piipariksi. Helakisa on kääntänyt myös kirjan Hevonen ja poika, mutta hän on kääntänyt nimet eri lailla tähän Cor myöhemmin Koor, sekä Bree myöhemmin Riia, kaikkein ihmeellisintä kuningas Peterin kääntäminen  Pietariksi. 

C.S Lewisin Hopeinen tuoli on jännittävä lasten seikkailuromaani.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Ensimmäinenjulkaistu  Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, tämä Hopeinen tuoli vuotta myöhemmin. Tarina alkaa teoksella Taikurin sisarenpoika  ja päättyy teokseen Narnian viimeinen taistelu

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin, alkuteos The Voyage of the Dawn Treader, 1952, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1963, sivumäärä 188.

Kaspianin matka maailman ääriin jatkaa Narnian tarinoita Prinssi Kaspianista. Narnia on lumottu maa, jonka Aslan suuri leijona on luonut laululla ja jossa eläimet osaavat puhua, ja jossa asuu puiden, vesien henkiä. Maata hallitsee kuningas, joka on ihminen. Velhossa ja leijonassa Peter, Susan, Edmund ja Lucy vapauttivat yhdessä Aslanin kanssa Narnian Valkean velhon vallasta. Prinssi Kaspianissa sama nelikko kutsutaan syrjäyttämään vallananastaja Miraz. Tarinat jatkuvat ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Narniaan  serkkunsa Eustace Clarence Ruikun. Peter ja Susan eivät ole enää mukana. Kaspianin matkoilla koetaan uskomattomia seikkailuja, ja joudutaan moniin vaaroihin, joista selvitään. Pulmat ratkaistaan ja matkalta kuningas Kaspian löytää elämänsä naisen, josta tulee kuningattaren. Kirjassa on monta iätöntä teemaa. Tämä on ollut lapsuudesta lähtien lempikirjani, jonka vuoksi alla on pitkähkö sepustus lähinnä juonesta.

Lucy ja Edmund ihailevat serkkunsa  luona taulua, jossa on narnialainen laiva, ilkiöserkku Eustace Clarence Ruikku yllättää heidät, mutta sitten he ovat meressä, ja taulun Sarastus-laiva poimii heidät merestä, narnialaisesta merestä. Lucy ja Edmund ovat innoissaan, koska laiva on kuningas Kaspianin. Ruikku vaikeroi merisairaana ja valittaa, ja vaatii pääsyä brittien konsulaattiin. Sarastus-laivan kapteenina on Drinian, ja perämiehenä Rynelf. Tuulet ovat suotuisat, mutta Eustace valittaa ja vaatii erityiskohtelua, ja inhoaa kaikkea, mutta eniten puhuvaa hiirtä Riipitsiipiä.

Kaspian on luvannut kuninkaaksi tultuaan etsiä isänsä ystävät seitsemän lordia Revilianin, Bernin, Argozin, Mavramornin, Octesianin, Restimarin ja Ruupin jotka Miraz lähetti Yksinäisten saarteen suuntaan..

Ensimmäinen etappi on Yksinäiset saaret. Kaspian, Lucy, Edmund, Eustace ja Riipitsiip haluavat maihin Yksinäisiin saariin kuuluvassa asumattomassa Felimothissa, jossa viisikko joutuu orjakauppiaitten vangiksi. Lordi Bern ostaa Kaspianin, joka ystävystyy isänsä ystävän kanssa. Kaspian kertoo kuka on. Bern laatii ovelan taktiikan, ja saaren kuvernööri Gump laitetaan viralta, ja orjakauppa lopetetaan. Orjamarkkinoilla olleet pääsevät vapaaksi. Eustacea ei huolinut kukaan edes ilmaiseksi. Orjat olisivat päätyneet Kalormeniaan ja Telmariin. Kaspian nimittää lordi Bernin Yksinäisten saarten herttuaksi, ja olot vakiinnutetaan laillisiksi.

Yksinäisiltä saarilta lähdetään tuntematonta kohti myrskyssä. Myrskyn jälkeen makea vesi ja muona loppuvat, mutta he löytävät maata. Laivan masto on katkennut, joten laivaa pitää korjata. Eustace välttelee töitä, ja lähtee yksin saareen keskiosiin, jossa hän näkee kuolevan lohikäärmeen. Eustace menee suojaan luolaan ja hullaantuu lohikäärmeen aarteista ja oman ahneutensa vuoksi muuttuu itsekin lohikäärmeeksi. Eustacen taistelu itseään vastaan alkaa, Eustace alkaa muuttua paremmaksi ja  auttaa laivaväkeä, mutta on murheellinen, kun muut ovat lähdössä. Aslan pelastaa Eustacen, ja samalla kuorii lohikäärmeennahkan vereslihaa myöten.  Prosessi Eustacelle on kivulias, mutta parantava. Saarella selviää lordi Octesianin kohtalo, joko hän muuttui lohikäärmeeksi, tai lohikäärme söi hänet.

Retkikunta jatkaa matkaa, ja joutuu suuren merikäärmeen puristukseen. He selviävät hakkaamalla perän pois. Tämän jälkeen he tutkivat  saaren, jossa maaginen  lampi muuttaa kaiken kultaiseksi. Ihmisen heikkoutena on ahneus, mutta Aslanin  näyttäytyminen palauttaa joukkoon järjen ja sovun. Yksi lordeista on lammen pohjassa täysin kullattuna, myöhemmin ilmenee, että hän oli lordi Restimar.

Retkikunta tutkii  saaren, joka näyttää hoidetulta, jossa ei näy asukkaita, mutta äänien perusteella siellä on. Saaren näkymättömät asukkaat saartavat miehistön ja painostavat Lucyn menemään taikurin huoneeseen, lukemaan loitsukirjaa, ja muuttamaan kaikki taas näkyviksi, he olivat itse muuttaneet kaikki näkymättömäksi. Lucy menee sydän pamppaillen taikurin huoneeseen, ja selaa ihmeellistä kirjaa, ja muutaman kerran ylittää uteliaisuuden rajan, mutta lopulta tekee taian, jolla hyppelipompelit tulevat näkyviksi. Hyppelipompelit eli monopodit ovat yksijalkaisia kääpiön kokoisia hauskoja olentoja, jotka luottavat paljon johtajaansa, ja tukevat häntä lausunnoissaan, niin olemme päällikkö, niin olemme, sinäpä sen sanoit. Ainoastaan Lucy saa samankaltaista palautetta, vaikka on eri mieltä kuin johtaja. Hyppelipompelit rationalisoivat asioita tiskaamalla astiat ennen ruokailua, ja istuttavat keitettyjä perunoita maahan, heiltä ei mielikuvitus lopu. Aslan on laittanut taikuri Koriakinin paimentamaan heitä. Hyppelipompelit ovat mainioita, taikuri ehjää laivan, ja loihtii matkustetusta matkasta upean kartan, ja Kaspianin laivamatka jatkuu.

Laiva menee kohti pimeyttä, jonka he päättävät tutkia, pimeyden keskeltä he ottavat neuroottisen miesraunion joka anelee armoa, hän on lordi Ruup. Pimeydessä kaikki unet, painajaisetkin muuttuvat todeksi. Koko laiva on pimeyden, ahdistuksen ja äänien ympäröimä. Lucy rukoilee Aslania, ja hän albatrossin hahmossa  ohjaa laivan pois

Laiva rantautuu saarelle, jossa on Aslanin pöytä, tuoleilla puuttuvat kolme lordia ovat lumotussa unessa. Lordit Revilian, Mavramorn  ja Argoz ovat joutuneet sanaharkkaan, ja joku miehistä oli tarttunut kiviveitseen. Kiviveitsi oli sama jolla Valkea velho surmasi Aslanin (kirjassa Velho ja leijona, mutta Aslan nousi kuolleista). Jotta lumous raukeaa, vähintään yhden on matkattava maailman ääriin, ja jäätävä sinne, ja se on hiiri Riipitsiipin tarkoitus. Kaiken tämän selittää Ramandu, vanha mies, jolle linnut tuovat jokapäivä tulimarjan, mies on sammunut tähti Ramandu. Hänellä on kaunis tytär, jota Kaspian kosii takaisintulomatkalla, ja josta tulee kuningatar Cair Paraveliin. Ramandu selittää, että myös taikuri Koriakin on entinen tähti. joka kurinpidollisista syistä paimentaa saarella hyppelipompeleita.

Maailman äärtä kohti lähtevät kaikki paitsi Vesivelli -niminen mies, joka vanhoilla päivillään Kalormeniassa selittää matkastaan maailman ääriin. Sarastus kyntää merta ja seudut muuttuvat valoisimmiksi ja kauniimmiksi. Lopulta vesi muuttuu makeaksi, ja lapset, sekä Riipitsiip jatkavat matkaa Aslanin maahan. Kaspian haluaisi mukaan, ja saa raivokohtauksia, mutta Aslanin puhe saa hänet järkiinsä, Kaspianilla on velvollisuuksia Narnia kohtaan, ja lupaus Ramandun tyttärelle,

Kun lapset saapuvat Riipitsiipin kanssa maalle, Aslan on karitsan muotoisena, mutta muuttuu leijonaksi. Tarina päättyy Aslanin ilmoitukseen, että Lucy ja Edmund eivät enää palaa Narniaan, mutta mahdollisesti Eustace, ja niin tapahtuu seuraavassa osassa Hopeinen tuoli, jossa Kaspian on jo vanha, mutta hänen poikansa Rilian on kadonnut, ja valtaistuin on jäämässä tyhjäksi.

Kaspianin matka maailman ääriin on monipuolinen seikkailukirja, ja minusta sarjan paras teos.

****
Elokuvassa Kaspianin matka maailman ääriin Sarastus-laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätty minusta liikaa sivukäänteitä, esimerkiksi Vihreä sumu. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950, jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena ja tämä kolmantena, sarjaa jatkuu kirjalla Hopeinen tuoli, jossa Kaspianin poika Rilian on kadonnut. Hevonen ja poika -teoksessa seikkaillaan Kalormeniassa, Arkkimaassa ja Narniassa.
Taikurin sisarenpoika  on kronologisesti ensimmäinen teos. Tarinat päättää Narnian viimeinen taistelu

C.S. Lewis: Prinssi Kaspian

C.S. Lewis: Prinssi Kaspian, alkuteos Prince Caspian, the Return to Narnia 1951, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1961, sivumäärä 188.

Prinssi Kaspian jatkaa Narnian tarinoita teoksestaVelho ja leijona jossa Pevensien neljä lasta pääsivät Narniaan "meidän maailmamme" lumotun vaatekaapin kautta.  Narnian merentakainen luoja ja hallitsija on leijona Aslan.

Peterin, Susanin, Edmundin ja Lucyn elämässä on kulunut vuosi, he ovat rautatieasemalla matkalla kouluun, kun heidät temmataan uppo-oudolle saarelle. Lapset lopulta tajuavat, että paikka on Narnian Cair  Paravel, missä he olivat kunikaita ja kuningattaria. Linna on raunioitunut ja alue on erkautunut saareksi. Linnan aarrekammio on säilynyt koskemattomana ja sieltä löytyvät Peterin miekka ja kilpi, Lucyn timanttipullo, sekä Susanin jousipyssy ja nuoliviini, mutta taikatorvi puuttuu.

Narniassa on kulunut vuosisatoja, telmarilaiset ovat tunkeutuneet Narniaan, ja hallitsijana on julma Miraz. Laillinen hallitsija Kaspian X on vielä lapsi. Kaspian on kuullut muinaisesta Narniasta lastenhoitajaltaan, jonka Miraz lähetti julmasti pois, mutta kotiopettaja tohtori Cornelius puhuu myös vanhasta Narniasta. Kirjan upeassa kansikuvassa tohtori Kornelius ja prinssi Kaspian katsovat kahden planeetan kohtaamista, joka legendan mukaan tuo onnea Narnialle.

Kuten kaikissa Narnia-kirjoissa onni pitää ansaita kovalla työllä vaarat voittaen. Väliaikaishallitsija Miraz-setä haluaa päästä Kaspianista eroon saatuaan kruununperillisen. Kaspian joutuu pakenemaan palatsista, hurja pako päättyy synkkään metsään ja Kaspia pääsee Narnian puhuvien eläinten rippeiden luo. Tohtori Cornelius löytää narnialaiset, jotka majoittautuvat Aslanin kukkulalle Kivipaaden alla oleviin luoliin. Corneliuksella on Susanin lumottu torvi, johon puhalletaan. Orava Tupsukorva menee lyhtypylvään luo, ja kääpiö Piipari Cair Paraveliin, odottamaan suuria kuninkaita ja kuningattaria.

Kääpiö Piipari ei usko neljästä lapsesta olevan apua, ja lasten pitää haastaa Piipari vuorollaan mittelöön. Aikaa kuluu.

Lisäksi Narnia on muuttunut, ja joukko on eksyksissä, eivätkä muut usko Lucyn nähneen Aslanin merkkejä. Lucy saa ohjeita Aslanilta, joka on jo alkanut vapauttaa metsän ja puiden henkiä. Lucy ohjaa joukon Aslanin perään. Kun lapset alkavat uskoa, he näkevät Aslanin. Aslan höykyttää epäuskoista Piiparia, josta tulee kunnon kääpiö, Peter, Edmund ja kääpiö Piipari jatkavat Kivipaaden luoliin, missä ollaan  manaamassa pahaa Velhoa takaisin, eli pahuus on aina olemassa. Taistelu voitetaan, ja noita, ihmissusi ja kääpiö Nikabrik tapetaan. Narnialaiset haastavat Mirazin kaksintaisteluun. Turhamainen Miraz ottaa haasteen vastaan, Peter on narnialaisten edustaja.

Aslan vapauttaa metsän ja veden henkiä yhdessä Susanin ja Lucyn kanssa, Berunan kahlaamo entistetään poistamalla silta, ja joen jumala saa vapaan virtansa takaisin, Aslan hajottaa koulurakennuksen, halukkaat pääsevät mukaan kulkueeseen. Aslan lisäksi parantaa kuolemansairaan Kaspianin vanhan lastenhoitajan ja tekee muitakin ihmetekoja.

Samaan aikaan Peter ottelee Mirazia vastaan, jonka pään menoksi on myös salaliitto. Miraz kaatuu, ja omat miehet surmaavat tämän, ja hyökkäävät narnialaisten kimppuun. Narnian joukot voittavat mittelön. Puut ja puiden henget karkeloivat kunnailla, ja telmarilaset pelkäävät. Juhlien jälkeen Aslan asettaa oven kahden maailman välille. Halukkaat telmarilaiset pääsevät sinne, mistä ovat alun alkaen tulleetkin eli valtameren idylliseltä saarelta. Saman oven kautta Peter, Susan, Edmund ja Lucy menevät Englantiin ja rautatieasemalle.

Sarja jatkuu, ja tässä teoksessa Aslan on kertonut Peterille, että Peter, ja Susan eivät enää palaa Narniaan. Tässäkin ilmenee ennalta määrääminen. Cair Paravellin omenatarhaa istutettaessa oli ennustettu, että siitä on heille hyötyä. Lapset söivät omenoita, ja paistoivat karhun lihaa omenoiden kanssa.

Teoksessa käsitellään taas myös uskoa ja epäuskoa sekä pahan olemassaoloa kuten oikeastaan kaikki muutkin teokset käsittelevät tätä samaa aihetta. Muut eivät usko Lucyn näkevän Aslanin. Viimeinen, joka näkee Aslanin on Piipari, josta kasvatetaan kunnon kääpiö. Mutta Edmund on ottanut opikseen.

Kaspian tavataan seuraavajksi seikkailussa Kaspianin matka maailman ääriin missä mukana on Pevensin lapsista vain Lucy ja Edmund ja heidän serkkunsa Eustace Clarence Ruikku.

****
Walt Disney Picturesin tuottamassa elokuvassa lasten elämää sidotaan enemmän toisen maailmansodan aikaiseen todellisuuteen ja heidän turhautumista esitetään. Itse filmissä taistelukohtauksia on paisutettu, ja myös juonitteluja Mirazia vastaan on enemmän. Kaspian ihastuu Susaniin ja filmissä tunne on molemminpuolinen, ja Susan suutelee Kaspiania filmin lopussa, ja sen jälkeen jatkuu loppubiisi

"No need say to Goodbye" laulaja on Regina Spektor ja biisin todellinen nimi on The Call.

Filmin traileri:

*****

Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika  1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

C.S. Lewis: Velho ja Leijona

C. S. Lewis: Velho ja Leijona, alkuteos The Lion, The Witch and The Wardrobe 1950 , suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1975, sivumäärä 155.

C.S. Lewisin Velho ja Leijona on legendaarinen lastenkirja ja Narnian tarinoiden ensimmäinen osa. Narnia on maailma, jossa eläimet osaavat puhua, Narniassa asuvat myös puiden ja vesien henget, kääpiöt, faunit, dryadit ja satyyrit. Narnian luoja, vapahtaja ja valtias on Aslan, ja ongelmia ratkovat Aslanin toiveesta englantilaiset lapset.

Peter, Susan, Edmund ja Lucy Pevensie on lähetetty maalle vanhan professorin kartanoon pakoon Lontoon pommituksia. Jo ensimmäisessä luvussa lapsista nuorin Lucy menee vaatekaappiin ja joutuu lumiseen ja kylmään maailmaan aina palavan lyhtypylvään luo ja tapaa Fauni Tumnuksen, joka kantaa paketteja. Fauni kysyy Lucylta, miten ihminen, Eevan tytär on tullut Narniaan. Lucy menee vierailulle Tumnuksen kotiin joka on luolassa. Tumnus kertoo nymfeistä ja dryadeista, mutta tunnustaa olevansa Valkean Velhon urkkija, jonka pitäisi ilmoittaa ihmisistä Narniassa, mutta ei aio Lycysta raportoida.

Narniaa ja Yksinäisiä saaria  hallitsee kuningatar Jadis, Valkoinen velho, joka on loihtinut Narniaan ikuisen talven ilman joulua. Valkea Velho hallitsee pelolla ja rangaistuksilla, rangaistukset toimeenpannaan kultaisen taikasauvan heilautuksella, ja pahin rangaistus on päätyä kivipatsaaksi hänen linnansa pihalle (kansikuvassa on pihalla olevia kivipatsaita).

Lucy puhuu sisaruksilleen Narniasta, muut muut eivät usko. Lucy päätyy toistamiseen vaatekaapin kautta Narniaan, ja menee tapaamaan Tumnusta. Edmund seuraa Lucya, ja tapaa porojen vetämissä vaunuissa Valkean Velhon kruunussaan. Valkea Velho mielistelee Edmundia saadakseen tietoja ihmisistä, juottaa ja syöttää Edmundia lumotuilla makeisilla. Edmundin on määrä tuoda sisarukset Velhon linnaan.  Lucy ja Edmund tapaavat Narniassa mennessään vaatekaappiin. Edmund kuitenkin valehtelee sisaruksilleen, että Lucy on kuvitellut Narnian. Lucy on hyvin surullinen. Peter kysyy asiaa professorilta, joka kehottaa Peteriä luottamaan Lucyyn, joka ei koskaan valehtele.

Lapset välttelevät kartanon turistiryhmiä, ja piiloutuvat vaatekaappiin. Pian vaatekaappi on poissa ja lapset ovat Narniassa. Fauni Tumnus on vangittu Salaisen poliisin määräyksestä. Tumnus on kertonut vieraista puhuville majaville, joiden luo nelikko menee. Majavat antavat lapsille (ja lukijalle tilannekatsauksen), Valkean Velhon pahuudesta ja ilmoittavat, että Aslan on tulossa. Aslan on leijona, joka on Narnian todellinen hallitsija. Vanhan ennustuksen mukaan Valkea Velho kukistuu, kun Cair Paravelin linnan valtaistuimelle  astuvat kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä. Majavat aikovat viedä lapset Kivipaadelle, jonne on tulossa Aslankin.

Edmund lähtee Jadiksen linnaan. Valkea Velho raivostuu Edmundin tullessa yksin. Alkaa kilpajuoksu kivipaadelle, jonka majavat voittavat, sillä Aslanin tullessa saapuu kevät, Velhon reki ei luista. Joulupukki vierailee Narniassa, ja antaa myös lapsille lahjoja. Peter saa miekan, sille huotran ja vyön, sekä kilven, Susan saa jousipyssyn, nuoliviinen nuolineen, Lucy saa timanttipullossa tulikukkien mettä, joka parantaa haavat. Edmund jää ilman lahjoja, mutta pelastetaan. Velho vaatii vanhan taian perusteella petturin henkeä itselle, mutta  Aslan uhraa itsensä, ja antautuu Velhon väen häpäisyyn. Velho tappaa Aslanin kiviveitsellä Kivipaadella. Susan ja Lucy ovat seuranneet  Aslania, ja irrottavat kuonokopan, hiiret purevat köydet poikki. Pian Aslan on poissa, mutta tulee takaisin ja karjuu. Peter, Edmund ja Narnian puhuvat eläimet taistelevat Velhoa vastaan. Edmund on onnistunut katkaisemaan taikasauvan. Aslan ja tytöt ovat käyneet herättämässä kivipatsaat henkiin ja tulevat loppusotaan. Aslan tappaa Velhon.

Lapset nousevat valtaistuimelle, rauhoittavat Narnian, ja käyvät valtiovierailuilla. Kirja päättyy valkoisen hirven metsästykseen, jossa nelikko päätyy lyhtypylvään luo, vaatekaappiin, ja samaan hetkeen Englannissa kuin lähtivät. Professori lohduttaa lapsia, että seikkailut voivat jatkua, mutta ajankohta voi olla milloin hyvänsä, eikä ulkopuolisille kannata kertoa Narniasta.

Velho ja Leijona on lastenkirja. Juonen kuljetus on lapsen tasolla, vaikka siinä on myös jännittäviä kohtia. Kirjasarjassa on voimakkaita uskonnollisia ja kristillisiä allegorioita. Velho ja Leijona on myös aikansa tuote, sillä majavilla on asunnossaan kinkkua, ja Susanin torvi  on norsunluuta.

Teos loppuu yllättäen, mutta seuraava osa Prinssi Kaspian, ilmestyi jo vuoden päästä, C.S. Lewis kirjoitti sarjaa noin vuosi ja kirja tahdilla, ja  seuraavat osat ovat Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli, Hevonen ja poika, Taikurin sisarenpoika , joka on sarjan kronologisesti ensimmäinen osa. Päättöosa Narnian viimeinen taistelu ilmestyi vuonna 1956.

Kirjasta Velho ja Leijona on tehty elokuva, jossa näytetään enemmän toisen maailmansodan aikaisia pommituksia, ja taistelukohtaukset ovat pidempiä. Muuten kirjan henki on säilynyt hyvin.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950, sen jälkeen ilmestyivät yllä mainitut teokset.

C. S. Lewis: Narnian tarinat.

Tässä on kaikki tarinat, minulla on kirja.

Luin pienenä Narnia-kirjat,  ilmestymisjärjestyksessä: 1950 julkaistu Velho ja leijona ja sitä vuosittain seuranneet Prinssi Kaspian, Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli, Hevonen ja poika, Taikurin sisarenpoika ja 1956 ilmestynyt Narnian viimeinen taistelu. Yläkuvan kirjassa on kaikki tarinat kronologisessa järjestyksessä, sivumäärä on 832, ei kuvitusta.

Narnia on C.S Lewisin fantasiamaailma, jossa eläimet osaavat puhua, ja jota hallitsee useimmin lapsi tai jalostunut itsevaltias, koska alussa lapsi toi sinne pahan, kun Aslan Leijona oli luomassa laulullaan Narniaa. Tämä kerrotaan kronologisesti ensimmäisessä seikkailussa Taikurin sisarenpoika, josta kirjasta erityisesti pidän.

------  Varo juonipaljastuksia    -- ---

Taikurin sisarenpoika  -tarina ajoittuu 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen. Kirjan päähenkilöllä Digoryllä on ongelma, sillä isä on Intiassa ja äiti on kuolemansairas. Leikkiessään ystävänsä Polly Plummerin kanssa he menevät Digoryn enon Andrewin huoneseen. Eno on taikuri, joka on saanut käsiinsä pölyä Atlantiksesta, josta on tehnyt sormuksia, jotka siirtävät eläimiä ja ihmisiä maailmojen välillä. Digoryn eno pakottaa heidät kokeisiin antamalla sormuksen Pollylle, Polly katoaa ja Digory joutuu hakemaan Pollyn pois.  Lapset ajatuvat Charniin, jossa Jadis tuhosi koko planeetan sanomalla "tuhoavan sanan" (lienee vertaus 1950-luvun kilpavarusteluun). Digory soittaa kumistinta ja herättää pahan velhon Jadiksen (tämä velho on nainen toihin kuin pottereissa). Velho tulee mukaan Englantiin ja lapset saavat hänet pois, mutta vievät hänet vahingossa Narniaan, jossa Aslan on juuri luomassa maailmaa laulamalla. Ensin syttyvät tähdet, sitten Aurinko nousee, ruoho ja kasvit muotoutuvat sitten eläimet, joista osa luodaan puhuviksi ja kääpiöt. Maan lapsi toi pahan soittamalla kumistinta kuolleella planeetalla, ja pahan häätämiseksi Aslan lähettää Digoryn hakemaan maailman ääreltä hedelmän. Jadis on puutarhassa, hän on syönyt omenan. Jadis houkuttelee Digorya syömään omenan, tai viemään sen äidille, mutta tällä kertaa Digory pysyy lujana ja vie omenan Aslanille. Omena istutetaan ja omenapuu suojaa Narniaa. Velho on saanut kuolemattomuuden, mutta ei voi sietää puuta. Aslan antaa omenan Digorylle ja äiti paranee oikein annetusta omenasta. Digory istuttaa siemenistä puun kotipihaansa, joka kaatuu aikanaan, ja josta tekee vaatekaapin.

Aslanilla on monia pulmia muissa maailmoissa, joten Narnian historian käännekohdissa kutsutaan apuun englantilaiset lapset, joskin siihen on myös syynsä, hehän toivat pahan paikalle. Kirjasarjassa käydään Narnian tarina läpi alkusarastuksesta viimeiseen taisteluun, aika kun siellä menee nopeammin kuin meillä. Tietenkin kirjasarja on täynnä paatosta, epäloogisuuksia esim. lihan syönnissä ja monessa muussa asioissa, mutta kirjat ovat mielestäni hyviä lasten kirjoja, joskin loppupään kirjat eivät sovi aivan pienille lapsille.

Jadis joka Narniassa on Valkea Velho, on saanut Narnian valtaansa, ja siellä vallitsee ikuinen talvi, siksi tarvitaan lapsia Englannista, jossa riehuu toinen maailmansota.

Velho ja leijona on ensimmäinen ilmestynyt Narnia tarina. Siinä Valkea velho hallitsee Narniaa ja on ikuinen talvi ilman joulua. Vastustajat muutetaan kivipatsaaksi. Tarvitaan kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä (Lucy, Edmund, Susan ja Peter) täyttämään ennustus Velhon voittamisesta. Nelikko täyttää Cair Paravelin valtaistuimet ja narnialaiset voittavat Valkean Velhon taiat, mutta suurten vaikeuksien kautta. Tarina on tunnetuin Narnia-kirja, ja ehkä eniten lastenkirja. Tarina on iätön. Se on sekä tyttöjen että poikien kirja. Teleporttina Narniaan on vaatekaappi. Ensin Lucy joutuu Narniaan ja tutustuu fauni Tumnukseen, joka on vanha narnialainen ja siten Valkean velhon vihollinen.Tämän jälkeen Edmund joutuu vaatekaapista Narniaan ja tapaa puolestaan Valkeaan velhoon,joka juottaa kaakaota, ja haluaa nelikon haltuunsa, jotta ennustus ei toteudu. Edmund valehtelee Peterille ja Susanille, ettei ole ollut Narniassa. Kolmannella kerralla kaikki pääsevät yhdessä Narniaan, jossa Tumnus on pidätetty ja kivetetty. Edmund karkaa puhuvien majavien luota Velhon tyköön, ja Velho aikoo tappaa tämän ettei ennustus toteutuisi. Aslan lunastaa Edmundin vaihtamalla itsensä poikaan. Velho tappaa Aslanin kiviveitsellä, mutta Aslan ei lopullisesti kuole. On lopputaistelu, jossa Velho häviää, ja kivipatsaat herätetään eloon. Seuraavaksi nelikko kruunataan ja sisarusparvi seikkailee Narniassa. Velho ja Leijona teoksen tärkein henkilö on itse asiassa Lucy. Merkittävä tapaus on Joulupukin vierailu ja lahjat lapsille mm. miekka, torvi, nuolet ja parantava eliksiiri.
Elokuvassa näytetään enemmän toisen maailmansodan aikaisia pommituksia, ja taistelukohtaukset ovat pidempiä. Muuten kirjan henki on säilynyt hyvin.

Cair Paravelin suurten kuninkaiden aikaan tapahtuu Arkkimaassa ja Kalormeniassa tarina Hevonen ja poika, missä Susan, Edmund, Lucy ja mestari Tumnus ovt mukana tarinassa sivuhenkilöinä ja se on hyvä, sillä Velhossa ja Leijonassa ei itse kuninkaallisten elämää esitellä Valkean hirven metsästystä lukuunottamatta.
Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Pakomatkalle pariksi tulee tamma Hvinna sekä pakkoavioliittoa että äitipuoltaan pakeneva  tarkaanitar Aravis. Sastra on todellisuudessa Arkkimaan prinssi Koor, joka on kadonnut pienenä. Koor on kaksonen, jonka kaksoisveli Koorin on hänen poissaollessaan kruununprinssi. Tarina esittelee kalormenilaisia tapoja ja heidän jumalansa tarsin. Aslan järjestelee Koorin pakomatkaa. Narnia joutuu taistelemaan kalormenilaistia vastaan. Tarinassa selviää, että myös Susan on joutumassa pakkoavioliittoon ja orjan asemaan. Sastra osoittautuu rohkeaksi ja reippaaksi. Hänestä tulee Arkkimaan kuningas ja Araviksesta kuningatar. Narnia säilyttää koskemattomuutensa kuten myös Susan.

Seuraavan kerran lapsia tarvitaan lapsia auttamaan Prinssi Kaspian (saman nimisessä teoksessa) valtaistuimelle. Lasten elämässä oli kulunut vuosi, Narniassa vuosisatoja. Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat rautatieasemalla matkalla kouluun, kun maagiseen torveen puhalletaan, ja lapset joutuvat raunioituneeseen Cair Paravelin linnaan, jonne kääpiö Piipari tulee heitä hakemaan. He eivät tunne paikkaa, mutta tajuavat pian missä ovat. Piipari kertoo heille prinssi Kaspianin tarinan. Hänen ahne Miraz-setänsä haluaa Kaspianista eroon saatuaan kruununperillisen. Kaspian joutuu pakenemaan palatsista, ja pääsee Narnian eläinten rippeiden luo, joista kansikuvan hyvä Cornelius on puhunut. Mustat kääpiöt ovat manaamassa pahaa Velhoa takaisin, eli pahuus on aina olemassa. Taikuuskaan Narniassa ei kuole koskaan, ja lasten joululahjat ovat seikkailussa tarpeen. Piipari-kääpiö johtaa joukkoa, mutta taas lasten tiet erkanevat, ja Lucy saa aitiopaikan moneen näkymään. Teoksessa käsitellään taas uskoa ja epäuskoa sekä pahan olemassaoloa kuten oikeastaan kaikki muutkin teokset. Muut eivät usko Lucyn näkevän Aslanin. Viimeinen, joka näkee Aslanin on Piipari, josta kasvatetaan kunnon kääpiö. Myös Edmund on ottanut opikseen. Turnajaisissa Peter ottelee Mirazia vastaan, jonka pään menoksi on myös salaliittoa. Miraz häviää ja  Narnia palautuu ennalleen. Halukkaat ihmiset voivat siirtyä Aslanin tahdosta "meidän maailmaamme".
Elokuvassa lasten elämää sidotaan enemmän toisen maailmansodan aikaiseen todellisuuteen ja heidän turhautumista esitetään. Itse filmissä taistelukohtauksia on paisutettu, ja myös juonitteluja Mirazia vastaan on enemmän. Kaspianin ihastumista Susaniin on syvennetty. Tunne on molemminpuolinen, ja Susan suutelee Kaspiania filmin lopussa, ja sen jälkeen jatkuu loppubiisi "No need say Goodbye"

Kaspianin retket maailman ääriin jatkaa seikkailua, ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Eustace Clarence Ruikun. Eli Peter ja Susan eivät mukana. Siirtyminen tapahtuu laivataulun kautta kun lapset ovat Ruikun tykönä. Ruikun perhe omaa nynnymäisiä kasvatusmetodeja, mutta Ruikusta kasvaa laivamatkalla kelpo poika, kuten Edmundista Velhossa ja Leijonassa. Tämä kirja on ehdoton suosikkini ja siinä on tämä tutkimusretki ja uudet seikkailu –teema. Tässä lapset joutuvat vangiksikin ja orjiksi. Yksinäisillä saarilla Lucy ylittää uteliaisuuden rajan Taikurin saarella. Hyppelipompelit ovat hauskoja ja hölmöjä ja tulevat näkyviksi, saarella Lucy lukee taikurin kiellettyä kirjaa, kun on muuttamassa Hyppelipompelit näkyviksi. Lohikäärmesaarella on Ruikun taistelu "itseään vastaan" eli ahneuksissaan hän muuttuu lohikäärmeeksi ja Aslanin pitää kuoria hänen iho vereslihaan myöten. Tarinassa on saari, jossa lampi muuttaa kaiken kultaiseksi, on unien painajaissaari, sekä "viimeinen pöytä matkalaisille, jossa kivinen veitsi" ja Riipitsiip on rohkea, hän jatkaa matkaa, missä vesi muuttuu makeaksi, Aslanin maahan. Lapset menevät Englantiin ja Kaspian kääntyy takaisin ja "löytää" puolison matkalta.
Elokuvassa laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätyy minusta liikaa sivukäänteitä. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

Eustace pääsee Jill Pölkyn kanssa Narniaan teoksessa Hopeinen tuoli.
Tarina alkaa englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettaja hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen jatkuu. Jill Pölkky ja Eustace pakenevat kiusaajiaan ja päätyvät Aslanin vuorelle. Aslan on kutsunut lapset, sillä Rilian Kaspianin poika on kadonnut, ja hänet pitää pelastaa.
Eustace putoaa vuorelta korkean paikan kammon vuoksi, koska Jill hölmöilee. Jill on siis Pölkky (vain) alussa. Koska Jill on aiheuttanut Eustacen putoamisen, hän saa ohjeet Aslanilta kadonneen prinssin löytämiseksi. Jillin pitäisi toistella ohjeita mielessään. Hänen pitää ottaa yhteyttä vanhaan ystävään (olisi Kaspian, mutta ennättää lähteä), heidän pitää suunnata Jättiläisten kaupunkiin ja toimia kirjoituksen mukaan, hän, joka vetoaa ensin Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.  Matkalle lähtee trio Jill, Eustace ja Rapanhapakko, jotka joutuvat pulaan monesti. Kaspianin poika krununprinssi Rilian pitää kaivaa maan alta, ja vapauttaa lumouksesta. Paha on tappanut Kaspianin vaimon ja vanginnut tämän pojan prinssi Rilianin. Piipari on sijaishallitsija Kaspianin etsintäretkien aikana, ja on haluton yrittämään enää mitään. Trion matka suuntautuu siis jättiläisten kaupungin alle, jossa kummaa armeijaa kootaan ja pahaa tehdään. Tehtävä onnistuu, mutta Kaspian kuolee.
Kaspian siirtyy rajan taa ja pääsee tutustumaan Englannin koulukokeiluihin. Eustace, Jill ja Kaspian sekä Aslan suorittavat ojentamista koulussa. Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä.

Narnian viimeinen taistelu -teoksen juoni on varsin selkeä, eli Lyhtykorvessa apina Metku juonii Aslanin pelolla Narnian asukkaita. Pulma Aasi toimii Leijonan korvikkeena räsyisen nahan avulla. Narnian viimeinen kuningas Tirian  joutuu taisteluun, jossa puolensa on Tarsilla ja Aslanilla, mutta on olemassa Metkun aslania ja Aslan sekä tarslan, hieman samaa kuin Sinuhessa, vaikka vertaisin kirjan asetelmaa erääseen toiseen teokseen moniltakin osilta (=Ilmestyskirja). Seikkailussa on lopulta moni aiemman kirjan sankari: Jill, Eustace, Peter, Edmund, Lucy, Digory, Polly ja Tumnus ja muut veijarit tavataan uudestaan, kun saavutaan todelliseen Narniaan. Teos siis päättää saagan ja on itsessään aika ehdoton kirja. Susanin osa on lohduttomin hän ei usko Narniaan, eikä hän pääse todelliseen Narniaan,

---- juonipalajastukset päättyvät ---

Tunnustan bloggauksella, että olen lukenut nämä lastenkirjat, jotka sopivat kaikenikäisille.

Kirjat tapahtuvat kahdessa maailmassa, ”meidän maailmassa” riehuu toinen maailmansota, sekä Narniassa. Narnian aika on erilainen. Meillä jyllää konevoima, ja siellä taikuus. Tarinoissa on keskeistä hyvän ja pahan taistelu, usko, kasvu reippaaksi, oppia kohtaamaan vastoinkäymisiä, odottaminen, erehtyminen, rohkeus ja kunnia …

Tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia, koska he ovat lapsia, toisaalta sitten jää tiettyjä linjoja käsittelemättä. Tämä on minusta eduksi lasten kirjoissa. Lewis arvostelee kokeilukouluja, ja Ruikkuja "he olivat kasvissyöjiä, tupakoimattomia ja ehdottomasti raittita". Tässä on minusta lievähkö ristiriita, näissä tavoissa ei minusta ole mitään arvostelemista.

Tarinat ovat iättömiä eli ajan hammas ei kalua tarinan ydintä.

C.S Lewis (1898 - 1963) ja J.R.R Tolkien (1892 - 1973) olivat ystäviä, mutta tarinoista tuli kinaa, eli  tarinoissa on tiettyä yhtäläisyyttä. Minusta Tolkien on enemmän myyttien ja tarujen kertoja ja tarina on monipolvisempi ja miehisempi urhollisuutta miesnäkökulmasta korostetaan enemmän, kun taas Lewis on enemmän pelkistänyt, tiivistänyt  ja tehnyt niistä kristillisiä, esimerkiksi Velho ja Leijona sekä Viimeinen taistelu.

Taikurin sisarenpojasta muutama lorulainaus
Charnissa
Valitse seikkaileva muukalainen,
lyö kelloa ja kutsu vaara vainen
tai miettiä saat iän kaiken mitä
tapahtumatta jäi kun vältit sitä

Narniassa
Läpi kultaisen portin käy ainoa tie
Ota omena mutta toiselle se vie
Yli muurin ken käy ja varkain puuhun puuttuu
sen hartain toive täyttyy mutta murheeksi muuttuu

***
Taru Sormusten herra postaus on täällä
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjalija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950.