Takakannen mukaan opuksen kirjoittaja Shaun Attwood on englantilainen aktivisti, joka kärsi kuuden vuoden vankeuden Arizonassa huumekauppojen vuoksi. Attwood on haastatellut kirjaansa pahamaineisia rikollisia. Tarinoita on kymmenen, ne ovat ankeita.
Bloggaukseen en kirjaa rikollisten nimiä. Yhteistä heillä on ankea, rikkinäinen lapsuus, joskus jopa raskausaika on ollut hirvittävä, eli isä on yrittänyt tappaa äitiä, pahoinpidellyt raa'asti. Henkilöt ovat impulsiivisia, ovat ajautuneet väärään seuraan. Tarinoiden henkilöt ovat kuitenkin päässeet pois vankilakierteestä.
Aika monessa tarinassa ollaan jengissä ja joko aseena on puukko, baseball-maila tai ampuma-ase, Mafia-perheen tappaja tosin itse hakattiin baseball-mailalla, ensimmäisessä jutussa oli käännöskukkanen, ja puhuttiin pesäpallomailasta. Kirjassa kuvataan julkisuudessakin ollutta John Gottin mafia-touhua, joka pähkinänkuoresaa on samanlaista kuin Sopranos-tv-sarjassa.
Huumeet ovat myös monen arjessa, huumeilla tehdään kauppaa ja käytetään, etenkin crack ajaa käyttäjät ryöstöihin, crack on kuin nykyinen peukku. Monen lapsuudessa on ollut ankara isä, tai isäpuoli. Väkivalta muutenkin ruokkii väkivaltaa.
Aasialaistaustaisen rikollisen tarina eroaa sikäli, etää perhe oli hyvä, mutta hän oli rajusti koulukiusattu, ja alkoi kehonrakentajaksi. Salakuljetus alkoi steroideista, ja siirtyi muihin aineisiin, lopulta kaveri oli istumassa Espanjassa pahamaineisessa vankilassa.
Lyhyesti sanottuna ankea kirja.
Suomessa on alettu painamaan rikollisten tarinoita, minusta ne voivat romantisoida rikollista elämää, joka todellisuudessa on viheliäistä kujanjuoksua.
Samaa mieltä rikosten romantisoinnista olen näissä tosi-TV:n rikosjutuissa. Mielestäni ne pitäisi lailla kieltää.
VastaaPoistaLuin kirjan, kun työkaveri pyysi arviotani. Aihepiiri on outo ja varsinkin kun joka maassa on erilainen rangaistusasteikko ja vankilaolot vaihtelevat.
Poista