Serdar Özkan: Kadonnut ruusu, romaani etsimisestä ja löytämisestä, suomentanut englanninkielisestä The Missing Rose kirjasta Päivi Paju, Minerva 2008, sivumäärä 190.
Serdar Özkanin (s.1975) kirja Kadonnut ruusu on teos etsimisestä ja löytämisestä. Lyhyissä luvuissa on samantapaisia "viisauksia" kuin Paolo Coelholla Alkemistissa ja mitä on Pikku prinssissä. Pikku Prinssi ja Prinssin tapaama kukka mainitaankin kirjassa ja tässäkin ruusut tuoksuvat ja puhuvat.
San Franciscossa nuori ja kaunis juristi Diana Stewart (25 v) on henkisesti tyhjä ja onneton. Juuri kuollut äiti on paljastanut Dianalle, että hänellä on kaksoissisar Maria, jonka hänen pitäisi löytää. Äidin kuoltua Diana hukuttaa tyhjyytensä viiniin, mutta alkaa etsiä itseään ja Mariaa, tapaa ihmisiä ja löytää itsestään uusia puolia. Häntä ohjaavat äidin kirjeet ja matkalla tapaamansa henkilöt.
Diana on rikas juristi, mutta haluaa tulla kirjailijaksi. Kadulla hyvä kerjäläinen ennustaa Dianalle tai oikeastaan hän lukee Dianan kasvoista, mitä hän etsii ja missä on pulmia. Kadulla Diana tapaa myös Harvardin lopettaneen taiteilijan Matthiaksen, joka alkoi maalata. Matthiaksella on tärkein maalaus kesken, hän ei ole saavuttanut henkisesti tilaa, jotta voisi viimeistellä maalauksen.
Diana matkaa myös Turkkiin Zeynyp Hanimin täysihoitolaan, jossa on tarjolla sitä ruusuterapiaa. Ruusuille on tullut kriisi, kun ihmiset ovat hankkineet tekoruusuja. Ruusut ovat muuntuneet ihmisten toiveiden mukaan, ja menettäneet tuoksunsa, joka kuitenkin erottaa oikeat ruusut tekoruusuista.
Toinen tarina on isästä, pojasta ja aasista, jossa matka käy mahdottomaksi, kun isä kuuntelee liikaa toisten moitteita.
Kirjan suurin sanoma lienee, että ihailtu ihminen toimii liikaa toisten odotusten mukaan, pitää uskaltaa olla oma itsensä ja kuunnella sisimpäänsä.
Diana löytää etsimänsä ja tarinaan sekoitetaan myös monta merkkihenkilö jopa Neitsyt Maria.
Hienoa on, jos Serdar Özkanin kirjan avulla lukija löytää Kadonneen ruusunsa ja pystyy elämään onnellisena.
Nyt yllätyin! Oletpa lukenut erikoisen kirjan. Minulle tämä oli aikoinaan melkoinen "sillisalaatti".
VastaaPoista