Charles Dickens: Pikku Dorrit, alkuteos Little Dorrit ilmestynyt 1855-1857, suomentaja Helena Kesäniemi, Karisto 1926, sivumäärä 1091.
Charles Dickensin kirjoittama Pikku Dorrit on ehkä kaikkein dickensiläinen romaani hänen tuotannossaan. Romaanin nimihenkilö Amy Dorrit on syntynyt ja varttunut aikuiseksi Marshalsean velkavankilassa, koska Amyn isä William Dorrit ei ole pystynyt maksamaan velkojaan.
Pikku Dorrit on Dickensin yhdestoista romaani ja se arvostelee yläluokkaa, byrokraattista hallintoa ja köyhien kohtelua. Charles Dickensin isä oli itse velkavankilassa.
Romaanissa on kymmeniä henkilöitä ja pääjuonen lisäksi paljon sivujuonia. Dickensin romaaneissa kuitenkin kaikki liittyy pääjuoneen tai teemaan, ja kaikilla hahmoilla on sija tapahtumissa ja niiden dramaattisissa käänteissä. Dickensin romaaneissa on onnellinen loppu, eli hyville käy hyvin.
Romaanin toinen päähenkilö on Kiinasta Ranskan kautta Englantiin saapuva keski-ikäinen Arthur Clennam. Hän on pyörittänyt isänsä kanssa perheen kauppaliikettä. Raajarikkoinen äiti rouva Clennam on eristäytynyt maailmasta, mutta pyörittää liikeasioita Lontoossa. Arthur ei aio jatkaa perheen liiketoimia. Arthur aistii, että perheen yllä leijuu vaiettu skandaali.
Amy Dorrit eli Pikku Dorrit on toinen päähenkilö. Amy on velkavanki William Dorritin kolmas ja nuorin lapsi. Dorritin lapsista Fanny ja poika Tip ovat ylpeitä ja hamuavat mammonaa. Perheen äiti on kuollut, kun pikku Dorrit oli kahdeksanvuotias. Pikku Dorrit raataa perheensä eteen, ja on hankkinut velkavankilassa hyödyllisiä taitoja, hän on opetellut lukemaan, kirjoittamaan ja tekemään erilaisia töitä. Teoksen alussa Pikku Dorrit piikoo rouva Clennamin luona ja tekee ihmisille erilaisiia ompelutöitä. Arthur Clennam kiinnostuu Pikku Dorritista, ja selvittää, missä hän asuu, Clennam selvittää myös tai yrittää selvittää, kenelle Dorrit on velkaa ja kuinka paljon. William Dorrit velkavankeudesta huolimatta on pöyhkeä ja leikkii velkavankien päällikköä. Monen juonen käänteen jälkeen William Dorrit saa ison perinnön ja Dorritit vapautuvat velkavankeudesta. Isä Dorrit lähtee perheineen matkalle Venetsiaan, ja niin isällä ja kahdella vanhemmalla lapsella alkaa pahasti keulia. He katkaisevat kaikki vanhat ystävyyssuhteensa, myös Arthut Clennamiin, joka auttoi perhettä taloudellisesti ja selvitti muutenkin velkavyyhtiä. Perhe kieltää menneisyytensä leikkien rikasta ylhäistöä. Pikku Dorrit saa nuhteita, kun hän ei muutu, vaikka isä on palkannut rouva Generalin koulimaan lasten käytöstä yläluokan tavoille (=ylpeää joutilaisuutta, köyhien halveksuntaa ja oman aseman aggresiivista puolustamista, ja kaikesta palvelusta valittamista).
Alempana avaan romaanin äkkikäännöksiä, mutta vararikkoja, kuolemantapauksia tapahtuu, ja monia arvoituksia selviää ja lopussa kilisevät hääkellotkin.
Pikku Dorrit on rankattu Dickensin kirjoista yleensä kärkiviisikkoon, mutta ei ykköseksi, ne sijat menevät Suuria odotuksia romaanille, Saiturin joululle tai David Copperfieldille.
Romaani Pikku Dorrit on erinomainen, mutta ehkä siinä on liian paljon uskomattomia juonenkäänteitä ja myös sivupolkuja on paljon, mutta erinomainen kirja.
Kirja alkaa Marseilles'n vankilasta, missä kaksi vankia odottaa oikeuden käsittelyä. Toinen on murhasta syyttessä oleva Rigaud ja salakuljetuksesta epäilty John Babtist Cavaletto. Rigaud esiintyy tarinan myöhemmissä vaiheissa myös nimellä Blandois. Tämän jälkeen kuvataan ruttokaranteenin jälkeen Ranskasta Englantiin palaavaa joukkoa, jossa ovat Arthur Clennam, neiti Wade, herra ja rouva Meagles ja heidän tyttärensä Pet sekä Tattycorum, joka on adoptoitu orpo, ja on Petin palvelija.
Herra Dorrit on velkavanki, mutta lapset pääsevät pois vankila-alueelta. Dorritin lapsista Fanny kuhertelee teatterissa, Tip tekee tappiollisia hevoskauppoja. Perheen kuopus 22-vuotias velkavankilassa syntynyt ja kasvanut Pikku Dorrit raataa perheen hyväksi. Meaglesit toivovat Arthurin kosivan heidän tytärtään, mutta Clennam ei sitä tee, Pet menee naimisiin Hatty Gowanin kanssa. Clennam haluaa auttaa Dorritteja, ja perustaa yrityksen Daniel Doycen kanssa, joka on keksintöjensä vuoksi Verukeviraston hampaissa. Verukevirastoa hallitsee Barnaclen aatelissuku, joka ottaa kaikki asiakkaat hampaisiinsa.
Hahmokaartiin kuuluu hieno herra, talousnero Merdle, jonka poikapuoli Edmund Sparkler menee naimisiin Fanny Dorritin kanssa, kun perhe on äkkirikastunut. Merdle on ylistetty henkilö, joka sijoittaa ihmisten rahoja. Dorrit ja Clennam sijoittavat Merdlen kautta rahansa. Kirjan loppuosissa Merdlen petokset paljastuvat. Clennam menettää omaisuutensa ja puolestaan joutuu velkavankilaan. Herra Dorrit ei joudu, sillä hän on menehtynyt juuri ennen isoa vararikkoa.
Kirjassa paljastuu rouva Clennamin salaisuus Rigaud/Blandoisin kautta, hän konnailee ja välttelee viranomaisia. Clennam riutuu velkavankeudessa, mutta Dickensin romaaneissa hyville käy hyvin, ja Clennam pääsee pois vankilasta ja lopussa hääkellot soivat.
Osallistun tällä kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.
*****
Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Dickens toimi 17-vuotiaasta lähtien lehtimiehenä. Dickens ei ole ollut itselleni helppo luettava, sillä sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David Copperfieldinkin. Kolea talo ja Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit meni niin ikään ensi lukemisella loppuun asti Kaksi kaupunkia vaati monia yrityksiä ja teos oli monia vuosia (jopa vuosikymmeniä) kirjahyllyssä, se on loistokirja. Alkuvuonna luin Dombey ja pojan.
Tätä teosta olen pitkään halunnut luettavakseni. Kirjastosta varmaankin saisi jollakin tavalla varattuna, vaan kun olen harkinnut omaksi hankkimista, mutta en ole löytänyt sopivaa vaihtoehtoa. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaPikku Dorrit on vielä lukematta, vaikka olen lukenut paljon Dickensiä. Kiitos hienosta esittelystä.
VastaaPoistaKiinnostava teos, kiitos vinkistä. Dickens ei ole minullekaan ollut helpoin luettava, vaikka joitakin olen saanut tarvottua läpi. Tunnustan suuruuden silti!
VastaaPoistaMinulla on Dickensit vielä täysin lukematta, olisikin jo korkea aika... Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä, tämä voisikin olla se jolla aloitan Dickens-urakkani!
VastaaPoistaOlen lukenut Dickensiltä ainakin Suuria odotuksia, josta pidin kovasti. Pickwick-kerhon papereita olen joskus nuorempana koettanut lukea mutta ne eivät lähteneet ollenkaan lentoon, lukeminen tyssäsi aivan alkuunsa. Pikku Dorrit sen sijaan ei oikein soita mitään kelloja, joten oli kiva lukea tästä kirjasta. Kyllä tämä ainakin Pickwickiä helpommin sulavalta vaikuttaa :D.
VastaaPoistaTämä Dickens pitäisikin lukea! Olen lukenut ainakin Suuria odotuksia, Saiturin joulun, David Copperfieldin ja Oliver Twistin.
VastaaPoistaTämä klassikko pitäisi todellakin lukea :)
VastaaPoistaDickens on kiehtovaa ja perin brittiläistä luettavaa. Tästä teoksesta en ollut kuullutkaan, mutta hyvin dickensmäiseltä kuulostaa. Täytyypä etsiä tämä jostain käsiini.
VastaaPoista