Mircea Cartarescu: Menkolia

 

Mircea Cartarescu: Melancolia, alkuteos Melancolia 2019, översättning Inger Johansson,  Albert Bonnier förlag 2022, sivumäärä 208.

Mircea Cartarescun teos Melancolia rakentuu prologista, kolmesta pitkähköstä novellista ja epilogista. Teoksen päähenkilöt ovat lapsia ja tapahtumat ovat maagisia, silti tämä on aikuisten kirja, jonka symbolimaailma on vahva, mutta ainakin minulle myös osin sumea.

Prologissa saavutaan maagiselle saarelle ja kallonmuotoiseen linnaan, tanssitaan hirviön kanssa erilaisia koreografioita, joiden nimet ovat lennokkaita, yksi on Fibonaccin lukujono (1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 ..). 

Novellissa Sillat poikalapsi (arviolta viiden vanha) on kotona, kun äiti lähtee asunnosta. Poika on varma, että äiti ei tule takaisin, ja aika kuluu, päivät kuluvat ja vuodenajat vaihtuvat. Tarinassa on maagisia elementtejä, poika ei tarvitse ruokaa eikä juomaa (eikä käy vessassa). Alkuun hän leikkii kolmella lelulla: Hubert klovnilla, satuloidulla hevosella ja sinisellä kissalla. Sama leikki, jossa tuhma klovni vangitsee hevosen, jonka kissa vapauttaa, toistuu, toistuu ja toistuu. Aika kuluu ja pojan pitää ratkaista ongelmansa. Hänen pitää käyttää siltoja. Ensimmäistä siltaa pitkin hän pääsee isoon kumitehtaaseen, jossa on valtava isän patsas kumimassasta. Hän kohtaa patsaan, ja jättää leluista klovnin sinne. Ajan myötä hän löytää äidin patsaan suklaatehtaasta ja lopuksi oppii kommunikoimaan. Ratkaistuaan ongelmansa äiti tulee asuntoon, poika itkee ja nauraa. 

Novellissa Ketut päähenkilöinä ovat sisarukset, kahdeksanvuotias Marcel ja kolmevuotias Isabel. Ensimmäisen novellin voi tulkita myös pojan uneksi, mutta tämä on kirjoitettu sadun muotoon, sillä se alkaa, olipa kerran. Marcel ja Isabel ovat erottamattomat, he leikkivät leluilla päivisin ja iltaisin he leikkivät pieniä kanin poikasia, joita kettu jahtaa. Marcel ajaa ketut pois. Tämäkin leikki toistuu, kunnes se kerran päättyy siihen, että oikea kettu tulee ja vie Isabelin. 

Marcel on ollut isän kanssa hakemassa Isabelia synnytyslaitoksesta, Marcel on opettanut Isabelia puhumaan, hän huolehtii Isabelista. 

Toisaalta kerrotaan, että Isabel on kovassa kuumeessa sairaalassa, ja tuodaan aikanaan tervehtyneenä kotiin. Samalla kerrotaan Marcelin taistelusta ketun kanssa.

Kolmas novelli Nahat on pisin ja sisältää elementtejä aiemmista tarinoista. Päähenkilönä on 15-vuotias poika Ivan, joka pohtii alkuun nahkoja. En itse ymmärtänyt tätä, kun poika löytää isän nahan matkalaukusta. ajattelin, että ovatko jotain rooleja, kun isällä on kovin hauras nahka. Isä on väsynyt töiden jälkeen, popsii pillereitä. Pojallakaan ei mene hyvin, hänen mielestä ei ole syytä elää, hänellä ei ole muuta kuin velvollisuutensa. Hänellä on koulu, jota esitellään ja kuvataan koulumatkaa, jolla hän tapaa ikäisensä tytön Doran. Tämän jälkeen hän tekee ihmeellisiä (mielikuvitus?) matkoja, jossa näkee ykkösnovellissa esitetyt patsaat... varsin maaginen novelli tämäkin on lopussa.

Epilogi on pessimistinen. Siinä puhutaan vankiloista, itse tehdyistä ja muista, esimerkiksi joku on vankina lasipallossa, hiekanjyvä on jäänyt helmen vangiksi. Mutta kaikki ovat vankeja vailla pakomahdollisuutta ja vankilat muodostavat infernon kehiä.

Kirjassa on myös outoja kysymyksiä, kuten "miten nukkuu vesi?", "montako kesää on syksyssä?", "montako kättä on sormessa?"

Melankolia nimeä voi lukija pohtia, sana on mainittu monesti (esim. allt var ödsligt och tyst, en geometrisk melankoli). Kirjassa käsitellään minusta enemmän lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaa, joskin maagisissa tarinoissa asioita kuvataan symboleilla. Tarina on hyvin pessimistinen infernon kuvauksineen: "likt helvetets evigt fördomda har jag blivit ett med mitt skrik". 

Onkohqan  lopussa vain itku ja hammasten kiristys?

*****

Mircea Cărtărescu (s. 1956, Bukarest)on romanialainen kirjailija, joka on kirjoittanut runoja, proosaa ja esseitä. Hän työskentelee Bukarestin yliopistossa.