sunnuntai 27. huhtikuuta 2025

Charles Dickens: Dombey ja poika

 


Charles Dickens: Dombey ja poika, alkuteos Dombey and son 1848, suomentanut Aino Tuomikoski, Arvi A. Kariston kirjapaino 1925, sivumäärä 1124.

Charles Dickensin Dombey ja poika ilmestyi jatkokertomuksena lokakuusta 1846 ja huhtikuuhun 1848, jolloin teos ilmestyi kirjana. Dombey ja poika viittaa Paul Dombeyn pyörittämään kauppaliikkeeseen, joka tuo Englantiin tavaraa purjelaivoilla. Kauppaliike periytyy aina isältä pojalle. 

Tarinan alussa kuvataan 48-vuotiasta Paul Dombeyta, jonka lapsivuoteeseen kuoleva vaimo Fanny on synnyttänyt perheeseen vihdoin pojan ja perillisen, joka kastetaan tietenkin Pauliksi. Parilla on 6-vuotias tytär Florence, joka on unohdettu ja jatkossakin unohdetaan. Pikku-Paulilla ja Florencella on sen sijaan läheiset välit.

Teos kertoo Dombeyn ja poika -kauppayhtiön kohtalon ja Dickesin tyyliin paljon muutakin. Romaanissa on laaja henkilökatras, henkilöiden tarkka ja humoristinen kuvailu on yksi romaanin suola. Tarina on tapahtumia täynnä ja juonessa on hyvin paljon dramaattisia ja yllättäviä käännekohtia. Dickensin kerrontatekniikka on pehmeän mukava, vaikka useissa juonenkäänteistä tihkuu suru, murhe ja perikato.

Charles Dickensin romaani Dombey ja poika  tarkastelee aikansa ilmiöitä ja porautuu myös tyttöjen ja naisten asemaan perheessä ja yhteiskunnassa. Dombey ja poika on hyvin luettava klassikkoromaani.

Pitkä oppimäärä joka sisältää yhden ratkaisevan juonenkäänteen sivulta 301, eli kannattaa lopettaa lukeminen tähän, jos haluat säilyttää tietämättömyyden kirjan juonesta.

Dombey vanhempi on hyvin tohkeissaan saatuaan 48-vuotiaana perillisen. Lapsi ristitään isänsä mukaan Pauliksi ja Dombey ja pojan tulevaisuus on turvattu. Paulille hommataan imettäjä. Sekin on irvokas näytelmä. Polly Toodle on neljän lapsen äiti ja veturin lämmittäjän vaimo. Irvokasta on se, että Dombey määrää että Pollya kutsutaan Richardiksi, eikä hän saa tavata lapsiaan. Polly käy kotona ja Florence kaapataan. Nuori Walter toimittaa Florencen Dombeylle. Rouva Brown on kaapannut lapsen ja varastanut Florencen vaatteet. Rouva Brown ja hänen vankilassa oleva tyttärensä ymppäytyvät mukaan juoneen uudestaan tarinan loppuosissa. Walter on yksi päähenkilöistä.

Paulin ja isosisko Florencen välit ovat läheiset ja lämpimät. Paul on sairaalloinen lapsi. Paulilla on usein heikotusta ja hänet rahdataan Brightoniin, jossa aloittaa koulunsa 6-vuotiaana. Koulu on kallis ja siellä on kourallinen poikia, Toots esiintyy juonessa eniten. Koulussa ihannoidaan antiikin Roomaa, ja siellä luetaan pääasiassa latinaa, ja roomalaisia runoilijoita. Ensimmäinen kesäloma lähestyy ja Paul on väsynyt. Kesälomalla hän hourailee ja kuolee. 

Lukija on päässyt vasta sivulle 301, kun kaiken kaikkiaan kirjassa on 1124 sivua.

Paulin ei annettu olla lapsi, vaan hänestä tehtiin perillinen ja kauppaliikkeen jatkaja jo kehdossa?

-Teemmekö hänestä miehen
-Minä pysyn mielelläni lapsena  vastasi Paul

Näin  ei kuitenkaan tapahtunut.

Pisin oppimäärä, luotaa Dickensiin ja tämän tarinan loppuosiin.
Olen lukenut Dickensiltä viisi klassikkoromaania, tämä poikkeaa niistä tuon yllättävän juonenkäänteensä vuoksi. Tässä tapahtuu sen lisäksi myöhemmin kauppaliikeen konkurssi ja henkilökohtainen vararikko, jotka ovat tyypillisempiä teemoja Dickensin tuotannossa.
Tästä kirjasta on minusta miltei mahdotonta kirjoittaa arvioita ilman juonen käsittelemistä. Tarinan tärkein henkilö on Florence, josta kuitenkin aika vähän kerrotaan tai muista kerrotaan enemmän. Nuorena Florence joutuu kaapatuksi ja nuori Walter Gay "palauttaa" hänet Dombeylle. Nuoret ihastuvat. Walter asuu Sol-enonsa luona. Solomon Gills on laivakojeiden kauppias hänen kauppansa Puinen merikadetti on tärkeä paikka, jonne Florencekin rientää hakiessaan piilopaikkaa tarinan loppuosissa. Walter pääsee juoksupojaksi Dombey ja poikaan. Dombey ja poika on mahtava kauppaliike, tavaraa tuodaan (siirtomaista), kauppa vaurastuttaa Dombeyta ja yhtiön toimivaa johtoa.  Dombeyn jälkeen kakkosena firmassa on Carker. Hän on minusta hieman samanlainen henkilö kuin Uriah Heep (David Copperfieldissä), lipevä Dombeyta kohtaan, mutta herrassa on jotain hämärää. Carker juonii Walterin pois näyttämöltä ja Walter lähetetään purjelaivalla Barbadokselle. Laiva haaksirikkoutuu ja Walter katoaa. Sol-eno on huolissaan, ja lähtee etsimään Walteria, kaupasta pitää huolta eksentrinen kapteeni Cuttle, jolla on koukkukäsi!
Juoneen kytkeytyy paljon henkilöitä ja juonekäänteitä ja kiemuroita riittää.
Dombey löytää Leamingtonin lomaltaan vaimokandidaatin, nuoren lesken Edith Grangerin, jonka äiti ikivanha rouva Skewton, hän on mahtava karikatyyri. Dombey ja Edith solmivat järkiavioliiton. Avioliitto jää rakkaudettomaksi ja lyhyeksi, herra Dombeyn sovinistisen setämäisyyden vuoksi. Dombeyn vaimo pakkaa riitojen jälkeen kimpsut ja kampsut ja yllätyksenä on se, että herra Carker lähtee Dombeyn vaimon matkaan Ranskaan.
Carkeriin liittyy paljon varjoja menneisyydestä. Carker on ollut nuorten naisten hyväksikäyttäjä, ja Carkerin junailut vievät kauppahuoneen konkurssiin. Dombey takaa omalla omaisuudella velkojien saatavat ja on puilla paljailla. Carkerin veli ja sisar ovat myös riidoissa  mulqvist-veljensä kanssa.
Dickensin kirjoissa on lohduttavana piirteenä se, että kilteille ja hyville käy hyvin ja pahoille käy huonosti.
Kirja on myös jännittävä. Kuka nai Florencen vai jääkö hän vanhaksi piiaksi?  Edith, Dombeyn toinen vaimo, välittää herttaisesta ja hyvästä Florencesta ja päin vastoin. Dombey ei pidä tyttärestään ja alkaa vihata tätä, kun Edith rakastaa Florencea. Perheriitojen jälkeen Edithin otettua ritolat, myös Florencelle näytetään ovea tai  hän itse poistuu karuun maailmaan. Florencen henkilökohtainen palvelija Susan Nipper on ollut kuuliainen, mutta Dombeyn ylittäessä kaikki rajat kiusatessaan Florencea, Susan Nipper on antanut suoraa palautetta setämies Dombeylle. Dombey antaa kenkää Nipperille. Nipper ja Toots, joka oli pikku-Paulin koulukaveri, auttavat Florencen turvaan kapteeni Cuttlen ylläpitämään kauppaan. Kauppaan tupsahtaa jonkin ajan kuluttua Walter, joka on pelastautunut ainoana haaksirikosta ja joutunut purjehtimaan pitkiä matkoja kotimatkallaan. Myös Sol-eno palaa. ...

Kirjassa on onnellinen loppu. Walter ja Florence menevät naimisiin ja saavat pojan ja myöhemmin tytön. Florence ja isä tekevät sovinnon.

Kirjassa on monia naishahmoja. Tärkein on tietenkin Florence, mutta myös Dombeyn ensimmäinen vaimo, joka oli vain kiltisti alistunut Dombeyn sovinistiseen tyranniaan. Edith toisena vaimona ei alistu setämiehen tyranniaan vaan häipyy. Carker on myös sovinistisetä. Hänen hyväksikäyttämänsä Alice joutuu vankilaan, mutta palaa. Paulin imettäjä Polly Toodle on aikaansaava perheen äiti. Tässä on vain pintaraapaisu naisista. Susan Nipper myös piirtyy hyväksi hahmoksi, joka pääsee hyviin ja onnellisiin naimisiin. Susan Nipperillä on mustat silmät. Onko hän Intiasta, jäi minulle epäselväksi. Hän itse sanoo, ettei ole intialainen leski (ne joita poltettiin).

Teoksessa on neljät häät. Dombeyn ja Edithin häät ovat aivan uskomattomat ja hienot. Rakkautta parin välillä ei ole. Kun Walter ja Florence avioituvat, puitteet ovat  niukat ja karut, mutta heidän välillään on paljon rakkautta. Uskon, että Susan Nipperin ja Tootsin välillä on aitoa tunnetta ja avioliitto on onnellinen. Toots on pihkassa Florenceen, jota ei kuitenkaan voi saada. Hän pysyy Florencen ja Walterin ystävänä ja Susan Nipper varmasti rakastaa häntä ja avioliitto on onnellinen ja pari saa lapsen. Blimberin koulussakin avioidutaan opettaja Feeder menee naimisiin neiti Blimberin kanssa. Tootsissa Feederin  avioliitto herättää tunteita.

Charles Dickensin Dombey ja poika on ajaton, kiihkeä ja tunteikas tarina, joka ei jätä ketään kylmäksi.


*****
Charles Dickens (1812 - 1870) lienee kautta aikain yksi parhaimmista romaanikirjailijoista. Dickens toimi 17-vuotiaasta lähtien lehtimiehenä. Dickens ei ole ollut itselleni helppo luettava, sillä sain luettua Dickensin Oliver Twist -teoksen vasta kolmannella yrittämällä. Teos on kuitenkin loistava. Dickensin Suuria odotuksia -teoksen luku onnistui jo ensi yrittämällä, kuten David CopperfieldinkinKolea talo ja Pickwick-kerhon jälkeen jääneet paperit meni niin ikään ensi lukemisella loppuun asti Kaksi kaupunkia vaati monia yrityksiä ja teos oli monia vuosia (jopa vuosikymmeniä) kirjahyllyssä, se on loistokirja.

Nämä yläkuvan  Dombey ja poika kirjat ovat tasan satavuotiaita. Kirja on myös Gutenbergissä sekä englanniksi että suomeksi. Kirjan on suomentanut Aino Tuomikoski (1889-1958), minusta hän on käännöstyössään onnistunut erinomaisesti, teksti ei tunnu lainkaan teennäiseltä, eikä edes vanhalta. Tuomikoski käänsi romaaneja, mutta ilmeisesti myös Carl Barksin joulutarinoitakin?

12 kommenttia:

  1. Noita vanhoja on kirjahyllyssä, odottavat lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, minulla on hyllyssä esimerkiksi Sigrid Undsetin koko suomennettu tuotanto, mutta olen ehtinyt lukea vain pari romaania ja yhden novellin.

      Poista
  2. Muut mainitsemasi Dickensin romaanit olen lukenut, mutta en Dombey ja poikaa. Nyt alkoi houkututtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta jonkin verran erilainen. Tämä on ollut romaanin (ja jatkokertomuksien kulta-aikaa), kun ei ole ollut radiota, tv:tä, elokuvateattereita eikä älykännyköitä. Nykylukijan makuun nämä voivat olla liian pitkiä.

      Poista
  3. Hieno postaus. Dickens on kyllä verraton kynänkäyttäjä ja ajatusten juoksuttaja. Minun täytyi ihan tarkistaa, mitä itse olin kirjoittanut tästä. Tuota Florencen ja isänsä sovinnontekoa jäin miettimään, miten se mahtoi ollakaan. Tämä on kyllä teos, jonka mielelläni lukisin uudemmankin kerran sivumäärästä huolimatta, enkä tykkäisi pahaa, vaikka lukisin vanhemmankin käännöksen. Itse olen lukenut tästä uudemman tarkistetun painoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovinnontekoon tietenkin tarvitaan herra Dombeyn asennemuutos, johon antaa sysäyksen kauppaliikkeen konkurssi, henkilökohtainen vararikko, sairastelut. Florence on ehkä "liian pyhimysmäinen", mutta hän käy loppuosilla tapaamassa Edithiäkin, joka ei ole valmis edes tapamaan kakkosaviomiestään.

      Poista
    2. Edith oli aika ristiriitainen hahmo, hänessä oli jotain hyvää, mutta katkeruus saanut valitettavan suuren osan elämää. Olisin kuitenkin toivonut hänelle hieman erilaista kohtaloa.

      Poista
    3. Totta.

      )Reaalimaailmassa meissä on paljon hyvää, mutta myös taipumus pahaan).

      Poista
  4. Tuosta romaanista en ole kuullut. Jatkokertomus oli aikanaan kiva juttu, nykyihminen taitaa haluta kaiken heti 🙂

    Luin opiskeluaikana Kaksi kaupunkia. Se olisi muuten ehkä ollut tylsä mutta meille selitettiin sitä luennoilla ja luennoitsija oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kittos kommentista. Kahden kaupungin alku on minusta sangen tylsä, mutta loppua kohden tunnelma tiivistyy ja on viihdyttävä. Tämän kirjan sisällöstä minulla ei ollut tietoa eli ei Suomessa ole niin tunnettu kuin esim. David Copperfield.

      Poista
  5. Olipa hyvä selonteko kirjasta, jota en ole lukenut. Kaksi kaupunkia menetteli paremmin elokuvana aikoinaan. Dickensiin ei ole helppo syventyä, tämmöset jää helposti hyllyyn tai sitten lukematta. Kiitos tästä. Nyt olen piirun verran fiksumpi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dickensin kirjat ovat kyllä vaikeasti aloitettavia, eli täytyy lukea todella pitkään, että pääsee jyvälle, vaikka se sitten palkitseekin. Kiitos kommentista.

      Poista