sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi

 


Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi, Otava kolmas painos 1991, sivumäärä 204.

Vuoden 1990 Finlandian kirjallisuuspalkinnon voitti Olli Jalonen romaanilla Isäksi ja tyttäreksi. Romaani on häkellyttävä, kauniilla kielellä kirjoitettu sairaskertomus isän sekoamisesta.

Juonesta ja henkilöistä
Jouko-Johan Betel tutkii UNESCOn lukuun mandealaisuutta Irakin ja Iranin suistomaissa keräämällä haastatteluja. Hän on eronnut ja 12-vuotiaan Jutan isä. Paikalliselle Tahirille hän valehtelee palaavansa perheensä tyköön. Todellisuudessa hän saapuu Suomeen ja haluaa tavata tytärtään. Jutan äiti Virpi ja hänen uusiomiehensä Per-Henrik eivät innostu Joukon saapumisesta ja  tapaamisajatuksista, kerran aiemmin on ollut jo aiemmin ongelmia tytön palautuksesta. Sovitaan kuitenkin, että Jouko vie Jutan koulun päätyttyä vierailulle Geneveen, missä on YK:n Euroopan päämaja ja UNESCOn toimintoja. Jouko-Juhanilla ei ole kaikki ruuvit kohdillaan, vaan mies on minusta hyvin sekaisin ja vastuuton. Hän lähtee Genevestä Wienin ja Pariisin kautta Pohjois-Irlantiin, jossa piilottaa Jutan äidiltään.

Teos muistuttaa Jouko-Juhanin osalta jonkin verran Hotakaisen Juoksuhaudantietä, jossa Matti Virtanen on melkein yhtä sekaisin. 

Kerronta
Olli Jalosen kerronta on hyvin taitavaa, se ajoittain piilottaa vastenmielisen asetelman, jossa isä valehtee Jutalle, lähettää tälle vanhempien nimissä sähkeen ja vieraannuttaa lasta äidistään ja kasvatti-isästään.

Olli Jalosen kuvaukset mandealaisuudesta ovat upeita. Mandealaisuutta on Etelä-Irakissa ja Iranissa. Mandealaisuus on monoteistinen uskonto. Heitä vainotaan, mikä kirjassa myös  ilmenee.

Kirjan kansipapereissa on ylistäviä lausuntoja, kirja on upea, mutta tarina on hyvin omituinen. Kun Jouko-Johan palauttaa Jutan kotiin, hän kirmaa talveksi leireilemään Lappiin, lähes ilman varusteita. Hyvin omitusta touhua, ja hyvin omituinen Jouko-Johan, yleensä nämä diagnostisoidaan paremmin tai saadaan lapsikaappauksesta kiinni ja passitetaan vankilaan.

Jouko-Johanissa on muutenkin huolestuttavia piirteitä, hän heittää osan nauhoituksista pois. Lisäksi, kun Virpi oli synnyttämässä Juttaa sairaalassa, hän oli intiimissä kanssakäymisessä työkaverinsa Margitin kanssa. Jouko-Johan haaveilee Lapissa kuuppa sekaisin paluusta Irakiin mandealaisten joukkoon, toivottavasti he edes välttivät tämän vitsauksen. 

*****

Olli Jalonen (s.1954) on jo kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: ensimmäinen tällä vuonna 1990, sekä vuonna  2018 romaanilla Taivaanpallo. Olen blogannut häneltä myös teoksen  14 solmua Greenwichiin. sekä Taivaanpallon jatko-osan Merenpeiton.

6 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke! Erinomaisen täyspäinen avaus "ruuvit löysällä" olevasta sekopäisestä romaanista. Tämä vakuutti - kauniista kieliasusta - huolimatta siitä, ettei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin kohdallani:)

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja on kyllä jäänyt mieleen. Ihmisen mielen murtuminen on kuvattu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itse kiinnosti Jouko Johanin touhuja enemmän mandealaiset.

      Poista
  3. Tutun kuuloista tarinaa. Ystäväni exä kaappas heijän yhteisen lapsen. Onneksi poliisit löysi heijät ja lapsi saatiin turvallisesti kotia ennen ku kerkesivät ulkomaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näitä lapsikaappauksia on, ja jokainen on liikaa.

      Poista