Anne Carson: Albertine-harjoitus, alkuteos The Albertine Workout 2014, suomentanut Kristian Blomberg, Osuuskunta Poesia.
Kanadalainen Anne Carson (s. 1950) on kanadalainen runoilija, esseisti, ja kääntäjä. Etsin Anne Carsonilta luettavaa, kun hän on alkanut nousta nobel-veikkauksissa. Albertine-harjoitus kertoo ranskalaisen Marcel Proustin (1871 - 1922) pääteoksen Kadonnutta aikaa etsimässä henkilöhahmosta Albertinesta, johon kertoja on rakastunut. Kertoja pakottaa Albertinen luokseen, mutta menettää tämän. Albertine kuolee ratsastusonnettomuudessa. Kertoja on kuitenkin mustasukkainen ja urkkii tietoja Albertinen elämästä.
Carsonin tutkimus on lyhyt, mutta äärimmäisen kiinnostava, ja antaa tietenkin eniten niille, jotka romaanisarjan ovat lukeneet. Jos on lukenut Proustin loputtoman laveaa kuvailua, tunnelmointia ja ruikutusta ymmärtämättä mitään, niin tämä selventää asioita.
Albertine, joka kuolee ratsastusonnettomuudessa, on romaanisarjan keskeisin henkilö, hänet mainitaan teossarjassa Carsonin mukaan 2363 kertaa. Albertine nukkuu usein, tai hänen nukkumistaan kuvataan. Carson mainitsee arveluista, että Albertine olisi Proustin autonkuljettajan Alfred Agnostinellin naamio. Proust maksoi autonkuljettajansa lentotunteja. myöhemmin autonkuljettaja Alfred kuoli lento-onnettomuudessa, romaanisarjan Albertine ratsastusonnettomuudessa.
Oikea Marcel Proust avioitui eikä myöntänyt olevansa homoseksuaali, eikä sillä tietenkään ole mitään merkitystäkään, mutta teossarjan Sodoma ja Gomorra -osassa Proust kuvaa ilmiötä sekä mies- että naisparien osalta, mutta tuona aikana käytetään paljon verhoiltuja ilmaisuja. Carson analysoi, että valehtelu ja lesbous ovat kertojan mielestä Albertinen ongelmia. Albertine kieltää olevansa lesbo, mutta "Albertine'in kaikki ystävät ovat lesboja". s. 3. Carson jatkaa päätelmiään "Se, että Albertine kieltää, kiihottaa Marcelia" (Marcel on siis romaanisarjan kertoja), sekä "Albertine'in ystäväpiirí kiihottaa häntä niin ikään, etenekin kontrasti, jota julkea rienteleikseminen rannalla sekä ravintolassa pussailu muodostaa Marcelin omiin ystäviin, itsensä kaappiin teljenneisiin homoseksuaaleihin". Laitan suorat lainaukset oikeastaan siksi, että teossarjaan tutustumaton ei päättele tämän olevan Joken keksimää. Carsonin mukaan Albertinen näkökulmasta ongelma on se, että kertoja on vanginnut hänet asuntoonsa (teossarjan osa Vanki). Se, että Albertine on teljetty ja on kertojan kontrollissa, laimentaa tunteita. Albertine on ainakin vanki psykologisessa mielessä. Niteessä Pakenija sana Albertine on 572 kertaa. Tuossa niteessä Albertine kertoo kirjeeessä jättäneensä Marcelin, koska hä ei uskaltanut muuten kertoa. Abertine on mennyt, ja tätä kertoja sivutolkulla märehtii ja haihattelee. Sitten Marcel saa kirjeellä kuulla, että Albertine on kuollut onnettomuudessa: hevonen heitti Albertinen puuta vasten.
Anne Carson tähdentää analyysinsa lopuksi päähenkilö Marcelin aikomusta kaivertaa hautakiveen säkeistön Mallermen Joutsen-sonaatista
Un cygne d'autrefois se souvient que c'est luiMagnifique mais qui sans espoir se délivrePour n'avoir pas chanté la région où vivreQuand du stérile hiver a resplendi l'ennui.
Anne Carson tähdentää, että se on sama säkeistö, jonka Proust oli kaiverruttanut Alfredin lentokoneeseen, ja tämä saa ajattelemaan, että transpositioteoria pitää paikkaansa, Marcel rinnastaa Alfredin ja Albertinen.
Aika kiintoisaa! En ole Proustia koskaan lukenut, mutta sen ensimmäisen osan kuuluisine Bebe-leivoksineen voisi lukea.
VastaaPoistaKiitos, ensimmäinen osa kannattaa lukea. Tässä on kiinnostavaa analyysia, joskin aika akateemista.
PoistaAnne Carson? Suurkiitos tuntemattoman oven avauksesta jälleen kerran! Tekstisi oli kiintoisaa luettavaa, joten, taidanpa perehtyä tarkemmin tilaisuuden tullen Carsonin tuotantoon.
VastaaPoistaLuin tämän syystä, että Anne Carson on alkanut nousta Nobel-veikkailuissa. Proustin Kadonneen ajan analyysi kiinnostaa.
PoistaAnne Carson on mielenkiintoinen, tämä hyllyssäni
VastaaPoistaHienoa :)
Poista