keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Walter Scott: Talismani

 


Walter Scott: Talismani, tarina ristiretkien ajalta,  alkuteos Talisman julkaistu 1825, suomentaja Toivo Wallenius WSOY 1918, sivumäärä 374.

Taustaa
Sir Walter Scott (1771 - 1832) oli skottikirjailija, joka oli kirjoitti suosittuja historiallisia romaaneja, ja tunnetuimpana Ivanhoe. Scott uppoutui ritarihyveisiin ja henkeen, ja näki ratsuväen hyveet monen ritarikunnan perustana. 

Talismani on tarina kolmannen ristiretken (1189 - 1192) ajalta. Päähenkilö nukkuvan leopardin ritari tavataan ensiksi Syyrian paahtavan auringon alla Kuolleen meren kupeessa, missä ympäristö  oli kuten Mooseksen aikana "suolaa ja tulikiveä, missä ei kylvetty eikä leikattu, ja ruohoa kasvanut se ei. Maisemaa samoin kun merta saattoi kuolleeksi kutsua, sillä se ei tuottanut mitään kasvullisuuden tapaista ja itse ilmakin oli tavallisista siivekkäistä asujamistansa tyhjä; nämät kai kammoksuivat niitä tulikivi- ja maapihkahöyryjä, jotka paahtava aurinko säteillään nostatti merestä paksuina pilvinä, jotka välin muodostuivat vesipatsaitten kaltaisiksi. Mustalla, värähtelemättömällä vedenpinnalla väikkyi kuin verhoina naphta-nimistä tulikivensekaista limaskaa ainetta, joka yhä vain kasvatti noita ilman myrkyllistä huuruja ja siten kauhealla tavalla näytti todistavan Mooseksen vanhan historian todenperäisyyttä". Ratsastaessaan ritari törmää saraseeniemiiriin, jonka kanssa hän taistelee ja voittaa, mutta ei surmaa eikä haavoita miestä. Kamppailijat ystävystävät, vaikka he ovat Pyhässä sodassa vastapuolilla. Kirjan alku on hyvin idyllistä, ja ritarin ja saraseenin dialogissa selviää asetelmat, ja historia. Itse kirja on täynnä dramaattisia tapahtumia, rakkauttakin, ja talismania käytetään. 
Walter Scottin romaani Talismani on minusta ritariajan komea kuvaus, ja kertoo jotain olennaista myös ristiretkistä. Teloituksista ei juuri puhuta, mutta länsimaisten johtajien keskenään kukkoilu ja kinastelu, miehistön irstailu ja löyhä moraali kyllä mainitaan. 

Jos et halua tietä juonesta niin lopeta tähän. 
Alkukohtaus on tarinan kannalta hyvin tärkeä, sillä ritari on todellisuudessa Huntingdonin kreivi ja skottilaisten prinssi David, joka selviää Richard Leijonamielelle ja lukijalle vasta lopussa. Englantilaisylimys Edith Plantagenet rakastuu leopardin ritariin tarinan alkuvaiheessa, mutta avioaikeet vaikuttavat mahdottomilta,  koska Edith on kuninkaallinen. Skotlanti oli tuolloin itsenäinen kuningaskunta. Ristiretkellä skottiritarit toimivat Rickhardin Englannin alaisuudessa Pyhällä maalla. Länsimaisten kuninkaiden välillä on jatkuva valtataistelu, eikä Englannin Richard Leijonamieli, Ranskan Filip ja Itävallan Leopold pysty tekemään yhteistyötä. 

Walter Scottin sankareilla on monia nimiä, ja Leopardin ritari esiintyy alkuu sir Kennethinä. Sir Kennethin tavoite on päästä Jerusalemiin Pyhälle haudalle. Tavattuaan emiirin hän menee ristiretkeläisten leiriin, jossa  Richard Leijonamieli on sairas. Meneillään on 30 päivän aselepo, ja sir Kenneth hakee paikallisen parantajan Hakimin, joka parantaa Richardin yrttejä ja  talismania käyttämällä.  Saraseeniparantaja on alun emiiri, joka todellisuudessa on suuri hallitsija ja sotapäällikkö Saladin, jota vastaan Richard taistelee ja huonoin tuloksin. Saladinin joukot ovat kevyesti aseistettuja, mutta liikkuvat ketterästi. Helle ja taudit verottavat eurooppalaisten joukkoja, taistelumoraali on laskemaan päin.  Richard paranee, mutta eripuraa aiheuttaa Filipin ja Leopoldin liittoutuminen Richardia vastaan.

Saladinin kanssa on solmittu välirauha, mutta Saladin on valloittanut miltei koko Palestiinan.  Länsimaisten kuninkaiden välit kiristyvät äärimmilleen, kun Leopold on laittanut maansa lipun väärään paikkaan. Tervehtynyt Richard sijoittaa Englannin lipun kunniapaikalle. Leopardin ritari vartioi lippua, mutta kääpiö Nectabanus välittää viestin prinsessa Gueneviriltä ja Edith Plantagenelta. Kenneth jättää koiransa Rosvaldin vartioon. Ilmenee, että Edith Plantagenet aiotaan naittaa saraseeneille, uhka on olemassa. Kennethin tullessa takaisin vartiopaikalle,  lippu on revitty ja poissa. Koira on yritetty tappaa, mutta vielä elossa.  Sir Kenneth tuomitaan mestattavaksi. Hakim saa  neuvoteltua Kennethin orjakseen, todellisuudessa Kenneth ja Saladin ovat ystävät.

Ennen loppuhuipennusta Richard riitelee perheen naisten kanssa, ja lisää ruhtinaiden kanssa. Leiriiin sir Kenneth tekee comebackin etiopialaiseksi naamioituneena. Hänen koiransa Roswald on jäänyt henkiin, ja tunnistanut lipun repijän, hän on Montserrat'n markiisi Conrad. Kenneth ja Conrad kaksintaistelevat, Kenneth peittoaa Conradin. 

Lopussa Kenneth paljastaa olevansa Skotlannin prinssi ja kihlaa Edith Plantagenetin. Ristiretki päättyy eurooppalaisten tappioon, eli Pyhälle haudalle ei päästä. Talismaani matkaa Skotlantiin, ja toimii parantavana esineenä.

Lainauksia lopputulemasta

"Jalo Englannin kuningas", hän (Saladin) sanoi, "iäksi päiväksi me nyt eroamme. Että teidän liittonne on niin hajonnut, ettei sitä enää koskaan voida solmita yhteen, ja että te oman maanne sotavoimilla ette voi yritystä loppuun saattaa, sen te tiedätte yhtä hyvin kuin minä. Minä en voi teille jättää tätä Jerusalemia, jonka omistamista niin hartaasti haluatte. Se on meille, niinkuin teille, pyhä kaupunki. Vaan mitä muuta hyvänsä Richard Saladinilta pyytää, annetaan yhtä mielellään, kuin tuo lähde tuossa vettänsä antaa. Niin, ja samaa Saladin yhtä alttiisti tarjoaisi, jos Richard seisoisi erämaassa ainoastaan kaksi joutsimiestä seurassansa!

Seuraava päivä näki Richardin palaavan omaan leiriinsä, ja vähän aikaa sen perästä nuori Huntingdonin kreivi naitettiin Edith Plantagenet'n kanssa. Sulttani lähetti tähän tilaisuuteen kuuluisan Talismanin morsiuslahjaksi; mutta vaikka monta parannusta toimitettiin sen avulla Europassa, ei yksikään voinut menestymisen ja maineen suhteen vetää vertoja niille, jotka sulttani itse suoritti. Talismani on vielä olemassa; sillä Huntingdonin kreivi testamenttasi sen urholliselle skotlantilaiselle ritarille sir Mungo of the Lee'lle, jonka vanhassa ja korkea-arvoisessa suvussa se vielä säilytetään, ja vaikka tenhovoimalla varustetut kivet jo aikoja ovat poistetut uudemmasta farmakopeasta, käytetään talismania kuitenkin vielä verenjuoksun tyrehyttämiseen". 

Walter Scottin Talismani on upea ritarihenkinen kertomus, kun Pyhän maan omistuksesta taisteltiin.

6 kommenttia:

  1. Kivaa, miten nostat esiin näitä historian uumeniin jääneitä teoksia! Tästäkin olin ehkä etäisesti joskus kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä on yksi vanhimmasta kirjoista jota on hyllyllä.

      Poista
  2. Tuo kuva on upea ja herättää kiinnostuksen, joskin taikavoimia omaavat esineet saavat hieman varuilleen. Voisin kuitenkin harkita tämän teoksen lukemista, ehkä tämän voisi löytää gutenbergista, niin voisi ainakin vähän vilkaista. Tässä on varmaan aika paljon samaa kuin Ivanhoessa, joka ei ole yhtään hullumpi teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kiinnosti kuten Ivanhoe. Talismani oli lopulta aika pieni osa kirjaa. Gutenbergissä myös suomeksi.

      Poista
  3. Kirjastosi aarteistosta upea, ritarihenkinen teos ja avaus Talismanista, kiitos! Kulostaa hienolta ja värikkäältä matkalta ristiretkien ajan mielenkiintoiseen historiaan.

    Ivanhoe on tuttu muutamalta lukukerralta, mutta Scottin tuotannon laajuus ja suomennosten määrä samoin kuin hänen värikäs henkilöhistoriansa olivat yllätys.

    Laaja-toimiselle talismaanille löytyisi paljonkin käyttöä nykypäivänäkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan ollut kauan hallussani, mutta vasta kesällä luin sen, ja olihan se lajissaan hieno teos.

      Poista