keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Paul Heyse: Kleopatra

 

Paul Heyse: Kleopatra suomennettu 1910 Arvi A. Kariston kirjapainossa, luettu Gutenbergistä

Paul Heysen (1830 - 1914) Kleopatra on pitkä novelli (tai hyvin lyhyt romaani). 

Kleopatra -novelli alkaa idyllisesti ja kauniisti, kun nuori komea ja huoleton paroni käyskentelee  kihlattunsa kanssa Berliinissä, esiliinana tulevan morsiamen täti ja kasvattaja. Hääkellojen pitäisi kilistä viiden päivän kuluttua. Paroni nimeltään Archibald on kihlannut Cecilian, joka on ollut ihastunut Archibaldiin jo pikkutytöstä alkaen, koska ovat sukua. Paroni esittelee Cecilialle kaupunkiasuntoaan, ja häiden jälkeen on tarkoitus muuttaa maalle hulppeaan linnaan. Kaupunkiasuntoon on ostettu ja tuotu yllättäen patsas, jota nuoripari tuijottaa:

"Patsas esitti puolessa luonnollista kokoa kaunista naista, joka puolipyörtyneenä näytti vaipuneen matalalle tuolille ja nojasi ruumistaan, joka vain lanteista alaspäin oli peitetty tummalla, poimukkaalla verholla, taaksepäin, aivan kuin olisi hän nukkumaisillaan. Irrallaan olevat hiukset laskeutuivat uhkeina aaltoina otsalle ja niskaan koristettuina helminauhalla, joka kiemurteli pitkin ohimoita kaulalle ja rinnalle. Nainen näytti hyväillen pitävän pientä vihreätä kyykäärmettä rinnallaan..."

Patsas saa katsojat valtaansa, ja tulee kumma tunnelma. Cecilia lähtee kotiinsa, ja Archibald vaipuu epätoivoisena ajatuksiinsa, miksi juuri ennen häitä? Miksi? Tancred, Archibaldin ystävä, piipahtaa käymään, ja Archibald kertoo elämänsä sivupoluista Pariisissa. Hän on törmännyt tummaan naiseen Virginiaan, joka on tarrautunut Archibaldiin, jonka seurauksena he ovat elelleet ilmeisesti susiparina avoliitossa. Kun Archibald on saanut kotoa kirjeen, hän on luikkinut sanaakaan sanomatta pois. Tuo patsas esittää Virginiaa, siitä Archibald on varma.

Tarina on dramaattinen, ja Archibald joutuu kummien tapahtumien keskipisteeseen asunnossaan. Patsas herää henkiin, eikä kyse ole unesta. Tämän jälkeen Archibald lähtee patsaan tekijän kanssa Ranskaan etsimään Virginiaa ...

Miten käy Archibaldin ja Cecilian onnelle?

Minusta tarina kantaa, ja on vaihteleva ja jännittäväkin. Heyse käyttää monipuolista ja kaunista kieltä. Paul Heyse on kuitenkin konservatiivi tai on kirjailijana romanttinen konservatiivi. Archibald tunnustaa kuumehoureisena hairahduksensa Cecilialle, joka antaa kaikki anteeksi, ja hääkellot kilkattelevat.

****

Saksalainen novellisti Paul Heyse (1830 - 1914) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1910. Heyse väitteli tohtoriksi mutta vuonna 1854 Bayerin kuningas Maximilian II rahoitti hänen kirjoittamistaan. Heyse on tunnetuin monista novelleistaan, mutta hän julkaisi myös runoja. 

7 kommenttia:

  1. Ilmeisesti Heyse kirjoitti romanttisia tarinoita. Olen lukenut häneltä kaksi sellaista (olivat novelleja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta luin jostain kokoelmateoksesta novellin Anniina, en erityisemmin pitänyt, mutta tämä oli paljon parempi.

      Poista
  2. Tämä mainio; kiitos Jokke uudesta, kiinnostavasta nobelistituttavuudesta!

    Kerrassaan kiehtova tarina: nainen helmikoristeiset "hiukset uhkeina aaltoina otsalle ja niskaan" kyykäärme rinnallaan ja niinpä: nuo henkiinheräävät Kleopatrat & tarrautuvat Virginiat...

    Aika ei tämän totuuden ohi ole ajanut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tässä ajaton teemaa, ja käänteitä kerrakseen. Heyse varmasti on Suomessa melkotuntematon ja luulen, että myös Saksassakin.

      Poista
  3. Itselle tuntemattomia Nobelisteja tosiaan riittää, Heyse kuuluu joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistanin nobel-asiantuntija on Margit, mutta olen itsekin lukenut nobelisteja, myös näitä vanhimpia. Onhan palkinto aina joku mittari. Ihmettelen kuitenkin, miksei Juhani Aho saanut aikoinaan palkintoa, mutta kait siihen joku syy oli.

      Poista
  4. Paul Heyse on uusi tuttavuus, noita vanhoja on kiva lukee.

    VastaaPoista