Alexandre Dumas: Kamelianainen

Alexandre Dumas: Kamelianainen, alkuteos La Dame aux Camélias 1848, suomentanut Kyllikki Villa, Otava 1998, sivumäärä 253.

Kamelianainen on Alexandre Dumas nuoremman kuuluisin romaanin, Dumas seniorin kynästä syntyivät Monte Criston kreivi, Kolme muskettisoturia sekä Musta tulppaani. Kamelianainen on paljon hienostuneempi ja vakavampi romaani kuin Dumas seniorin teokset. Kamelianaisen traaginen ja jo alkuun tuomittu rakkaustarina ammentaa vaikuitteita Antoine Francois Prevostin klassikkoromaanista Manon Lescaut, jota teoksen päähenkilöt lukevat ja siihen viitataan toistuvasti.

Kamelianainen kertoo nuoren kurtisaani Marguerite Gautierin ja Armand Duvallin rakkaussuhteesta. Tarinan kertoja menee nuorena kuolleen Margueriten jäämistön huutokauppaan maaliskuussa 1847 ja huutaa Manon Lescaut -kirjan, jossa on omistuskirjoitus "Manon Margueritelle, Nöyryydessä". Armand Duval.

Marguerite Gautier oli ihastuttava köyhistä oloista oleva tyttö, joka Pariisissa kurtisaanina sekoitti miesten päitä, ja saattoi vararikkoon useita paroneja, ja muita tyhjäntoimittajia. Margueritella oli kuitenkin tuberkuloosi, jota hän paranteli hoitolassa 1842, siellä hän tapasi vanhan kreivin, jonka tytär kuolee parantolassa tuberkuloosiin. Kreivi ottaa Margueriten siipiensä suojiin, ja Marguerite palasi takaisin Pariisin, missä yleellinen miesten maksama porton elämä jatkui. Marguerite Gautier ajoi vaunuilla päivisin yksin, sillä rikkaat rakastajat eivät näyttäytyneet Margueriten kanssa päivänvalossa. Margueritella on tavaramerkkinä valkoiset kameliat. Kuukaudessa on kuitenkin aika, jolloin hän pitää punaisia kamelioita. Gautier käy teatterissa ja oopperassa. Ammatistaan huolimatta häntä pidetään sivistyneenä, ja ystävällisenä. Kamelianaisen haudalla on aina tuoreita kamelioita. Kertojan luo tulee maaninen nuori mies Armand Duval, joka haluaa haudata haudata Margueriten maaseudulle, yhtenä motiivina nähdä Marguerite vielä kerran. Armand on vimmainen ja sairastuu aivokuumeeseen, mutta kertoo tarinansa.

Tapahtuma (juoni älä lue jos haluat lukea kirjan)
Nuorukainen Armand Duval menee ystävänsä kanssa oopperaan, jossa joutuu Margueriten lumoihin. Armandilla on porvaristyttö rakastajana, mutta Margueriten olemus häikäisee hänet. Armand esittäytyy, ja selvittää Margueriten asumisjärjestelyt, mutta molemmat jatkavat tahoillaan elämäänsä. Kahden vuoden päästä Armand tapaa teatterissa Margueriten uudestaan, ja menee lumottuna tämän asuntoon. Margurite on ollut sairaana, ja Armand on kysellyt hänen vointiaan. Marguerite yskii veripärskeitä, ja lupaa antaa aikaansa Armandille, joka jää yöksi. Margueriten elämä on yleellistä, ja hänen menonsa on valtavat, joten hänen täytyy harjoittaa ammattiaan, ja Armandia vaivaa mustasukkaisuus. Armand on kauheassa kiimassa ja unettomassa maniassa. Armand pelaa rahasta, siksi että pelihimo on ainoa, jossa hän ei ajattele Margueritea. Pelionni on myötäinen, ja hän voi tapailla Margueritea, joka kurtisaanin kuoren alla on rakastunut Armandiin. Marguerite suunnittelee maalle muuttoa, ja puijaa Herttuan ostamaan mökin maalta. Herttua on mustasukkainen, ja käskee luopumaan Armandista. Armand onnistuu järjestämään rahoituksen, ja kyyhkyläiset elävät auvoista arkea maalla, katsellen kedon kukkia, ja sudenkorentoja. Herttuan kirjeet loppuvat, ja mutta myös kesä. Armandin isä etsiskelee poikaansa, joka on halunnut antaa äitinsä perintörahaston Margueritelle. Armandin isä vaahtoaa pojalleen ettei voi  jakaa elämäänsä lutkan kanssa. Armandin pitää päänsä, mutta Marguereite jättää Armandin ja lähtee Pariisiin entisiin ympyröihin. Armand menee viivana perässä, solmii suhteet nuorempaan kurtisaaniin, jota ei oikeasti rakasta. Margueriten palvelustyttö vetoaa Armandiin, että tämän käytös tuhoaa Margueriten. Armand tapaa kerran vielä Margueriten, ja he viettävät herkän yön yhdessä. Marguerite on kuitenkin aamulla matkalla Lontooseen. Armand sydän murskana matkaa puolestaan itään.

Myöhemmin Armand saa kirjeen: Marguerite on kuollut. Kaikki huipentuu lukijalle kun totuus paljastuu. (Lainaus, aivan alhaalla).

Kamelianaisen teemat on ikuinen rakkaus ja toteutumaton rakkaus, tämä on paradoksi, mutta Armandin ja Margueriten rakkaus on ikuista, vaikka se ei saa sinettiään maan päällä. Myös yhteisön paineet ja ennakkoluulot ja niiden ankeuttava vaikutus tulee ilmi. Teoksessa näkyy myös tuon ajan kaksinaismoralismi, kevytkenkäisyydestä nainen kantaa seuraukset. Kuten alla ilmenee, on Armandin isä varsinainen manipulaattori, itkijä ja omaan napaansa katsoja. Hän asettaa oman tyttärensä onnen ja avioliiton Margueriten onnen edelle. 

Kamelianaisen rakenne ja tapahtumat muistuttavat Manon Lescautia, ulkopuolinen kertoja, tarina on jo tapahtunut, kahden vuoden ero, ja miehen perheen väliintulo. Teosten vire on kuitenkin toinen,  Manon Lescautissa nainen on petollinen ja paheellinen, Kamelianaisessa naiset ja miehet ovat enemmän toistensa kaltaisia kiimassaan holtittomia, ilkeitä ja itsekkäitä. Manon Lescautissa Des Grieux on alkuun hengellinen, muttei ota vaaria isänsä eikä ystävänsä Tibergen neuvoista ja varoituksista, vaan rypee synnissä, josta tulee yhä uudestaan rangaistus, synnin palkka on kuolema Manon Lescautille, eli siinä nainen kantaa seuraamukset,  Prevost syyllistää Manonia kiimaisuudesta. Des Grieux hankki myös varoja pelaamalla kuten Armand. Armandila on hyvä pelionni, mutta Des Grieux pelaa väärin. Des Grieux hautaa Manonin erämaahan, missä tämä kuolee. Armand kaivauttaa haudan auki katsoo rakastettuaan vielä kerran ja hautaa naisen maaseudun maan poveen, menee kotiin isänsä ja sisarensa luo, jolle isä on varmistanut myötäjäiset.

*****

Alexandre Dumas jr (1824 - 1895) oli pohdiskeleva kirjailija, ja oli Alexandre Dumas vanhemman  (1802 - 1870) avioton poika. Hänen isoäitinsä oli haitilainen. Kamelianainen perustuu Dumas juniorin omaan rakkausseikkailuun nuorukaisena, kuten sen esikuva Manon Lescaut. Kamelianaisen ideaa Giuseppe Verdi on toteuttanut oopperassa La Traviata.

*****

Herra Duval: Lapseni, älkää pahastuko siitä mitä teille nyt sanon; koettakaa vaan ymmärtää, että elämä toisinaan vaatii sydämeltä julmia välttämättömyyksiä, joihin täytyy alistua. Te olette hyvä ja ylevämielisempi kuin monet naiset, jotka ehkä halveksivat teitä, mutta jotka eivät ole edes teidänkään arvoisianne. Mutta ajatelkaa, että rakastajattaren rinnalla on myöskin perhe; että paitsi rakkautta on olemassa myöskin velvollisuuksia; että intohimon kautta seuraa se kausi, jolloin miehellä täytyy, jotta häntä kunnioitettaisiin, olla varma ja vakava asema elämässä. Pojallani ei ole mitään omaisuutta ....

Te olette nuori, te olette kaunis, elämä on lohduttava teitä, te olette jalomielinen, ja muisto hyvästä teosta on tasoittava paljon menneisyydestänne. Niiden kuuden kuukauden aikana, jolloin Armand on tuntenut teidät, on hän unohtanut minut. Neljä kertaa olen kirjoittanut hänelle, eikä hän ole ajatellutkaan vastata minulle. ...

Hän on pelannut, tiedän sen, ja tiedän myöskin, että hän ei ole maininnut siitä sanallakaan teille. Mutta hetkellisessä huumauksessa olisi hän voinut menettää osan siitä minkä vuosien kuluessa olen kerännyt tyttäreni myötäjäisiksi, hänelle itselleen ja omien vanhojen päivieni varalle. Mitä ei ole tapahtunut, voi vielä tapahtua.... 

Kuten jo mainitsin, on minulla tytär, nuori, kaunis ja puhdas kuin enkeli. Hän rakastaa, ja hän on myöskin tehnyt rakkaudestaan elämänsä unelman. No niin! Tyttäreni menee naimisiin miehen kanssa, jota hän rakastaa, ja hän joutuu kunnialliseen perheeseen, joka tahtoo, että minunkin olisi kunniallinen. Tulevan vävyni omaiset ovat saaneet kuulla kuinka Armand elää Parisissa, ja he katsovat avioliiton mahdottomaksi, jos Armand jatkaa nykyistä elintapaansa. Käsissänne on siis lapsen tulevaisuus, lapsen, joka ei koskaan ole tehnyt teille mitään ja jolla on oikeus katsoa tulevaisuuteen. Onko teillä oikeutta ja onko teillä voimia särkeä sitä? Rakkautenne ja tuskanne nimessä, Marguerite, lahjoittakaa minulle tyttäreni onni! —

Marguerite: Ystäväni, itkin hiljaa, kuullessani kaikkia näitä seikkoja, joita itsekin olin usein ajatellut, mutta jotka isäsi suussa muuttuivat vielä vakavammaksi todellisuudeksi. Ja minä sanoin itselleni kaiken sen, jota isäsi ei ollut uskaltanut minulle sanoa, mutta joka usein oli ollut hänen huulillaan: että suhteemme aina näyttäisi laskelmalta minun puoleltani; että menneisyyteni ei oikeuttanut minua uneksimaan sellaisesta tulevaisuudesta; ja että otin edesvastuun, jota tapani ja maineeni eivät voineet ta'ata. Ja lopuksi, rakastin sinua, ....

Marguerite: Uskotteko, että rakastan poikaanne epäitsekkäällä rakkaudella?
Herra Duval: Uskon, vastasi herra Duval.
Marguerite: Hyvä, syleilkää minua siis niin kuin syleilisitte tytärtänne, ja minä sanon, että suudelmanne on tekevä minut vahvaksi rakkauttani vastaan, ja että poikanne on viikon kuluttua palaava luoksenne.
Herra Duval: Te olette jalo tyttö, vastasi isäsi, suudellen minua otsalle, — ja Jumala palkitsee teitä hyvyydestänne. Mutta minä pelkään, että poikani ei suostu tähän kaikkeen.
Marguerite: Olkaa rauhallinen, herraseni, hän on vihaava minua. 

(Lainaukset  Felix Borgin suomennoksesta luvusta 25/27).

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.