torstai 21. tammikuuta 2021

Antoine Francois Prevost: Manon Lescaut

 


Antoine Francois Prevost: Manon Lescaut, alkuteos Histoire du chevalier des Grieux et Manon Lescaut 1731, suomentaja Jalmari Hahl, Karisto 1916. (Luin kirjan Gutenbergistä, selitän omatekemäämi kanttani alempana), minulla on äitini omistama kirja Tammi 1954, jossa 221 sivua.

Apotti Prevostin Manon Lescaut on merkittävä teos, siitä on Puccini tehnyt oopperan ja tarinasta on muokattu baletti. Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen ammentaa siitä käyttövoimaa. Manon Lescaut -kirjaa ei julkaistu alun alkaen Ranskassa vaan Alankomaissa. 

Tämän tarinan kertoja tapaa matkallaan Espanjasta kirjan päähenkilön ritari Des Grieuxin seuraamasta Ranskasta karkoitettavia huonoja naisia, rahat on mennyt ja melkein toivokin. Ritari aikoo seurata rakastettuaan Manon Lescautia Amerikkaan. Parin vuoden päästä kertoja tapaa kauhtuneissa vaatteissa olevan Des Grieuxin, joka kertoo tarinansa, josta kertoja tekee tämän kirjan.

Des Grieux saattaa loppuun 17-vuotiaana filosofian opintonsa. Grieuxin isä on varoissaan ja  on Maltan ritarien jäsen. Des Grieux aikoo liittyä ritarikuntaan. Grieuxilla on uskollinen ja harras ystävä Tiberge, joka aikoo varojen puutteen vuoksi suunnata hengelliselle uralle. Kotimatkalla Grieux tapaa hehkeän 17-vuotiaan tytön Manon Lescautin, joka valehtelee joutuvansa luostariin. Grieux on Manonin lumoissa, ja nuoret karkaavat Pariisiin, ja vuokraavat asunnon. Yhteiseloa on muutama viikko. Grieux joutuu Manonin pettämäksi, tyttö on ottanut äveriään rakastajan.  Grieuxin veli ja palvelijat hakevat pojan kotiin. Isä pitää nuhdesaarnan, ja poika joutuu oleilemaan kotitilalla. Grieux päättää suunnata hengelliselle alalle, kuten ystävänsä Tiberge. Hän aloittaa opinnot, ja suorittaa ne loppuun ja saa apotin arvonimen. Manon etsii Grieuxin käsiinsä kahden vuoden jälkeen  ja lumoaa tämän uudestaan. Manon ja Grieuxin yhteiselo alkaa suotuisasti, mutta kirjan juonirakenteessa toistuvat onnettomuudet, uskottomuudet, ja sattumat. Milloin parin rahat varastetaan, sitten Manonin rappioveli tulee parittamaan Manonia, ja milloin vanha rakastaja aiheuttaa harmia. Grieux unohtaa isänsä, mutta muistaa ystäväväänsä Tibergeä, joka yrittää saada apottiystäväänsä tolkkuihin, ja tajuamaan elämänsä irstauden ja synnillisyyden. Grieux on hankkinut rahaa pelaamalla ja pelaamalla myös väärin. Upporikas rakastaja pettyessään järjestää Manonin telkien taakse vankilasairaalaan, ja Grieuxin luostariin. Grieux pakenee, ja vapauttaa Manonin. Monen juonenkäänteen jälkeen rakastavaiset joutuvat vanhan porsaan pojan juonitteluiden seurauksena pidätetyiksi, ja Manon lähetetään muiden huonojen naisten kanssa Amerikkaan naitettavaksi uudisasukkaille. Grieux matkustaa samalla laivalla, ja väittää olevansa naimisissa Manonin kanssa. He ovat yhdessä New Orleansissa, mutta kun he hakevat kuulutuksia, Manon temmataan pois, ja halutaan naittaa kuvernöörin sisarenpojalle Synneletille. Grieux ja Manon lähtevät pakoon erämaahan, mutta Grieux joutuu kaksintaistelemaan Synneletin kanssa, Grieux haavoittuu, ja luulee antaneensa kuolettavan iskun Synnelet'lle. Pakomatkalla Manon kuolee, ja Grieux hautaa hänet erämaahan ja "paneuduin sitten pitkäkseni hautakummulle, kasvot hietaa kohti ja sulkien silmäni siinä tarkoituksessa, etten niitä enää koskaan avaisi. Sitten huusin avuksi taivasta ja odotin kärsimättömänä kuolemaa." Grieux läydetään, Synnelet on elossa, ja anoo tälle armahdusta ja oikeudenkäynnin jälkeen Grieux matkustaa Ranskaan.

Manon Lescautin teemat tai tausta-ajatukset liittyvät ihmisen heikkouteen, syntiin, ja synnin seurauksiin. Nainen Manon Lescaut on kuvattu petolliseksi, ja kiimaiseksi. Grieux on säntillinen, mutta joutuu "huonon naisen" viettelemäksi. Manonilta ja hänen veljensä kautta tulee ikäviä yllätyksiä. Pari ei ole naimisissa vaan elää synnissä, Grieux on huumautunut rakkaudesta ja potee ajoittaista mustasukkaisuutta, hän hautoo myös kostoa, nuo eivät kuulosta hurskailta aikeilta, eivätkä ole ritarihyveitä. Kirja on julkaistu 1700-luvulla valistuksen aikana, siinä ihmisillä on voimakkaita tunteita, ja tunnetiloja yleensä rakkautta, kiimaa, himoa, mustasukkaisuutta tai epätoivoa. Intohimo on kuin hyökyaalto, joka vie kaiken mukanaan, heikko ihminen ei pysty taistelemaan sitä vastaan. Rakkauden fyysistä puolta ei kirjassa kuvata lainkaan, toisaalta romaanina Manon Lescaut on hyvin vaihteleva, ja sisältää paljon iätöntä, kuten ensirakkaus, rakkaus, huuma, petollisuus, ihmisen heikkous, viettelyksen voima, onnen ja epäonnen jatkuva sylitanssi. 


Kirjan kanteen laitoin kimalaisen takiaiseen, aikamoinen takiaispallo on Manonin ja Grieuxin suhde, parin rakkaus ei saa onnellista täyttymystä, eivätkä rakastavaiset saa olla rauhassa.

Kamelianaisessa nimetön kertoja arvioi Manon Lescautia seuraavasti: Manon Lescaut on liikuttava tarina, jonka tunnen pienimpiä yksityiskohtia myöten; mutta aina kun avaan tämän kirjan, tunnen suurta myötätuntoa isä Prévostin sankaritarta kohtaan. Hän on niin todellinen, että minusta tuntuu kuin olisin tuntenut hänet, ja lukiessani tulin ehdottomasti vertailleeksi häntä ja Margueritea toisiinsa. Manon kuoli erämaassa, se on totta, mutta sen miehen sylissä, joka rakasti häntä koko sielussaan, joka, Manonin kuoltua, kaivoi haudan hänelle, kostutti sitä kyyneleillään ja hautasi siihen oman sydämensä. Marguerite sitävastoin, synnintekijä kuten Manonkin, ja kenties parannuksen tehnyt niinkuin hänkin, kuoli keskellä ylenpalttista loistoa, kuten olin nähnyt, mutta keskellä sydämen erämaata, joka on paljoa autiompi, äärettömämpi ja armottomampi kuin se, johon Manon haudattiin. (Felix Borgin suomennos).

*****
Antoine Francois Prevostin (1697 - 1763) oli tuottelias kirjailija. Prevost kävi jesuiittakoulua, ja oli luostarissa kokelaana, mutta hakeutui armeijaan, joka ei sekään ollut pysyvä valinta. Prevost koki armeijan jälkeen rakkausseikkailun, joka innoitti kirjoittamaan tämän tarinan. Prevostin elämässä oli monta vaihetta, useasti hän oli luostarissa. Prevost oli hyvin tuottelias kirjailija.

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.
Helmet 2021 haasteen kohta 16, kirjassa eletään ilman sähköä. Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohta 32, " Kirja, jota äitisi suosittelee tai josta voisit kuvitella hänen pitävän", äidilläni oli tämä kirja, ja se on nyt minulla.

4 kommenttia:

  1. Kiva idea tuo sinun "kansikuvituksesi". Minäkin olen tämän joskus muinoin lukenut. Täytyi ihan kerrata mitä olen tästä aikoinaan kirjoittanut: https://sheferijm.vuodatus.net/lue/2014/11/antoine-franc-manon-lescaut. Kirjat, jotka mainitaan tai joihin viitataan kirjoissa saavat uteliaiksi, niin sai tämäkin aikoinaan niin paljon,että tilasin kirjan kirjastoautolla luettavakseni. Olisi varmaan hyvä lukea tämä uudelleen ja rinnakkain kamelianaisen kanssa, voisi ehkä saada uutta näkökulmaa tarinoihin. Tuo loppulainasi Kamelianaisesta jotenkin laittoi miettimään, olenko ollut liian ankara omassa arviossani aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, luin tämän tuon Kamelianaisen takia, ja löysin sitten tuon kirjan ensin Gutenbergistä, ja sitten vielä kotoakin. Kamelianaisesta bloggaan 30.5.2021 ja se on pitkälti miehen ruikutusta, mutta romaanin rakenteessa ja kertomuksessa on samanlaisuutta.

      Poista
  2. Manon Lescaut oli tuttu vain useampaan kertaan luetun Kamelianaisen tiimoilta, josta valitsemasi katkelma on katekransuloisuudessaan puhutteleva ja tosi.
    Niinpä tämä arviosi itselle tuntemattoman Prevostin teoksesta oli erittäin mielenkiintoinen, kuten näköjään hänen elämänsäkin.

    Historia - myös kirjallisuuden . on täynnä löytämättömiä aarteita, kiinnostavia tekijöitä ja kohtaloita, kiitos yhden tällaisen jyvän tarjoamisesta yllä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, luin Kamelianaisen, ja bloggaus tuöee ulos 30.5.2021 klo 6.30. Niin monta kertaa Mamelianainen -kirjassa viitatttiin Manon Lescautiin, joten selvitin tarinan, ja olihan tässä käänteitä ja väänteitä, ja oli haikeaa ja huikeaa. En ole tällaisen kirjallisuuden ylin ystävä, mutta olihan tässä iättömiä teemoja, ja jos on nuoruuden epätoivoisessa rakkaudessa kiinni, niin puhutteleehan tämä.

      Poista