T.S Eliot: Cocktailkutsut

T.S Eliot: Cocktailkutsut, alkuteos The Cocktail Party 1948, suomentaneet Ville ja Eino S. Repo, sivumäärä 196.

Cocktailkutsut on nobelisti T.S Eliotin tunnetuin näytelmä.

Cocktailkutsut -näytelmän päähenkilön Edward Chamberlaynen vaimo Lavinia on lähtenyt. Seikka tulee ilmi avauskohtauksessa cocktailjuhlissa, jossa ei ole siis Laviniaa. Ensin seurue laskee leikkiä, mutta Julia Shuttletwaite ottaa asian puheeksi. Edelleen lasketaan leikkiä, onko Lavinia kaapissa piilossa. Selitykseksi Edward kertoo, että Lavinia on sairaan tätinsä luona. Keskustelussa täti on koko ajan yhä kaukaisempaa sukua. Alexander MacColgie Gibbs on monitoiminen mies, ja Alex kokkailee emännän poissaollessa, pöperöitä, joita kukaan ei lopulta syö.

Juhlat päättyvät, mutta keskustelut eivät. Peter Quilpe haluaa puhua Edwardin kanssa Celia Coplestonesta. Peter on ihastunut Celiaan ja oleillut hänen kanssaan Kaliforniassa. Celia on kuitenkin poistunut Peterin elämästä. Peter pyytää Edwardia ottamaan yhteyttä Celiaan ja Edward ottaakin, sillä Celia on puolestaan Edwardin rakastajatar, ja hän on hyvillään Lavinian häipymisestä.

Juhlissa on ollut tuntematon vieras, joka tuntuu tietävän kaikista kaiken. Hän kertoo Edwardille, että voi taivutella Lavinian palaamaan. Lavinia on ollut tosin vain päivän poissa, mutta hänen poissaolonsa on saamassa isot mittasuhteet. Tuntematon mies on todellisuudessa psykiatri Sir Henry Harcourt-Reilly. Harcourt-Reilly kutsuu vastaanotolle suhdesopan osapuolet yksi kerrallaan. Juonessa on niksi,  Edwardilla on rakastajatar Celia, johon on rakastunut Peter. Edwardin vaimolla Lavinialla on taas suhde Peterin kanssa. Edwardin ja Lavinian avioliitto on kestänyt vaivaiset viisi vuotta. Edward on kykenemätön rakastamaan ketään, Lavinia huomaa, että häntä ei pohjimmiltaan ei rakasta kukaan. Peter on taas jäänyt kaipaamaan Celiaa, johon hän ei saa yhteyttä.

Vaikka ajoittain  meno on kepeätä, niin minusta ei ole kyse komediasta, kuten monissa paikoissa näytelmä on luokiteltu, vaan joko se on joko draama tai tragedia. Tämä kannattanee lukea englanniksi, koska käännettyinä suomeksi vuorosanat tuntuvat huonosti suuhun (ja nykyaikaan) sopiviksi.

Näytelmän loppu on dramaattinen ja tapahtuu kahden vuoden päästä, kun Edward ja Lavinia toisistaan jo välittäen järjestävät cocktail-kutsut. Kutsuihin tulee samoja vierailta, kuin ensimmäisiin kekkereihin. Alex kertoo Kinkanjasta, jossa on ollut levottomuuksien keskellä. Peter on menestynyt Los Angelesissa, elokuvien parissa ja tekee taas uutta. Peter kyselee Celista, johon tuntee edelleen rakkautta. Reilly paljastaa Celian kuolleen Kinkanjassa, jossa on ollut avustusjärjestön leivissä. Edward syyttää Celian kuolemasta itseään.

Näytelmän lopussa pohditaan syitä ja seurauksia, vapaata tahtoa, ja kuolemaakin sekä elämän ja rakkauden merkitystä. Puheet siirtomaan levottomuuksista ovat nykymittapuun mukaan lievästi arvioidenkin asenteellisia, mutta liittyy toisaalta Celian avustustehtävään, vapaaseen tahtoon, ja itsensä uhraamiseen.

T.S Eliotin näytelmä Cocktailkutsut on hyvä kuvaus brittien seurapiirikuherteluista, jotka saavat yllättävän tummia väri(s)tyksiä.

****
Thomas Stearns Eliot (1888 - 1965) tai tunnetummin T.S Eliot on kirjallisuuden nobelisti vuodelta 1948. T.S Eliot syntyi Missourissa USA:ssa, mutta muutti Englantiin, jossa asui ja vaikutti aina kuolemaansa asti ja sai Englannin kansalaisuuden vuonna 1927.

T.S Eliot oli kirjallisuuden moniottelija ja kirjoitti siis runoja, Nobel-palkinnon perusteluissa korostetaan hänen edelläkävijyyttään ja läsnäoloaan."for his outstanding, pioneer contribution to present-day poetry".

T.S Eliotia käännetään edelleen. Joutomaasta on aivan uusi käännös ilmestynyt vuonna 2020, katso lisää Kustannusliike Parkon sivuilta.

Thomas Stearns oli puritaani perheen vesa ja T.S Eliot siirtyi ensimmäisen maailmansodan aikoihin ensin Ranskaan, kävi Saksassa ja sieltä hän muutti Englantiin.

T.S Eliotin näytelmästä  Yksityissihteeri, olen blogannut täällä.