Douglas Adams: Linnunrata

Douglas Adams:  Linnunrata, viisiosainen trilogia, suomentaneet Pekka Markkula ja Jukka Saarikivi, WSOY, sivumäärä 799. (Kansi skannattu)

Douglas Adams (1952 - 2001) julkaisi scifi-parodian Linnunradan käsikirja liftareille, The Hitchhiker's Guide to the Galaxy vuonna 1979 radiokuunnelman pohjalta, sarjaa julkaistiin lopulta viisi osaa, ja ne ovat kaikki tässä niteessä. Toinen osa on Maailmanlopun ravintola (1980), kolmas  Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki (1982) , nelososa on Terve, ja kiitos kaloista (1984), sekä päätösosa Enimmäkseen harmiton (1992).

Linnunradan käsikirja liftareille, alkuteos The The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, suomentanut Pekka Markkula:

Kirjan alussa perusenglantilaisen Arthur Dentin talo aiotaan jyrätä maantien alta, ikävä tapahtuma, mutta Dentin avaruusystävä Ford Prefect kertoo, että 14 minuutin päästä jyrätään koko Maa-planeetta uuden hyperavaruuspikareitin vuoksi pois. Arthur ja Ford liftaavat aliavaruudessa vogonien rakennuslaivastoon. Vogonit ovat hyvin ongelmallisia, ja kuuluisia huonoista runoistaan, joita Dent kylläkin tukalassa tilanteessa kehuu tehokkaista metafyysistä kielikuvista. Dent ymmärtää Linnunradan kieliä tunkemalla Baabelin kalan korvaansa. Vogoni tunnustaa runoilleensa ilkeyttään ja heittää kaksikon ilmalukosta avaruuteen. Linnunradan keisarillisen hallituksen presidentti Zaphod Beeblebrox on varastanut  Kultasydän -tähtialuksen, joka poimii Dentin ja Ford Prefectin alukseen. Presidentillä ei ole galaksissa valtaa, hän on iältään 200-vuotias, hän on mukavuudenhalussaan ostanut itselle kolmannen käden, ja kaksipäinen hän on niin ikään. Zaphod on  Ford Prefectin pikkupikkuserkku. Aluksessa on kolmikon lisäksi Trilian eli maan asukki Tricia McMillan ja Siriuksessa tehty robotti Marvin. Se on prototyyppi aidosta inhimillisestä persoonasta eli on maanis-depressiivinen. Lisäksi tietokone puhuu. Zaphod on ollut maassa, ja Trilian on liftannut alukseen.

Tähtialus Kultasydän ei käytä hyperavaruutta, vaan se käyttää ääretöntä epätodennäköisyysmoottoria. Viisikko menee Hevosenpään tähtisumun Margrathean myyttiselle planeetalle, jossa tarvotaan kaksoisauringon paisteessa. Joukko hajaantuu, ja Arthur Dent tapaa paikallisen hemmon eli Slartibartfastin. Planeetalla on tehty alkuperäinen Maa tietokoneeksi, jossa pitää selvittää perimmäinen kysymys. Nyt nikkaroidaan Maa 2:ta. Kirjan lopun karkeloissa ilmenee, että delfiinit olivat varoittaneet ihmisiä maassa, ja jättäneet viestin "ja kiitos kaloista" ja häipyneet. Syvä äly (Deep thought) tietokone kertoo vastauksen elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen, vastaus on 42.

Sarja ratsastaa hauskasti scifi-kliseillä, eniten sarjassa on vaikutteita Asimovin Säätiöstä ja George Lucaksen Tähtien sodasta, mutta vaikutteet ovat laajemmat. Asimovilla on  Encyclopedia Galacticaa, joka on Asimovin Säätiö-sarjassa. Säätiön ykköskirjassa on paljon lainauksia Galaktisesta ensyklopediasta. Hari Seldon sijoitti Terminukselle ensyklopedisteja tiettyä tarkoitusta varten, mikä ei ollut itse ensyklopedia. Myös viittauksia Tähtien sotaan minusta löytyy, alusten varastamisen suhteen, puhutaan keisarikunnasta, lisäksi löytyy kaksoisaurinkoa, ja mukana pyörii masentunut robotti. Lisäksi sankariparien hajaantuminen on kuin Tähtien sodasta. Zaphodilla on kaksi päätä, ja paljon liskoja ja hyönteisiä esiintyy, kuten Tähtien sodassakin.

Sarja jatkui:

Osa 2: Maailmanlopun ravintola, alkuteos The restaurant at the end of the universe, suomentanut Jukka Saarikivi.
"Tähän mennessä tapahtunut: Alussa luotiin maailmankaikkeus. Tämä oli herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on pidetty huonona siirtona". Näin alkaa kakkososa. Todetaan, että Maa vaikka näytti planeetalta, oli suuri tietokone, jota eivät tienneet sen pinnallaasuneet apinankaltaiset olennot.
 Zaphod on ehdottanut, että mennään pienelle murulle Maailmanlopun ravintolaan. Samaan aikaan Gag Halfront maksaa rahaa siitä, että vogonit tuhoavat Kultasydän aluksen, ja sisällä olijat samaan aikaan, jotta totuus Maan tuhoamisesta ei paljastu. Sattumusten vuoksi Zaphod joutuu erilleen ja päätyy Ursa Minor Beta -planeetalle, jossa hän menee Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kustantamoon, mistä kaikki päätyvät tavalla tai toisella Maailmanlopun ravintolaan päästään, siellä eletään aikaa juuri ennen maailmanloppua. Marvin odottelee miljoonia vuosia ja marisee, hänellä on ilmaantunut kyky lukea ihmisten ajatuksia. Lopuksi sankareiden tiet taas erkanevat. Zaphod, Trillian ja Zarniwoop saapuvat planeetalle, jossa asuu mies, jonka epäilevät pyörittävän maailmankaikkeutta.
Dent ja Prefect käyttävät epäonnisesti teleporttia ja joutuvat pakastettujen ihmisten joukkoon, he pohtivat mistä luku 42 on tullut, jonkun mielestä kerolaskusta 6*9 (on siis 54). Sekoilujen jälkeen Dent ja Prefect tekevät aikahypyn maahan 2 miljoonaan vuotta ennen tuhoa. Zaphod ja Trillian onnistuvat tahollaan lähtemään ilman Zarnowoopia.


Osa 3: Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki alkuteos Life the Universe and everything, suomentanut Jukka Saarikivi

Arthur Dent ja Ford Prefect ovat jumittuneet maapallon esihistoriaan. He pääsevät aikarepeämästä 1980-luvulle Chesterfield-sohvalla keskelle Englannin ja Australian välistä krikettiottelua. Aikaa tuhoon, joka koettiin ykkösosassa on pari päivää. Krikettiotteluun tulee valkoisia robotteja, jotka varastavat palkinnon eli "Tuhkat". Tuhka on peräisin hilakepin jäännöksistä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sen hankalampi juonta on selvittää. Kaikki liittyy Linnunradan historiaan ja sotiin. Arthur ja Ford lähtevät Slartibartfastin aluksella, ja he ratkovat valkoisten robottien ja Krikitin ongelmaa. Robotit keräävät hajaantuneita osia Avaimeen. Puupilari, Teräspilari, Akryylipilari, ja kaksi poikkipuuta, joista toinen on kultainen ja sijaitsee Zaphodin aluksen epätodennäköisyys-moottorissa. Marvel on masentunut ja puhuu patjan kanssa. Seikkailuja koetaan, ja maailma pelastetaan. Teoksen epilogissa Ford ja Arthur haluavat Perimmäisen kysymyksen Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen. Vastaus on 42. Tyhjentävää vastausta kysymykseen ei tule joten sarja jatkuu ....


Osa 4: Terve, ja kiitos kaloista, alkuteos So Long, and thanks for all the fish, suomentanut Jukka Saarikivi.
Arthur Dent saapuu maahan, joka ei olekaan tuhoutunut. Dent liftaa autoon, jossa on takapenkillä Fenchurch eli Fenny, jolla on veljen mukaan mielenterveysongelmia. Fenny on nähnyt Vogonien aluksen. Arthur muuttaa omaan asuntoonsa. Taloon on tuotu paketti, jossa on kalamalja, jossa on keltainen Baabelin kala.
Avaruuden toisella laidalla Ford Prefect tajuaa kapakasta tultuaan, että Liftarikirjan mukaan Maa ei olekaan tuhoutunut, hän tulee maahan, hän saapuu myös maahan avaruusaluksella, joka myös huomataan. Delfiinit ovat pelastaneet maailman, siirtämällä kopion aliavaruuteen, tai oikean, minulle ei ihan selvinnyt. Jumala pyytää anteeksi häiriötä. Hyvin hauskaa?
Kirjan loppuosassa Marvel vanhana robottina pihauttelee viimeiset henkäykset, mutta ei ole enää masentunut

Enimmäkseen harmiton, alkuteos Mostly harmless, suomentanut Jukka Saarikivi
Sarja päättyy tähän kirjaan, sotaisissa tunnelmissa mennään, Dentillä on poika Random  ja lopulta kaikki loppuu, paitsi vogonien aggressio?

Linnunradan käsikirja liftareille tai koko sarja ratsastaa scifi-parodialla. Näin peräkkäin luettuna kirja alkaa toistaa jo itseään. Mitä pidemmälle sarja etenee, niin myös värit tummenevat.

Sarjasta löytyy linkki jopa Raamattuun Baabelin kalan välityksellä eli Jumalan hajotettua Baabelin tornin kielet sekoittuivat, sitten on "äärettömän apinajoukon lause" jota myös Bernard Russell on käsitellyt. Scifistä on otettu hyperavaruusteoria, eli hyperavaruushypyt ovat perinteisten scifi-kirjojen "tapa" liikkua avaruudessa, tällöin koko Linnunrata voidaan ottaa "haltuun" ja asuttaa. Tekisi mieli  laittaa paljon muitakin tapahtumia ja vastaava viite, mutta en, sillä, viitteet ovat huumorin ohella teoksen suola ja ne pitää lukijan itse oivaltaa.

Minulle Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille oli lukukokemuksena hyvin hauska, sekava sikermä päättömiä tarinoita. Kirjasarja on intomielisen fanituksen kohteena, ja painokoneet jauhavat uusintapainoksia yhä uusille lukijasukupolville, joten huumoria tässä muidenkin mielestä on.

Linnunradan käsikirja liftareille on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.