keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä




Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä, Otava 2012, ilmestynyt ensimmäisen kerran 2003.

Tatu ja Patu -kuvakirjat alkavat tästä mainiosta teoksesta, missä Outolasta kotoisin olevat veljekset Tatu ja Patu menevät Jori-serkkunsa tyköön Helsinkiin junalla.




Tatu ja Patu juoksevat kamera kaulassa ja kartat kädessä Helsingin rautatieasemalla.

Jori on kovinkin kiireinen, ja Tatu ja Patu menevät Kansallismuseoon, jossa opas nuhtelee heitä museoesineen päällä istumisesta.

Jori kiirehtii paikasta toiseen, eivätkä Tatu ja Patu pysy perässä. Olympiastadionilla Tatu ja Patu lennättävät itsensä seipäällä Stadionin tornin huipulle, matka jatkuu raitiovaunulla Linnanmäelle, jossakin vaiheessa Jori häviää. Veljekset etsiskelevät Joria, jonka kiireen syy ja salkun sisältö ilmenevät teoksen lopussa, Jorilla on nimittäin salkussa jäätelöt mukana ja lupa jäätelökioskin perustamiseen olisi hyvä saada, ennen jäätelön sulamista.

Jäätelölupa-asiaa ollaan informoimassa Eduskuntatalon pihalla. Lopulta lupa heltiää, ja Tatu ja Patu saavat jäätelöä ennen kotiinlähtöä.

Tatu ja Patu kirjoja on ilmestynyt tätä kirjoitettaessa 15, ja sarja on laadukas. Tässä aihe on lapsille, tuttu, toteutus on hulvaton, kuvitus on oiva eikä kirjassa ole mitään ilkeää tai lapselle sopimatonta. Lapsi ei ymmärrä kaiken byrokratian kankeutta, ehkä aikuinen ymmärtää. Jäätelön myyntilupaa voi olla Suomessa hyvinkin vaikea saada.

Onneksi on tällaisia kirjoja on olemassa, jotta lapset saavat olla lapsia. Lisäksi tekstien ja kuvien monimuotoisuus ilahduttaa tätä kyynistä keskinkertaista bloggaria.

Tatu ja Patu Helsingissä on kympin kirja, josta vanhempien kannattaa maksaa kaksikymppiä. Myös 2020 ilmestynyt Tatu ja Patu -kovaa menoa kiskoilla on oiva teos.

9 kommenttia:

  1. Näiden hilpeiden vellosten seikkailujen ja touhuilujen kuvakirjalliseen muotoon saatetusta tuloksesta ja lukukokemuksesta voidaan olla vain yhtä mieltä samoin kuin siitä, että suotakoon lapsille heidän yhä lyhyenevä lapsuuteensa, - ja meille kyynisille keskivertobloggareille ilomme...
    Ja silmänurkkiin kertyvien naurujuovien uhallakin se mielihyvä, mikä tämänkaltaisia postauksia lukiessa syntyy:)

    VastaaPoista
  2. En ossaa tästä muuta sanoa, mutta on ollut suosittu lainaajien keskuudessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä on jotai aitoa, optimistista ja positiivisen outoa, lainaajat eivät ole väärässä.

      Poista
  3. Oletkin tehnyt hienon lukuvalinnan. Olen niin ihastunut Tatu ja Patu -kirjoihin. Vanhin lastenlapseni on 7 vuotta, ja hänen kanssaan on luettu tämäkin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hienoa lukea lapsenlapselle, lapsenlapselle on hienoa kuin luetaan Tatua ja Patua.

      Poista
  4. Mahtava mielikuvituskirja kirjailija/kuvittajaparilta. Kansikuvasta jo näkee miten hauskaa voi olla Helsingissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Pitää jatkaa luku-urakkaa, olen lukenut joitain jo aiemmin, mutta nyt päätin lukea ensimmäisen.

      Poista