Leon Uris: Exodus

Leon Uris: Exodus, 1958, Suomentanut Laura Tala, Gummerus 1960, sivumäärä 621.

Leon Uriksen Exodus -romaani kertoo juutalaisen valtion Israelin synnystä. Romaanin takaumat kattavat Euroopassa sorrettujen juutalaisten halusta muuttaa ensin Turkin ja sittemmin Britannian hallitsemalle Palestiinan mandaatille ja päättyy itsenäistymisjulistuksen jälkeiseen sotaan arabimaita vastaan. Romaanin päähenkilöiden kautta käydään traagiset ja vaikeat vaiheet, mutta lopulta saavutetaan itsenäisyys, mutta selkkaukset eivät kokonaan lopu (eivätkä ole loppuneet).

Britannia luopui virallisesti Palestiinasta 15.5.1948, ja Israelin valtio julistettiin perustetuksi päivää aikaisemmin eli 14.5.1948 eli 70 vuotta sitten. "Israelin maa on juutalaisten kansallinen synnyinmaa. Täällä on saanut alkunsa  ja kehittynyt heidän henkinen omalaatuisuutensa, heidän uskontonsa ja kansallisuutensa... s.535. Julistukseen pääsemiseksi juutalaiset ovat joutuneet kestämään Euroopassa vuosisatoja vainoa, Hitlerin holokaustin, toisen maailmansodan jälkeiset pakolaisleirit, ja itsenäisyystaistelun brittejä ja ympäröiviä valtioita vastaan. Israel on YK:n jäsenvaltio, mutta Israelin valtiota eivät ole tunnustaneet 32 Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän valtiota. (lähde Wikipedia).

.
Kirja alkaa Kyproksen Larnacan pakolaisleiristä, jonne piikkilanka-aitojen taakse britit ovat sijoittaneet Palestiinan mandaattiin pyrkineitä juutalaisia, useat heistä ovat orpoja alaikäisiä. Tarkoituksena on harhauttaa brittejä (kirjassa puhutaan englantilaisista, jota termiä käytän pääosin jatkossa). Englantilaisten toimia arvostellaan todella kirpeästi, ja heidän ulkopolitiikan syyksi mainitaan öljy.

Harhautuksen tarkoituksena on viedä laivalla alaikäisiä pakolaisia Palestiinaan. Operaatiossa esitellään kirjan päähenkilöt.
Exoduksen päähenkilö on Ari Ben Canaan, hän on Barak Ben Canaanin poika. Barak lähti veljensä Akivan kanssa pakoon 1880-luvulla päätyen suurten vaikeuksien kautta Palestiinaan. Barakin ja Akivan välit myöhemmin rikkoutuvat, sillä Akiva ottaa jyrkemmän linjan englantilaisiin. Ari Ben Canaanilla on arabiystävä Taha, joka vaihtaa itsenäistymiskuohunnassa asennettaan, ja kuolee. Arilla on sisar Jordana, jota Taha olisi halunnut vaimokseen. Jordana on kiintynyt  David Ben Amiin, joka myöskin kuolee Jerusalemissa taistelussa. Ari on kirjan operaatioiden pääsuunnittelija. Hän on asunut englantilaisten hallitsemassa mandaatissa, ja osallistunut liittoutuneitten riveissä toiseen maailmansotaan, ja ylennyt majuriksi. Arin kautta kummastellaan englantilaisten nuivaa asennetta juutalaisia kohtaan toisen maailmansodan jälkeen. Ari toimi jo Berliinissä ennen sotaa, ja siirsi turvaan juutalaisia.

Katherine "Kitty" Fremont on amerikkalainen sairaanhoitaja. Hänen miehensä on kaatunut toisessa maailmansodassa, hänen lapsensa on kuollut polioon. Tarinan alussa Kitty  28-vuotiaana toimii sairaanhoitajana pakolaisleireissä. Mark Parker on amerikkalainen toimittaja, Mark on Kittyn ja Kittyn miehen ystävä. Markin avioliitto on päättynyt eroon, Mark on vapaa liikkumaan ja hän on hyvä ulkomaan toimittaja, mutta englantilaiset inhoavat häntä. Ari Ben Canaan on suunnitellut Afroditen laivan remontoinnin, laiva kastetaan Exodukseksi. Sillä on tarkoitus viedä lapsia luvattuun maahan. Pakolaisleirissä on juro ja sulkeutunut 16-vuotias Dov Landau. Dov on puolaisen leipurin nuorin poika, ja perheen ainoa, joka selvisi ghetosta, mutta Dov on ollut myös Auschwitzissä ja kokenut kaiken pahan, hänen kädessään on tatuointi 395 159. Hänet halutaan väärentämään kulkulupia, passeja ja muita asiakirjoja. Dov ei ole kiinnostunut mistään. Vihainen nuori tarvitaan väärentämään. Larnacan pakolaisleirillä lapsia opettaa 16-vuotias herttainen Karen Hansen Clement. Karenilla on parantava vaikutus. Kitty Fremont haluaa jäädä leiriin Karenin herttaisuuden takia. Karenin perhe on jäänyt Berliiniin, vain Karen on päässyt Tanskaan, ja asunut siellä Hansenin "tyttärenä". (Romaanin mukaan Tanska ei alistunut juutalaisten käsinauhoihin, vaan koko väestö laittoi käsinauhat, eivät vain juutalaiset). Karen haluaa löytää professori-isänsä. Karen joutui Kyproksen leirille laivalta, joka yritti Ranskasta Lähi-Itään. Pakolaisleireillä juutalaiset järjestävät ohjattua toimintaa ja lapset käyvät koulua, ja myös sotilaallista koulutusta annetaan, sitä organisoi Zev Gilboa. Brittien joukkoja johtaa Kyproksella prikaatin kenraali Bruce Sutherland. Karen lopulta pehmentää juron Dovin ja hän tekee velvollisuutensa.

Romaanin juoneen on punottu paljon takaumia Akiva, Barak, Ari ja Jardana Ben Canaanien, Dov Landaun, Karen Clementin, Kitty Fremontin kokemuksia.  Kenraali Bruce Sutherlandin suku on aatelinen, mutta Brucen äiti on ollut juutalainen näyttelijätär, äiti on kääntynyt juutalaisesta anglikaaniksi, ja katunut tätä kuolinvuoteella.

Ari Ben Canaan suunnittelee Larnacan pakolaisleiristä 300 lapsen siirtämisen Palestiinaan. Lapset saadaan siirrettyä laivaan väärien asiakirjojen avulla, mutta englantilaiset estävät laivan lähdön, syntyy pattitilanne, jota Mark Parker uutisoi. Lopulta nälkiintyneet lapset, jotka ovat vielä elossa pääsevät perille Palestiinaan, missä ei ole yhtään helpompaa, Exoduksen lapset ja nuoret sijoitetaan Gan Dafnan kibbutsiin. (Lukijalle herää kysymys, mihin britit olisivat halunneet sijoittaa Kyprokselle siirtämänsä pakolaiset, kun kukaan ei halua ottaa heitä vastaan, eikä heillä ole mitään kotia eikä vanhempia).

Kibbutsien synty on esitelty varsin perinpohjaisesti,  1900-luvun alussa siionistit ostivat maa-alueita turkkilaisesta Palestiinasta. Kibbutsin toiminta organisoitiin, miehet ja naiset tekivät töitä tasa-arvoisesti ja ilman palkkaa, lapset hoidettiin, kouluja ylläpidettiin, ja kaikista pidettiin huolta. Kirjassa kerrotaan Tel Avivin synty, kaikki vaikeudet ja onnistumiset. Osa kirjan tapahtumista koetaan kibbutsielämän kautta.

En viitsi tai en uskalla tähän kirjoittaa kaikkea, mitä kirjassa on, tai mitä itse ajattelen. Kukaan kuitenkaan ei kiistäne sitä, etteikö maahankinnat olisivat olleet laillisia, kibbutsit ja kaupungit on synnytetty  työllä, kibbutseissa on pyritty tasa-arvoon. Sama pätee ylempänä olevaan tosiasiaan, että Israel on nykyisinkin maa, jota valtaosa sen naapureista ei tunnusta, ja se kokee uhkaa. Kirjan luettuaan lukija luultavasti ymmärtää ainakin sen, että israelilaisten on vaikea luottaa siihen, että joku toinen heitä auttaisi. Luultavasti USA:n tukeen he voivat luottaa. Kirja on kirjoitettu tietystä näkökulmasta, joskin siinä on kyllä tarkasteltu, mistä 1948 pakolaisongelma johtui, ja sen luettuaan ymmärtää syvemmin, miksi se on niin vaikea ratkaista, tai miksi Israelin ja Palestiinan ongelma on ollut ratkaisematon.

Leon Uris pohjustaa 1948 tilanteen, hän raportoi YK:n yleiskokouksen äänestyksen 1947 Palestiinan jaosta, jossa muuten Suomi ei ollut mukana, sillä Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi vasta 1955, ja Israel jo vuonna 1949. YK:n äänestyksen jälkeen kiihtyivät levottomuudet, aseelliset yhteenotot, ja raakuudet. Kun britit poistuivat toukokuussa 1948, alkoi Israelin itsenäisyyssota, jolloin taisteltiin eräiden arabimaiden sotajoukkoja vastaan. Sota päättyi aselepoon, jonka jälkeen tapahtui vielä iskuja.

Kaikki historia siis läpikäydään  päähenkilöiden kautta. Akiva johtaa makkabilaisia, joihin Dov Landau liittyy. Hän hylkää Karenin, mutta Karen ei luovu hänestä, vaan tulee katsomaan Dovia kuoleman selliin. Dovia ei teloiteta, sillä Arin avulla Dov ja Akiva saadaan pois. Tosin Akiva kuolee, kuten Karenkin, tosiin vasta rajaiskussa, aselevon aikana. Bruce Sutherland sai Kyproksen tapahtumien jälkeen passituksen eläkkeelle. Hän muuttaa Palestiinaan, ja osallistuu itsenäisyystaisteluun. Kitty Fremont on rakastunut Ari Ben Canaaniin. Arin nuoruuden rakastettu Dafna on kuollut. Hän on joutunut taistelussa vangiksi, raiskattu satoja kertoja ja silvottu kuoliaaksi. Kittyn ja Arin välillä kummitteleesekä  Dafnan muisto, että Jordanan inho Kittyä kohtaan. Vaikka tarinassa Dov ei saa Karenia, eikä Jordana Davidia, niin Kitty ja Ari lopulta löytävät toisensa, tai hyväksyvät toistensa näkemykset ja heidän yhteiselo voi alkaa, kun tarina päättyy.

Leon Uriksen Exodus on mahtava romaani, se kuvaa erään kansan itsenäisyystaistelun, kotiin paluun. Luin tätä ennen Mooseksen kirjat Vanhasta testamentista. Alkuperäinenkään juutalaisten lähtö Egyptistä ja paluu luvattuun maahan ei tapahtunut lainkaan helposti. Autiomaassa kansa napisi, ja oli tottelematon. Kultaisen sonnin valamisen jälkeen tapettiin noin 3000 ihmistä. Kun kansa ei luottanut luvatun maan  porteilla Herraan, autiomaassa vietettiin 40 lisävuotta, eikä Mooses päässyt luvattuun maahan, vaan kansa palasi Joosuan johtamana (todella suoraviivaistettu tulkinta). Tässä Exoduksessa napinaa ei ole, romaanin henkilöillä on sisäinen palo, jotkut joutuvat uhraamaan henkensä tavoitteen eteen. Kirjassa on paljon "voimakkaita" kohtauksia keskitysleireistä, taisteluista, sala-ampumisista, ja muista. Maailma on hyvin raadollinen paikka, eikä historia ole kaunista.

****
Leon Uris (1924 - 2003) syntyi Marylandissa. Hänen isänsä oli syntynyt Puolassa, ja asunut Palestiinan alueella ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Leon Uris osallistui toiseen maailmansotaan, avioitui ja ryhtyi lehtimieheksi. Exodus-romaania varten hän haastatteli tuhansia ihmisiä, ja teki parin vuoden pohjatyöt. Hän myi MGM:lle Exoduksen filmioikeudet.

Elokuvan ohjasi Otto Preminger ja pääosassa oli Paul Newman (Ari Ben Canaan), ja Eva Marie Saint (Kitty Fremont), Sal Mineo (Dov Landau) sekä Ralph Richardson (kenraali Sutherland). Filmi kuvattiin Kyproksella ja Israelissa.