maanantai 11. kesäkuuta 2012

Daniel Defoen Robinson Crusoe, kaikki tarinat



Bloggasin noin vuosi sitten Defoen Robison Crusoesta näin.

Nyt minulla oli Robinson Crusoen Petri Tammisen suomennos, jossa oli myös kaikki jatko-osat, ja alkuperäinen tarina (julkaistu 1719) pidempänä, tarinaa 713 sivua, ja noin viiden sivun analyysi lopuksi. Lukujako oli toinen kuin Gutenbergissä, mutta toimiva. Huomattavaa on, että suomenkielisiä käännöksiä Robinson Crusoesta on yli 30, useat lyhennettyjä? Lisäksi on tehty useita mukaelmia Robinsonin ensimmäisestä osasta.

Robinson Crusoen juoni on tiivistetysti seuraava.
Robinson Crusoe karkaa nuorena merille. Hän haaksirikkoutuu jo ensimmäisellä matkallaan lähellä Englannin rannikkoa. Hän tekee tuotteliaan matkan Guineaan, mutta seuraavalla matkalla jää vangiksi. Hän karkaa toisen vangin  Xuryn kanssa. Tämän jälkeen Robinson perustaa plantaasin Brasiliaan, plantaasi on tuottoisa.Muut pPlantaasin omistajat haluavat (lisää) orjia Afrikasta, ja Robinsonia pyydetään oppaaksi. Laiva haaksirikkoutuu, ja Robinson, koira ja kaksi kissaa selviävät autiolle saarelle. Alkaa Robinson Crusoen 28 vuotta kestävä saarella olo, jonka aikana hän hengellistyy, pitää kalenteria, lukee Raamattua, rakentaa itselleen suojia, viljelee maata ja kesyttää papukaijan. Myös vuohia hän pitää. Noin viidentoista vuoden jälkeen hän havaitsee jalanjäljen hiekassa. Robinson säikähtää ja on hyvin pelokas. Myöhemmin Robinson huomaa, että paikalliset alkuasukkaat tulevat veneillään saaren hiekkarannoille, ja tekevät nuotioita ja syövät vangitsemiaan vihollissotilaita. Robinson näkee enneunia, ja pian hän pelastaa alkuasukkaan. Löytöpäivän mukaan Robinson ristii hänet Perjantaiksi. Perjantai on mukautuvainen, hän on hyvin eurooppalaisen näköinen pieninenäinen ja suoratukkainen. Robinson opettaa hänelle englantia, ja Jumalan sanaa, Robinson uskoo Jumalaan protestanttina. Myöhemmässä vaiheessa saarelle tulee myös espanjalainen, Perjantain isä ja muuta väkeä, joista osa jää saarelle. Saarella Robinson on ylin auktoriteetti, ja saarella on uskonnon vapaus, Perjantain isä on pakana. Robinson ja Perjantai pelastautuvat ja lähtevät Eurooppaan. Englannissa Robinson avioituu saa lapsia, ja leskeytyy.

Teoksen on kirjoittanut itsekin "seikkailija" Daniel Defoe (1660–1731). Daniel on ottanut alkuperäiseen sukunimeensä etuliitteen DE. Defoe vaikuttaa sanoissaan kovin englantilaiselta, Robinson haluaa tavata erääseen laivaan tullessaan englantilaisen, skotin tai irlantilaisen, ja jo teos alkaa ”synnyin … hyvään, joskin ulkomaalaiseen perheeseen”. Robinson isä oli kotoisin manner-Euroopasta.

Siirtomaa-ajattelu tulee Robinsonissa esiin miltei heti. Kaikki tavarat ovat lopulta kaupan. Robinson Crusoe (RC) joutuu vangiksi kolmannella merimatkallaan, mistä pakenee Xuryn kanssa, ja päätyy Brasiliaan. Perillä hän myy veneensä ja leopardin ja leijonan taljat, Xuryn hän ”antaa” palvelijaksi kymmeneksi vuodeksi, ja Xury vapautuu silloin, jos kääntyy kristityksi. Tätä seikkaa lieventää minusta seikka, että sekä Xury että Robinson olivat orjia siinä suhteessa, että eivät saaneet palkkaa, eivätkä olleet vapaita. Afrikassa RC näkee leijonan ja leopardin lisäksi myös tiikerin! Robinson tekee sijoituksia, perustaa plantaasin, ja tekee testamentin. Haaksirikkoon päättyvä matka on nimeenomaan orjanhakumatka, joka liittyy siirtomaa-ajatteluun.

Saarelle tulo jo paljastaa Robinsonin käytännöllisyyden, hän pelastaa kaiken laivasta, ja myös myöhemmin haaksirikkoutuvasta laivasta, ja lopussa hoitelee plantaasiasiansa kuntoon. Saaren omistusoikeus jää myöskin Robinsonille. Robinson toteaa jo saarelle tullessaan, että ”olin jo oppinut olemaan lannistumatta mistään” Pelastuneet kissat kuvataan riesaksi, ja koiraa tärkeämpi kumppani on papukaija Poll.
Perjantai, jolla on ohut nenä ja suora tukka, kuvataan älykkääksi ja mukautuvaksi, ja hän toimiikin pian RC:n palvelijana, mikä oli eräs Robinsonin enneunen ”toive”. Perjantai oppi pois kannibalismistaan, ja hän ”otti ilomielin vastaan tiedon Jeesuksesta Kristuksesta” Perjantain ja Robinsonin välinen dialogi on minusta antoisaa. 

Teoksen aikakäsitys on minusta hieman kummallinen. Alussa 1.9 ja 30.9 ovat toistuvia päivämääriä, kuitenkin aikakäsitys muuttaa muotoaan. Alkuun päivämäärät ovat hyvinkin tarkkoja, mutta sen jälkeen rutiinomainen ja harras elämä soljuu eteenpäin ja aika liitää.
Kummallista minusta on, että niin kauan kuin Robinson olikin (yksin) saarellaan,  Robinson ei tutkinut koko saarta. Pidemmässä versiossa ymmärtää paremmin tunnekuohun, mikä Robinsonissa myllertää, kun hän havaitsee hiekassa ihmisen jalanjäljen, mutta aikakäsitystä se ei minusta avaa.

Tämä suomennos lienee pisin, jonka olen lukenut ja siinä on paljon Sallimusta, Jumalaa, rukoilua ja teologista pohdintaa. Minusta on parempi suomentaa kaikki, lyhennetty teksti jää aina torsoksi, joskin kirjan pari viimeistä lukua käsittelevät Robinsonin sijoituksia ja rahasummia, ja matkaa Espanjan halki Englantiin, vuoristossa matkalaiset ampuvat parikymmentä sutta ja Perjantai ampuu karhun.

Robinsonissa on minusta muutama ristiriitaisuus. Saarella annetaan ymmärtää, että papukaija jää saarelle, mutta hän ottaa sen mukaansa, mutta sitä ei kuitenkaan mainita enää jälkeenpäin. Alussa mainitaan kuolleet veljet ja heidän tuntemattomat kohtalot, mutta lopussa Robinson kouluttaa veljen lapsia, joista yksi (kapteeni) ottaa jatkoseikkailussa Robinsonin laivamatkalle. Samaten Robinson jättää minusta Perjantain Portugaliin, mutta Espanjassa hän ampuu karhun.

Kuten tunnettua Robinson ja Perjantai pääsevät pois saarelta, ja teoksen loppupuoli kertoo Robinsonin jatkoseikkailut. Robinson on varsin iäkäs saarelta poistuessaan, johtuen 28 vuoden saarella oloajastaan, kun Robinson oli vielä Brasiliassa neljä vuotta, ja sitä ennen orjana, hän on miltei kuusikymppinen. Hän saa kuitenkin lapsia vaimonsa kanssa, ja Robinson leskeytyy, joten on vapaa lähtemään uusiin huimiin seikkailuihin.

Robinson Crusoe on selvästi erilainen teos kuin Gulliverin retket, joss ironisoidaan ehkä Robinsonia Nämä olisi hyvä lukea peräkkäin.
***
Robinsonin uudet huimat seikkailut ovat kuin saippuasarjan jatko-osa.  Aluksi Robinsonin omaisuudet luetteloidaan, ja Robinson hoitelee monen ihmisen asiat kuntoon. Robinsonin kaikessa toiminnassa silmiin pistää harras paneutuminen, Jumalalle altis mieliala ja omien positioiden turvaaminen. Leskeydyttään hän lähtee Saarelleen, ja kuulee espanjalaisten, englantilaisten ja ihmissyöjien välien selvittelyistä. Espanjalaisista yksilöinä annetaan myönteinen kuva, ja he auttavat englantilaisia, mutta noin yleensä Defoe toteaa espanjalaisista (ja portugalilaisista), että ovat "heikoiten varustautuneita kohtamaan vaikeuksia", aika rankka yleistys, mutta kirjailijalla on oma sananvapautensa. Myös ranskalaisten sentimentaalisuus joutuu irvittäväksi. Paikalliset intiaanit (tässä käännöksessä on sana intiaani, muissa alkuasukas) leimataan taas ihmislihalla mässäilijöiksi, joten sangen asenteellisista teksti kyllä minusta on. Saaren asiat laitetaan kuntoon uskonnollisen kasvatuksen, kasteen, avioliittovihkimysten ja varustetäydennysten jälkeen. Intiaanikahakan jälkeen piipahdetaan hurmehenkiselle reissulle Madagaskarille, jonka jälkeen RC keksii "oivan ansaintakeinon" myy itään ooppiumia! Tämä on julkaistu ennen Ooppiumisotaa.
Formosassa ja Kiinassa käydään päädytään Venäjälle, ja ihmetellään täällä maailman menoa. Robinson kehuu paikalliselle, miten hän hoisi oman saarensa asiat kuntoon. Itse luulisin, että Saaren ja Venäjän asioiden hoidossa on hieman eri kokoluokka, tsaarina on silloin ollut itse Pietari Suuri. Kiinassa ja Venäjällä RC taivaltaa maitse, ja on tataarihyökkäysten kohteena. RC teki ison tilin kangas-, mauste- ja tuskiskaupoillaan, lisäksi RC:llä on halussaan pullukka timanttipussi. Vaikka RC on käytännöllinen materialisti, hän palkitsee avokätisesti auttajansa, joita tarvitaan, sillä RC:n laivat alati haaksirikkoutuvat, saavat vuotoja täyttyvät vedellä tai kapinoitsijoilla. Maankamaralla RC joutuu jatkuvien tataari- tai susihyökkäysten kohteeksi.

Robinsonin seikkailut päättyvät vuoteen 1705, jolloin herra on jo 73-vuotias. Brittiläinen kiikkustuoli kutsuu, ja toivottavasti Robinson sai nauttia sentään Gulliverin retkistä, yhtä huimia seikkailuja hänelläkin oli. Minusta jatko-osat ovat jokseenkin puuduttavaa ja omahyväistä tekstiä muutama oivallus, tosin pilkahtaa. 

Pidän kuitenkin Robinson Crusoen ytimenä haaksirikon jälkeistä saarella oloa, siinä tiivistyy Defoen sanoma ja Robinsonin teema.

--
Kuuluisa yhteiskuntafilosofi John Locke eli 1632-1704, hän oli empirismin puolestapuhuja. Sattumaa tai ei, mutta olen näkevinäni Robinson Crusoessa ripauksen Locken yhteiskuntafilosofiaa (lähde wikipedia): moraalin perusperiaatteet ovat objektiivisia, toisen elämää ei saa vahingoittaa, omistusoikeus voi syntyä työnteon perusteella, joskaan tämä ei toteudu palvelijan kohdalla, Ihmisen pitää olla luonnollisesti hyvää tekevä, eli pakolliset tulonsiirrot vähentävät hyvinvointia, Robinsonhan antoi avokätisesti lahjoja kaikille. Myös uskontofilosofiakin saattaa sisältää samoja piirteitä (en ole alan asiantuntija, mutta saarelle tulee katolinen pappi, vaikka englantilaiset ovat protestantteja, ja näitä asioita pohditaan).

Lostin John Locke on luultavasti saanut nimensä tästä suuresta filosofista, ja yhtymäkohtia Robinsonin saareen minusta on Lostissakin. Haaksirikko saarelle, jossa asui "kummallista porukkaa". Lostin maailmaan voit tutustua täällä Kärpästen Herra postauksessani, teoksessa koulupojat muuttuvat barbaareiksi.

Daniel Defoe on kirjoittanut myös teoksen Moll Flanders

2 kommenttia:

  1. Itselläni on hyllyssä Otavan lyhentämätön versio (mukana se osa kaksi) joka julkaistiin vuonna 2000. Täytyy sanoa että se on aivan liian pitkä. Tarinasta kun päällimmäisenä muistaa sen aution saaren ja Perjantain, niin ne kaikki muut yli 10 vuotta kestävät seikkailut on yksinkertaisesti liikaa.

    VastaaPoista
  2. Totta Artsi.

    Saaren jälkeiset seikkailut ovat puuduttavia ja hieman omahyväisiä.

    Olisko Defoe kirjoittanut jatko-osat suosin vuoksi pyynnöstä tai rahasta?

    Defoe on kirjoittanut myös ainakin teoksen Moll Flanders, jonka leffaversiota katselin.

    VastaaPoista