lauantai 17. joulukuuta 2011

Rosa Liksomin Kreisland

Kansi, varsinkin takakansi on upea

Tutustuminen Rosa Liksomin tuotantoon jatkuu, olen lukenut Liksonin esikoisen. Kreisland on  vuonna 1996 ilmestynyt ensimmäinen Liksomin romaani.

Liksomin "omilla" www-sivuilla kerrotaan teoksesta mm. "Kreisland on kertomus peräreikää tunkkaisemmasta paikkakunnasta Uralille ulottuvasta Suur-Suomesta ...".

Kreislandin päähenkilö on  Impi Agafiina, ja kirjassa esiintyy myös Juho Gabriel. Joiden synnyintarinat käsitellään jo ensi luvussa. Köyhyyteen synnytään, mutta molemmat varttuvat muualla kuin synnyinsaunassaan, Impi "herrainkartanossa", Juho muualla

Teoksen ensimmäinen sana on "alussa", ja ensimmäisellä sivulla on kuvaus miten "Kreisland" syntyi, minusta ei kovin omaperäistä eikä ainakaan hauskaa, jotenkin tuli mieleen eräs toinen lukemani kirja. Kirja on jaettu kahdeksaan osaan. Luvut aloitetaan esittelyllä ja teksti on jaettu otsikoin ja välin henkilön mukaan kenen silmin tarkastellaan tai puhutaan. Kirjassa on runsaasti meän kielen tai lapin murretta, josta kovasti kuultuna pidän, mutta joka tässä teoksessa tekee tekstin vaikealukuiseksi, ja kieltä ryydittää lukuisat kirosanat ja syyttä rivot ilmaukset. s. 205 lakin materiaali oli niin alatyyliä, että sitä en edes kirjaa, rääväsuiset pojat puhuvat tällaista 12-15-vuotiaina, ja ovat sen jälkeen valmiit jättämään ne.

Kirja on usean mielestä ehkä parasta parodiaa ja nasevasti naurattaa. Minä olen tosikko, eikä minua edes hymyilyttänyt, ei kertakaan!

Tekstinäytteitä alusta:
s 9 ..., "läpeensä mädäntyneen sonnin rapamaha kiikkui"  ...
s.12 "Äpärä oli kuusikiloinen poikalapsi, jolla oli otsassa sarventyngät ja leuassa pitkä valkea parta"
s. 15 "Tämä paineli Ristiina mahaa, levitti haarat ja sanoi kläppi on paloiteltava "...
s. 18 "Ensi töikseen Impi Agafiina iski sontalikon piikin sian kärsän, ...., ja työnsi Ristiinan piipun syvälle koiran p******een"

Nämä on nostettu ihan satunnaisesti muutamista ensimmäisistä sivuista, eli minusta mautonta, mutta luin koko teoksen. Nimistä s.204 oli hauskahko Saima Kotasenpalo, mutta kun samalla sivulla on maininta Eemi Paatunusta, joka oli menettänyt päänsä "soassa", halusi lähteä "hakehmaan" Karjalan "kankhailta". Onko hauskaa?

Juoni kertoo vuoroin Juho Gabrielista ja vuoroin Impi Agafiinasta kerronta on  kreisiä touhua, josta ehkä teoksen nimi ja myös lopun asiasta. Lapsuuden jälkeen  Impi ja Sarmo ovat sotineet ilmeisesti toisen maailmansodan, ja on vihjailtu miestenvälisestä läheisyydessä asemasodassa (Sarmo ja Carl). Toisaalla Impi naisena armeijan kanssa kiiruhtaa Uralilla, Petsamossa ja saksalaisia karkottamassa Lapista  .. aivan päätöntä touhua (mikä ilmeni Paatunustakin!) , eikä mitenkään edes hetkittäin ole hauskaa.

Jos jotakin vihjaillaan, niin faktat pöytään, mutta  minusta ei saa piiloutua "murhteen ja viktion" taakse. Osa kehyskertomuksesta selvästi pitää paikkaansa, sota oli kolmessa näytöksessä: talvi-, jatko- ja Lapin sota. Sotamarsalkka oli, mutta ei kuollut. Uralilla ei ehkä ollut naissotilaita. Jossain kohtaan kuvataan sodan lopputulemaa ruumiita, ja s. 152 naiset rai??attiin, kläpit am??ttiin, niin ne minusta ei ole lainkaan asioita, joilla voisi leikitellä, laskea leikkiä, tai olisi edes jotenkin hauskaa. Sarmon kerrotaan teetättäneen uuden mittatilausunivormun Salon Dominassa. Minusta mautonta. Henkilöiden nimiä Ruunan Repe ja Hepin Hero. Jo näistä näkyy, että kirjassa pitäisi olla K18 logo. Teoksessa (s.131) mainitaan tehoaine Spiritus fortus, mikä on sekin väärin, sillä oikea muoto on tietenkin Spiritus fortis. En pitänyt myöskään sivun 135 fiktiosta sotamarsalkasta, tai en itse asiassa koko alkukirjasta enkä juuri lopustakaan, enkä siitä väliltäkään... 

Sitten Impi iskeytyy sodan jälkeen Neuvostoliittoon, Moskovaan ja aroille, nousee tehtaitten johtajilksi, ja 1953 jälkeen muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa ihmettelee tv:tä ja tapahtumia ... samaan aikaa Impin touhutessa Juho elelee vaatimattomasti mökissä, eli teoksessa lienee tarkoitus kääntää sukupuoliroolit, ja vertailla järjestelmiä. Neuvostolliito sitä ja Yhdysvallat tätä, ja Sputnik lentää ja Laika mukana. Omaperäistä?

Teoksen kunniaksi voi sanoa ennakkoluulottomuuden, murteen ja ennalta arvaamattomuuden. Teos voisi toimia sarjakuvana, tai olisi vaatinut edes kuvituksen, vaikka oli tekstiltään hyvin visuaalinen. Jokaisella kertojalla on oma nimensä ja hahmonsa vain SARMO kertoo kirjakielellä, mutta muut ovat "pohjoisen murretta" eli kertojat MIKRI VUOMA, IMPI AGAFIINA, JUHO GABRIEL, RAIMARI, ja KOIRA-KAISA... Jokaisen kirjan alussa pienellä tekstillä absurdia analyysia, kirjoissa väliotsikoita, eli paljon on kaikkea kokeiltu, mikään ei ole silti toiminut. Jotenkin ajatuksen nopeus toi mieleen Hannu Salaman ja jotkut yksityiskohdat. Rosalla Moskovan kuvaus sivun 213 -216 kirjeessä on aivan kunnollista ja hyvää, ja sitten taas palataan himmeän hämärään härskiyteen. Impi tietenkin Moskovassa nousee lautapojasta pomoksi. Amerikassa käydään ja kotiin tullaan ja onkin miltei loppusaunojen aika.

Ostin teoksen huuto.netistä, mutta sen olisi saanut samaan hintaan pokkarinakin. Pokkarissa on toisenlainen takakansi ja sivunumerot eivät stemmaa kovakantisen painoksen kanssa.

Yhden yön pysäkiltä Kreislandin kautta on ollut pitkä matka Hytti nro 6:een, olen sillä matkalla, mutta vielä en perillä.

4 kommenttia:

  1. Kreisland on ainoa Rosa Liksomin kirja, jonka olen lukenut. Sen jälkeen en ole halunnut lukea muita, ja tuosta voikin päätellä, mitä mieltä kirjasta olin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommetista, en tunne itseäni aivan yksinäiseksi, minusta kirja oli ei-hyvä.

    VastaaPoista
  3. Iha sukka kirja ope pakotti lukee. Kiitti ihanast lukukokemuksest Leena

    VastaaPoista