maanantai 20. kesäkuuta 2011

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu


Luin Peppi Pitkäntossun tarinan. Kirjassa oli koko setti: kolme tarinaa: Pippi Långstrump,  Pippi Långstrump går ombord ja Pippi Långstrump på Söderhavet. En ole lapsena näitä lukenut, eikä sitä ole ollut meillä, joten olen ollut Pepin suhteen aiemmin tv:n varassa. Sekä näytellystä että piirretystä sarjasta täytyy sanoa, että Pepin henki siinä on. Kirja kyllä vaikuttaa vielä hullunkirisemmalta ja anarkistisemmalta. Pepillä on kolme ominaisuutta, joista lapset pitävät: hän on vahva, uskaltaa tehdä mitä vaan ja kultarahoja on matkalaukku täynnä. Minulla oli 1969 suomennos Suuren suomalaisen kirjakerhon kirja. Suomennoksessa oli ajan mukaan tätä N-sanaa, eli sana joka kuvaa mustia, muutenkin Pepillä oli paljon puhetta ulkomaan asioista, jotka Tommi ja Annika, Pepin kaverit tietävät sisimmässään liioitteluksi. Tommi ja Annika toimivat Pepin yleisönä kuten lapset, joille kirjaa luetaan. Peppi on noin yhdeksän vuotias, eli myös lapset itse lukevat kirjaa.

Mitkä asiat kirjassa toistuvat: Peppi on vahva, Peppi pärjää omillaan, asuu yksin, Pepillä on rahaa, ja Peppi uskaltaa. ”Älkää olko minusta huolissani, kyllä minä aina selviän, minulla on Pikku Ukko, herra Tossavainen ja iso matkalaukku kultakolikoita”. Minusta tässä on eväät esikuvaksi. Aikuiset tarinasta puuttuvat tai jäävät sivuosaan kirjassa vielä enemmän kuin tv-sarjassa. Pepin äitihän on jo enkeli ja isä vielä N-kuningas.

Pepin ensimmäisessä luvussa kuvataan muuttoa ”Pikkuruisen kaupungin laitamilla oli vanha ränsistynyt puutarha. Puutarhassa oli vanha talo ja talossa asui Peppi. Hän oli yhdeksän ja asui siellä yksin” Näin kirja alkaa ja heti ensimmäinen virke haastaa aikuisen. Aikuisen ajatuksin on talo, jonka yhteydessä on piha tai puutarha, tässä ajatus on esitetty aivan toisinpäin.

Aluksi tutustumme Pepin pukeutumiseen, ruuanlaittoon ja asumisjärjestelyihin. Sitten Peppi laittaa kiusaajat kuriin, pakenee poliiseja, laittaa rosvot Kukkasen ja Jymy-Juntusen kuriin, mutta palkitsee heidän vaivansa kuitenkin kultarahalla mieheen. Pepin jutut jatkuvat, vaikka koulutyö ei sujunutkaan. Lasten iloksi käydään sirkuksessa, markkinoilla ja shoppaamassa sekä vietetään synttärit, jossa myös vieraat saavat hienot lahjat.

Sirkuksessa taitavin ja vahvin on tietysti Peppi, markkinoilla ja shoppaamassa raha tai siis sen puute ei muodostu ongelmaksi. Mallinuken tai sen käden ja lääkkeiden ostaminen haastaa koko aikuisten maailman, kuten tietenkin kaikki muutkin tapahtumat. Teatterissa Peppi jäsentää omalla laillaan näytelmiä ja osallistuu taiteen tekoon, tämä minusta on erityisen hyvin kuvattu, tekotaidettakin maailmassa on.

Kaikki nämä yllä olevat elementit ovat lapselle asioita, jotka hän ymmärtää saduksi, mutta haastavat aikuisten luoman maailman ja antavat lapsille tunteen, että maailmassa pärjätään.

Loppukirjat on luonteeltaan hieman erilaisia, mutta talon ostajaa Peppi kutsuu spekulantiksi, ajankohtainen sana vieläkin.



2 kommenttia:

  1. Peppiä pidetään myös feministisenä esikuvana. Mitäs siitä tuumaat?

    VastaaPoista
  2. Tuota en tullut ajatelleeksi. Kiitos näkökulmasta. Pepin sukupuoli tuodaan esiin, ja samalla hänen ylivertaisuutensa. Pepin tapaisia hahmoja on Tove Janssonin Pikku Myy, ei pelkää, ja pärjää aina, ja tavallaan J.K Rowlingin Hermione Granger, joka on ainoa Rohkelikko, jonka äly on analyyttista ja ylivertaisinta.

    Pepin feminismi on sikäli hienoa, että se tulee ilmi.

    VastaaPoista