Astrid Lindgren: Lotta

Luin Astrid Lindgrenin Se pikkuinen Lotta, Wsoyn painoksen 1973, joka on vaimoni kirja. Hänellä on koko sarja. Tässä teoksessa Lotta Nykänen viisivuotias tuittupää nousee äreänä ylös näkemänsä pehmopossu-unen vuoksi. Känkkäränkkäily yltyy villapaidan tuhoamiseen ja Lottakin on rikki. Lotta karkaa naapuriin, missä rouva Vuorinen toimii terapeuttina, ja hän antaa Lotalle tilaisuuden sisustaa piharakennuksen huoneen omaksi kodikseen, pyyhkiä "tomuja", ja vaatettaa nukkea. Isommat sisarukset (Janne ja Minna), äiti ja isä tulevat ihastelemaan Lotan muuttoa. Routa ei aja pehmopossaan omistajaa kotiin vaan jo illan pimeys,.Lotta halitaan yöpuulle ja ehjäksi.

Pidin tästä kirjasta.  Se ei ollut sarjaa lässyn-lässyn lätinää, vaan Lotan pahaa oloa tarkasteltiin ja ratkaistiin.
Teos on kirjoitettu luultavasti 1950-luvulla. Nykyisin naapurin rouvan tarjotessa piharakennuksen tiloja pienelle tytölle olisi ollut vähintään armada poliiseja perässä, pahaa oloa ei olisi ratkottu vaan ehkä syyllistetty ("lievä" kärjistys!). Toisekseen naapurisopu on nykyisin koetuksella. Tässä oli kuitenkin hyvä tunnelma. Teoksessa puhutaan Pukarikadun Lotasta, mutta he kyllä asuvat Kirjanpitäjänkadulla!

Seuraavaksi luin samaa sarjaa Lotta, Janne ja Minnamanna. Tässä Lotan isosisko Minna on minäkertojana, ja teksti soljuu humoristisesti eteenpäin. Tästä teoksesta vielä enemmän pidin, siinä on 103 sivua ja sisällys. Molemmissa teoksissa mustavalkoisia korkeatasoisia piirroksia. Teksti on isoa, ja tätä tarinaa voisi lukea iltasatuna lapselle, jos olisi sellainen lapsi.

Nykäset asuvat keltaisessa talossa. Katsoin Pepin talon väriä, mutta en löytänyt sitä ensimmäisestä luvusta enkä pikahaulla muustakaan tekstistä, mutta esimerkiksi kaupassa myytävä Pepin talo on myös keltainen.

Tämä lienee sarjan aiempi osa, sillä tässä "Lotta on neljä, ja äiti 32", minkä Lotta pontevasti ilmoittaa junan konnarille.Minna ja Janne leikkivät, ja ottavat usein Lotan mukaan leikkeihinsä. Hänelle kirjoitetaan "resettiä",   ilmeisesti annetaan "laksiittia potilapselle", tätä en haluaisi kokea.

Tässäkin tavataan mukava naapuri ja "mikään ei ole niin kiltti kuin Vuorisen täti" . Jannen vaatteet kastuvat, äiti kietoo vilttiin, Lotan pehmo"karhu" unohtuu, etsitään, ja lopussa käy Joulupukki.

Hieno kirja, mahtava tunnelma :)

***
Kirjavassa kammarissa Karoliina on blogannut näistä näin :)