sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker 1-3

 


Marko Kilpi: Kivi Undertaker, Crime Time 2020, sivumäärä 764.

Tässä Kivi Undertaker -tiiliskivessä on kaikkiaan kolme ensimmäistä Kivi-sarjan dekkaria: Kuolemantuomio, Kuolemanenkeli ja Kuolemanlaakso.  Sarjan päähenkilö on hautausurakoitsija Jarmo Kivi, joka on naimisissa pappi Leena Kiven kanssa, perheessä on kaksi Leenan lasta. Kunniallisten kulissien takana ja perheeltään salassa Kivi johtaa huumeiden maahantuontia, jota taas järjestäytyneen rikollisuuden vastainen poliisi yrittää saada loppumaan ja tekijät kiinni. Sarjan alkaessa Kivi on pahassa pinteessä, kilpimies Jouni on pettänyt hänet. Huumekauppa on pysähtynyt. 

Kirja on raaka. Päähenkilö Kivi on hyvin ristiriitainen henkilö. Hautausyrittäjänä hän tekee työnsä hyvin, lohduttaa ja opastaa omaisia, mutta rikollisissa toimissaan hän on tehokas ja säälimätön. Sarjan realistisuutta nakertaa Kiven kaikkivoipuus ja tietynlainen näkymättömyys, mutta se myöskin kiehtoo.


Kivi tavataan teoksen alussa tappamassa huumeveikko Markusta. Teon Kivi lavastaa itsemurhaksi. Teoksessa tarkastellaan Kiven aherrusta hautaustoimistossa ja toisaalta hänen huoliaan. Uskottu mies Jouni on tehnyt oharit ja pettänyt Kiven, jonka pitää päästä eroon miehestä, ja pian, sillä Jouni on päättänyt tehdä sopimuksen poliisin kanssa. Kiven vaimo Leena on pappi, joka on empaattinen ja on hakenut kirkkoherraksi. Leena rakastaa miestä, jota ei todellisuudessa tunne lainkaan. Perheeseen kuuluvat Leenan lapset Sakari ja Noora.

Tuomas, joka on murhatun Markuksen veli, on velkainen taloustieteen opiskelija, jota kaikki potkivat päähän. Tuomaksen tyttöystävä Maria ei pysty opiskelemaan mielenterveys-ongelmiensa vuoksi. Tuomas yrittää pitää kulissit pystyssä.

Poliisin erikoisryhmä tutkii järjestäytynyttä rikollisuutta, poliiseja on Saari, Juutila, Laakso ja aviopari Tiina ja Pauli Koskela.

Kiven ongelmien määrä ja laatu pysyvät vakiona. Markus on saatu päiviltä, mutta Jouni on vapaana. Lisäksi kontakti Saksassa haluaa paljastaa Kiven henkilöllisyyden.

Kivi menee ratkomaan koulussa tapahtuvaa iskua, jonka seurauksena poliiseista Pauli riistää itseltään hengen, ja suistaa vaimonsa Tiinan raiteltaan.

Tämä kirjasarja on kuin tv-sarja 24, näkökulma vaihtuu ja tilanteet. Vauhti on niin nopea, että lukija ei ehdi pohtimaan kokonaisuuksia, vaan lukija on kirjailijan armoilla.

Kivi hautaa jatkuvasti kuolleita, osa on hänen tekosiaan. Hän lisäksi hävittää ylimääräisiä ruumiita krematoriossa virallisten ruumiiden kanssa. Jouni on saatu pelistä pois, mutta Rundi on karannut, Jouni on kertonut hänelle Kivestä kaiken (minkä tietää).

Kivi on järkyttävällä tavalla kouluttanut Tuomaksesta apulaisen. He suuntaavat Viroon, missä poliisit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Kivi selviytyy tästäkin. Hän on taas raivannut tieltään esteitä, mutta yhä uusia pulmia nousee esiin.

Rinnakkaistarinassa alkaa hahmottua Kiven kyynisen asenteen yksi syy. Oma lapsi Aino on huuhtoutunut tsunamissa 2004? (Myöhemmin ilmenee, että koko perhe).



Marko Kilpi ymppää juoneen yhä huikeampia pistokkaita, jotka johtavat Kiven yhä uudestaan paljastumisen partaalle. Rundi on karannut ja kiristää nyt Kiveä. Kivi joutuu polttamaan tuomansa kokaiinit arkussa, kun ei pysty siirtämään niitä pois. Timppa Tuomaksen naapuri on peitetehtävissä oleva poliisi. Reksa pohtii kouluiskua ja tulee juoneen mukaan. Uhkaajat pääsevät yhä lähemmäs Kiveä, panokset nousevat. Kaikkien juonenkäänteiden jälkeen loppuratkaisu on uskomaton.

Kolme osaa peräkkäin on miltei liian hengästyttävää, mutta Undertaker pitää pihdeissään.


Kivellä on tällainen peltinen Tervaleijona-rasia, josta poimii suuhunsa sokeroituja pastilleja "sulamaan".

Kolmen ensimmäisen kirjan yhteisnide toimi niin hyvin, että päätin lukea koko sarjan, joka syventää Kiven tarinaa ja pitää yllämainittua hahmokatrasta mukana (kunnes kuolevat).

Marko Kilpi (s.1969) Undertaker-sarja
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli


4 kommenttia:

  1. Marko Kilpi osaa asiansa: Yksinkertaisen tyylikäs ulkoasu, hyvä rytmiikka, henkilönimet ovat pikantisti symbolisia ja kieliasu huoliteltu.
    Kilven jäntevä tyyli puree niin, että lukiessa tulee tunne kirjailijan vahvasta läsnäolosta ja seisomisesta tekstinsä takana.
    Henkilöt ovat lihaa ja verta olevia ihmisiä elämän arpapelissä ainutkertaisine kohtaloineen.

    Ei ihme, jos lukiessakin popsisi suuhunsa tervapastilleja. Mukavia tuokioita Kilven parissa edelleenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olihelppo lukea,ja luin tosiaan kaikki kuusi osaa. On minusta aika uniikki ainakin Suomessa tämä sarja.

      Poista
  2. En ole tähän sarjaan vielä tutustunut, mutta kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Melkoinen kaksoisrooli päähenkilöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on paljon ristiriitaisuuksia. Tätä oli ihmeen helppo lukea ja luin koko sarjan, josta bloggauksia myöhemmin.

      Poista