keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Eve Hietamies: Yösyöttö

 


Eve Hietamies: Yösyöttö, Otava 2010. MiKi -minikirja 2013, sivumäärä 696.

Kirjan päähenkilö Antti Pasanen on joutunut yllättäen ja yksin outoon maailmaan, jonka keskipisteenä on vauva, Paavo Pasanen. 

Isälle on vauvassa kaikki uutta, syöttäminen, kylvetys, nukutus, pukeminen, vaipat, koliikki, hampaiden tulo, ja sairastelu. Vauvan kanssa olo on palkitsevaa, mutta yöunet ja oma aika jäävät vähiin.

Antin kumppani Pia on oirehtinut jo odotusaikana, ja lähtenyt taksilla pois Kätilöopistolta, palannut kotiin sekavana ja lopulta hänet viedään ambulanssilla pois.  Antti on kaksin Paavon kanssa, maailmassa, jonka mies harvemmin ypöyksin kohtaa. Yksinhuoltajalla on  valtava vastuu vauvasta ja Antti on valmistautunut käymään töissä lehdessä ja olla vain mukana vauvan hoidossa, mutta niin, että päävastuu vauvasta on Pia-äidillä. 

Teos on on ollut suosittu, ja siitä on tehty elokuvakin, jota en ole nähnyt. Kirjan miljöö on rakennettu otolliseksi Antin yksinäisyydelle- Antin äiti on kuollut, ja Antin isä huolehtii Antin synnytyksessä vammautuneesta Janne-veljestä. Pian vanhemmat asuvat Espanjassa. 

Antti verkottuu naapurin Reposen perheen kanssa. Anna hoitaa välin Paavoa, ja Annan Ilkka mies pitää seuraa Antille. Ilkka sanotaan äijämäisesti Reposeksi, ja hän on poliisi. Annan ja Ilkan avioliitto on hyvä, ja siinä on paljon rakkautta ja lapsia. Antin avioliitto on ollut vaikea. Kyse on ollut kahdesta yksilöstä, Pialla on ollut ankea lapsuus ja nuoruus. Reposen poliisin kanssa vaihdetaan ajatuksia. Antti tukeutuu paljon neuvolan Ullaan ja  käy ainoana isänä neuvolan vertaisryhmässä, missä on äitejä ja vauvoja. Vanhempi-lapsi ryhmässä Antti tutustuu Enni-äitiin ja Kerttu-vauvaan.

Tarinan kuluessa Paavo kasvaa parivuotiaaksi, Antti tutustuu äitiryhmään, joka käy lähipuistossa, ja joutuu kuuntelemaan äiti-läppää.

Kirjassa on yllättävän tefloninen pinta, vaikka se käsittelee yllättävän kipeää asiaa, eli äidin psyykkistä oirehdintaa, ja aviopuolison sekoamista, ja tilannetta, missä äiti hylkää lapsensa.

Kirja oli helpolukuinen, ja sen luki nopeasti. Siinä oli paljon huomioita vauva-arjesta. Se on jonkin verran ilkeä. Siinä puhutaan finninaamaisista alokkaista, miestisseistä, ja läskeistä. Äideillä on minusta hieman ilkeät liikanimet. Puolukka-Pihla, Nelli-Tupperware, Linda-väsynyt ja Julia-Kauppakassi.

Useimmin tai kun itse olin hiekkalaatikolla ihmiset olivat Paavon isä, Kertun äiti, Pietarin ja Wilman äiti. Olen pohtinut olinko erilainen vanhempi, vai vain huonomuistinen, mutta en koskaan rutissut yövalvomisista, koliikeista, lasten leikkimisistä, tai siihen, että piti leikkiä lapsen kanssa, toisaalta en ollut yksin, mutta lapsia oli enemmän kuin vanhempia.

Eve Hietamiehen Yösyöttö avaa trilogian, joka jatkuu Tarhapäivällä ja Hammaskeijulla.


Yösyötön on blogannut myös Elina.

Eve Hietamies (s. 1964) on suomalainen toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja. Olen blogannut häneltä teoksen Teräsmiehen morsian.


8 kommenttia:

  1. Yösyöttö muistaakseni löytyy Ilta-Sanomien tuoreesta naiskirjailijahaasteesta. Tulee varmaan luettua. Mielestäni aiheet ovat kohdallaan, harvoin pääsee lukemaan isän yksinhuoltajuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hyvä kirja lukea. Toisaakta Jun nainen kirjoittaa kuvittelemastaan isän yksinhuoltauudesta, on mahdollisuus tehdä havaintoja myös naisten reaktioista ja niistä ilkeistä puheista.

      Poista
  2. Isän yksinhuoltajuudesta ei tosiaan ole tullut luettua kuin tämä ainoa teos, siitä pisteet Hietamiehelle. Ystäväperhe ja vertaisryhmät hyvä ja kantava asia Antille, mutta rumista nimityksistä pitkä miinus.

    Tilastokeskuksen Perheet tiedon mukaan v. 2020 äiti-lapsi perheiden osuus kaikista oli 20% ja isä-lapsi yhdistelmän vastaava luku oli 4%.

    Hiekkalatikolla oltiin tosiaan kyllä myös omana kakuntekoaikanani jonkun äitejä tai isiä.
    Vaikka sanotaan, että muistot kultaantuvat ja hyvä niin, oli ilo lukea isäkokemuksestasi:) Eipä meilläkään vuoroja ylöskirjattu eikä laskettu, se nousi ja teki, joka oli enempi hereillä, lähempänä ja saatavilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti lapsi yhdistelmä on tosiaan yleisempi kuin isä-lapsi, ja uusioperhe, jossa on omia ja puolison lapsia. Mankellilla on isä-pikku poika kirjoja ainakin Pyryssä nukkuva poika ja Leopardin silmä. Huckleberry Finn oli hetken aikaa juoppo-isänsä hoivissa. Muistot tosiaan kultaantuvat, mutta lasten kanssa kannattaa viettää aikaa ja leikkiä, kun ne ovat pieniä.

      Poista
  3. Pidän kovasti sekä tästä että Tarhapäivästä ja olen nähnyt myös molemmista tehdyt elokuvat. Tarhapäivä-leffa tuli vastikään televisiosta.
    Antti Pasanen on hauska hahmo ja komediallisuus toimii hyvin näissä kirjoissa (myös elokuvissa). Antti kasvaa tehtävänsä mukana ja on hyvä isä. Tarhapäivässä hän oppii jopa tyttöjen hiusten letittämisen salat.
    Itse olin kestävä äiti. Nousin aina ensimmäisenä perheessä, koska halusin olla valmiina, kun toiset heräävät. Mieheni on huonouninen ja kärsi lasten yövalvomisista, koska ei osannut nukahtaa uudelleen, kuten minä, mutta päivisin hän oli aina valmiina osallistumaan poikien elämään ja opettamaan heille elämässä tarvittavia taitoja. Usein pojat olivat isompina mukana hänen harrastuksissaan, jopa kokouksissa omien väritys- ja askartelukirjojensa kanssa, niin että minä sain keskittyä kotona kuopukseen. Kerran esikoinen oli nostanut päätään kokoushuoneessa pöydän alta ja todennut aikuisten väittelyn keskelle pikkuvanhasti "totuus ei muutu". Myös Hietaniemen kirjoissa lapset ovat nokkelia pikkuihmisiä. Minulla on Hammaskeiju lukematta. Pistän muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni huoltaja kasvaa jo odotusaikana. Minulle on jäänyt tyttöjen levitykset tekemättä, mutta osaan tehdä palmikon. Poikien leikit, harrastukset ovat tuttuja.Tuo Teräsmiehen morsian oli osin humoristinen ja tefloninen, mikä tekee siitäkin helppolukuisen. Täytyy jatkaa sarjaa. Ostin tämän miki- minikirjojen alesta, mutta jatko-osia siellä ei ollut.

      Poista
  4. Tykkäsin tästä tarinasta ja myös elokuvasta. Olen pohjoisesta kotoisin, joten vanhemmillakin oli omat nimet, jotka lapsetkin tiesivät. Koska minulla on ollut aina koira, lähistön lapset puhuttelivat minua myös koirieni äitinä mm. Andyn äiti. Koirat olivat tärkeitä lapsille silloin ja myös nykyään. Ozzykin saa rapsutuksia melkein joka päivä lähistön lapsilta.

    Hyvää uutta lukuvuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, pitääkin katsoa elokuva tv:stä. On tärkeä aihe.

      Poista