Thomas Hardy: Pormestarin tarina

Thomas Hardy: Pormestarin tarina, alkuteos The life and death of the mayor of Casterbridge 1886, suomentanut Kristiina Kivivuori, Kirsi Kunnas (runot), WSOY 1955, sivumäärä 344.

Englantilaisen Thomas Hardyn (1840 -1928) romaani Pormestarin tarina on juonivetoinen hyvin dramaattinen romaani.

Tarina alkaa, kun nuori kiertävä heinänsitoja Michael Henchard naukkailtuaan rommia Weydonin markkinoilla, myy vaimonsa Susanin ja samalla tyttärensä Elisabeth-Janen merimies Richard Newsonille viiden guinean hintaan. Aamulla Michael alkaa etsiä vaimoaan, mutta turhaan. Etsinnän jälkeen Michael suuntaa raittiuslupauksen tehtyään Casterbridgeen. Toisessa luvussa 18 vuoden päästä Susan tallustaa mustassa surupuvussa Weydon-Priorsiin. Merimies Newsonin huhutaan hukkuneen. Vellikojun muori muistelee, että Michael olisi suunnannut Casterbridgeen. Lapsi Elisabeth-Jane on tietämätön vaimokaupasta, eikä Susan halua valottaa sitä jälkikasvulleen. Näillä askelmerkeillä alkaa taloudellisten ja romanttisten asioiden sekava suhdesoppa, jossa on sattumia tulee miltei joka luvussa ja edessä on hyvin traagisia juonen käänteitä. 

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on 1800-luvun dramaattinen klassikkoromaani, jonka huikeiden juonenkäänteiden parissa on helppo viihtyä vielä 2000-luvullakin.

Alla avaan teosta hieman enemmän:

Thomas Hardyn romaani sijoittuu Casterbridgeen, joka on keksitty paikan nimi, mutta sen esikuva Dorchester.  Thomas Hardy kirjoitti teosta hieman yli vuoden (1884 - 1885), ja se julkaistiin osina tammikuussa 1886, ja kokonaan maaliskuussa 1886. Tämä on hyvin viihdyttävä romaani sen vuoksi että siinä on niin monta juonen käännettä, jotka muistuttavat nykyisiä saippuasarjojen käänteitä tv:ssä. 

Juonen käänteissä tämä on maatuska, eli aina aukeaa uusi taso. Michaelin vaimo Susan suuntaa Newsonin kadottua Casterbreekiin. Hän  havaitsee, että entinen juopporetku Michael Henchard on nyt raivosraitis pormestari, joka harjoittaa menestyksellisesti kauppaa viljalla, heinällä ja juureksilla. Koska kateus on ikuista, ihmiset napisevat itäneestä viljasta. Henchart palkkaa isännöitsijäksi  skotti Donald Farfraen, paikkaan, joka on luvattu Joshua Joppille. Farfrae kehittää toimintaa ja saa kaupan vielä paremmin kukoistamaan. Miesten välillä tulee kitkaa, koska Michaelia ärsyttää Fairfraen menestys, ja kiinnostus Elizabeth-Janeen. Fairfrae saa kenkää, mutta hänestä tulee Henchardin kilpailija. 

Susan kuolee ja Henchardille selviää, että "hänen" Elisabeth-Jane on kuollut ja elossa oleva Elisabeth-Jane on Newsonin ja Susanin yhteinen lapsi. 

Elisabeth-Jane ja Donald Fairfrae lähenevät, joka entisestään ärsyttää Henchardia. Hän haluaa lydä Fairfraen myös viljakaupoissa, ja palkkaa katkeroituneen Joppin. Henchard joutuu tappiolle, ja joutuu irtisanomaan taas Joppin ja realisoimaan omaisuutta. Kaksivuotinen pormestarikausi lähenee loppuaan.

Kirja on sarja tapahtumia, jossa Michael Henchard menettelee epäviisaasti ja yllimielisesti. Hän on vastuussa kaikista vaikeuksistaan. Henchard räyhää myös Elisabeth-Janelle, joka menee seuraneidiksi naapuriin muuttaneen Lucetta Templemanin luo. Lucetalla on ollut Jerseyllä suhde Henchardin kanssa. Susan on ilmestynyt väliin, mutta Susanin kuoltua. Nyt Lucetta haluaisi avioliittoa Henchardin kanssa. Henchard suhtautuu penseästi Lucettaan, joka on saanut tädiltään perinnön ja on upporikas. Lucetta ja Fairfrae rakastuvat ja menevät naimisiin. Lucetta pyytää Henchardilta rakkauskirjeitään. Henchard patistaa Joppin ne hakemaan. Jopp avaa kirjeet, ja sen seurauksena Lucettaa irvitään, ja pidetään huonona naisena. Raskaana olevalle Lucetalle menee tunteisiin, ja hän saa sairauskohtauksen ja kuolee, myös sikiö kuolee,

Juonen käänteet jatkuvat. Henchardin salaisuus on vuotanut, eli vaimon myynti, häntä ei valita pormestariksi, vaan Fairfrae. Henchard on alkanut taas juoda viinaa ja rähisee ja öykkäröi. Herra Newson saapuu kaupunkiin ihkä elävänä, mutta Henchard valehtelee, että Elisabeth-Jane on kuollut. Newson kuitenkin kuulee asian todellisen laidan, ja pääsee Fairfraen ja Elisabethin häihin. Öykkäröivälle Henchardille tämä on liikaa, hän poistuu kaupungista ja kuolee, ja esittää viimeisenä  toiveena ettei häntä haudata siunattuun maahan.

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on lähes liian uskomatonta lööperiä.