tiistai 2. huhtikuuta 2019

Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta




Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta, alkuteos Eight Cousins 1875, suomentanut Ville Hynynen, 1992 WSOY, sivumäärä 206.

Tarinan päähenkilö on 13-vuotias orpo Rose Campbell, joka vanhempiensa kuoleman jälkeen, joutuu sukulaistensa holhoukseen. Rose Campbell on haaveilija, ja kirjojen parissa viihtyvä tyttö, jolla ei ole ystäviä. Rose on hyvin herkkä: "hevosia pelkään, veneessä voin pahoin, ja poikia vihaan". Hänet majoitetaan vanhojen tätien luokse, mutta lähistöllä asuu Rosen seitsemän serkkua, Archie, Georgie, Will, Jamie, Charlie, Mac ja Steve, eli kaikki ovat poikia.

Rosen huoltajaksi on testamentissa määrätty Alec-setä, joka on lääkäri. Hän lohduttaa itkevää tyttöä. Hän kuulee, että Rose on heikko, nukkuu huonosti, ja on väsynyt. Tädit juottavat hänelle rohtoja. Alec, joka on lääkäri, heittää rohdot sivuun, kieltää tytöltä kahvin juonnin, koska se aiheuttaa unettomuutta ja sydämen tykytystä. Aamupalaksi Alec määrää kaurapuuroa, ja pikari maitoa, joka pitää olla itse lypsettyä. Rose alkaa herätä aikaisin, mennä lypsylle ja Rose ystävystyy orvon tytön Fabe Moren kanssa. Fabe tekee palvelijan töitä, on reipas ja mukava tyttö.

Suru unohtuu, ja Rose reipastuu ja Alec-setä kasvattaa Rosea. Kahdeksan serkusta on Alcottille tyypillinen teos, se on hyvin kasvattava. Rose oppii joka luvussa jotain. Alec saa hänet ulkoilemaan, reipastumaan, tekemään töitä, asettumaan toisen asemaan ja opettelemaan taloustöitä, joita Alec pitää naisen tärkeimpänä ominaisuutena. Nykymaailmassa taloustöiden osaaminen on tärkeää kaikille. Tekemällä ruokaa, pitämällä asunto siistinä, ja hoitamalla raha-asioita, saadaan elämälle tuleva perusta. Rose yllytyksestä lävistää korvansa, ja laittaa itselleen korvarenkaat. Alec ihmettelee turhamaisuutta, ja ehdottaa nenärengastakin, kuten Fidzillä oli tuolloin. Nenä jää lävistämättä (ja napa). Rose paheksuu poikien tupakanpolttoa, ja vetoaa se lopettamiseen. Pojat luopuvat tupakoinnista, ja Rose korvarenkaista.

Roselle sattuu monia seikkailuja, nilkka nyrjähtää, ja luistelun jälkeen tulee keuhkokuume, mutta kaikesta selvitään. Kirjan lopussa Rose saa päättää kenen luo jää, ja Alec-setä saa kasvattaa neidon aikuiseksi.

Kirjassa on reippaita mielipiteitä rahasta:
"Rahanhimo on Amerikan kirous" s. 146
Lisäksi on mainintoja, että liika rikkaus on pahasta. Rose on sitä mieltä, että tytön tehtävä on pitää huolta pojista, mutta Febe More kumoaa tämän, tytön täytyy pitää huolta itsestään.

****

Louisa May Alcott (1832 - 1888) on legendaarinen kirjailija, jonka on kuuluisin kirjasarja kertoo Marchin tytöistä, jonka osat ovat Pikku naisiaViimevuotiset ystävämme ja Pikku miehiä sekä Plumfieldin pojat Lisäksi olen lukenut Alcottin Tytöistä parhain joka on myös kelvollinen kirja.

Kirjablogini täyttää kahdeksan vuotta, suunta on eteenpäin. Tämä on se toinen versio 8-vuotis- jutusta, version 1, kirjoitin kun luin tiettyjä päiväkirjoja, kiitos kommenteistanne ja tuesta. Arvostakaa itseänne, ja kanssa bloggareita. Nauttikaa kun luette jotain.

12 kommenttia:

  1. Näitä kirjoja tuli ahmittua nuorena, pitäisiköhän taas aloittaa alusta,jos vaikka tuntisi itsensä teiniksi jälleen :)

    VastaaPoista
  2. Alcott kuuluu suosikkirjailijoideni joukkoon. Sinä olet näköjään lukenut tämän lyhennetyn version. Minä luin nämä aikoinaan 1. painoksena ja niistä löytyi paljon pieniä nyansseja, jotka valottavat aikakautta suuresti. Olisi hienoa, jos kustantaja julkaisisi näistä uudet lyhentämättömät suomennokset, niin ehkä Alcotia ei enää pidettäisi niin opettavaisena. Ei sillä, etteikö puhdashenkistä kirjallisuutta yhä tarvittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitsin tämän kirjan lähinnä nimen perusteella "Kahdeksan", ja onhan Alcott hyvä kirjailija. Nämä ovat monesti lyhennettyjä, mikä on sääli ;)

      Poista
  3. Alcottin Pikku naisia olen lukenut blogissa ja kiinnitin huomiota tuohon kasvattavaan asenteeseen. Hieno kirja kuitenkin ja hienoa kuvausta omasta ajastaan.

    Ja onnittelut 8 blogivuodesta! Se on pitkä aika kirjoittaa kirjoista, ja olen mielikseni huomannut, että Jokken kirjanurkassa saavat tilaa vanhemmatkin kirjat eivätkä vain uutuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula onnitteluista, alcottilainen maailma on myös turvallinen. Seuraava bloggaus on Jack Londonista, eli vanhoilla mennään, oikeastaan koko loppuvuosi mennään "vanoilla kirjoilla", kun on Lasihelmipeliä, Canterburyn tarinaa, Miltonin kadotettua paratiisia, Taikavuori, Dickensin Pickiwick-kerhoa ... pitää väliin lukea aina jotain uudempaa

      Poista
  4. Luin tämän jokunen vuosi sitten ja pidin kovasti! Vanhojen tyttökirjojen maailmassa on sellaista kaunista viattomuutta ja hyvyyttä, jonka pariin sukeltaminen tekee välillä niin hyvää. Tarinan jatko-osa, Kun ruusu puhkeaa, on myös ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, on kaunis maailma, ja huomasin, että tälle on jatko-osa. Sen lukemista pitää harkita, tai siis sitä, että hakee sen kirjastosta.

      Poista
  5. Oi tämä! Kahdeksan serkusta oli suosikkityttökirjani aikoinaan :) Hauskaa, että sinullekin nämä Alcottit maistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Alcott maistuu varmaan useimmille, itse tosin aloin lukea näitä vasta blogiaikana

      Poista
  6. kiitos vihjeestä, tämä taitaa olla uusi minulle.

    VastaaPoista