sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Dorothy L. Sayers: Kuolema keskiyöllä



Dorothy L. Sayers: Clouds of Witness, suomeksi Kuolema keskiyöllä, 1926, englanninkielinen painos vuodelta 1978, sivumäärä 254

Dorothy L. Sayersin Kuolema keskiyöllä on toinen lordi Peter Wimseyn ratkaisema murhamysteeri. Tässä viitataan ensimmäiseen Kuka ja mistä -tarinaan, jonka jälkeen lordi Peter on tehnyt muuta, samoillut Korsikallakin. Peter on ollut poissa kuolemansyyntutkimuksesta, jonka raportin Peter lukee. Lokakuun neljäntenätoista päivänä on Peterin sisaren lady Maryn kihlattu kapteeni Denis Catchcart on ammuttu. Teosta epäillään Peterin ja Maryn veljeä Geraldia, joka on Denverin herttua. Kuolettava laukaus on ammuttu herttuan revolverilla. Denisin ja herttuan välillä on ollut suukopua, eikä Herttua ole ollut yöllä vuoteessaan. Kello kolmen aikoihin Herttua on löytänyt vainajan ammuttuna puutarhasta kasvihuoneen edustalta, paikalle pelmahtanut lady Mary huudahtaa, että ammuitko hänet. Herttua on saanut kirjeen ystävältään Tom Freebornilta Egyptistä, joka oli nähnyt kihlausuutisen. Tom kertoo, että Denis Catchcart on peluri, joka huijaa minkä Denis on auliisti myöntänyt. Asiaa selvitetään seikalla, että Denis on kasvatettu Ranskassa, ja siellä asioihin suhtaudutaan eri tavalla. Herttuan hoteissa on joukko muita ihmisiä, eversti Marchbanks rouvineen, Frederick Arbuthnot, herra ja rouva Pettigrew-Robinson.

Peter Wimsey saapuu paikalle, ja alkaa tutkia tapausta yhdessä Scotland Yardin rikosetsivä Charles Parkerin kanssa. Peter puhuu kevyesti paikalla olijoiden kanssa, ja tutkii monokkelisuurennuslasinsa avulla rikospaikan. Puutarhassa on ylimääräiset jalanjäljet, Wimsey nimeää ne N:O 10:n jäljiksi, lisäksi lehtien alta löytyy jalokivinen kissakoru, joka on kansikuvassa. Järjestelmälliset tutkimukset edistyvät ja niitä on nautittava lukea. Vainajan hotellihuone analysoidaan, hänen kirjahyllynsäkin, kirjeenvaihto läpikäydään. Parker matkustaa Pariisiin, jossa selviää, että vainaja on menettänyt omaisuutensa vuonna 1914, hänellä ollut sijoituksia Saksassa ja Venäjällä.

Charles Parker alkaa pohtia prosessin aikana lady Maryn mahdollista osallisuutta kihlattunsa toimissa. Lady Mary, jota Wimsey kutsuu Pollyksi, alkaa myös oirehtia. Lopulta hän tunnustaa tehneensä murhan. Pian selviää numero 10:n henkilöllisyys, hän on lady Maryn salainen "ystävä". Lady Maryn mielestä Simon Catchcardilla oli eri käsitykset kihlauksesta ja avioliitosta kuin englantilaisilla, mutta tuolloin lady Maryn omat toimet eivät olleet tavanomaisia. Tutkimuksia myös haittaa se, että Parker on ihastunut Maryyn, mutta suhde ei etene tässä osassa, mutta myöhemmissä osissa pari on aviossa, ja heillä on kaksi lastakin.

Peter Wimsey on lordi, joka on valmistunut Oxfordista pääaineena nykyajan historia. Britti aatelinen ei ole tuolloin käynyt töissä, ja salapoliisin työ on hänelle ollut harrastus. Peter Wimsey taisteli ensimmäisessä maailmansodassa kohoten majuriksi, mutta haavoittui vakavasti, jonka seurauksista hän edelleen ajoittain kärsii. Hänen joukoissaan palvellut kersantti Bunter on hänen miespalvelijansa. Mervyn Bunter on hyvin korrekti ja uskollinen Wimseylle, ja hyvin palkattu ja hyvin älykäs. Uskollisuus ei ole rahasta kiinni ja Bunter hoitaa Wimseytä liikuttavan hyvin.
"Mr Bunter brought Parker's letter up to Lord Peter in bed on the Wednesday morning". Posti kulki erinomaisesti Englannissa eli posti toimitetaan jo aamulla. Myös kahvikulttuuri kukoisti, tai Bunter valmistaa hyvää kahvia päätellen Wimseyn kommentista. "Bunter, said Lord Peter rather fretfully, your cafe au lait is the one tolerable incident in this beastly place". Todellisuudessa Peter Wimsey on reipas, tässäkin tarinassa häntä ammutaan, eikä mies ole siitä millänsäkään.

Kuolema keskiyöllä -dekkarissa on legendaarista ajan patinaa ja kaikki  huipentuu oikeussalissa lordi Peterin puolustukseen, jossa hän selvittää, miten kaikki tapahtui ja miksi.

Dorothy L. Sayersin dekkarien loistavuus ei tule ilmi rikoksissa, eikä edes niiden ratkaisuissa. Usein motiivi on ilmiselvä, rikoksen ratkaisu ei huipenna välttämättä dekkaria. Tässä huipennuksen muoto ja ajoitus ovat olennaisia, ja minä pidän miljöön ja Peter Wimseyn elämän kuvausta lukemisen arvoisena. Pidän myös Sayersin kuolemansyyntutkimuksen ja oikeudenkäynnin kuvauksista.

*****
Dorothy L. Sayers (1893 - 1957) oli tuottelias ja laadukas dekkarikirjailija.

Tuotantoa
Kuka ja mistä 1923
Kuolema keskiyöllä 1926
Luonnoton kuolema 1927
Kuolema vierailee kerhossa 1928
Lordi Peter katsastaa ruumiin 1928 –novellikokoelma
Myrkkyä 1930
Yksi kuudesta 1931
Kas tässä teille ruumis 1932
Mainosmurha 1933
Hirttäjän vapaapäivä 1933 –novellikokoelma
Kuolema kirkkomaalla 1934
Juhlailta 1935
Kuolema häämatkalla, 1937
In The Teeth of the Evidence, 1939 –novellikokoelma
Striding Folly, 1972 –novellikokoelma, julkaistu postuumisti

14 kommenttia:

  1. Kiitos Jokke; Sinun aarrearkussasi näitä helmiä riittää!
    Postauksestasi virittyi kalpea muistijälki juuri kirjailijan kerronnan sekä miljöön ja henkilökuvauksen vankkaan tasaisuuteen mitä laatuun tulee. Kaiken/kaikkien osalta ajan patina ei himmene vuosien vieriessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan patina vaan paranee, ja tulen bloggaamaan kaikista Sayersin kirjoista (mistä en ole vielä blogannut), viisi on käännetty, yhtä ei eli In The Teeth of the Evidencen luin vielä englanniksi.

      Poista
  2. Muistan että 90-luvun lopulla Englannissa oli vielä viikolla aamuposti ja toinen kanto oli iltapäivällä, nykyään posti tulee enää kerran päivässä, mutta lauantain postijakelu on säilynyt tähän päivään asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi, eli postin alakulo on suomalainen ilmiö.

      Poista
    2. Jossain toisessa Wimsey-tarinassa, tosiaan tulee posti lauantaina, (ennen jalkapallo-ottelut olivat lauantaina klo 15, kuten nykyään, mutta nyt sunnuntain pelipäivä on yleistynyt :)

      Poista
  3. Tähän ei mitenkään suoranaisesti liity, mutta kyllähän Suomessakin oli kaksi postinkantoa, ainakin vielä 1950-luvulla. Aamuposti tuli noin kymmeneltä ja iltapäiväposti noin kahdelta. Mulla kun oli sukulaisia Helsingissä, niin heille tuli kotiin kannettuna Ilta-Sanomat iltapäiväpostissa.

    Tästä Sayersistä ei oikein pidä enkä varsinkaan Wimseystä, joka ei ole kuin mies vaikka onkin, mutta tietysti senkin voi laskea positiiviseksi puoleksi. (Negatiivinen mielikuva voi kyllä olla perua tv-sarjasta jossa Wimseytä esittävä näyttelijä oli ällöttävä.) Sayers tuntuu snobbailevalta ja pitkäveteiseltä - sanottuna rintaäänellä joka ei ole lukenut Sayersia sitten 80-luvun alkupuolen. Pitänee lukea ja kerrata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikainen kommentti Kyösti, juuri näin Wimsey ei ole mies, koska kukaan ei voi käyttäytyä näin, tällaista henkilöä ei voi olla kuin mielikuvituksessa minunkin mielestäni :)

      Poista
    2. Ja tähän vielä se, että luin Charles Bukowskin Naisia, ja siinä ei jaaritella. Sayersin Juhlaillasta en juuri tämän jaarittelusyyn takia pidä, ankä myöskään Kuolema häämatkalla, eli ne ovat loppupään tuotantoa.

      Poista
    3. Bukowski ei taida tykätä naisista, ei ainakaan oikealla tavalla...

      Poista
    4. (kyöstin kans täysin eri mieltä Peter Wimseystä)

      Poista
    5. Bloggaan aikanaan Bukowskin Naisista, eli aika fyysistä touhua, mutta on kyllä naisissakin tätä itse inhoa. Sen sijaan pidän kyllä Peter Wimseystä, hieno mies, mutta siinä olen Kyöstin kanssa samaa mieltä, että näin hienoa miestä ei minustakaan voi olla.

      Poista
  4. Sayers on yksi mielikirjailijoitani, hän on kirjoittanut myös kirjan Sherlock Holmesista:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2014/06/sherlock-sayers-sant.html

    VastaaPoista
  5. (kyllä Harriet Vanes sit lopun lopuksi menee naimisiin Peter Wimseyn kans, ihana mies:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/06/feministiskt-av-dorothy-sayers.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele, juuri näin, Wimsey ja Vane menevät naimisiin, ja ovat häämatkalla, bloggaan näistäkin kevään kuluessa. Heillä ainakin kolme lasta, jotka esiintyvät lyhyissä jutuissa, lisäksi Sayers kirjoitti Montaque Eggistä, hahmo ei ole uskottava, mutta äärimmäisen älykäs ja viihdyttävä.

      Poista